Onko täälä muita, jotka kokevat olevansa yksinäisiä vaikka olet suht. hyvässä suhteessa(seurustelet siis). Mua ahdistaa ja masentaa melko paljon koska mulla ei oo samalla paikkakunnalla ystäviä. Mulla on oikeastaan vaan kaksi hyvää ystävää ja nekin asuu toisella paikkakunnalla, mistä muutin miehen perässä pois. Välillä mietin, että olisinko onnellisempi jos olisin vaan pysynyt siellä ja millasta elämä nyt ois..
Ja syy siihen miks mulla ei täällä oo ystäviä on se, että en oikeen osaa ystävystyä kenenkään kanssa. Oon melko ujo ja pelkään epäonnistumista. Ajattelen liikaa mitä muut ihmiset musta ajattelee ja töissäkin vaadin itseltäni usein liikoja. Tuntuu että pää hajoo, kun ei osaa rentoutua ja olla oma itsensä samanlailla kun muut..
Ystävänä oon aina ollut uskollinen ja heidän kanssa olen paljon rennompi ja avoimempi ja osaan pitää enemmän puoliani..
Mieheni on hyvin sosiaalinen ja ystävystyy helposti uusien ihmisten kanssa. Sekin tekee minut helposti alakuloiseksi, koska näytän hänen rinnallaan ihan tuppisuulta..todella noloa, kun en välillä saa sanottua mitään esim. hänen kavereitten seurassa..
Ois kiva kuulla että onko muita samanlaisessa tilanteessa olevia vai oonko ainoo..??
Ja syy siihen miks mulla ei täällä oo ystäviä on se, että en oikeen osaa ystävystyä kenenkään kanssa. Oon melko ujo ja pelkään epäonnistumista. Ajattelen liikaa mitä muut ihmiset musta ajattelee ja töissäkin vaadin itseltäni usein liikoja. Tuntuu että pää hajoo, kun ei osaa rentoutua ja olla oma itsensä samanlailla kun muut..
Ystävänä oon aina ollut uskollinen ja heidän kanssa olen paljon rennompi ja avoimempi ja osaan pitää enemmän puoliani..
Mieheni on hyvin sosiaalinen ja ystävystyy helposti uusien ihmisten kanssa. Sekin tekee minut helposti alakuloiseksi, koska näytän hänen rinnallaan ihan tuppisuulta..todella noloa, kun en välillä saa sanottua mitään esim. hänen kavereitten seurassa..
Ois kiva kuulla että onko muita samanlaisessa tilanteessa olevia vai oonko ainoo..??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielestäni olisi hyvä jos miehesi ottaisi sinut mukaan keskusteluihin, siis kyselisi esim. sinun mielipidettäsi asioihin joista hänellä on kaverien kanssa puhetta. Silloin pääsisit edes vähän ääneen ja tutuksi muiden kanssa. Ulkopuolisena voi olla muuten hankalaa päästä porukkaan. Ehkä miehen kautta voisit tutustua vaikkapa hänen kaveriensa tyttöystäviin?
Niin hän yleensä tekeekin, mutta tosin välillä menen lukkoon ja töksäytän asian hyvin lyhyesti, mistä nyt kukaan ei saa mitään irti.. Olen muutaman mieheni kaverin tyttöystävän kanssa jutellut, mutta ei minusta heille suurempaa seuraa ole ollut. Vaikuttaa aina siltä että kaikilla on omat juttunsa/kaveripiirinsä, eikä kukaan oikein ole samalla aaltopituudella kanssani. Sielunystävää on tosin vaikea löytää, mutta olisi kiva, jos jonkun kanssa kokisi sellaisen ymmärryksen, ettei tarvisi jännittää.
Ystävä toisi jotain muutakin elämään, kuin vain sen perus arjen: mennään töihin, tullaan töistä, syödään, katotaan vähän telkkaa kun ei oo muutakaan tekemistä, uloshan en yksin lähde, vaikka tekis ehkä hyvää lenkkeillä, sitten pidetään vähän murheita sisällä kun ei oo ketään kenen kans rentoutua, mies on mutta samaa naamaa nähdään 24/7 any way..
Rakastan kyllä miestäni, mutta kaikki tarpeeni ei täyty..