Löysin kertomuksen siitä, mitenkä etsikonaika oltiin tuhlattu ja vanhuudenpäivinä ei enää tunto auennut. Tästä voitte sen lukea. Kopion tämän tänne, vanha keskusteluavaus.
"Eräs naispuolinen henkilö oli kertonut, kun puhujaveljet olivat keskustelleet hänen kanssaan että eikö se olisi jo teidänkin aika tehdä parannus, kun teillä ikääkin on jo niin paljon, että voipi olla luonnollisen kuoleman aika jo milloin vain (vanha mummo).
Kuulkaa, tuo mummo alkoi kertoa,kuinka hän oli nuorena käynyt paljon seuroissa, vaikka oli ollut epäuskoinen. Hän oli joutunut lähtemään nopeasti pois kun seurat olivat loppuneet ettei kukaan vain tule puhutteleen kun hänellä oli ollut rauhaton tunto, ja hän oli tuntenut ja tiennyt että hänenkin pitäisi tehdä parannus, mutta oli sen aina vain kiertänyt ja jättänyt tekemättä.
Hän oli silloin elänyt Jumalan antamaa etsikonaikaa ja hän ei sitä käyttänyt hyväkseen.
Jumala ei anna etsikonaikaa milloin vain eikä sen kummemmin kuolemankaan lähestyessä, vaan se voi antaa sen milloin vain eletyn elämän aikana.
No, tällä naisella oli se aika annettu aika nuorena, ja hän ei käyttänyt sitä hyväkseen. Ja niin pikkuhiljaa omatunto lakkasi soimasta, ja parannuksenteon tarpeellisuus lakkasi tuntumasta ja eikä tuntunut tarpeelliselta enää elämän ehtoollakaan, kun hän kyselijöille sanoo, hänen olisi pitänyt tehdä parannus aikapäiviä sitten, aivan turhaan te enää minulle siitä puhutte, ei haittaa vaikka puhutte, se on vain kun puhuisitte noille seinille. Ei minua tuleva kuolema pelota.
Tiedän että helvettiin minä sitten joudun, mutta ei yhtään pelota.
Puhujaveljet olivat ajatelleet, tosi se on, hän oli jättänyt etsikkoaikansa käyttämättä ja nyt se oli auttamatta myöhäistä."
Täältä
http://keskustelu.suomi24.fi/node/759125
kirjoittanut; Tapaus
aika: 22.1.2004 15:15
"Eräs naispuolinen henkilö oli kertonut, kun puhujaveljet olivat keskustelleet hänen kanssaan että eikö se olisi jo teidänkin aika tehdä parannus, kun teillä ikääkin on jo niin paljon, että voipi olla luonnollisen kuoleman aika jo milloin vain (vanha mummo).
Kuulkaa, tuo mummo alkoi kertoa,kuinka hän oli nuorena käynyt paljon seuroissa, vaikka oli ollut epäuskoinen. Hän oli joutunut lähtemään nopeasti pois kun seurat olivat loppuneet ettei kukaan vain tule puhutteleen kun hänellä oli ollut rauhaton tunto, ja hän oli tuntenut ja tiennyt että hänenkin pitäisi tehdä parannus, mutta oli sen aina vain kiertänyt ja jättänyt tekemättä.
Hän oli silloin elänyt Jumalan antamaa etsikonaikaa ja hän ei sitä käyttänyt hyväkseen.
Jumala ei anna etsikonaikaa milloin vain eikä sen kummemmin kuolemankaan lähestyessä, vaan se voi antaa sen milloin vain eletyn elämän aikana.
No, tällä naisella oli se aika annettu aika nuorena, ja hän ei käyttänyt sitä hyväkseen. Ja niin pikkuhiljaa omatunto lakkasi soimasta, ja parannuksenteon tarpeellisuus lakkasi tuntumasta ja eikä tuntunut tarpeelliselta enää elämän ehtoollakaan, kun hän kyselijöille sanoo, hänen olisi pitänyt tehdä parannus aikapäiviä sitten, aivan turhaan te enää minulle siitä puhutte, ei haittaa vaikka puhutte, se on vain kun puhuisitte noille seinille. Ei minua tuleva kuolema pelota.
Tiedän että helvettiin minä sitten joudun, mutta ei yhtään pelota.
Puhujaveljet olivat ajatelleet, tosi se on, hän oli jättänyt etsikkoaikansa käyttämättä ja nyt se oli auttamatta myöhäistä."
Täältä
http://keskustelu.suomi24.fi/node/759125
kirjoittanut; Tapaus
aika: 22.1.2004 15:15
Vastaukset 22
Vanhimmat
"Etsikkoaika" on kirkon luoma käsite. Jeesus puhui etsimisestä ja Jumalan valtakunnasta. Siitä ovat eri tahot luoneet omat versionsa. Etsikäämme siis totuutta(Jumalan valtakuntaa). Kaikki tulemme aikoinaa eläväksi Krsituksessa Paavalin mukaan(1.Kor.15:19-).
Nykyajan vlt:kin löytävät ja päätyvät taas "Isän kotiin". Sitä ennen "toisella kuolemalla" on valtaa(Ilm.20:6).
Jumalan tai Taivaan Valtakunnassa ei enää naida(Esim.Luuk.20:34-).
Nuoruudessa saattaa monilla olla herkkä mieli ja etsikonaika. Kun ihminen on hukannut nuoruuden etsikonaikansa, ei kenties vanhuuden raihnaisuudessa enää saa uutta aikaa.
12:1 Ajattele Luojaas nuoruudessas, ennenkuin pahat päivät tulevat, ja vuodet lähestyvät, koskas olet sanova: ei ne minulle kelpaa;
12:6 Ennenkuin hopiaside katkee, ja kultalähde juoksee ulos, ja ämpäri ravistuu lähteen tykönä, ja ratas menee rikki kaivon tykönä;
http://www.finbible.fi/jakeittain/VT/saarnaaja_12.htm
SRK käyttää tukeakseen asiaansa yhtä väärää käännöstä Jobin kirjasta, joka kuuluu - Job 33;29 ”Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle”.
Tämä ensinnäkään ei kuulu asiayhteyteen, alkutekstissä se kuuluu AIVAN ERIA SAYHTEYDESSÄ, kuten 92 ja Uudemmassa, Raamattu kansalle käännöksessä.
Se kuuluu;
28 Hän lunasti minut, en joutunut hautaan, minä SAAN YHÄ KULKEA VALOSSA."
29 NÄIN JUMALA TEKEE IHMISELLE, KERRAN TOISENSA JÄLKEEN.
Kannattaa lukea myös jatko, mitä asia koskee.
Jae 30; Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa
Hallelujaa, kerran toisensa jälkeen.
Psalmi 56;14 KERTOO liitepsalmina näin; Sinä pelastit minut kuolemasta, et antanut jalkani astua harhaan. Minä saan vaeltaa Jumalan edessä, siellä missä on elämä ja valo.
Mitä siinä on ”etsikkoaikaa”?
Tätä käyttää juuri SRK, sekä muuta fundamentaaliset lahkot, että päätös pitää tehdä juuri nyt, sillä on etsikkoaika?
Etsikkoajan tekee todellisuudessa vain VL – saarnaaja, joka asiaa vaatii? Niitä on kuulemma kaksi tai kolme? Asia vain ei löydy Raamatusta, sopii katsoa.
Kerrataan; ”Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle; Hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta.' Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle, palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.”
Job 33:27 – 30.
Lukiessamme Jobin kirjaa kokonaisuutena ymmärrämme asian oikean laidan, että kyseessä on oppi luopion paluumahdollisuudesta. Kysymys ei ole käännynnäisestä, uskomattomasta ihmisestä.
Todellinen VÄÄRYYS JA KATALUUS lähtee sylikasteen pakanallisuudesta, jossa
Jumala MUKA kutsuu takaisin ”kasteen armoon”, kahdesti tai kolmasti.
Näin syvässä synnissä elää ripottelukastanjat, joista eräs pappi sanoi minulle Johanneksen 3 luvun jakeen 27 tarkoittavan samaa. - ”Ei ihminen voi ottaa mitään ellei hänelle anneta Taivaasta”.
Kaukana on luterilainen Jumalan kutsu, sillä Jeesus sanoo; "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon ( Matt 11;18)
Sitä, milloin voi pelastua, on vastus AINA, ja missä?, Vastus KAIKKIALLA.
Jeesus lupasi etsivälle; - Minun Isäni kodissa on monta huonetta -- enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. ( Joh 14;2)
Ihminen löytää vasta silloin Jeesuksen, kun Hän on siihen valmis, nöyrtymään sanomaan, että Hän ON HERRA: kaikki muut ovat vailla mahdollisuuksia.
Kes.
Helluntailaiseksikin olet ihan pihalla. Foorumiin syöttämäsi satusi herättävät lähinnä hilpeyttä. :D:D:D
Missä se herättää hilpeyttä?
Hän herätti minut, saarnaajat ovat olleet väärässä.
Tulen ottamaan puhujat tiukoille.
Kuules Kesitas, ilman synnin tuntoa ei voi tehdä parannustakaan. Näin sanoo Raamattu selvästi.
Room. 7:9
"Mutta minä elin muinen ilman lakia. Kuin siis käsky tuli, niin synti taas virkosi,"
Room. 3:20
"Sentähden ettei yksikään liha taida lain töiden kautta hänen edessänsä vanhurskautetuksi tulla; sillä lain kautta synnin tunto tulee."
Raamattu puhuu myös selvästi etsikonajasta eli ajasta jolloin Jumala erityisesti puhuttelee ihmistä. Sitä aikaa ei kannata hukata, jottei käy niin kuin Eesaulle.
Jes. 55:6
"Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on."
Hepr. 3:15
"Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa","
Hepr. 12:17
"Sillä te tiedätte, että kuin hän sitte tahtoi periä siunausta, tuli hän hyljätyksi; sillä ei hän löytänyt yhtään parannuksen siaa, vaikka hän sitä kyyneleillä etsi."
Ja lisäyksenä tosiaan tuo, että synnin tunto tulee lain kautta.
Jaa. Se on yksi mahdollisuus monista.
Mitä syntiä tekee ihminen, jos asuu yksi saarella ja löytää Raamatun ja ottaa Jeesuksen vastaan ja tunnustaa, että Hän on Herra.
>>Room. 7:9
"Mutta minä elin muinen ilman lakia. Kuin siis käsky tuli, niin synti taas virkosi,"** Minä elin ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon**
Tässä sanoma oikein, miten se liittyy siihen tuntoon?
>>Room. 3:20
"Sentähden ettei yksikään liha taida lain töiden kautta hänen edessänsä vanhurskautetuksi tulla; sillä lain kautta synnin tunto tulee."** Tekstiä EI OLE RAAMTUSSA, SIINÄ ON TUOSSA PAIKASSA : Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.
Tule TUNTEA mitä synti on. Se ei toteudu pakkonainnilla, lasten teolla, josta otatte viitteitä Raamatusta, LAISTA. Te elätte lain alla, siitä pitää päästä pois.
Älä lyö itseäsi nilkkaan.
>>Raamattu puhuu myös selvästi etsikonajasta eli ajasta jolloin Jumala erityisesti puhuttelee ihmistä. Sitä aikaa ei kannata hukata, jottei käy niin kuin Eesaulle. ** Kyseinen ote on VT;stä, Eesaulle sanottu ei Sinulle. Älä sekoile.
Huudatko sinä Jumalaa, vain Jeesusta?
On muuten suuri ero!
Hepr. 3:15
"Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa","** Ei ole Raamatussa ja kuuluu; Kirjoituksissa siis sanotaan: -- Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan.
Paaduttaminen on pahasta sen se sanoo, mutta ei etsikkoajasta mitään?
Hepr. 12:17
"Sillä te tiedätte, että kuin hän sitte tahtoi periä siunausta, tuli hän hyljätyksi; sillä ei hän löytänyt yhtään parannuksen siaa, vaikka hän sitä kyyneleillä etsi."** Kuuluu RAAMATUSSA; Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin halusi siunauksen itselleen, hänet hylättiin. Hän ei saanut tilaisuutta parannukseen, vaikka hän sitä itkien anoi.
Tajuatko edes missä kohti UT;ta tuo sijaitsee. Valaisen:
14 Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. [
15 Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet.
16 Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa.
Kysymys oli Esausta, ei Sinusta.
Hanki Raamattu ja lueskele sitä hieman, jospa avautuisi.
Eli, hui, hai.
Kes.
Ps minä myös lisään, - sille tulee synnintunto laista, joka on sen alla ja vailla pelastusta.
Olet lain alla ja MITÄÄN MAHDOLLISUUTTA SINULLA EI OLE uhrata, koska Temppeliä ei ole, muualla uhria Jumala ei hyväksy.
Till samma.
Etkö ymmärrä, että jos ei ole synnin tuntoa, niin mistä sitä parannuskaan tarvitsisi tehdä?
Laki avaa siis synnin tunnon ja laittaa ihmisen samalla mahdottomuuden eteen. Siksi tarvitaan parannus. Mutta jos sinulla ei ole mitään käsitystä mitä synti tai synnintunto on, niin et varmastikaan voi tuota ymmärtää.
Paavali kirkastaa asiaa mm. Roomalaiskirjeessä.
.."Buddhalaisen metafysiikan käsittein ilmaistuna kääntyminen tapahtuu, kun laskeutuva tietoisuus tai henki saavuttaa aineen alimman tason ja kääntyy takaisin kotiin. Aineeksi avautunut universumi muuttuu käsittämättömän ajan täyteydeksi ja alkaa jälleen vetäytyä kokoon. »Kuten ylhäällä, siten alhaalla», ja sama prosessi tapahtuu kehittyvän elämän jokaisessa yksikössä.
Mutta koska hengen laskeutuessa aineeseen itsekkyyden, kasvavan itsen kautta tapahtuvan itseilmaisun laki oli »oikea», täytyy itsen nyt »ravistaa pois auennut kotelonsa» ja seurauksena oleva uusi ponnistus on ankara. Sillä ne elämänyksiköt, joista ihmisruumiit on muodostettu, ovat vielä menossa alas materiaan.
Tietoisuuden yhdistävä tekijä, joka nyt täysin tietoisena alkaa nousta, on sodassa laskeutuvien osien halujen ja prinsiippien kanssa. Tästä syntyvä jännitys kasvaa uuden ihmisen saadessa puhtia uutteraan valoon kiipeämiseensä.
Tämä saattaa osittain selittää sen, miksi ne jotka ottavat kehityksensä omiin käsiinsä, välittömästi joutuvat kärsimään joukosta fyysisiä, emotionaalisia ja mentaalisia vaivoja, jotka ajoittain ovat verrattavissa Jobin kärsimiin"...(Lainaus teos.sivuilta).
"on sodassa laskeutuvien osien halujen ja prinsiippien kanssa. Tästä syntyvä jännitys kasvaa uuden ihmisen saadessa puhtia uutteraan valoon kiipeämiseensä".
"Olla sodassa" onko se sama kuin vl:ien "taisteleva seurakunta"?
Miten pitäisi tulla tämä kuuluisa "synnintunto". Millainen se on?
Parannus tarkoittaa "maailman" voittamista. Maailma on mm. sitä, että mies ja nainen ovat erikseen, jolloin himoitaan. Kristuksessa(Jumala) mies ja nainen ovat yhtä. Tämä selittää sen, että huorintekemistä on jo vaimon himoitseminen(Matt.5.).
Jumala sen synnintunnon armossaan antaa. Sitä voi rukoilla Jumalalta.
Raamattu sanoo, että lain kautta tulee synnin tunto, mutta ihminen ei voi psyykata itseään pelkäämään sydämessään syntiä. Jos synti ei peloita tai ahdista sydämessä, niin mitenpä sitä voisi alkaa itse pelkäämään?
Parannus taas päästää ihmisen tästä synnin ahdistuksesta, koska Kristus tulee asumaan Pyhän Hengen kautta ihmiseen.
Öitä ja uskon töitä?
5 5;lle, vastaan nyt;
>>Etkö ymmärrä, että jos ei ole synnin tuntoa, niin mistä sitä parannuskaan tarvitsisi tehdä?** Ymmärrän, opetan sitä ihmiselle.
Parannus tehdään synnistä, ei synnin tunnosta.
Miten laki voi avata synnintunnon, jos kumpikaan ei kuulu uudestisyntyneelle, Jeesushan täytti lain juuri meidän, kristittyjen puolesta.
Oletko juutalainen, kun lakiin perustat uskosi?
>>Mutta jos sinulla ei ole mitään käsitystä mitä synti tai synnintunto on, niin et varmastikaan voi tuota ymmärtää.** Käsitykset on kodallaan, minut on akstettu ( babtizoo) Kristukseen ja elän Kristus ruumiissa, johon synti ei tartu.
Sinä et KÄSITÄ SITÄ KASTAMATTOMANA, JA UUDESTSISYNTYMÄTTÖMÄNÄ.
Jos viittaat Paavaliin, panen kohta mitä tarkoitat? Heitot ovat turhia..
PS. mikset vastaa kysymyksiin, olet jo kerinnyt kysyä puhujilta, varmaankin?
Kes.
Mihin kysymyksiin?
Ei uudesti syntynyt olekaan lainalla, mutta ei voi uudestisyntyä, jos ei ensiksi ole ollut lain alla.
Lain kautta tulee synnin tunto, kuten jo kirjoitin.
Juuri niin, synnistä tehdään parannus, mutta jos ei ole synnintuntoa, niin ei ihmisellä ole syntiäkään mistä hän tekisi parannuksen. Tietenkin hänellä on Jumalan näkökulmasta syntiä silloinkin, mutta jos ihminen ei koe itseään tuomituksi niiden tähden, niin ei hän tarvitse parannustakaan hänen omasta näkökulmastaan.
Joo, tuon koko avauksen voitte lukea siitä linkistä ja katsoa kommentit, jos haluatte. Aloittaja pohtii vielä kertomuksen opetusta avauksessaan tuon jälkeen.
Tuolloin ei muistaakseni vielä ollut tätä vanhoillislestadiolaisuus-palstaa, joten se on lestadiolaisuus-palstalla. Taisi olla niin, että juuri oli tuokin palsta perustettu. Tai ei ainakaan kovin monta vuotta ollut toiminnassa.
"Re: Kolmoissurma ravintolassa Kinnulassa 2000
Kirjoittaja hannu hanhi » To Loka 04, 2012 6:54 pm
Simo Latvala on kuulemma ollut taas jo vuosia vanhoillislestadiolainen. On mennyt naimisiin lestadiolaisnaisen kanssa. Naisen lestadiolaisten lähisukulaisten on ollut erittäin vaikea hyväksyä avioliittoa, vaikka Latvala itsekin lestadiolaisuutta tunnustaa. Vaimon lähipiirissä eletään enemmän tai vähemmän pelonsekaisissa tunnelmissa. Heitä ainakaan ei lohduta, että Latvala on uskovaisten keskuudessa saanut murhistaan synninpäästön. Tietolähteeni tuntee hyvin Latvalan vaimon ja tämän lähipiirin".
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=2&t=849
Murhan synti ja lastenraiskaamisen synti ovat niin pieniä syntejä, että jokainen vl-uskovainen on niihin sydämessään valmis!
Niihän se on ja rikotulta on helppo ensin pyytää anteeksi, vaikke ennen VL ehtoolista.
Itse en ole kuullut, että yhdelläkään hoitomiesjulmurilla olisi tullut mieleenkään pyytää anteeksi väärin kohtelemiltaan tai jopa saa.tanalle heittämiltään. Tai itse asiassa tiedänkin yhden; nimittäin Heikki Saari olisi halunnut tuntoihinsa tultuaan lähteä kantamaan syntivuodettaan ja pyytämään anteeksi väärin kohtelemiltaan, mutta SRK kielsi sen.
Muille hoitomiehille ei ollut tuntoa tullut, joten he pitivät Saarenkin synnintuntoa aivan turhana...
Avauksesta
tuli mieleen vanhempi seurapuhe, jossa kerrottiin
kun joltain mieheltä kysyttin halua parannukseen.
Siihen vastasi , - jospa minä siirrän sitä vielä. -
Ei mennyt pitkä aika kun hän siirtyi iäisyyteen
ja tuli sielulle suuri vahinko.
Muistan hyvin kun tuon puheen jälkeen
jäin mietteisiin...
ja joskus myöhemminkin tulee, niin kuin nytkin puhe mieleen.
On tärkeätä muistaa että lähtö voi tulla milloin tahansa.