Tukahduttavaa

Viime päivät ovat ollaat yksi aikojen masentavimpia päiviä pitkään aikaan. Olen vain ollut linnoittautuneena tietokoneen ääreen kuunnellen musiikkia ja syöden karkkia, sipsejä ja muuta pascaa. Ollut täysin eristäytyneenä ulkomaailmasta. Eristäytyminen on inhottavan helppoa kun asun vielä vanhempieni kanssa keskellä ei-mitään, sanan varsinaisessa merkityksessä. En nauti tästä. Saan pian huokaista helpotuksesta kun tämä helvetillinen flunssakin alkaa olla ohitse. Alan jo tuntea itseni lihavaksi kun en lenkillekään ole päässyt moneen päivään.

Tuntuu kuitenkin taas siltä ettei mun elämässä ole yhtään mitään sisältöä. En tiedä mitä kaikkea voisin päivilleni keksiä, että aika kuluisi joutuvammin enkä aina lähestulkoon masentuisi koneen ääreen, neljän seinän sisään 24/7. Arki kuluu opiskellessa, päivä on ihan ok siihen asti. Sitten se vapaa-aika on aina sitä samaa. Lenkille..koneelle..lenkille..koneelle, ja sama kiertorata jatkuu vain. Lenkki reissullanikaan ei tule vastaan kuin puita ja peltoja. Ihmisistä tietoakaan.
En ole opiskelun ohellakaan saanut sen syvempiä kavereita että niidenkään kanssa aikaa sen kummemmin viettäisin.

Voisin alkaa käymään kuntosalilla sen sijaan että kuntoilen yksikseni kotona. Mutta en mä yksin minnekään kuntosalille halua mennä.
Tai sitten alkaisin käydä kirjastossa muka-etsien mielenkiintoisia kirjoja, vaikka en mikään lukutoukka olekaan.
Tai muuten vain ihan muodonvuoksi pällistelemään ihmisten ilmoille.
Jokin kunnon harrastuskin tietyn päivin harkkoineen olisi kiva, ei vain ole mitään hajua mikä sekin harrastus olisi.

Onhan mulla varmasti moniakin vaihtoehtoja.
Mun on yksin aika vaikea tehdä yhtään mitään. mut kai mun jostakin on aloitettava :/