Hei kaikille. Olen 23 vuotias opiskelija ja opiskelijavaihdossa toisessa maassa euroopassa tällä hetkellä. En ole pitkiin aikoihin joutunut olemaan yksin, enkä osaa nauttia yksinolemisesti tippaakaan. Olen hyvin ahdistunut ja surumielinen kokoajan. Se tunne ei vaan tunnu menevän mihinkään vaikka yritän miettiä tekemistä ja mukavia asioita tehtäväksi jne...
Olen ollut aina sosiaalinen ja saanut helposti kavereita. Tuntuu oudolta, että täällä en tunnu löytävän ketään kaveria. Onhan noita hyvänpäiväntuttuja mutta haluaisin kaverin tai ystävän jonka kanssa voisi tehdä asioita. Tuntuu, että tämä on ihan liikaa kun pitää pärjätä uudessa kaupungissa, toisella kielellä, yksin, ilman poikaystävääni ja kaiken lisäksi täällä sataa paljon. Mieli on maassa....
Onko ketään muita joilla samantyyppisiä kokemuksia?
Olen ollut aina sosiaalinen ja saanut helposti kavereita. Tuntuu oudolta, että täällä en tunnu löytävän ketään kaveria. Onhan noita hyvänpäiväntuttuja mutta haluaisin kaverin tai ystävän jonka kanssa voisi tehdä asioita. Tuntuu, että tämä on ihan liikaa kun pitää pärjätä uudessa kaupungissa, toisella kielellä, yksin, ilman poikaystävääni ja kaiken lisäksi täällä sataa paljon. Mieli on maassa....
Onko ketään muita joilla samantyyppisiä kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei! Toivottavasti kavereita löytyy pian. Minulla ei ole aivan samanlaisia kokemuksia. Olen kyllä asunut ulkomailla, mutta onnekseni löysin ystäviä, jopa poikaystävän. En opiskellut.
En tiedä, oletko ollut jo mukana opiskelijoitten yhteisissä ajanvietoissa, mutta sinne kannattaa ehdottomasti mennä. Luulisi, että sieltä löytyisi seuraa. Monet opiskelijat ovat varmaan vastaavassa tilanteessa - kaukana kotoa, uudessa kaupungissa. Opiskelijoilla on varmaan useammanlaisia järjestöjä, yhdistyksiä, iltamia. Toki kaveri voi löytyä muualtakin jos olet sosiaalinen ja aktiivinen. Itse löysin kavereita seurakunnasta, mutta se tietysti toimii vain jos ko. aate kiinnostaa edes jollain tasolla.