Välillä tulee ajatuksiin entiset ajat.
Kaikki vanhat ja mukavat nuoruuskaverit, joiden kanssa vietettiin surutonta nuoruusaikaa.
Missä he ovat nykyään?
Harvemmin enää heistä ketään näkee.
Jokaisella on oma elämänsä ja uudet kuviot.
Haikeaksi kuitenkin itsensä joskus tuntee heitä ajatellessa.
Ja kun lehdestä löytää tutun nimen kuolinilmoitusten joukosta, niin väkisinkin tuntee itsensä vanhaksi ja loppuunkalutuksi.
Jokainen ikäryhmä lähtee aina omalla vuorollaan.
Jokohan sitä on itse seuraavassa poistuvassa sukupolvessa?
Kaikki vanhat ja mukavat nuoruuskaverit, joiden kanssa vietettiin surutonta nuoruusaikaa.
Missä he ovat nykyään?
Harvemmin enää heistä ketään näkee.
Jokaisella on oma elämänsä ja uudet kuviot.
Haikeaksi kuitenkin itsensä joskus tuntee heitä ajatellessa.
Ja kun lehdestä löytää tutun nimen kuolinilmoitusten joukosta, niin väkisinkin tuntee itsensä vanhaksi ja loppuunkalutuksi.
Jokainen ikäryhmä lähtee aina omalla vuorollaan.
Jokohan sitä on itse seuraavassa poistuvassa sukupolvessa?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kaikki nuoruuren aikaiset kaverit löytää terveyskeskuksen penkeiltä.
Ajatuksissa kävin läpi pikaisesti lapsuus- ja nuoruusajan ns. ystävät maalla.
Totesin, jotta minulla on se etu, että he löytyvät hautausmaalta. Mikä parasta eivät ole hajallaan vaan samalla hautausmaalla.
Heitä voi sitten käydä moikkaamassa yhdellä kertaa kun sinne päin on käyntiä.
liian kauan yksi,
on vaikea alottaa tuttavuus uudelleen,.
mikä kumma on tullu, kun ei haluakaa ottaa yhteyttä, vaikka heitä kaipaa
kuinka päästä vuosisadan yksinäisyydestä eroon ?
kuinka oppii uudelleen " sietämään " aktiivista kansakäymistä ?
vai oppiiko koskaan enään ?
silti ei haluaisi olla niin yksin kuin todellisuudessa on ,
Voi hyvänen aika, kyllä täältä lähdetään kuka missäkin iässä. Tietysti mitä vanhemmaksi elää, sitä varmempaa on lähdön lähestyminen, eli kuoleman, kun suoraan sanotaan.
Nuoruusajan ystävien kanssa oli omat hauskat hetkensä, aikuisiässä tuli uusia ystäviä ja uusia yhteisiä juttuja.
Ehkä vanhana tulee vielä joku ryhmä, johon voi tutustua ja jonka kanssa voi vaikka vähän hassutella.
Ei tämä elämä pelkkää vaivaa ja tuskaa ole, kun sen oikein oivaltaa.
Moi enkeli
Nuorempana pirin uhoomisena sanontaa,mul on aina kuolinpaita päällä.
Nyt ymmärrän sen oikein ja mullakin on se aina päälläni,eli ei ole mitään epäselvää takanapäin.
Kun harvoin kohtaan nuoruuren tuttujani yhteisiä aiheita ei oo,ei mitään erikoista kuhan kuulumiset on vaihdettu.
Eikös meidän pitänyt telakoitua sinne lättähattujen vanhainkotiin?
Moi k/k
Aina pitää olla lähtövalmiina, ei kukaan tiedä koska noutaja saapuu.
Minulla on yksi lapsuudenystävä, jonka kanssa pidetään yhteyttä ja viime vuosina ollaan tavattu monta kertaa.
Ei me vielä telakoiduta mihinkään vanhainkotiin, en malta asettua paikoilleni. Katellaan sitten, kun ollaan vanhoja, jos niin kauan eletään.
Täyttä elämää ovat vuosikymmenet olleet. En kaipaile henkilöitä, jotka ovat kulkeneet vierellä hetken aikaa kuten luokka- ja opiskelutoverit. Joidenkuiden kanssa on ystävystytty ja heistäkin osa on tipahdellut kelkasta. Rakkaistanikin ajattelen pikkuhiljaa lähtöään heidän näkökulmastaan. Kyllä niitä uusiakin ysävyyssuhteita vielä syntyy. Hiljattain edesmennyt ystävättäreni oli 92-vuotias. Hän oli 75-vuotias, kun tutustuimme.Elämänkaaren faktat on vain hyväksyttävä.
Joku viisas on sanonut, että ei pidä katsoa taakseen vaan eteenpäin ja on tässä hyvin oikeassa. Tuskin ne mukavat nuoruuskaverit tässä iässä olisivat enää yhtä mukavia, me muutumme siinä kuin muu maailma. Kulunut aika vain kultaa muistoja.
Tämä aika ei ole niin erinomainen, että olisin yhtään pahoillani kenenkään sellaisen puolesta, jolle elämä on antanut lopputilin ja passituksen johonkin muuhun maailmaan. En liioin tunne itseäni loppuun kalutuksi. Syntymäajan perusteella olen silti vanha, kuten lienet sinäkin. Meidän sukupolveamme ei työ ole raskauttanut. Jos jokin nyt raskauttaa, se on oma mielemme ja se,että olemme aikaisempiin sukupolviin verrattuina varsin laiskoja. Niin mieleltämme kuin ruumiiltamme.
Mikään ei estä sinua ottamasta yhteyttä entisiin kavereihin, sikäli kuin he ovat elossa, mutta et viitsi, eikö niin? Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että et tiedä mitä löydät, jos ns. vanhan kaverin vuosien jälkeen tapaat. Ehkä vielä on jotakin muisteltavaa tai sitten ei ole mitään. On paljon turvallisempaa ja mukavampaa muistella valokuvien ja hajanaisten mietteiden ääressä kuin erilaisen ja muuttuneen ihmisen. Jos kaveri oli mielestäsi mukava, mahdoitko sinä olla mukava hänen mielestään? Paljonko valehtelemme itsellemme? Luultavasti paljon.
Ikiliikkuja ei ole keksitty monista yrityksistä huolimatta, joten ehkä olet piankin poistumassa tai sitten et, mistäpä sen tietää. Kuolemaa sietää ajatella realistisena tapahtumana, se tulee kuitenkin. Ehkä joku joskus kaipaa tai sitten ei, mutta onko sillä oikeastaan merkitystä? Mielestäni ei ole.
Mikähän se simmottinen suruton nuoruusaika on?
Ei mitään havaintoa.
Kuka lähtee ja minkä ikäisenä, sen näkee, ken elää.
Oma vanhempani oli jo minun ikäisenäni maannut haudassaan monta vuotta.
Vaikka kuinka oli terveellisten elämäntapojen esitaistelija.
Isin tytölle
Ei ollut surutonta nuoruutta,pelkkää puhetta semmonen.
Mä voin vieläkin sitoa kenkäni nauhat kumartumatta,niin raskaita oli ne huollon ruokakassit.
Ei ole tarvinnut katsoa kuolinilmoituksia.
Vanhat, hyvät kaverini, elämäntapaintiaanit, alkoivat kuukahtelemaan 60-luvulta alkaen.
Enemmistö vaihtoi hiippakuntaa 80-luvulla.
Yksi, porukan ainoa joka kävi töissä, kuoli vasta kymmenisen vuotta sitten.
Kiintopiste ajan kulumiseen minun täytyy etsiä muualta.
Asunnon vaihto, remontti, syöpäleikkaus, lapsenlapsen syntymä tai joku vastaava.
Olet siis liikkunut huumepiireissä?
Kuningas alkoholi osoittautui riittävän tehokkaaksi.
Käynnistäessään vanhanaikaista peräprutkuaan narulla 50/60 lukujen vaihteessa kaveri horjahti yli ja tarrasi hätäpäissään peräpeilistä kiinni.
Prutkun propeli lähti pyörimään heti käynnistyttyään.
Toinen sotkeutui kalaverkkoihin.
Kolmas löyty muuten vaan hukkuneena eikä minulle ole kuin pelkkä oletus alkon osuudesta. Vene ajelehti tyhjänä.
Joten järvellisiä, tervehenkisiä harrastuksia on ollut.
Loput kuolivat säädyllisesti sairaalassa kun alkon henkilökohtainen määrä tuli täyteen.
Viimeeksi hengissäsäilynyttä suojeli potkuilta luottamusmiesasema.
Ps. Hoitsut ovat labratuloksieni perusteella sitä mieltä, ettei minun maksallani ole koskaan poltettu alkoholia.
Vaimo epäilee pilkkuvirhettä.
Nyt kun saan Hesarin joka aamuiseen kahvipöytääni pruukaan asiakirjoitusten lisäksi selailla kuolinilmoituksia. Miksikö? No siksi, että olen kiinnostunut moniko on lähtöisin muualta kuin Hesasta ja etenkin kuinka monta Korven jättänyttä on jättänyt tämän maallisen Hesassa. ; ))
Nuoruutta on kiva muistella, pruukaan kirjoitella muistiin jos vaikka dementia yllättäisi silloin jäisi lapsille tarinoita mamin menneisyydestä.
Moni lapsuuden ystävä on jo lähtenyt.
Ensimmäinen lähtö oli lähellä jo -53 juhannuksena...toinen lähtö oli lähellä parikymmentä vuotta sitten....
Nyt nautin elämästä ja lähden kohta salsa escuelaan....paluusta en ole varma.
On se hyvä kun ei aina etukäteen tiedä kaikkea.....
Kyllä Google tietää, voit ehkä kävellä hänen asunnon ulkopuolella.
Suomi avauksessa vähän hankala, kuitenkin jos nimi muistuu on kaikki helppoa (naiset eivät).
Minulle tulee mieleen mitä olisi voinut jättää tekemättä. Ainakin laiskottelun, ahkerampaa opiskelua sen sijaan. Turha nössöily kaduttaa. Kukaan ei pysty olemaan koko elämäänsä kiltti, muutama ruma sana on hyväksyttävä, ihmisluonnolle ei voi mitään.
Opiskelu tuskin tuo miljoonia, vain vakaan elämän itselle ja lapsille.
Eihän ne nyt ihan tuulena ole ohi menneet, täyttä elämää ne on olleet, tai elämää täynnä..:)
En kaipaa nuoruuttani, en ainakaan omaani, - nuori oisi kiva muuten olla, jos uuden tilaisuuden saisin.
Niin, metrin mitalla mitaten 60 cm jo käytetty, korkeintaan kaksi- tai kolmekymmentä senttiä metristä jälellä - on korkea aika toteuttaa haaveensa...tai sitten jäädä muistelemaan menneitä..:)
Olen kanssasi samaa mieltä on aika totuttaa haaveet.
Martoilla alkaa aivot elää....
Elämä on parasta juuri nyt. Puhutaan kohtalostakin osansa kai silläkin elämän sattumuksiin.
Eiköhän kohtalokin liene geeneissä, valmiiksi saaeduissa?
Viime aikoina on tullut vuosikymmenien takaisia tuttavia/koulukaverita vastaan. On vaihdettu kuulumisia, katseltu vanhoja kuvia, muisteltu kivoja nuoruusaikoja.
Joukkomme on harventunut jonkin verran.
Muutama koulukavereista ei ehtinyt nähdä nuoruuttaankaan, sillä sairaus vei heidät pois meidän keskeltämme. Osan kavereista on vienyt syöpä, sydänkohtaus, onnettomuus. Ikä on tuonut kulumisia ym. vaivoja tullessaan useamalle.
Muistellessani elettyjä vuosikymmeniä on vuosien varrella tullut joukoittain uusia tuttavuuksia töiden, asuinpaikkojan, harrastuksien mukana. On ollut taantuma-aikoja jolloin elo on melkein jämähtänyt paikoilleen ja taas jokin uusi asia on antanut vipinää elämään. Noiden kivojen harrastusten mukana olen taas saanut uutta sisältöä elämääni.