Oon 14 vuotias tyttö. Oon täs lähiaikoin ruvennu itkemää melkee joka ilta enne nukkumist ja joskus koulu jälkeeki. Oon nykyää koulus iha sairaa hiljane. Välkil ku kaikki juttelee ni mä kuuntelen vaa vieres. En uskalla sanoo mun mielipidet kavereil enkä muutenkaa keksi mitää sanottavaa. Mul o myös tosi huono itseluottamus. Mua ei myöskää kiinosta oikee mikää esim; koulu, harrastukset, kaveritkaa aina, ei mikää. Koulus mua rupee joskus väsyttää ja "masentaa" enkä vaa jaksas olla. Haluisin vaa olla yksin ja hiljaa. Mietin yleens kuolemaa et milt se tuntuu ja rupeen yleensä itkee ja kuolema pelottaa mua. Mikä mul oikee on tullu? Joku masennus vai mikä?
Mitä tää on? Masennust vai?
pipsali1
279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyseessä voi olla myös kehitysvaihe, joka poikii jotakin hyvää tullessaan. 14-vuotias on hyvin herkässä iässä.
Mene puhumaan koulusi terveydenhoitajalle avoimesti olostasi.
Sanon vähän samaa kuin edellinen vastaaja, kyse voi olla murrosiän mukanaan tuomasta tunteitten kehittymisvaiheesta tms. Mutta täytyy tähän sanoa, että itellä ainakin alko ihan kunnon masennus juurikin 14-vuotiaana tuolla tavalla pikkuhiljaa vaan enemmän siihen surullisuuteen ja omaan pahaan oloon luisumisena, kunnes koko maailma vaan näyttti vilistävän hirveetä vauhtia eteenpäin ja ite oli jumiutuneena jonnekin ulkopuolelle.
Eli tosiaan, ei nyt oikeen voi varmaks sanoa, että se on tätä tai tätä. Hyvä kun otat asian puheeks netissä ja kysyt neuvoa. Mikä toi ikinä onkaan, niin kannattaa, kuten edellinenkin sano, mennä terkkarin puheille. Ihan ylipäätään tunteistaan puhumisesta ei oo mitään haittaa koskaan. Mutta jos toi sun olotilas tosta jotenkin huonommaks kääntyy ees pikkasenkin, niin suosittelen tosiaan siinä vaiheessa ainakin ihan heti puhumaan, niin ainakin voidaan varmistaa, ettei mitään ongelmaa pääse syntymään. Tällaisten asioitten kanssa ei mun mielestä vaan voi koskaan olla liian hätiköivä.