Seurattuani kauan tätä lesbomaailmaa en voi olla ihmettelemättä että eikö lesboista todella löydy yhtään ehjää sanotaan päälle kolmikymppistä ihmistä? Tai sanotaan mielummin niin että ei niin rikkinäistä ettei kykenisi normaaliin tutustumiseen ja parisuhteeseen. Siltä nimittäin vahvasti vaikuttaa. Ironista että en ole itsekään niin ehjä, mutta kuitenkin kykenevä tutustumaan, keskustelemaan ja rakentamaan parisuhdetta. Minä olen törmännyt karkeasti ottaen kolmeen naistyyppiin, eli naiset jotka ovat niin meneviä ettei mitään kestävää voi edes ajatella, eivät kykene sitoutumaan tai ehkä edes rakastamaan, naisiin jotka hallitsevat ja ovat hyvin voimakastahtoisia, moittien kumppaniaan herkästi milloin mistäkin lopulta latistaen tämän, tai sitten niin epäluuloisia naisia, että pitävät ahdistavana aivan tavallisia asioita kuten keskusteluja ja asioiden selvittämistä, panikoivat hyvin herkästi.
Koko asia on paradoksaalinen, sillä itse tulen vain aremmaksi mitä enemmän tulee vastaan ns. mahdottomia naisia, toki ihania, viehättäviä ja vetoavia, fiksuja ja suloisia, mutta yhtäkaikki aika vaikeita tapauksia parisuhdetta ajatellen. Olen itsekin vähemmän helppo, mutta luulisin että hyvinkin tutustumisen ja ns. vaivan arvoinen...
Ehken sitten olekaan. Sinkkuna on kyllä mukavaa onneksi :p
Minut on leimattu suorastaan ahdistelijaksi kun olen yrittänyt selvittää asioita, pyytää anteeksi virheitäni tai keskustella asioista kuten aiemmin on sovittu.
Mutta siis, onko mulla ollut poikkeuksellisen huono tsägä vai onko muilla samanlaisia kokemuksia? Onko enää tilaa olla vain klovni, mikään syvempi ei onnistu?
Koko asia on paradoksaalinen, sillä itse tulen vain aremmaksi mitä enemmän tulee vastaan ns. mahdottomia naisia, toki ihania, viehättäviä ja vetoavia, fiksuja ja suloisia, mutta yhtäkaikki aika vaikeita tapauksia parisuhdetta ajatellen. Olen itsekin vähemmän helppo, mutta luulisin että hyvinkin tutustumisen ja ns. vaivan arvoinen...
Ehken sitten olekaan. Sinkkuna on kyllä mukavaa onneksi :p
Minut on leimattu suorastaan ahdistelijaksi kun olen yrittänyt selvittää asioita, pyytää anteeksi virheitäni tai keskustella asioista kuten aiemmin on sovittu.
Mutta siis, onko mulla ollut poikkeuksellisen huono tsägä vai onko muilla samanlaisia kokemuksia? Onko enää tilaa olla vain klovni, mikään syvempi ei onnistu?
Vastaukset 11
Vanhimmat
f4ck kertoo sinulle varmasti hetimiten totuuden. Absoluuttisen totuuden.
no toi latistaminen on kyllä kamalinta mitä voi toiselle tehdä...kun ei saa olla edes iloinen kun toinen loukkaantuu : (
Broken, aika pitkälti allekirjoitan samat jutut, sillä erotuksella että alle kolmekymppiset eivät niiin kauheesti erotu yli kolmekymppisistä :)
Olen yli kolmekymppinen ja miettinyt pitkälti samoja asioita ja törmännyt samoihin ongelmiin (ehkä samoihin naisiinkin...) tuntuu että niiden naisten ongelmana joihin olen törmännyt on joko liika ajattelu tai liian vähän ajattelu...:) ja joko tunnepuoli hallitsee tai sitten sitä ei ole. ei voi olla kuin joko ja tai.
Sen takia keskityn nykyisin lähinnä harrastuksiin ja toivon/odotan että joku joskus koputtaa ovelle. sillon kun olen kotona.
Tunnistin sinut, exäni...
Se olin minä jolla oli ne tunteet...
En mahdu mihinkään noista kolmesta ryhmästä, mutta ehjäksikään en menisi itseäni väittämään. Tosin toivon, että se on väliaikaista ja vielä toivun edellisestä erosta.
Mutta voihan se olla kolmekymppisten lesbojen kesken niin kuin varmaan heteroidenkin - ne parisuhteissa hyvin voivat ovat niissä parisuhteissaan, jotka ovat solmineet jo parikymppisinä. Suurin osa ainakin. Vapaalla jalalla on varmaan suhteellisen paljon enemmän niitä, joille pitkät parisuhteet eivät oikein sovi.
Vapaalla jalalla on myös ihmisiä jotka ovat ihan ehjiä ja joille pitkät parisuhteet sopii.
Elämä ei vaan aina mene niinkuin strömsössä...
Ihmiset kasvaa ja siperia opettaa.
Jos/kun on ollut huonoja kokemuksia ei se välttämättä tarkoita ettei olisi kykenevä hyvään parisuhteeseen.
Mutta kun siihen parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Edes suht ehjää.
Kyllä löytyy ehjää ja syvällistä mutta en ole vielä 30.
Kyllä meitä on, ei vaan roikuta bileissä/ baareissa, vaan muissa elämän riennoissa. Tätäkin palstaa lueskelen huvikseni, mutta en yleensä kommentoi, kun tuntuu viestit olevan niin kaukana omasta todellisuudesta.
Niin, eihän sitä koskaan tiedä josko vielä ihme tapahtuu, ja tulee vastaan toisenlainen nainen :) En kyllä enää odota sellaista. Jaa että sitä ilmiötä on myös nuoremmissa? Minä olen nelikymppinen ja jotenkin olettanut että nuorissa ei ole sellaista niin paljon mutta en tiedä kun en ole kumppaniksi hakenut kovin nuoria.
Turhauttaa vain kun lupaavakin tutustuminen tyssää johonkin älyttömään asiaan, kun kaikki olisi selvitettävissä. Tilaisuuksia hukataan...
Mutta kuten sanoin, onneksi sinkkunakin on mukavaa, vaan olisihan se ihanaa jakaa tämä elämä myös ihanaisen naisen kanssa ;)
En roiku baareissa enkä bileissä minäkään joten netti ainut tapa tutustua pääasiassa. Eikä mun tarkoitus ole moittia naisia, naisethan ovat ihania :D mutta jonkin pysyvämmän rakentaminen tuntuu suorastaan mahdottomuudelta.
No kai nyt ihmisiin muuallakin voi tutustua kuin netissä...
Laajentamalla elinpiiriä tai tutustumisentapoja varmaan niitä hyvinvoivia naisia löytyy.
Itse olen tutustunut puolisooni ja uusiin ihaniin ystäviin aivan muualla, kuin netissä.