Shakkipelin oppikirjoissa tähdennetään sitä, että huonokin suunnitelma on parempi kuin ei suunnitelmaa ollenkaan. Ilman suunnitelmaa shakin pelaaminen on pelkkää nappuloiden päämäärätöntä siirtelyä.
Suunnitelmat puolestaan voidaan jakaa strategisiin ja taktisiin suunnitelmiin, joiden ero on siinä miten pitkälle tulevaisuuteen suunnitelma laaditaan tai miten suuren osan kokonaisuudesta suunnitelma kattaa. Strategiset suunnitelmat koskevat käsitystä koko pelin lopputuloksesta, kun taas taktiset suunnitelmat koskevat lähinnä seuraavia siirtoja ja niiden toteutustapaa. Toki niin, että myös taktiset suunnitelmat laaditaan strategian pohjalta.
Mitä shakkipelillä on tekemistä talouspolitiikan kanssa? Itse asiassa paljonkin. Harjoitettu talouspolitiikka tuo nimittäin juuri shakkipelin ensimmäisenä mieleen. Myös talouden toiminta perustuu pitkälti teoriaan ja erilaisiin suunnitelmiin. Ei talouttakaan saada toimimaan tarkoitetulla tavalla, jos tehdyt päätökset ovat irrallisia, yksittäisiä ja sattumanvaraisia ilman käsitystä siitä mihin pyritään.
Tyypilliset talouspoliittiset päätökset ovat olleet hämmästyttävässä määrin kuin huonon shakinpelaajan tekemiä. Näkemys siirtojen ja erilaisten tilanteiden vaikutuksesta lopputulokseen on puuttunut lähes täysin. Sen sijaan on keskitytty lähes apinan raivolla kamppailemaan yksittäisten ongelmien vuoksi ilman käsitystä kokonaisuudesta, lopputuloksesta. Kaiken lisäksi yritys ratkaista yksi ongelma on pääsääntöisesti aiheuttanut toisen tai lopputulos on ollut peräti vastakkainen sille mitä on kenties tavoiteltu.
Työvoimapula, lama, kestävyysvaje, kilpailukyky yms. ovat kaikki yksittäisiä ongelmia, jotka vaativat ratkaisukseen kokonaisvaltaisen lähestymistavan, suunnitelman, eikä mitään sarjaa yksittäisiä ja irrallisia tekoja, joiden lopputulos voi olla mikä tahansa.
Esimerkiksi laman ajan tyypillinen toimenpide on ollut ryhtyä vimmattuun säästämiseen, palkkojen alentamiseen ja yrityksiin rikkoa tehtyjä sopimuksia, jopa yhteiskuntarakenteita muka rakenneuudistuksen nimellä, vaikka kysymys on tyypillisesti ollut kaikesta muusta kuin uudistamisesta. Ja tätä kaikkea on pidetty oikein vastuullisena politiikkana. Eihän jo aikaansaadun hävittäminen suinkaan ole mitään suunnittelua, kehittämisestä nyt puhumattakaan.Sen sijaan osaava ihminen lähtisi laatimaan talousteorian mukaisia ratkaisuja, jotka tähtäisivät kokonaisvaltaisiin ratkaisuihin summittaisten leikkausten, säästöjen ja rakenteiden hävittämisen sijasta.
Monet tämän päivän ongelmat aiheutuvat siitä, että taloudellinen aktiviteetti on hidastunut. Tulonmuodostus on tyrehtynyt. Pääongelma on talouden käynnistäminen. Itse asiassa mitään kestävyysvajettta tai kilpailukykyongelmaakaan ei ole, vaan ongelma on yksinkertaisesti siinä ettei talous toimi. Ei sen enempää meillä kuin muuallakaan. Siksi on suorastaan naurettavaa ryhtyä tekemään järjettömiä ratkaisuja, jotka kaiken lisäksi vain pahentavat tilannetta entisestään.
Menneinä aikoina talous on käynnistetty devalvaatiolla. Nykyisin, kun tämä ei näillä leveysasteilla ole mahdollista, on käynnistetty toimia niin sanotun sisäisen devalvaation toteuttamiseksi. Lähes koko EU yrittää nyt tämän viisasten kiven turvin saada taloutensa käyntiin. Toimenpide on merkinnyt paitsi palkkojen alentamista myös pätkätöiden huimaa lisäämistä ja pyrkimyksiä työajan pidentämiseen.
Nyt sopii vain kysyä, toimiiko tällainen resepti minään yleisenä patenttilääkkeenä? Nykyaikaiset tuotteethan eivät ole enää juuri massatuotteita, joiden kaupassa hintakilpailulla olisi merkitystä. Talous on muuttunut myös sikäli, että maailmassa on ylituotantoa enemmän kuin riittävästi. Talous on myös globaali, joten yritysten ei ole pakko sopeutua yhtään mihinkään, vaan yritys voi ottaa niin sanotusti jalat alleen ja lähteä rahantekoon sinne, missä olosuhteet vastaavat parhaiten yrityksen osaamistasoa.
Arvelen, että nimenomaan Keskustassa kokonaisuuden merkitys ymmärretään muita puolueita paremmin. Erityisesti Kokoomus näkyy kalastelevan erityisen vaarallisilla vesillä pyrkimyksissään pikemminkin repiä kokonaisuus hajalle kuin pyrkimyksessä rakentaa toimiva kokonaisuus. Seikka, joka näkyy erityisesti niin sanotussa kuntauudistuksessa, mutta myös perin patavanhoillisessa näkemyksessä talouden toiminnasta.
Suunnitelmat puolestaan voidaan jakaa strategisiin ja taktisiin suunnitelmiin, joiden ero on siinä miten pitkälle tulevaisuuteen suunnitelma laaditaan tai miten suuren osan kokonaisuudesta suunnitelma kattaa. Strategiset suunnitelmat koskevat käsitystä koko pelin lopputuloksesta, kun taas taktiset suunnitelmat koskevat lähinnä seuraavia siirtoja ja niiden toteutustapaa. Toki niin, että myös taktiset suunnitelmat laaditaan strategian pohjalta.
Mitä shakkipelillä on tekemistä talouspolitiikan kanssa? Itse asiassa paljonkin. Harjoitettu talouspolitiikka tuo nimittäin juuri shakkipelin ensimmäisenä mieleen. Myös talouden toiminta perustuu pitkälti teoriaan ja erilaisiin suunnitelmiin. Ei talouttakaan saada toimimaan tarkoitetulla tavalla, jos tehdyt päätökset ovat irrallisia, yksittäisiä ja sattumanvaraisia ilman käsitystä siitä mihin pyritään.
Tyypilliset talouspoliittiset päätökset ovat olleet hämmästyttävässä määrin kuin huonon shakinpelaajan tekemiä. Näkemys siirtojen ja erilaisten tilanteiden vaikutuksesta lopputulokseen on puuttunut lähes täysin. Sen sijaan on keskitytty lähes apinan raivolla kamppailemaan yksittäisten ongelmien vuoksi ilman käsitystä kokonaisuudesta, lopputuloksesta. Kaiken lisäksi yritys ratkaista yksi ongelma on pääsääntöisesti aiheuttanut toisen tai lopputulos on ollut peräti vastakkainen sille mitä on kenties tavoiteltu.
Työvoimapula, lama, kestävyysvaje, kilpailukyky yms. ovat kaikki yksittäisiä ongelmia, jotka vaativat ratkaisukseen kokonaisvaltaisen lähestymistavan, suunnitelman, eikä mitään sarjaa yksittäisiä ja irrallisia tekoja, joiden lopputulos voi olla mikä tahansa.
Esimerkiksi laman ajan tyypillinen toimenpide on ollut ryhtyä vimmattuun säästämiseen, palkkojen alentamiseen ja yrityksiin rikkoa tehtyjä sopimuksia, jopa yhteiskuntarakenteita muka rakenneuudistuksen nimellä, vaikka kysymys on tyypillisesti ollut kaikesta muusta kuin uudistamisesta. Ja tätä kaikkea on pidetty oikein vastuullisena politiikkana. Eihän jo aikaansaadun hävittäminen suinkaan ole mitään suunnittelua, kehittämisestä nyt puhumattakaan.Sen sijaan osaava ihminen lähtisi laatimaan talousteorian mukaisia ratkaisuja, jotka tähtäisivät kokonaisvaltaisiin ratkaisuihin summittaisten leikkausten, säästöjen ja rakenteiden hävittämisen sijasta.
Monet tämän päivän ongelmat aiheutuvat siitä, että taloudellinen aktiviteetti on hidastunut. Tulonmuodostus on tyrehtynyt. Pääongelma on talouden käynnistäminen. Itse asiassa mitään kestävyysvajettta tai kilpailukykyongelmaakaan ei ole, vaan ongelma on yksinkertaisesti siinä ettei talous toimi. Ei sen enempää meillä kuin muuallakaan. Siksi on suorastaan naurettavaa ryhtyä tekemään järjettömiä ratkaisuja, jotka kaiken lisäksi vain pahentavat tilannetta entisestään.
Menneinä aikoina talous on käynnistetty devalvaatiolla. Nykyisin, kun tämä ei näillä leveysasteilla ole mahdollista, on käynnistetty toimia niin sanotun sisäisen devalvaation toteuttamiseksi. Lähes koko EU yrittää nyt tämän viisasten kiven turvin saada taloutensa käyntiin. Toimenpide on merkinnyt paitsi palkkojen alentamista myös pätkätöiden huimaa lisäämistä ja pyrkimyksiä työajan pidentämiseen.
Nyt sopii vain kysyä, toimiiko tällainen resepti minään yleisenä patenttilääkkeenä? Nykyaikaiset tuotteethan eivät ole enää juuri massatuotteita, joiden kaupassa hintakilpailulla olisi merkitystä. Talous on muuttunut myös sikäli, että maailmassa on ylituotantoa enemmän kuin riittävästi. Talous on myös globaali, joten yritysten ei ole pakko sopeutua yhtään mihinkään, vaan yritys voi ottaa niin sanotusti jalat alleen ja lähteä rahantekoon sinne, missä olosuhteet vastaavat parhaiten yrityksen osaamistasoa.
Arvelen, että nimenomaan Keskustassa kokonaisuuden merkitys ymmärretään muita puolueita paremmin. Erityisesti Kokoomus näkyy kalastelevan erityisen vaarallisilla vesillä pyrkimyksissään pikemminkin repiä kokonaisuus hajalle kuin pyrkimyksessä rakentaa toimiva kokonaisuus. Seikka, joka näkyy erityisesti niin sanotussa kuntauudistuksessa, mutta myös perin patavanhoillisessa näkemyksessä talouden toiminnasta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jaksaa kirjoittaa noita palopuheitaan, kunpa joku herättäisi hänet nykymaailmaan ja kertoisi ettei maailma pyöri sillä systeemillä enää että maksetaan vain riittävän suurta palkkaa toisillemme..
Maailma on täynnä tavaraa, kyllä kuluttamisestakin pitää maksaa! Kuka hullu viitsii kuluttaa, jos siinä hommassa vain menettää rahaa?
Se mikään demari ole vaan pesunkestävä kommunisti, suunnitelmataloutta se haikailee.
Sitä mieltä, että shakinpelaajat ovat kommunisteja?
Neuvostoliitossahan oli paljon shakinpelaajia. :D
Muistelen, että valovoimaisin, Kasparov, taistelee nykyään paremman maailman puolesta.