Epilepsia ja ajolupa työ

Jokainen vastuuntuntoinen kohtauksen saaja pysyy poissa ratin takaa!

Työnantajalle ei ole pakko kertoa, työterveyteen sen sijaan pitää antaa rehellisesti tiedot.

Kun ei ole kyse vain sinun turvallisuudestasi, olisi syytä pysyä poissa ratin takaa.

Samaa tuskaa täällä. Voimia sinulle hiirulainen. Toivotaan, että kohtaukset pysyvät poissa, mutta kyllähän sitä saa kylmä rinki persauksissa olla. Minulla töihin pääseminen on ilman ajolupaa mahdotonta, eikä muuttaminen kaupunkiin miellyttäisi. Pari kk diagnoosista.

Yhden kerran olen autoni romuttanut kohtauksen takia (ennen diagnoosia) eikä toista kertaa tule. Onneksi ei käynyt muille mitään, ja itseltänikin meni vain polvi. Kortitta olen ollut kuutisen vuotta, ja ainakaan tämän vuoden aikana ei tule korttia takaisin. Kaupunkiin on pitänyt muuttaa, ja julkisilla kuljetaan vaikkei se toki kivaa olekaan. Ei sitä kohtauksen saadessa kuitenkaan enää pysty ajattelemaan että mitenkäs minä tämän autoni tähän tien viereen parkkeeraisin.

Oma työnantaja ei sairaudesta tiedä. Jotkut työnantajat ovat tienneet, toiset ei, kukaan ei ole mitenkään kummemmin reagoinut. Ihan rehellisesti vastaan jos kysyvät miksi en tee yövuoroja.

Tere! Itse on ole kertonut totuutta kohtauksieni määrästä lääkäreille. Takana monet epilepsialääke kokeilut jotka kaatuneet niihin haittavaikutuksiin. Trileptal jotenkin vähentänyt kohtauksia ja nyt aloitetaan Zonegran. Kannattaa kertoa työnantajalle rehellisesti sairaudestaan. Itsekin olen jo ystäviäni ja työkavereitani varoitellut tulevasta lääkevaihdosta. Joskus nuoruudessani menetin ajolupani 1/2 vuodeksi kun jouduin sairaalaan suuren tajuttomuuskohtauksen jälkeen. Nyt olen oppinut tuntemaan tulevan kohtauksen ensioireet kuten oik. puoleisen ohimon säryn joten silloin vältän lähtemästä mihinkään.