Tämä alkaa olla jo raivostuttavaa. Miksi rakkauden kohteeksi kelpaa vain yksi ihminen? Miksi tuntee intohimoa vain yhtä ihmistä kohtaan? Miksi kukaan muu ei kiinnosta... tai no, ehkä pienen ohikiitävän hetken joku herättää mielenkiinnon, mutta saman tien se hiipuu? Miksi vain yksi saa hengästymään, miksi vain yksi loistaa ihmisjoukostakin kuin majakka? Ja kun sen ihmisen menettää, menettää kaiken intohimon muuta maailmaa kohtaan.
Romanttinen rakkaus on sama asia kuin intohimo, sen opin nyt. Sen voi ymmärtää syvällisesti vasta kun sen kokee. Mitään ei ole sydämestäni jäänyt puuttumaan, kun jotkut muut ihmiset ovat poistuneet elämästäni. Mutta sitten on tämä yksi, joka repi lähtiessään koko sydämen irti. Kun joku keksisi, mikä se on, joka tämän aiheuttaa.
Luulen, että syy löytyy minusta itsestäni. Vielä sen selvitän ja pois ajan.
Romanttinen rakkaus on sama asia kuin intohimo, sen opin nyt. Sen voi ymmärtää syvällisesti vasta kun sen kokee. Mitään ei ole sydämestäni jäänyt puuttumaan, kun jotkut muut ihmiset ovat poistuneet elämästäni. Mutta sitten on tämä yksi, joka repi lähtiessään koko sydämen irti. Kun joku keksisi, mikä se on, joka tämän aiheuttaa.
Luulen, että syy löytyy minusta itsestäni. Vielä sen selvitän ja pois ajan.
Vastaukset 24
Vanhimmat
1. You had dreams or visions of this person and/or your energetic relationship before ever meeting in this lifetime.
2. Meeting your partner felt like “coming home” to a familiar, long-lost energy. After meeting, you had “memories” of other times and places with that person that are not part of this life experience so far.
3. Your partner mirrors your own issues, concerns, and imbalances, but you also complement each other’s skill sets, talents, and capacities. You are the ultimate embodiment of yin/yang.
4. At least one partner is of higher frequency, possibly a First Waver, Indigo, and/or Crystal, or is genetically related to one.
5. You may be of different ages, the same or opposite sex, vastly different backgrounds, “opposing” religions or cultures, but you feel an incredible unity or incomparable sense of oneness with your partner.
6. You feel each other’s symptoms, illnesses, and emotions even when you are not near each other or in communication.
7. Your functioning is impaired or much less optimal when you are apart from your twin flame. It physically and mentally hurts when you are not together.
8. When you are with your partner and the relationship is in balance, you become stronger, more powerful, and more capable than you have ever felt. You feel united in a mission or “calling” to serve others and the world.
9. Your unconditional love for your partner is like no other. Your partner is likely to have a certain habit, quality, or “baggage” that would be a deal-breaker for you in any other relationship. However, you overlook it or willingly work through it with this partner-- no matter what it takes.
10. You met your partner when one or both of you were in other relationships or otherwise “unavailable.” It’s likely that you met when and where you were least consciously expecting it.
11. Either you or your partner feared the power of the twin flame connection and ran from the relationship so as not to feel overwhelmed and/or vulnerable. Years may go by before you are both in the “place” to finally commit fully to the relationship.
12. The partner who ran from the twin flame relationship finally “wakes up” and realizes the significance. His or her “a-ha” moment comes as the result of a loss, illness, or other personal catastrophe. He or she then comes to terms with the fact that there is no other person or priority more important than the twin partner.
13. No matter how many times you break up or separate, forces seems to bring you back together. You see the “signs” and reminders of that twin connection everywhere, urging you back together.
14. Your relationship is characterized by extreme highs and lows, including passion and intense pain you’ve most likely never felt before.
15. In efforts to harmonize, justify karma, and balance each other, you “push each other’s buttons” and test each other’s limits like no one else has or ever will. Nevertheless, the extreme highs in the relationship consistently get higher.
16. Friends, family members, and others in your circle can’t relate to the twin flame dramas and always try to get you to move on to someone or something else that seems more logical or better for you “on paper.”
17. The growth you experience, the lessons you learn, and the person you become in the twin flame relationship are more significant, happen more rapidly, and are more powerful than any other experience or period of growth in your life.
18. You realize that your previous soul mates or other relationships prepared you for the twin flame reunion. Your twin flame may even have or embody a number of the unusual characteristics or outstanding attributes of your previous mates and soul friends.
19. You feel as if you’ve been waiting your whole life for this person. When you look back at your life, you see illnesses, sabotaged relationships, or other situations that manifested because you were still waiting and still looking for “the one.”
20. Even if you are extremely tired of 3 dimensional existence here on earth, you heal, evolve, mature, and continue to live-- just to stay with your twin flame partner.
21. You are an “old soul” and this is your last human experience.
22. The more that you and your twin partner spend time together, the more rapidly and completely you awaken to higher consciousness.
23. You have a deep knowing that your twin partner is your destiny-- not just in this lifetime, but also when you ascend, return “home,” and are reunited for eternity.
Huhhuh. En ole ikinä oikein uskonut tuollaisiin ylempiin yhteyksiin, mutta vasta tämän ihmissuhteen koettuani uskon, että ainakin osa tuosta voi olla totta. Tuossa on niin paljon sellaista, mikä täsmää. Toisaalta minulla on kaikki syyt epäillä, että vastapuoli, minun yinini tai yangini ei tunne samalla tavalla. Ja silloinhan tuo ei toteudu.
Pelottavia ja ahdistaviakin ovat kohdat 13-16.
Järjellä ajatellen tuo on täyttä hulluutta, vaikka tunne sanoo, että on se mahdollista.
Kaksoisliekistä lisää allaolevissa linkeissä. Noita ja muita lueskellessa on pakko miettiä, voisiko todella olla noin. Minäkin luulin hänen tahallaan pyörittelevän minua, pyrkivän saamaan minut vain polvilleni, vääntelevän sanojani tahallaan, mutta entäpä jos taustalla olikin tuollainen peilikuvailmiö?
Kiitos joka tapauksessa googlekääntäjälle ajatusten herättämisestä. Tämä tuo hieman lohtua ja avaa silmiä, vaikka paikoitellen meneekin yli. Esim. jo termi Kaksoisliekki on rasittavan ylilatautunut.
http://why-twin-flames-run.weebly.com/the-cycle-of-separation--connection-between-twin-flames.html
http://why-twin-flames-run.weebly.com/
Ei sitä usko ennen kuin osuu omalle kohdalle.
Oletko mies vai nainen? Kerro hänestä jotain?
On nainen. Hän on mies.
Lähtökohtaisesti sen pitääkin olla vain se yksi ihminen. Kuka haluaa sellaista kenelle kaikki on niitä rakkauden kohteita.
Ihastuin tässä ajassa myös toiseen, olen käyttänyt sitä sanaa väärin. Mutta ainoastaan sen takia että luulin ettei meillä voisi olla tulevaisuutta. Se rakkaus peittoaa kaiken muun ja samalla epäilen. En voi edetä muualle mutta pelkään ottaa selvää.
Jokin tunnekeskuksessani laittaa epäröimään. Ymmärtää paljon muttei löydä sitä kultaista keskitietä. Joko olen pilattu älyllä, vähätelty viisaudella tai sitten pilaantunutta kamaa kerrakseen, jonkin sortin ydinjätettä minkä voi heivata kallion sisälle. Kenessä asuu viisaus. Gandalf valkoinen voi olla ehkä viisas, mutta kukan meistä ei ole velho.
oleminen maan päällä kieltämättä välillä hieman jurppii viime aikoina enemmän kuin aiemmin... Mutta silti en ikinä halua mitään ylempää yhteistajuntaa kenenkään kanssa.
Tuleeko rauha ikinä?
Suotta elämää epäilet.
Sinulla on vain tunnelinäkölasit päässä.
Ota ne pois ja näe se loppumaailma sekä muut ihmiset.
Voi olla jätetyn haaveiluakin tuo. Miksi kaipailla jotakin vanhaa, kun maailmasta löytyy miljoonittain uusia tilaisuuksia? Jos roikut tunteissasi, kärsit siitä vain itse. Ex-kumppanisi siellä ehkä omillaan jo nauttii täysillä omasta elämästään, sinua muistelematta, sinun tunteistasi välittämättä. Mikset itse tee jo samoin? Päästä jo irti. Elämässä on mielekkäämpääkin tekemistä - esimerkiksi oman elämän elämistä, vapaana menneiden taakasta.
Ehkä me ihmiset vain suhtaudutaan näihin eri tavoin myös
Helppo sanoa, mutta noin se ei vain mene. Nuorempana ajattelin tuolla tavalla suhteiden päätyttyä. Kunnes kohtasin ihmisen, joka merkitsi ja merkitsee enemmän kuin kukaan muu. Paljon on tapahtunut tien varrella, mutta häntä en saa karistetuksi kyydistä ikinä. Tunteet eivät tottele, sydän on hänen luonaan. Voin olla tyhmä, mutta tiedän mitä tunnen. Ja tunne on paljon järkeä vahvempi. Välillä sattuu, välillä siitä saa voimaa, välillä sitä vain ihmettelee itsekseen. En minäkään olisi parikymmentä vuotta sitten uskonut, että elämä menee näin.
En tiedä lohduttaako tai haluatko nyt uskoa sitä, mutta kokemuksesta tiedän että kyllä tuollaisesta hyvinkin voimakkaasta rakastumisen tunteesta voi päästä yli ja kokea uusia yhtä voimakkaita tunteita ja parempia suhteita. Ajattelin juuri noin kuin sinä eräästä ihmisestä ja kolmisen vuotta siinä meni, mutta pääsin hänestä yli ja nykyään en oikein edes ymmärrä mitä tai miksi niin häntä kohtaan koin. Tai muistan sen tunteen, mutta en enää koe tai tunne sitä. Hän on nyt kuin kuka tahansa kun häntä ajattelen enkä tunne häntä kohtaan oikein mitään. En ole tekemisissäkään kun elämämme eivät luonnostaan risteä, mutta en usko että mitään erityistä tuntisin, vaikka hänet jossain sattumalta tapaisinkin. Rupateltaisiin ehkä jotain pientä small talkia kuin ihmiset jotka joskus toisensa tunsivat, mutta eivät enää niinkään toisiaan tunne.
Hänen jälkeensä kolmisen vuotta myöhemmin koin melko lailla yhtä voimakkaan rakastumisen toiseen ihmiseen, josta yli pääsemiseen meni noin kaksi vuotta. Ensimmäisen rakastumisen aikoihin aloitin psykoterapiaa ja luulen että nuo voimakkaat rakastumiset liittyivät ihmisenä kasvamisen ja itsensä löytämisen prosesseihini. Nykyään olen suhteessa ihmiseen, jota kohtaan en missään vaiheessa kokenut tuollaista hullaantumista kuin noihin kahteen aiempaan, mutta ei se tunne silti yhtään vähäisempi ole, jotenkin vain terveempi ja tasapainoisimpi, ilman niitä liian kipeitä ja raastavia elementtejä. En silloin aiemmin ollut vielä ihmisenä yhtä valmis kuin nykyään ja siksi niillä suhteilla ei oikein olisi ollut mitään onnistumisen mahdollisuuttakaan ja nykyään kun niitä ihmisiä muistelen en usko että he kuitenkaan olisivat olleet niitä oikeita minulle.
Nyt kun aloin asiaa ajatella, korjaan sen verran että kyllä tätä nykyistäkin kohtaan koin alkuun hyvin voimakasta ihastumisen tunnetta. Nykyään se vain pysyy terveissä puitteissa eikä muutu pakkomielteiseksi niinkuin sitä ensin tässä mainitsemaani kohtaan. Nolottaa jopa vähän nykyään kun sitä mietin, mutta onneksi siitä on niin paljon aikaa, että voi ajatella asiaa jo neutraalisti.
Toivon tuota samaa omalle kohdalleni, syvästi. Että löytäisin suhteen jossa voisin olla loppuelämäni "vain" tyytyväinen. Mutta kokemuksesta tiedän, että se ei riitä minulle. Saatan ihastua, joo mutta... Mieluummin olen yksin ja odotan parempaa vaikka lopun elämäni. Sekin on jännittävämpää kuin tylsä suhde. En tarvitse pakonomaisesti parisuhdetta. Pitää vain oppia elämään kaiken menneen kanssa, häivyttää taustalle, ja olla silti avoin kaikelle uudelle ja toivoa elämän yllättävän.
Sinua nolottaa nyt mennyt "pakkomielteesi", mutta minä en voimakkaita tunteitani häpeä. En enää. Tiedän jo tässä elämänvaiheessa, mikä on tärkeää ja merkittävää.
Jostakin syystä sinäkin olet eksynyt Järki & tunteet-nimiselle anonyymille keskustelupalstalle. Miksi, jos on noin kuten sanot?
Minäkin olen aina pitänyt tärkeänä juuri sitä vahvaa tunnetta suhteen perustana. Olen uskonut, että se tunne antaa voiman ja tahdon kestää myös vastoinkäymiset, joita yhteiselämässä tulee. Vahva rakastuminen ei ole kuitenkaan mikään tae suhteen kestävyydelle. Rakkaus antaa paljon mutta paljon myös särkyy kun rakkaus "loppuu". Silti en kadu voimakkaita tunteitani, minäkään.
Viime aikoina olen kuitenkin kysellyt itseltäni, riittäisikö minulle suhde, joka ei ole alkanut vahvan rakastumisen tunteen vallassa mutta toista kohtaan tuntee kiintymystä ja välittämistä. Syntyisikö siten kestävämpi perusta suhteelle?
Ymmärsit väärin. Nykyinen suhteeni on kyllä ihan aito rakkaussuhde ja kaikkea muuta kuin tylsä. Paljon enemmän tämä on aito rakkaussuhde kuin ne aiemmat pakkomielteiset ripustautumiseni. Näille palstoille ajauduin juuri niiden pakkomielle-hullaantumisten myötä ja on jäänyt tavaksi näitä joskus lueskella.
Tarkennan vielä, jos joku sitä kysyy. Erotan tämän rakkauden niistä ripustautumisista yhtäältä siinä että tämä rakkaus on molemminpuolista. Niissä ripustautumisissa oli myös alkuun suhde, josta minä vain en osannut päästää irti. Myöhemmin olen ymmärtänyt ettei se ollut rakkautta. Oikea rakkaus on molemminpuolista. Jos se on yksipuolista on väärin jäädä roikkumaan toiseen ja ylläpitää omia narsistisia fantasioitaan toisen rakkaudesta, jota tosiasiassa ei ollut. Ihastusta korkeintaan oli niiden toisten puolelta alkuun ja pidemmän päälle ei sitäkään.
Kuulostat aivan eräältä kuuskymppiseltä työkaveriltani, jonka fb päivitykset ovat samaa tasoa!
:D
Esimiehellä on täysi työ luotsata työyhteisö siihen, että nämä ovat niitä ikäihmisten työssäjaksamisen välineitä, kun hän ymmärtää ikäihmistä!!
Repikää siitä.
Tuohon päälle vielä nelikympinen, epävarma bisse, itsestään varma kolmekymppinen lesbo ja varma viisaudestaan oleva 6kymppinen hetero! Kaikki hyviä kavereita.
On meinaan esimiehellä olemista!
Missä äitiiiiiii?????
Tiedän kyllä tuon tunteesi. En olisi silloin hullaantumisvaiheessa halunnut myöskään tällaista kuulla. En olisi uskonut, koska uskoin sen olevan rakkautta. Ajattelin rakkaudenkohteideni kirjoittelevan minulle täällä vaikka livessä vastailivat laiskanlaisesti, useimmiten ei ollenkaan.Tämä oli pakopaikka minne aina uudelleen palasin elämään "rakkauttani".
Ei muuta kuin rutkasti onnea rakkaudellenne.
Toivottavasti pystyt jättämään nämä palstat lopulta.
Ymmärrä nyt ihminen, että täällä kannattaa mieluummin pitää yllä vahvaa vihaa kuin rakkautta :) Ei muuta.
Minun rakkaus menee naiselta toiselle, jotta voin varmasti sanoa sinulle että en ole kaivattusi. Ja tiedän, että kaikki on jo mennyttä :)
En ole pakkomielteisesti ripustautunut. kenestäkään en ole riippuvainen. Parhaani kyllä yritin, että suhde olisi saatu jaloilleen. Ei saatu, koska puhuimme ihan eri kieltä. Ehkä tosiaan tulimme suhteeseen niin eri suunnista kuin noissa kaksoisliekkien kuvauksissa sanotaan. Ainakin asiat saivat outoja mittasuhteita. emme ymmärtäneet toisiamme todella. Se ei välillämme joskus olleita tunteita vähennä. Mutta minulle on selvä nyt, että en pilaa kenenkään ulkopuolisen elämää silllä, että yrittäisin jotain vähempää kenenkään kanssa. Se ei toimi enkä sellaista edes halua.
En ehkä onnistunut aloituksessani sanomaan sitä, että vaikka tämä haahuilu välillä ihmistä rotan lailla syö, en ole onneton kuin ihan synkimpinä hetkinä enää. Elämä on siinä vaiheessa, että alan oivaltaa, mikä siinä on tärkeää ja miten sitä pitää elää. Tavan vuoksi en ketään rinnalleni enää ota. Olen ihan ok.
Paljon ajattelutavasta kiinni, itse joskus aiemmin olin samankaltainen ja jäin roikkumaan yhteen ihmiseen, mutta nyt vuosien harjoittelun jälkeen osaan jo pelata toisellakin tavalla.
Niitä tulee ja niitä menee on se ajatuksen ydin. Surua ja mielipahaa en sen koommin ole tuntenut.
kyynistymiseksi. Sulkeutumislta, itsensä kieltämiseltä. Yritin tuota itsekin hetken aikaa, kun kuvittelin elämän olevan suhteen loppumisen jälkeen ohi, mutta onneksi minua ei ole tehty niin. Uteliaisuus voittaa. sen voi suunnata niin moniin asioihin.
se voi olla tärkeä suojautumisprosessin osa. Kyllä se siitä vielä purkautuu kunhan
ensin kunnolla tekeytyy.