Itsetunto-ongelmia

ikäinen olet? Jos alle 25 niin "oireet" poistuvat kai itsestään. On myös mahdollista, että lapsena sinulle on annettu kuva epäonnistuneesta sinusta. Olen itse 21-vuotias ja kypsempi kuin moni ikäiseni. Olen käynyt läpi riittämättömyyden tunteen ja rakkauden kaipuun. Sain lapsena/nuorena vääränlaista rakkautta isältä. Äidiltä ei mitään fyysistä rakkautta.

Nuo on aika tavallisia ihmisenä olemisen vaivoja.
Miksi et kelpaisi? Ensiksi voisit ajatella kelpaavasi itsellesi, eli kysypä miksi sinulla
ei olisi oikeutta tyydyttävään suhteeseen, totta
kait on. Olet ihmisenä ainutlaatuinen ja tärkeä.
Usein taustalla on koettu alistaminen ja tarpeiden ja tunteiden mitätöinti niin, että sitten aikuisena OPPII ITSE TEKEMÄÄN SAMAN ITSELLEEN. Tähän ei kuitenkaan kannata alistua, vaan alkaa vähitellen suhtautumaan itseensä hyväksyvämmin ja positiivisemmin. Jos vesilasi on puolillaan, niin onko se puoliksi täynnä vai tyhjä? Siinä on eroa ja sama asia on kyseeessä. Eli näetkö vain ja aina itsestäsi vain huonot puolesi (ja nekin kohtuuttoman synkkinä oman itseruoskintasi pohjalta)?
Monet herkät ihmiset saattavat saada persoonallisuushäiríödiagnoosin, tosin millähän perusteella? Jenkeissä on diskojakin, joihin pääsevät vain tietyn diagnoosin saaneet (epävakaa persoonallisuus), ei siihen kannata tuijottaa.

Mietipä oikein tosissasi hyviä puoliasi, kaikkea sitä onnistunutta ja hyvää mitä sinussa on roppakaupalla. Mene peilin etten ja irvistele "virheillesi" ja sano ääneen, että olen sentään aika hyvä ja hyväksyn itseni myös inhimillisine puutteineni. Huono itsetunto on vain tekosyy olla välittämättä itsestään ja sitä paitsi VOIT ITSE TEHDÄ SILLE JOTAIN JA ALOITTAA JO TÄNÄÄN. Hyvää kesänjatkoa sinulle.

Kirjoituksesi vastasi aika hyvin omia ajatuksia itsestäni ja juuri tuosta kovasta parisuhteen kaipuusta, johon olisi toisinaan tilaisuuksia, mutta ei vain pysty ottamaan vastaan sitä, että joku ihan oikeasti tykkäisi.

Takana on kipeä ensimmäinen pitkä suhde, josta on jo tosin aikaa. Siinä en pystynyt avautumaan ja toinen joutui siitä kärsimään kovasti, josta podin pitkään huonoa omatuntoa. Pelkään että niin tulee käymään aina uudestaan enkä luota itseeni, että olisin kaiken sen arvoinen. Ikää minulla on 22 vuotta.

Kärsin myös yksinäisyydestä, koska välit lapsuudenkavereihin ovat menneet enkä pysty normaaleihin ystävyyssuhteisiin. Menneisyys painaa liikaa.

Olen kuitenkin nyt päättänyt yrittää selvittää ongelmani ja alkaa uskomaan itseeni. Vähitellen tässä mennään eteenpäin. Ongelmanani on myös liika kiltteys ja olen melko herkkä kaikille vastoinkäymisille. Tulin vain lopulta siihen tulokseen, että ei tässä ole kuin suunta ylöspäin. Ei saa luovuttaa!!!

Pidä sinäkin pintasi! Ja kiitos kirjoituksestasi, joka kertoi että on muitakin huonon itsetunnon kanssa painiskelevia.