Menimme naimisiin v. 2008 . Lapsemme olivat 18v. molemmat, hänellä tyyttö ja minula poika. Tyttö toi suhteen alussa kaveritaan meille yöksi kaksin kappalein, yöksi, suihkuun, meikkaamaan, puhalluttaan tukia. Mun poika vain oli huoneessaan yksin.
Puolen vuoden kuluttua tytön poikakaveri asui meillä pari kuukautta, kunnes muuttivat omilleen.
Nyt mieheni painostaa poikaani pois kaikin keinoin. Solvaa peräkammarrinpojaksi (lappu oveen hänen töihin lähtiessä) ei jaksa, kun hän on vain huoneessaan töiden jälkeen ns. pelaamassa. Kiroaa avioliittoaan tämän häiritsevän jutun takia .. ei arvannut että poika asuis kotona yli kakskymppiseksi?
Minä tykkään, että poika on ns. erilainen, ei parisuhteeseen ole kiirettä ja saa asua kotonaan niinkauan kuin haluaa, samanlainen olin itsekin.
Poika maksaa ruokansa ja netti-puhelinmaksunsa itse, ja on tietoinen ettei elämä ole halpaa. Miehelleni ei minun ja hänen kustannuksistaan tule kuluja. Olen maksanut asunnon puoliksi ja kaikki kulut aina.
Nyt näyttää, ettei miehen hermot kestä poikani olemassaoloa..mitä teemme?
Ei mies minullekaan anna mitään (kulut talostamme maksamme puoliksi)- ruuan ostan itse. Henkisesti hän on hankala. vähän sairaalloinen menneisyyksineen ( leskeys, ero exästä), joista puhuu jatkuvasti. Ei mitään sexuaalisesti :(
Laitetaanko talo myyntiin ja eri osoitteet hänelle ja mulle ja pojaleeni???
Ihmiset kun niin erilaisia, toiset vaatii toisilta seuranpitoa jatkuvasti ( eivät kestä olla yksinään) ja toiset ovat luotuja kulkemaan yksin vain.. ( elikäs riittää olla yksin huoneessaan ja joskus harkittua seuraa)
Mitä tekisitte tilanteessani? ?
En halua kuunnella ja katsoa sotaa mieheni ja poikani välillä.. Voisimme muuttaa pojan kaa kerrostaloonkin hänen silmistään?
Hän ei kyllä pysty asumaan talossamme maksaen yksin kulut?
Puolen vuoden kuluttua tytön poikakaveri asui meillä pari kuukautta, kunnes muuttivat omilleen.
Nyt mieheni painostaa poikaani pois kaikin keinoin. Solvaa peräkammarrinpojaksi (lappu oveen hänen töihin lähtiessä) ei jaksa, kun hän on vain huoneessaan töiden jälkeen ns. pelaamassa. Kiroaa avioliittoaan tämän häiritsevän jutun takia .. ei arvannut että poika asuis kotona yli kakskymppiseksi?
Minä tykkään, että poika on ns. erilainen, ei parisuhteeseen ole kiirettä ja saa asua kotonaan niinkauan kuin haluaa, samanlainen olin itsekin.
Poika maksaa ruokansa ja netti-puhelinmaksunsa itse, ja on tietoinen ettei elämä ole halpaa. Miehelleni ei minun ja hänen kustannuksistaan tule kuluja. Olen maksanut asunnon puoliksi ja kaikki kulut aina.
Nyt näyttää, ettei miehen hermot kestä poikani olemassaoloa..mitä teemme?
Ei mies minullekaan anna mitään (kulut talostamme maksamme puoliksi)- ruuan ostan itse. Henkisesti hän on hankala. vähän sairaalloinen menneisyyksineen ( leskeys, ero exästä), joista puhuu jatkuvasti. Ei mitään sexuaalisesti :(
Laitetaanko talo myyntiin ja eri osoitteet hänelle ja mulle ja pojaleeni???
Ihmiset kun niin erilaisia, toiset vaatii toisilta seuranpitoa jatkuvasti ( eivät kestä olla yksinään) ja toiset ovat luotuja kulkemaan yksin vain.. ( elikäs riittää olla yksin huoneessaan ja joskus harkittua seuraa)
Mitä tekisitte tilanteessani? ?
En halua kuunnella ja katsoa sotaa mieheni ja poikani välillä.. Voisimme muuttaa pojan kaa kerrostaloonkin hänen silmistään?
Hän ei kyllä pysty asumaan talossamme maksaen yksin kulut?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei kannata jatkaa moista avioliittoa, tuhlaat vain aikaa. Voitte kaikki huonosti ja poikasi tulee aina olemaan elämässäsi. Tuo mies ei ole sinua varten, ota oma elämä hallintaasi ja eroa.
Kysyt, mitä tekisimme tilanteessasi. Miehesi ei tule välittämään pojastasi tulevaisuudessakaan, haluatko sellaista elämää pojallesi? Itse lähtisin, ja rakentaisin oman elämäni, jossa poikasi läsnäolo on iloinen asia. Talo on pelkkää materiaa, lapsesi ei. Mitä ihmettä näet tuollaisessa miehessä? Henkisesti hankalan ihmisen kanssa eläminen on ankeaa, mikään ei tule muuttumaan, kadotat vain elämisen ilon hänen kanssaan.
Minusta poikasi solvaaminen on ala-arvoista, aikuiselta mieheltä. Avioliitto on tunneside, välittämistä ja huolenpitoa. Tuo mies ei ole sinua ja poikaasi varten.
Eroa ajoissa !
Hankala tilanne. Jos sinulla on mahdollisuus maksaa yhteisen talonne lainoja oman osuutesi verran, että ei mene pakkomyyntiin, niin maksa.
Jos pystyt lähtemään vuokralle poikasi kanssa, niin lähde!
Avioeroa ei ole mikään pakko laittaa vireille. Voittehan asua miehesi kanssa eri asunnoissa, näin ei tarvitse riidellä. Sulla ja pojallasi olisi oma rauha, kukaan ei haukkuisi.
Miehesi käyttää nyt pahimmanlaatuista henkistäväkivaltaa teitä kohtaan.
Maksa ukko ulos, pidä talo poikasi kanssa.Jää sitte talo pojallesi, kun sinut aika jättää. Eroa ei tuosta mitään tule.
Jos olisin sun poika lähtisin pois onhan hällä jo ikää jo 22-23 ja ilmeisesti työpaikka.
Yleensä ei tuon ikäiset miehet enään asu kotona, ainakaan tuollaisissa olosuhteissa.
Eli nyt poikasi on 23 vuotias ja makoilee yhä kotona? Hänhän on peräkammarinpoika, vaikka ikäväähän se on kuulla ääneen sanottuna.
Jossain vaiheessa pariskunta toivoo, että lapset ovat lähteneet kotoa pois ja heille alkaa oma aika, miehesi haluaa jo sitä. Ja poikasi on aika muuttaa omaan asuntoon ja alkaa huolehtimaan itse itsestään. Niin vain elämä etenee, kotona ei voi olla loputtomiin.
Miehesi on oikeassa kyllä 23v on peräkammarinpoika, kyllä tuonikäisen miehen kuuluu ottaa elämänsä haltuun ja lähtea kotootaan pois.
Puhuit parisuhteesta, sitä voi yksinkin asua eikä muuttaa jonkun naisen kaa asuun, eikä tuon ikäisen miehen kanssa kukaan tyttö edes lähe ,kun asuu vielä äitin helmoissa.
Teille kaikille olis paras,että kaikki kolme menette omilleen .
Eipäs nyt arvostella peräkamarinpojaksi. Eikös alottajan tekstistä käynyt ilmi että poika käy töissä ja maksaa omasta asumisesta ja ruoista.
Peräkammarinpoika on vaan siellä kamarissaan päivät pitkät :) niin olen ymmärtänyt.
Siis vielä tuo, että 23vuotiaan olisi pakko jo asua yksin tai olla perheellinen, jotkut ovat tuossa iässä vielä ihan tyytyväisiä sinkkuna.
Kyllä työssä olevan 23v kuuluu jo itsenäistyä ja joko ostaa, tai vuokrata oma koti, kysehän on jo aikuisesta äijästä.
Sinkku voipi olla ja asua yksin, eihän tuolasta jätkää kukaan samanikäinen nainen edes halua, joka mamin helmoissa asuu ei ole pelkoa et pariutuu.
Ihan tuosta avauksen otsikosta, että kyllä ne "pokat" kuuluukin häätää pois kotoa. Ei minunkaan ukkoni katselisi mitään pokiani kotonamme.
Olit sitten se "viisas" joka tarttui tohon kirjoitusvirheeseen. Onnittelen, että sulla sytytti!
Kihertelitkö kun sait ihan neronleimauksen?
Sinä olet varmaan se "viisas". Näyttäähän tuo otsikko hauskalta listauksessa. :D
Asioissa on aina monta näkökulmaa..
Yli 20 vuotiaan olisi todellakin hyvä itsenäistyä ja muuttaa pois " mamman" luota. Poika tuntuu edelleen jatkavan turvallista lapsuuttaan äidin helmoissa. Ilmeisesti äiti pesee pyykit, tekee ruuat ja hoitaa kodin? Aikuisen miehen olisi itse opittava hoitamaan nämä asiat ennenkuin ryhtyy perheelliseksi.
Sinä olet leski. Olet jossain vaiheessa jäänyt kaksin poikasi kanssa. Olette saaneet tukea ja turvaa toisistanne. Voipi olla kyse myös siitä, että sinä et halua päästää poikaa itsenäistymään. Sinusta tuntuu turvalliselta ja mukavalta, kun poika asuu luonasi. Tunnet itsesi tärkeäksi ja tarpeelliseki ja tiedät, että elämässäsi on joku joka ei sinua koskaan hylkää.. mietihän tätä, että voisko olla jotain perää asioissa??
Kerroit miehestäsi pelkästään negatiivisia asioita, mutta oletko ajatellut asiaa hänen näkökulmastaan?? Hän haluaa elää parisuhteessa SINUN KANSSASI! Aikuinen toinen mies samassa taloudessa voi häiritä hänen oloaan pahasti. Kaksi miestä samassa talossa voi olla kuin kaksi isäntää, jotka riitelee siitä kumpi onkaan isäntä.
Kuinka tärkeä parisuhde sinulle on? Kirjoittamasi mukaan ei kovinkaan tärkeä. Olet ilmeisesti osoittanut sekä miehellesi että pojallesi sen, että poika on sinulle miestäsi tärkeämpi. Tämmöinen asia ei voi olla vaikuttamatta siihen ryhmäkemiaan mikä teillä on. Et taida olla kovinkana sitoutunut mieheesi. Jos olisit, niin ymmärtäisit hänen kaipuunsa elää vihdoinkin kaksin sinun kanssasi ilman kummankaan aikuisia lapsia. Ja mitä seksiin tulee, niin tuskin sekään on pelkästään miehen syytä. Mitä olet itse tehnyt parantaaksesi teidän seksi elämää ja parisuhdetta?
Poika tuntuu edelleen jatkavan turvallista lapsuuttaan äidin helmoissa. Ilmeisesti äiti pesee pyykit, tekee ruuat ja hoitaa kodin? Aikuisen miehen olisi itse opittava hoitamaan nämä asiat ennenkuin ryhtyy perheelliseksi.
Ööö.... Miksei poika näitä osaisi tehdä? Miehet lopettavat kotitöiden tekemisen, kun tulee joku toinen joka voi ne tehdä. Eivät kaikki (tietenkään). Jotkut nauttivat esim.ruoanlaitosta, näin olen kuullut. Ei ole vain minun kohdalle osunut sellaista yksilöä.Olen asunut 3 kertaa (eri) miesten kanssa avoliitossa. Kaikki olivat muuttaneet omilleen ennenkuin asuivat minun kanssani
Ensimmäisen kanssa opiskelin, kävin iltaisin ja viikonloppuisin töissä, maksoin molempien laskut, tein ruokaostokset, valmistin ruoat, siivosin ja pesin pyykit. Hän opiskeli ja hengaili kavereiden kanssa.
Toisen kanssa tein lapsen, kävin töissä, maksoin ruoat ja vuokran. Kaupassa kävin töiden jälkeen. tein sapuskat, pesin pyykit ja siivosin. Maksoin omat laskuni ja lapsesta tulevat kulut (päivähoito, vaatteet yms.). Hän kävi välillä töissä, mutta yleensä oli työttömänä ja masentuneena kotona. Tämän suhteen takia, en kannata ollenkaan, että jos toinen vanhempi on kotona lapsi ei pääsisi päivähoitoon. Minäkään en kestänyt katsella, kun toinen rypee kotona verhot kiinni itsesäälissä päivästä toiseen pelaten netissä.
Kolmas on nyt menossa. Hän oli yksinhuoltaja kun aloimme seurustelemaan. Hänen exänsä on alkoholisti joten lapsi asui hänen kanssaan, eli... Ennen minua hänen on täytynyt tehdä kaikki kotityöt, eikö niin? Arvaa tekeekö se täällä mitään?
Nyt käyn töissä, maksan omat laskuni, valmistan ja ostan ruoat (myös miehen tupakat, kun käyn kerran kaupassa ja nekin maksaa n.140e kuussa!!! Itse en polta) sun muut hygienia tarpeet yms. viidelle
(minulle,omalle lapselle, miehelle, hänen lapselleen ja yhteiselle lapselle), maksan 2 lapsen kulut, yhteisen netin ja 1/3 kiinteistä asumiskustannuksista. Teen kaikki kotityöt ja hoidan 3 lasta siinä sivussa.
Mies käy töissä, saa palkkaa yli tuplasti enemmän kuin minä. Maksaa siitä oman osansa asumisesta, omat ja oman lapsensa laskut. Bensan ( minulla ei ole enää autoa, ei ollut varaa) ja autonsa huollot, sekä heidän kahden vaatteet. Osan palkasta hän laittaa säästöön vanhuuden varalle kahdelle eri tilille ja pienen summan kuukausittain oman lapsensa tilille sekä meidän yhteiselle lapselle. Minunkin pitäisi sinne kuulemma jotain laittaa, mutta mistäs laittaisin? Jos joskus on " ylimääräistä", laitan sen tunnontuskissani vanhemman lapseni tilille ja tämä tapahtuu pari kertaa vuodessa.
Kun mies tulee kotiin - hän syö minun maksaman ja laittaman sapuskan. Menee sitten minun petaamalle sängyllemme makaamaan minun maksamani netin kanssa. Ja siinä se sitten on ja valittelee kuinka raskas päivä oli ja kuinka on iiiiihanaa olla kotona ja vaan olla. Minä sen sijaan menen jatkamaan kotitöitä.
No kuule, toi on kyllä ihan omaa tyhmyyttä, että kaiken palvelee miehelle. Ei kikkeli ole mikään vapautustodistus kotitöistä... Vaikuttaa ihan siltä, että olet ikäsi ollut miesten hyväksikäytettävänä taloudellisesti ja perhe-elämässä, ja noille luusereille tehnyt vielä lapsiakin.
Oma syysi. Heitä pihalle tuollainen vellihousu mies. Mitäs passaat ja ruokit. Minä en moista ukkoa kahtelis, vaikka olisi yhteisiä lapsia. Molempien kuuluu maksaa ja osallistua. Ei koti ole hotelli.
lopeta nyt ihmeessä maksamasta liikoja... vaadi että yhteiset menot jaatte tasan ja elä IHMEESSÄ maksa hänen tupakointia.
Kyllä pojan pitäisi muuttaa jo kotoa. Miehesi on oikeassa - poika on peräkammarin poika.
Ei nykyään ole kovin yleistä, että 23-vuotias työssäkäyvä aikuinen asuu lapsuudenkodissaan ilman mitään pätevää syytä. Mikä syy pojalla on olla hankkimatta asuntoa itselleen?
Kumman kaa haluat asua loppuelämäsi - miehesi vai poikasi? Mieti olisiko poikasi edun mukaista, että hän asuu äitinsä kanssa loppuikänsä vai pitäisikö hänen löytää oma "muija"? Sitä ennen olisi hyvä asua jokunen vuosi itsenäisesti?
Ne avio/avoliitot ovat tuomittu tuhoon, joissa mies muuttaa äidin helmoista vaimon helmoihin.
Nytkö tuli hätä? Kun sinun poika häädetään ...
Yleensähän täällä yritetäänt ehdä miehen lapsille hankalat olot isän luona, ja se ei olekkaan kauheeta, vaan se on täysin oikien.
Nytpäs tiedät miltä tuntuu.
Miksei poikasi laita uutta miestäsi kunnolla turpiin niin loppuu valitus ja sanoppa mihelle että jos poika lähtee niin lähdet sinäkin niin pääset helpommalla.
Eikö vaan ole aika sairasta, että nainen haluaa asua mieluummin poikansa, kun miehensä kanssa? Kyllä lapset kuuluu laskea pois helmoista itsenäistymään. Mikään ei ole niin surullista kun 4- tai 5-kymppinen perä- tai vinttikamarinpoika. :P