Itsellä kaksi lasta (2v3kk- ja 3v9kk-vuotiaat) ja olin 3,5 vuotta kotiäitinä esikoisen syntymästä, nyt oon ollut taas töissä 6kk, teen 4 päiväistä työviikkoa. Kotona ollessani koin, että monet kysyivät jatkuvasti "milloin meen oikeisiin töihin" ja pitivät kotiäitiyttä "lomailuna". Nautin kotiäitiydestä 3 vuotta, mutta sen jälkeen huomasin, että olin jatkuvasti kiukkuinen, ehkä jopa masentunut, jatkuva kaaos/sotku kotona, mies paljon töissä ja lapsilla eri rytmi = minulla ei hetken lepoa ja lähdin sittemmin töihin. Luulin, että työäideillä olisi vielä rankempaa, mutta yllätyksekseni huomasinkin, että minua olikin huijattu! Itse ainakin olen huomannut, että pääsen töissä paljon "helpommalla" kuin kotona, koska mulla on toimistotyö, oma rauha (kukaan ei kilju korvaan), olen paljon energisempi, vähemmän kiukkuinen ja jaksan paremmin lapsia (nuorimmalla paha uhmaikä ja lapset tappelevat paljon keskenään) kun käyn välillä töissä. Minulla on myös lyhyet työmatkat ja hoitopaikka lähellä ja lapset vain osa-aikaisesti hoidossa, ehkä se vaikuttaa asiaan, mutta minusta kyllä kotiäitiys ainakin kahden taaperon kanssa oli paljon rankempaa kuin nyt töissä! Toki kotiäitiyden voi hoitaa monella tapaa, olisin ehkä voinut laskea lasten ja kodinhoidon tasoa....musta se on ainakin ihan puppua, että kun mainostetaan, että työäidit on "arjen sankareita", tosisankareita musta ne kotiäidit ovat! Tiedän yhdenkin äidin, joka hoitaa 4 alle kouluikäistä lasta kaikkia kotona ja muut pitävät tätä "pummina", vaikka tiedän hänen tekevän todella rankkaa työtä!
kuinka muilla työäideillä?
rthysrths
39757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Onko järkeä sitten jäädä ylipäätänsä kotiäidiksi jos on niin kurjaa ja rankkaa ja pää melkein hajoaa. Monesti voi olla parempi ratkaisu koko perheelle ja myös lapsille että äiti menee töihin. Perheen talous paranee, äiti voi tuntea olon paremmaksi varsinkin jos kotona ollessa tuntui että seinät kaatui päälle. Minä itse melkein masennun jos olen liikaa kotona. Siksi olen aina mennyt töihin vanhempainloman jälkeen.
Eikä se nyt niin helppoa ole koska ainakin kotona ollessa on paremmin aikaa ainakin minulla ollut pitää koti siistinä, aina sitä jossain vaiheessa pystyy siivoamaan mutta työssä käydessä oli tosi raskasta heti ensitöikseen alkaa siivoamaan työpäivän jälkeen ihan niitä normaaleja jälkiä, astiapesukoneen tyhjennystä, vaatteiden pesua ja kuiville ripustamista ja muita yleisten jälkien siivousta edellisen illan ja aamun jäljiltä. Sitten vielä piti olla jaksava äiti joka leikkii lapsen kanssa innostuneena ja seuraavana aamuna odotti aikainen herätys.
Koska kotona olo aika arkisin alkoi vasta viideltä täiden jälkeen, oli paljon vaikeampaa yrittää saada tehtyä kotityöt kun jos on kotona koko päivän kaupassakäyntiä lukuunottamatta.
Minusta kotona olemisen rankkuus on eniten se tylsyys ja se että päivät ovat kovin samanlaisia ja neljän seinän sisällä olemista tulee liikaa. Kontakteina päivisin lähinnä lapset ja mies. Tietenkin se on itsestään kiinni mutta näin on
ainakin minulla.
En nostaisi ketään jalustalle. Ei minun mielestä kotiäidit mitään arjen sankareita ole. Itse ovat osan valinneet enkä ole ollenkaan vakuuttunut että kotona olo mahdollisiman pitkään olisi jotenkin parempi vaihtoehto lapsille tai koko perheelle.
aikuinen ihminen kestää hetken tysyyden eikä lykkää 9 kk ikäistä hoitoon!!
kestää hetken tylsyyden
Oletko yksinhuoltaja? Meillä kyllä mies siivoaa, pesee pyykkiä yms. ihan yhtä paljon kuin minäkin.
Yleensä ne, joiden mielestä työssäkäyminen on rankempaa kuin kotiäitiys, ovat niitä, jotka A) ovat olleet vain vauvavuoden kotona, B) ovat olleet vain yhden vauvan kanssa tai jos enempiä lapsia, isommat ovat olleet tarhassa ja C) eivät ole olleet MONTA vuotta putkeen kotiäitinä. Varmasti itsekin ajattelisin noin vastaavassa tilanteessa, koska sen yhden vauvan kanssa on vielä tosi helppoa tai max. vuoden. Lisäksi minä en ainakaan kökkinyt lasten kanssa neljän seinän sisällä, vaan joka ikinen päivä ulkoilimme kaksi kertaa (1-2h) molempina kertoina puistoissa, kävimme kerhoissa yms. joten ei sitä kotityöaikaa jäänyt niin paljon. En saanut nukkua yhtään pitempään kotonaollessani: kuopus heräsi viideltä silloin. No miksi valitsin kotiäitiyden? Kuten viestissä sanoin, nautin siitä sen 3 vuotta, mutta sitten kun huomasin oman väsymykseni, lähdin töihin ja koska lapsetkiin olivat vanhempia jo, tein ihan oikean päätöksen. Kotitöitä tulee PALJON PALJON vähemmän nyt kun kaksi taaperoa on hoidossa, vapaapäivinä kämppä on sotkussa ja siivousta ja ruoanlaittoa on paljon enemmän!! Työssäkäyvän äitin päivässä on enemmän vaihtelua, kun työtä on 50% ja lastenhoitoa 50% päivästä (yleensä jälkimmäisen ollessa vähemmän), kotiäiti tekee 100 % päivästä jälkimmäistä.
Niinhän se mies tekee varmaan kotiäidinkin kanssa eli auttaa sitten kun on kotona mutta päivällä kukaan ei ole kotona, kukaan ei voi pistää tikkua ristiin kodin hyväksi. Kotiäiti voi tehdä ainakin jotain päivällä!
Niin,kaikki eivät tee rauhallista toimistotyötä. Otitko sen huomioon?
Olen hoiva-alalla töissä. Hoidan pvässä 10-12 potilasta....Vien lapsen aamulla pväkotiin,hoidan työni,haen lapsen päiväkodista,teen ruuan,pyykkään,olen lapsen kanssa, hoidan taloutta. Klo on 20 kun alkaa hetki omaa aikaa. Ja kello on taas aamulla soimassa klo 05. Ja sama rumba alkaa alusta
Kotona ollessa sain ottaa pväunia kun lapsikin nukkui,siivoilin silloin kun mieli teki. Menin sinne minne halusin mennä. Heittäydyin hetkeksi sohvalle lukemaan tai katselemaan digiboxin tallennuksia. Nyt boxissa seisoo 3 kk tallennukset kun ei jaksa/ehdi katsomaan.
Kyllä kotona oli sata kertaa helpompaa kuin töissä käydessä. Toki jos työpvänä vaan istuskelee niin mikäs siinä... itse en ehdi kuin ruokatunnilla istua sen sallitun 30 min.
Niin tosiaan ja vielä niin kun ylläolevissa kirjoituksissa on mainittu niin työssäkäyville jää paljon vähemmän kodin askareisiin kun kotona olevalla ja varsinkin jos lapsi nukkuu päiväunet niin silloin on sitä omaa aikaa vaikka koneella surffata. Kaikilla ei todellakaan ole sitä "toimistotyötä" missä enimmäkseen istuskellaan ja surffaillaan netissä työajalla ja nekin työtehtävät joissa ei tehdä fyysistä työtä vaativat yleensä aikaimoista aivojen pohdintaa ja stressiä. Kyllä sitä ihan kunnon työtä voi tehdä puhelimen ja päätteen edessä.
En nyt pummeiksi kävisi ketään kotiäitiä haukkumaan mutta en kehuisikaan. Jokainen valitsee itse sopivimman elämänmuodon itselleen ja perheelleen.
Kyllä oman kokemukseni mukaan työssäkäyvän äiti on vaikeampaa ja raskaampaa hoitaa koti ja lapset kun joutuu sen rankan työpäivän jälkeen tehdä.
Kotiäidillä on ollut aikaa kokata, siivota ja pyykätä koko päivä.
Kun katselet sohvalla digiboxin tallennuksia niin mitä lapsi tekee sillä aikaa??
"Kotiäidillä on ollut aikaa kokata, siivota ja pyykätä koko päivä."
Heh, naurattaa tuollainen kuvitelma.
Niin ei todellakaan ole koko päivää aikaa, koska pitäähän katsella Salkkareita ja Emerdalea, tallennetut ohjelmat, lukea päivän lehti ja pari naistenlehteä, olla Suomi24:ssä jnpp. ;)
Just. Hoitaakohan toiset äidit lapsiaan ollenkaan jos kaikkea tuollaista ehtii tekemään.
Ehkä kotiäidillä ei ole aikaa siivota ja pyykätä koko päivä mutta väitätkö että ei olisi aikaa tehdä oikeastaan mitään kotitöitä niinkuin täällä jotkut näyttävän väittävän. Jos näin on niin sitten on aika ihmeellisesti asiat huushollissa. Väittääkö joku tosiaan että kotiäidillä esim. klo 8-17 ei ole aikaa tehdä yhtään kotitöitä, ei edes kokata se päivän ruoka tai hoitaa jonkun verran pyykkejä tai kevyttä siivousta, tavaroiden paikoilleen laittoa? Jokainen minuutti menee lasten hoitoon?
Voi tietysti olla että ei ole aikaa siihen supersiivoukseen tai lapsi on vaativa joka vaatii seuraa mutta se että ei voi tehdä yhtään mitään kuulostaa liioittelulle. Ei kyllä kuulosta kovin uskottavalle jos miehelle valittaa hänen kotiintultuaan "sori nyt jos keittiö on kun pommin jäljiltä ja vaatteita ei ole ripustettu kuivumaan kun en vaan ehtinyt tehdä mitään, lasten hoito vei joka minuutin" Täydellisyyttä on turha tavoitella kotiäitinä eikä työssäkäyvänäkään, itse asiassa paras palvelus mitä äidit voi tehdä itselleen on sietää hieman joskus sekasotkuakin koska kodin pitäminen tip top kunnossa aiheuttaa turhaa stressiä tai morkkista siitä että olenko nyt huono tai saamaton kodinhoitohommissa.
Kuitenkin työssäkäyvä äiti ei voi päivällä tehdä mitään kotihommia, ei edes niitä pieniäkään askareita kodin hyväksi eli kaikki tehtävät odottaa äitiä sitten sen kotiinpaluun jälkeen eli tod. näk. klo viiden jälkeen.
Ja joo, kyllähän se mies voi auttaa jos sellainen huushollissa on mutta näinhän se on sitten kotiäidilläkin eli kotiintultuaan mies voi auttaa vaikka lasten hoidossa.
Joka tapauksessa kotiäidillä on paljon enemmän aikaa käytettävissä kodin askareisiin kun työssäkäyvällä.
Aloitus kirjoituksessa paistoi läpi se että työssäkäymisen helppous verrattuna kotiäitiyteen oli siinä että töissä piti tehdä "vain työtehtäviä", sai jopa juoda kahvin rauhassa, ehkä joissain töissä voi jopa käydä netissä omilla asioilla joskus. Joo, tottahan tuo on joissain tapauksissa eli voi ajatella että työsskäyvälle työ antaa jonkinlaisen tauon siitä kotielämästä johon kuuluu vain huushollin ja lasten hoito eli halutaanko verrata vain sitä että kummalla on vaikeampaa klo 8-17 vai koko elämää? Joku siis voi kokea että lasten kanssa oleminen kotona on vaikempaa kun töissä töiden teko. Ymmärrän, mutta työsskäyvä äiti joutuu ihan samalla tavalla sitä kotia ja lapsia hoitamaan, ainoastaan siihen jää monta tuntia vähemmän vuorokaudessa kun kotiäidillä.
Ja lapsille ei ole varmaan parasta sellainen kotiäiti joka hampaat irvessä julistaa olevansa kunnon kotiäiti joka ei lastaan hoitoon laita, ei vaikka joutuisi elämään sossun tuilla ja ei vaikka kotonaoleminen ottaisi hirveästi päähän jopa niin paljon että joskus tulee lapsia turhan äkäisesti komenneltua tai jopa jotain vielä pahempaa. Ehkä kannattaisi silloin todella lähteä sinne töihin jos se niin paljon helpompaa ja parempaa olisi.
Ei kun kotiäidit eivät saa tehdä mitään muuta kuin hoitaa lapsia ja tehdä kotitöitä. Kaikki muu on kiellettyä. Muuten on huono äiti joka ei hoida lapsiaan.
Ei ole sallittua edes katsoa tv:tä kun lapsi nukkuu. Puhumattakaan siitä että kävisi netissä. Hyi sitä äitiä joka näin uskaltaa tehdä! Hyi,hyi,hyi! Sormille sellaista äitiä pitäisi lyödä. Luulisi sitten että myös parisuhteen hoitaminen on myös kiellettyä.Siinähän ei hoideta kotia eikä lasta. Hyi,kuinka joku voi viettää miehen kanssa kahden keskeistä aikaa kun lapsi on unilla. HYIIIIII!!!!!!!!!!
Et voisi olla enempää kivikautinen ihminen?
No ihmettelen vaan millä ajalla, koske itsellä ei tuollaiseen mahdollisuutta. Tällä palstalla taitaa kaikkien lapset vaan nukkua päivät pitkät.
Niin mitä pahaa/vikaa on jos lapsi sattuu olemaan hyvä nukkuja? Äitin vikako se sitten on? Voi hyvää päivää sentään!
Jos sulla ei siihen ole mahdollisuutta ei se tarkoita ettei kellään muullakaan ole. Tiedätkö että lapset ovat erilaisia? Ihan jokainen lapsi.
Meillä nyt vaan YKSINKERTAISESTI sekä vauvana että taaperona sattuu olemaan hyvä nukkuja. Että minun vikako se on? Ja kyllä... pystyin/pystyn sen ajan käyttämään hyödykseni kun lapsi nukkuu. Ja mitä pahaa siinä on?
Kommentit tuntuu oudoilta jos on vielä äiti-ihminen itsekin. Lapset eivät ole samaan muottiin muokattuja.
Juuh... Minäkin hoiva-alalla, sairaanhoitaja.
Minusta on mukavaa kun työssä ehtii istahtaa ja juoda kahvit.. Kotona ei ehdi.
Siksipä teenkin keikkoja silloin tällöin ja hermo lepää.
miten ette saa ruokianne syötyä ja kahvia istualteen juotua kotona..Itsellä monta lasta ja kyllä onnistuu.
Niin ja työtähän siellä töissä ei tehdä. On niin helppoa kun saa kerran istahtaa rauhassa kahvikupposen äärelle. Entäs kahvitauon jälkeen ja sitä ennen? Uskon että useimmissa hoivatyöpaikoissa kyllä tehään töitä pää kolmantena jalkana eli raskaampaa on kun kotonaolo lasten kanssa. (lukuunottamatta sitä ruoka- ja kahvitaukoa) Istutkohan sitten jonku terveyskeskuksen infossa tai muuta?
Kylläpä oli huvittavaa eli jotta saat rauhassa jouda kahvikupposen ja istahtaa niin otat työkeikkoja? Nyt käsi sydämelle ja mieti oletko ihan tosissasi. Kotona et siis MITENKÄÄN EHDI istahtaa koskaan tai juoda sitä kahvikupposta?
Ehdin kotonakin istahtaa, mutta silloin on ihanat lapsikullat kokoajan vieressä. "Äiti mennään ulos, äiti piirretään.." Minulla on tapana touhuta lasteni kanssa koko päivä, lisäksi teen kotityöt ja yöllä sitten valvottelee kuopus..
On ihan eri asia kahvi/ruokatauolla työssä nostaa jalat ylös ja nauttia hiljaisuudesta, laittaa silmät hetkeksi kiinni. Jutella aikuisten ihmisten kanssa asioista ja tehdä työtä josta nautin, auttaa ihmisiä.
Minä teen keikkoja sairaaloihin ja ei, minä en istu tauolla mikäli ei ole tauko. Muttakun se taukokin on työaikalaissa jopa meille hoitoalan ihmisille määrätty, niin saanhan toki pitää sen? Toki tapanani on keskeyttää tauko mikäli joku minua kovastikkin tarvitsee, jatkan sitten tauon loppuun mikäli ehdin.
Ei minua omat lapsukaiset häiritse, he ovat minulle rakkaita ja haluan heille onnellisen lapsuuden, siksipä en heitä hoitoon vie, haluan itse olla lähellä (olen ollut myös päiväkodissa työssä ja tullut tällaiseen tulokseen).
Minusta se ei ihmisestä huonoa äitiä tee, että hän nauttii hengähdyshetkistä poissa kotoa, minä en ryyppää enkä juhli, minulla ei ole tapana kulkea kavereiden kanssa missään. Minä nautin aikuisesta aeurasta työssä.
En ymmärrä miten noin hermostuttaa se, ettei minusta kutsumusammattini ole liian raskas, vaikka siellä juostaankin väliin pää kolmantena jalkana ja välillä ei ehdi taukoa pitämään.. Mikäli nuo asiat kovin häiritsisivät olisin väärällä alalla hyvät äidit.
Sä nyt puhut samasta asiasta ihan eritavalla.
Tokihan lakisääteisellä kahvitauolla ja ruokatauolla saa istahtaa. Eihän siitä olekaan kukaan puhunut että töissä ei näin saisi tehdä!
Nyt olikin kyse ap ammatista jossa ISTUU koko pvän ja kokee työnteon näin ollen helpommaksi kuin kotona olon.
Me hoitajat EMME ISTU koko pvää. Vaan juoksemme niin kuin itse mainitsit pää kolmantena.
On hieman eriasia tehdä keikkaa ja hoitaa vakivirkaa. Käsi sydämellä voit sanoa että keikkatekijä voi tehdä asiat niin ja näin. Ei niin vakavasti eikä kiireellä. Näin olen meillä huomannut. Kun vakityöntekijä saa todella näyttää että on työteliäs ja paikkansa ansainnut.
Ikävää että ajattelet noin keikkailijoista. Tekstisi loukkaa minua, joka koen tekeväni jokaisen työn, niin kotona kuin työssä ollessani täysillä.
Minä teen työni tosissani ja koska teen sitä keikkailuna voin kertoa jaksavani paremmin myös töissä kuin moni vakkari. Moni vakkari on niin väsynyt että tiuskii potilaille ja on inhoittava myös muille työntekijöille.... Tämä on ikävää varsinkin kun hoidetaan akuuttipuolella ihmistä, joka saattaa jopa pelätä kuolemaansa tai läheisen kuolemaa.
Käsi sydämmellä voin kertoa antavani parasta hoitoa mitä pystyn, tekemällä työni niin hyvin kuin vain voin.
Lisäksi teen keikkoja tutuissa paikoissa, joten mikäli tekisin työni huonosti minua tuskin sinne kaivattaisiin ja soiteltaisiin työhön.
En tiedä teidän sijaisista, mutta minä tee työni sydämmellä.
Vakkarin ei tarvitse pelätä ettei enää soiteta, jos mokaa, sijaisen kyllä.
Nukku päiväuni!
Eikö sulla ole lasta kun et tiiä? Meillä lapsi nukkui parhaimmillaan 3 h päiväunet....siinä kuule ehti siivota koko 54 neliöisen kämpän ja katsoa parit 1/2 h tallennukset
Ei ku hetkinen... mähän jätin lapsen oman onnensa nojaan ja keskityin vaan telkkaan! Voi urpo joidenkin kanssa. Eikä teillä oikeasti järki sano mitään??
No joo eikö sulla järki sano että kaikilla lapset eivät nuku tuollaisia päiväunia?? Hohhoijaa... Ja meillä kyllä lapsi herää pienimpäänkin ääneen joten ei silloin todellakaan siivota voi!
Hienon tekosyyn olet keksinyt, ettei tarvitse siivota. Uppooko tuo mieheesi ihan täysiä?
Kannattaa laittaa radio auki, kun lapsi menee päiväunille. Jopas sujuu siivoaminenkin. :)
Ja mitähän se radio kenties hyödyttää?? Asumme pienessä kaksiossa jossa makuuhuoneeseen ei ole kunnon ovea. Kyllä siinä kuule kaikki äänet kuuluu. Mies on vkloput kotona ja tietää että silloin kun lapsi nukkuu ei pysty mitään tekemään, ei tarvi sitä erikseen hänelle sanoa. Meidän perheessä myös mies siivoaa, minun ei tarvi keksiä hänelle syitä miksi en siivoa. Mies on viettänyt päiviä lapsen kanssa kotona joten on muutenkin hyvin tietoinen mitä lapsen kanssa kotona pystyy tekemään ja mitä ei.
Ja toisekseen lapsi nukkuu niin lyhyitä unia että siinä ajassa ehtii juuri rauhassa syömään ja käymään vessassa.
Onko todella niin että lapsen hereillä ollessa et voi tehdä mitään kotihommia? Minulla on vasta vauva ikäinen mutta sitteriin istutan katsomaan kun vaikka tyhjennän astianpesukonetta tai lattialle lelujen kanssa ja välillä käyn moikaamassa ettei tylsisty. Otan vauvan mukaan jokaiseen huoneeseen kun siellä pitää jotain järjestellä eli samalla juttelen ja vähän leikin ja samalla siivoan tai muuta. Myös leikki-ikäiset kannattaa leikin varjolla ottaa jonkun verran mukaan tai jos ei kiinnosta niin voi ehkä leikkiä sen kymmenisen minuuttia lähellä kun esim. hoidat pyykkejä?
Vaikeinta on ehkä ollut se sietäminen että asioita ei voi aina hoitaa loppuun asti silloin kun haluaa koska vauva/lapsi ei aina jaksa ja vaatii syliä tai ruokaa tai muuta mutta pikkuosissa saamme aina jotain tehtyä täällä kotona.
Niin no itse en laske pyykinpesua tai astianpesukoneen tyhjennystä siivoukseksi... Tuollaiset hommat nyt on eri asia kuin siivous.
Mutta ne ovat niitä kotihommia.....
Onneksi koneet pesee ja kuivaa ei tartte kun viikata vaatteet kaappiin ja astiat kaappiin.
Eli siivouksella tarkoitat vai imurointia tai lattioiden pesua... No pitääkö niitä edes tehdä joka päivä? Kyllä varmaan viikosta löytyy yksi puolituntinen jonka aikana saa imuroitua.
Tässä olikin kyse omasta lapsestani...en vastannut muiden päiväuniin. Tarviiko turhasta vetää herneet nenään?
Kysyttiin mitä lapseni tekee kun katselen tallennuksia... oletin että kysymys oli osoitettu minulle. Ei muille.
Ja kerroin että silloin lapsi nukkuu. En tiedä muiden lapsista mitä tekevät ja miten nukkuvat.
Mielestäni kysymys ei ollut yleistasollinen ollenkaan.
Imurointi ja kaikki siivoaminen onnistui koska lapsi nukkui ne 3 h päiväunet parvekkeella. Ei siis kuullut yhtikäs mitään. Muiden lapsista en tiedä enkä vastaa niistä.
Vastasin omasta puolestani.
Toisten lapset nukkuvat lyhyitä päiväunia. Meillä lapsi posottanut aina menemään pitkiä unia. Joten itse vastaan aloitukseen että työssä oleminen itsellä on raskaampaan kuin kotona oleminen. Muista en tiedä enkä välitä. Näin on meillä ja minulla.
Meidän tilanteesta on turha vetää töpseleitä irti. En ole vastannut muiden puolesta.
jos ois työpaikka niin uskoisin meneväni mielummin töihin. Sais syödä kerrankin ruuan lämpimänä ja juoda rauhassa kupin kahvia :D Lapset 3v6kk ja 1v6kk ja hieman eri rytmissä. Toinen illan torkku ja toinen aamuvirkku. :D Ja vanhempi just jätti päikyt pois.. Ehdin toki päivän aikana ruokaa laittaa, tiskit pyörittää koneessa ja päivän elämisen jäljet esim. keittiöstä siivota.. Mutta ei sitä tosiaankaan imuriin esim. ehdi tarttua. Kyllä pienten lasten kans pitää oikeesti viettää aikaa! Ulkoilla ja liikkua paljon. Meillä on yhtenä päivänä viikossa uimassa käynti ja yhtenä muskari, joskus mennään perhekahvilaan. Usein vaan puistoillaan. Mutta Kyllä voi sanoa, että koko ajan on tekemistä. Joskus jos on ihan pakko siivota niin pistän tytöt kattomaan muumia. Jakso kestää 25min ja nuorempi ei aina edes oo kiinnostunut kattomaan loppun saakka. Joskus saa nuoremman päikkyaikana hetken huilata kun vanhempi touhuaa omiaan. Mutta nyt aamupalan laittoon. Ei ehdi enempää roikkua netissä..
neljä lasta,nuorin huonosti päivällä nukkuva vauva.En todellakaan tunne olevani muuta kuin tavallinen äiti mutta ehdin kyllä ulkoilla,tehdä ruokaa ja siivotakin ihan riittävästi.Saan jopa ruokani syötyä lämpimänä(miksen saisi kun samaan aikaan lasten kanssa syön) ja kahvini juotua lämpimänä(kuppia kun pystyy kantaa ja hörimään samalla kun muutakin touhuaaaa).En koe kotona oloa mitenkään raskaaksi,jos kokisin en tietenkään näin montaa lasta olisi halunnut.
Olen palaamassa töihin kesän korvalla. Muuten tämä kotona olo on ollut ihan luksusta,mutta kaipaan aikuista kontaktia enemmän. Kaverit ja mies on töissä päivällä,sukulaisia ei lähellä ja asutaankin keskustan ulkopuolella.
Lapsen kanssa kotiaskareet,mitä mieluusti teen että on jotakin puuhaa,sujuu mainiosti kun otta lapsen touhuihin mukaan. Antaa oman pölyrätin,saa kerätä pyykkipoikia tms.
Menen myös välillä illalla nukkumaan 9 pintaan jos on ollut rankka päivä,mitä tuollaisen uhmaikäisen kanssa joskus on enkä kekkuloi yömyöhään. Auttaa jaksamaan kun lepää.
Ketään ei hyödtä kotiäitiyden ja työssäkäymisen vastakkainasettelu, molemmissa on puolensa ja puolensa. Itse hoidan tällä hetkellä kotona 4 v ja 2v3kk poikia sekä 5 kk vauvaa. Lasten välissä olen käynyt puolisen vuotta kääntymässä töissä ja vanhempainvapaiden aikana olen tehnyt viikonlopputyökeikkoja.
Työtäni rakastan ja sinne aina mielelläni palaan, mutta lapsiani rakastan vieläkin enemmän ja haluan yrittää antaa heille hyvän ja kiireettömän lapsuuden (itse en ole paras arvioimaan onnistunko siinä).
Päivät kotona vaihtelevat - joskus ovat täyttä kaaosta ja tappelua eikä mitään saada aikaiseksi ja joskus melko seesteistäkin kun pojat leikkivät hyvin yhdessä ja ehdin tehdä yhtä sun toista. Ensimmäisen lapsen vauva-aikana oli joskus vaikeaa ehtiä syödä ja käydä suihkussa; nykyään kolmen lapsen kanssa ei sellaista ongelmaa ole. Kai sitä sitten opii itse tehokkaammaksi ja oppii niksit. Pitkään meillä ei nukuta. keskimmäinen herää kuuden pintaan. Esikoinen ei nuku päiväunia ja valvoo melko myöhään. Täysin omaa aikaa jää hyvin vähän (ehkä 22-23 välillä), mutta ehdin jonkin verran toteuttamaan itseäni päivän aikana. Kun lapset leikkivät yhdessä voi selailla lehteä (selailuksi se kyllä viime vuosina on jäänyt) tai käydä netissä. Ehkäpä se oman ajan tarvekin on vähentynyt. Kun tekee viikonloppuna työkeikkaa, se tuntuu tosi mukavalta omalta ajalta.
Parasta kotona olossa on ilman muuta vapaus ja huonointa se, että kolmen lapsen kanssa johonkin lähteminen on aina niin työlästä (mutta emme me kuitenkaan pelkästään kotona istuta). Töissä parasta on mielenkiintoinen työ ja mukavat työtoverit ja huonointa vapauden puute. Toki on tietyllä lailla rankkaa, kun kotityöt odottavat töistä tullessa, mutta siivoamista ja ruoanlaittoa on kyllä vähemmän kun lapset ovat päivän päiväkodissa ja enpä minä taida enää osata kotona tehdä mitään ilman että teen vähän kotitöitä samalla. Lisäksi 4 v .auttaa jo mielellään kotitöissä (ei toki tee siitä aina niin tehokasta).
Paras yhdistelmä mielestäni on osa-aikatyö (esim 3-4 pv/vko), jos se on mahdollista. Omalta osaltani aion palata osa-aikatyöhön kunhan nuorimmainen vähän kasvaa ja uskon sillä lailla saavani ne parhaat osat molemmista.
En tajuu että omien asioiden päättämiseen tarvii muiden hyväksyntää?
Jokainen tekee niinkuin itsestään tuntuu. JOs ei jaksa ei jaksa, jos haluaa niin haluaa mennä töihin. Niin yskinkertaista se on.
Sääliä on turha oottaa teet sitten mitä tahansa.
Itse olen aina tehnyt niinkuin mulle ja perheelle on hyvä. En kysele keneltäkään miten toimin.
Olen e lapsen äiti, ja olin kotona niin kauan kunnes nuorin oli tokaluokkalainen. Sitten otin puolipäivätyön ja sitä rataa. Jos en jaksanut niin sitten enjaksanut, ktitöistä voi aina luistaa ja onhan se mies ja osa lapsista sen ikäisiä, että voivat jotain pientä tehdä. Yksin ei kukaan jaksa.
siis neljän lapsen äiti