Tuttuakin tutumpaa meille kaikille on jo se, miten narsismi ilmenee, ja mitä keljumaisuuksia 'narsisti' tekee.
Kysymykseen, voiko 'narsisti' koskaan muuttua, antaa kognitiivinen psykologia vastauksen:
"Esimerkiksi lasten litteän maan skeema saattaa istua vakaasti lapsen mielessä. Siksi opetuksessa voi olla hyödyllistä kartoittaa oppijoiden skeemoja kunnolla, ja opettaa uutta vanhojen skeemojen pohjalta." - lähdesivu: http://fi.wikipedia.org/wiki/Skeema
(joidenkin päähän on saattanut iskostua skeema, jonka mukaan narsismi on aina 'minuuden' ulkopuolella, ja siis jonkun muun ongelma)
Omia haitallisia skeemoja voi testata tästä:
http://www.tunnelukkosi.fi/testi.php
Jokainen tunnelukko mikä löytyy, kertoo häiriöstä narsismissa. Pelottavaako? Ei, vaan perin inhimillistä.
Kysymykseen, voiko 'narsisti' koskaan muuttua, antaa kognitiivinen psykologia vastauksen:
"Esimerkiksi lasten litteän maan skeema saattaa istua vakaasti lapsen mielessä. Siksi opetuksessa voi olla hyödyllistä kartoittaa oppijoiden skeemoja kunnolla, ja opettaa uutta vanhojen skeemojen pohjalta." - lähdesivu: http://fi.wikipedia.org/wiki/Skeema
(joidenkin päähän on saattanut iskostua skeema, jonka mukaan narsismi on aina 'minuuden' ulkopuolella, ja siis jonkun muun ongelma)
Omia haitallisia skeemoja voi testata tästä:
http://www.tunnelukkosi.fi/testi.php
Jokainen tunnelukko mikä löytyy, kertoo häiriöstä narsismissa. Pelottavaako? Ei, vaan perin inhimillistä.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Olen joskus sivunnut lapsuuttani ja nuoruuttani, joista asiaanvihkiytymätönkin oivaltaa, millaisia tunnelukkoja voi omata selvitäkseen ympäristössä, josta on vain hetkellisiä ulospääsyteitä.
Uhrautuminen, syyllisyyden välttäminen, alistuminen, mukautuminen/ulkopuolisuuden tunteen välttäminen, vaatiminen itseltä (ja toisilta), jatkuvien uusien tavoitteiden ja haasteiden etsimistä, jotta kokisin oloni turvalliseksi, hyväksytyksi ja arvokkaaksi. Saamatta mielenrauhaa; vaatien enemmän,murehtien menneisyyttä, etsien lisää rauhaa riippuvaisuuksista ja odottamalla illuusiomaisesti tulevaisuuden olevan jotain muuta kuin elämä koskaan sellaisenaan on.
Seurauksena tälle on tietysti: olen hyväksynyt kaltoinkohtelun osalleni itseni ja toisten toimesta; osaamatta tai kykenemättää muuttaa toimintatapoja, joista on tullut pysyviä keinoja selvitä erilaista uhkaavista tilanteista. Toinen merkittävä seikka on se, että olen kyvyttömyyttäni mahdollistanut kaltoinkohtelijan itsessäni; olematta kyvytön puolustamaan, puuttumaan epäkohtiin, tekemään oikein tai aiheuttamalla tunnelukossani selkeää aggressiivista käytöstä toista kohtaan.
Minusta ei tullut pysyvästi nph:n ruumillustumaa, mutta kaltoinkohtelija kuitenkin. Edellytyksiä purkamalla tunnelukkoja voisin selviytyä haitallisista toimintamalleista jotka vaikuttavat itseeni ja ympäristööni. Mitä tekemistä sillä sitten on narsismin; sen ääripään kohtaamisen kannalta? Se, että meistä jokainen jättää jälkiä taaksensa. Jokainen vaikutamme tunnevammautuneiden syntyyn ja sen edistämiseen. Juuri siksi kohtaaminen täytyy aloittaa itsestämme: ehkäistäksemme, ei mahdollistaaksemme lisää kaltoinkohtelua. Se on ainoa, mitä voimme tehdä narsismin hyväksi.
Monen meistä on aloitettava kasvaminen alusta. Kohdattava skeema kerrallaan, mitä se merkitsee itsellemme. Muuttaa toimintatapojamme. Jotta voisimme vaikuttaa siihen, ettei tunnelukkoisuudestamme kärsi aina uusi ihminen, joka sisäistää yhä suuremmat lukkonsa ja jatkaa jatkumoa aina vain eteenpäin. Ja jossain vaiheessa tulee se megakaltoinkohtelija lopulta vastaan.
"Juuri siksi kohtaaminen täytyy aloittaa itsestämme: ehkäistäksemme, ei mahdollistaaksemme lisää kaltoinkohtelua. Se on ainoa, mitä voimme tehdä narsismin hyväksi."
Niin mene ja tiedä liittyykö tämä ny ihan varsinaiseen aiheeseen mutta tulee mieleen yks juttu liittyen perheasioihini...varmaan asiaa oli täällä jo sivunnutkin...
Parisen vuotta olin Raaka-Aine nimisen bändin keikkaa kuntelemassa, paikallisessa ravintolassa...myös nuorempi tyttäreni oli siellä...
noh...yksi biisi oli tuttu kummallekkin...siinä me heiluimme äiti ja tytär ja lauloimme sydämememme kyllyydestä kertsiä...
"Minä muuraan sydämeni umpeen, hautaan tunteeni kuoppaan
Opetellaan alusta aloittamaan, opetellaan anteeksi antamaan
Ei revitä vanhoja haavoja, ei käännetä veistä haavassa
On aika kääntää sivua, on aika jatkaa matkaansa."
Vaikka aiheesta ei sinä iltana mitään puhuttukaan..katseemme kohtasivat....tunsimme syvää yhteenkuuluvaisuutta...laulamiseen tuli lisää volyymia...tiesin, että molemmat ajattelimme samaa miestä...tytär isäänsä...minä lasteni isää...
noh...tuonkin jälkeen joskus aiheeseen puheissakin palattiin...tytär on syyllistänyt minuakin...kotimatkalla minä äidin oikeudella räyhäsin hänelle...
että joo tiedän lapsuutes oli pas'kaa, mutta ei se silti oikeuta sinua menemään sen taakse...pitää sitä selityksenä sille jos sattuu aikuisena elämäs menee päin per'settä...
Täsmennän omaa ajatustani: en halua mennä asioiden taakse, etsiä syyllisiä tai parkua. Siitä ei ole kysymys. Totean tapahtuneen ilman sen kummempaa kiihkoa.
Tietyt asiat on vain käytävä läpi kun joutuu poisopettelemaan omista haitallisista toimintamalleista (ne mallit ovat syntyneitä sen hetkisen elämänkaaren osalta). Muutama esimerkki mikä on haitannut: pelätessäni aggressiivista käyttäytymistä olen hillinnyt sitä kieltämällä sen olemassaolon ja välttelemällä ottaa oikeaa suhtautumistapaa asioihin silloin kun siihen olisi ollut aihetta. Kieltämällä itseäni puhumasta masennuin, jonka seurauksena en jaksanut välittää asioista, jotka olisivat olleet tärkeitä. En myöskään ole kyennyt kohtaamaan vaikeita asioita, vaan ne on painettu piiloon, näkymättömiin. Riippuvaisuudessani vääriin asioihin ja peläten joutuessani luopumaan en tarttunut selviin vääryyksiin. En ole aina osannut kohdata läheisiäni kuin heidät olisi pitänyt kohdata.
Joskus elämässä herää vain siihen tosiasiaan: miksi olet toiminut niin tai näin, tai jättänyt tekemättä jotain? Niiden kysymysten kanssa sitä sitten saa elää koko loppuelämänsä.
On asioita, joita ei saa tekemättömiksi. Kannan enemmän murhetta niistä teoistani ja tekemättä jättämisistäni, kun heistä, jotka ovat teoillaan olleet osallisena tunnevammautuneisuuteni.
En kirjoituksillani pyri herättämään ikäviä muistoja tai syyllisyyttä kenessäkään. Jos niitä kuitenkin muodostuu, ne muodostuu itsessänne, omassa ajattelumaailmassanne. Mutta olkaa helvetin kiitollisia niistä tunteista.
"En kirjoituksillani pyri herättämään ikäviä muistoja tai syyllisyyttä kenessäkään."
Noh...jos tuo liittyi tuohon minun esimerkkiini...niin siihen ei ny liittynyt tässä kohtaa...sen kummempia ikäviä tunteita...kuhan tuli mieleen aiheesta...siitä asioiden, /omien tekojen ja tekemättä jättämisen oikeuttamisesta...että joskus ankeaa lapsuuttakin saatetaan käyttää keppihevosena...
Mitä taas tähän ajatukseesi tulee...
"On asioita, joita ei saa tekemättömiksi. Kannan enemmän murhetta niistä teoistani ja tekemättä jättämisistäni, kun heistä, jotka ovat teoillaan olleet osallisena tunnevammautuneisuuteni. "
Voin täysin sydämin yhtyä tuohon...mutta tuokaan ajatus...ei tee minusta täydellisen hyvää ihmistä...
Ei se teekään. Ja täydellisyyden harha muutenkin joutaa romukoppaan.
"Ja täydellisyyden harha muutenkin joutaa romukoppaan."
niin...en tiedä...tuli mieleen hassu ajatus...
minä voisin jopa kadehtia sinua Elisakettu...mutta en tee sitä, vaan iloitsen siitä että olen saanut/saan lukea ajatuksiasi...
Huh en tajua tästä mitään mutta pitää koittaa ottaa selvää.
Mukavaa dialogia ovat käyneet elisakettu ja YLT.
Tottahan se on että jokaisen meistä tunnemaailmaa on haavoitettu joskus, ja me olemme haavoittaneet joitakuita ihmisiä matkamme varrella. Joskus haavoittaminen voi tapahtua huomaamattakin - vain haavoittunut voi täsmälleen tietää, mikä toisen lausahduksista tekee kipeää.
Haavoista paranee. Pahimmista haavoista tulee katkeraksi ja vihaiseksi ja haluaa tasoittaa tilit. Siitäkin paranee anteeksiannon hetkellä.
Musta tuntuu että kivun tunteminen on loppujenlopuksi kasvattavaa, opettavaa ja siedättävää.
Ihminen oppii analysoimaan, miksi sattuu ja tarvitseeko sattua. Havainnollistan; kusIpää vidduilee kahdelle ihmiselle, toinen näistä alkaa itkemään, toinen kohauttaa olkapäitään.
Olkapäänkohauttajan maailmassa ei ole olemassa narsisteja, hän ymmärtää että on inhimillistä satuttaa ja haavoittua, mutta pitää ideaalina itse elää elämää satuttamatta toista.
Kaikissa toimivissa suhteissa itsenäisyys ja riippuvuus ovat tasapainossa.
Eli
Sitoutuminen toiseen on vapaa valinta molemmin puolin, ja kumpikin tarvitsee toistaan ja ilmaisee sen kuten rakkautta ilmaistaan
(jos vain toinen sitoutuu, alkaa toisen sitominen, jos vain toinen tarvitsee, alkaa kaupankäynti) *
*näitä asioita ei yleensä tiedosta pahan olon suhteen aikana.
Skeemojen vittumaisin muoto mielestäni on se että tilaan sopeutuu: ts aluksi hyväksihavaittu puolustusmekanismi muuttuu tavaksi, lopulta osaksi persoonallisuutta.
Tässä tilassa ihminen ei havaitse haittaa itselleen, ympärilleen tai millekään. Ja toistaa toimintamallia, josta syöksyy aina vain - yhä uudelleen ja uudelleen - peffa edellä puuhun. Ja koska haittaa ei havaitse itsestä, ne se etsitään ulkopuolelta.
Mitkä tekijät sitten edesauttavat haitallisten mekanismien havaitsemista?
Luulisin että kokiessaan tuntematonta (mistä lähtöisin?) pahoinvointia olisi hyvä ottaa irtiottoa/etäisyyttä sen hetkisestä elämäntilanteesta. Radikaalia, monesti mahdotonta. Tai kykyä tai pelkoa kohdata jotain uutta. Usein pelko myös luopuminen jostain tutusta, turvallisesta (huonokin toimintamalli, tapa on turvallinen silloin kun siitä on tullut osa elää oleva. Eräs syy miksi monet jämähtävät kaltoinkohdeltuihin suhteisiin, missä juuri skeemat ovat vahvasti edustettuina molempien osapuolten osalta).
Saadessaan etäisyyttä jostain tulehtuneesta tilanteesta ihminen alkaa varjojen takaa nähdä myös muotoja ja saada selvyyttä todelliseen ongelmaansa. Näkemiseen tarvitaan usein juuri tuota. Ja vastausten näkemisen kautta ei suinkaan tarvitse olla ikäviä, vaan vapauttavia. Skeeman löytymiseen ja purkamiseen tästä on vielä matkaa, mutta se voisi olla silti alku.
"Skeemojen vittumaisin muoto mielestäni on se että tilaan sopeutuu: ts aluksi hyväksihavaittu puolustusmekanismi muuttuu tavaksi, lopulta osaksi persoonallisuutta."
Niin tiedostin kyllä tuon jo reilu kymmenen vuotta sitten avioliittoni loppupuolella...mutta siltikin vaikka olin yksinäisinä vuosina oppinut koko joukon itsestäni/läheisriippuvaisuudesta...
Niin minä...haksahdin naristiin...voisin ajatella, että hän "haistoi" vammani...
sen osan joka on hyvin syvällä minussa...olisiko se sitten jotain sellaista että hyvin helposti sivuutan omat tarpeeni ja tunteeni...ja kompensoin sitä tyyliin, en tarvitse mitään/enkä ketään...
Aiheeseen liittyen joulun aikaan sattui "hauska" episodi...kun sain lahjaksi rannekorun ja yritin ja yritin sitä kiinni...siinä onnistumatta...johon nuorempi tyttäreni tokaisi, että joo aina sä oot tuollainen, ei tartte auttaa, anna ny vaan xxx auttaa...
Tietyllä lailla ymmärrän senkin, että tavallaan loukkaan tuolla "apu ei kelpaa " tai en minä mitään tarvitse...myös kanssaihmisiäni...ja samalla vedän itseni "piippuun" ja olen kyllä joo salaa marttyyrikin...
Huoh...
kumpa oppis edes entistä enemmän itse itselleni antamaan "jotain hyvää", että josko sitä kautta oppisi ottamaan vastaan hyvää toisiltakin...
Tietyllä lailla koen, että mulla on ny tuhannen taalan paikka opetella tuo asia, syystä, että lähelläni ei ole ny justiin ketään "pahaa" ihmistä...
mitä ny sitä "pahaa" käyn täällä kurkistelemassa...kun se on niin tuttua ja turvallista...kuuluu elämään jota kyllä "osaan" elää...
mutta osaanko minä elää...ilman huonoa kohtelua...ja sen mukanaan tuomia sanoja ja tekoja...joiden "kieltä" minä kyllä ymmärrän...
Osaat sinä elää. Jokainen meistä pelaa elämänsä peliä. Juuri niillä yksilöllisillä korteilla, mitkä luoja on meille suonut. Kortit ovat sielussamme eikä niitä voi kukaan varastaa. Lisäksi kaikkien pelaajien ihmisarvo on täsmälleen sama, ei hyvempi tai huonompi kuin toisten.
Tuohon EK.n peffa edellä puuhun ajatukseen ja olotilaan sopeutumiseen; olemme kuin auton omistajia, sitä mukaa kuin matka taittuu, sopeudumme pikkuhiljaa tuleviin vikoihin niin ettemme edes huomaa niitä. Lopulta katsastusmies käskee korjata sen ja tuon asian. Sama pätee skeemoihin, olemme niin tottuneita omiin piirteisiimme, ettemme huomaa joidenkin olevan haitallisia, ennen kuin eteemme tuodaan niin iso peili että siitä ei voi katsoa ohi. Narsistisissa suhteissa juuri toinen ihminen toimii peilinä.
Jos peili näyttää epämiellyttävää kuvaa, useimmat ihmiset syyttävät peiliä.
"Jokainen meistä pelaa elämänsä peliä. Juuri niillä yksilöllisillä korteilla, mitkä luoja on meille suonut. Kortit ovat sielussamme eikä niitä voi kukaan varastaa. Lisäksi kaikkien pelaajien ihmisarvo on täsmälleen sama, ei hyvempi tai huonompi kuin toisten"
Niin...hassua miten nuo kortitkin ikäänkuin ovat jotenkin liittyneet elämääni usein...jo ihan nuorena tyttönä...ystäväni äidilläni oli tapana leikkimielisesti katsoa korteista...millainen ilta meille oli tulossa kun olimme lähdössä kartsalle...
ja ns. korteista puhumisesta se alkoi minun Ännä suhteenikin...annoin ymmärtää/kuvittelin kaiketi olevani kovakin peluri...kun sellaiseen jo alkaenkin kyseenalaiseen suhteeseen lähdin...
Noh...se peli on pelattu loppuun...tiedä sitten, vaikea mieltää löytyykö siitä pelistä voittajaa...
minä taisin luovuttaa siinä vaiheessa kun peli kävi tuntui käyvän omalta kannaltani katsoen liian kovaksi ja panokset omalta kannaltani katsoen liian suureksi...
ihan en ollut valmis kuitenkaan sieluani panokseksi laittamaan, vaikka ruumiini annoinkin Ännäni käyttöön...
Että joo...mieleeni tulee muutama laulukin korteista...mm. Rautavaaran iki ihana tulkinta korttipakasta, mutta valitse tähän perjantai iltaan tähän kortti aiheeseen liittyen...hieman "kevyempää" kamaa...
http://www.youtube.com/watch?v=Z7-wN3Ege9w
hassua miten tämä kortti aihekin ja valitsemani biisi...vie ajatukseni myös äitiini...hän tunsi tämän laulajan ex-puolison...liittyy niihin AA-kuviohin...jonka ansiosta/avulla äitinkin sai elää raittiina vielä monta onnellista vuotta...
Mitä ne kortit sinulle kertovat?
Miksi käytte itseänne läpi, kun joku muu on narsisti eikä osaa ihmismäistä käytöstä ? Ei ole aikomustakaan etsiä itsestäni tai meistä muista syytä siihen, että joku on kasvatettu narsistiksi.
Elämä oli kunnossa siihen asti, kunnes narsisti ilmestyi ja sotki kaikkien suhteet.
"Ei ole aikomustakaan etsiä itsestäni tai meistä muista syytä siihen, että joku on kasvatettu narsistiksi."
niin narsisti toki on tarinan konna...
mutta en usko, että hyvä itsetuntoinen ns. normaali ihminen...jonka elämä on kaikin puolin kunnossa...edes narsistin pauloihin joutuisikaan...
Sen vuoksi on hyvä myös pohtia niitä syitä, mikä sai meidät valitsemaan narsistin...
en usko että narsisti kenenkään elämään väkivalloin lupaa kysymättä tunkee...kyllä me itse olemme antaneet siihen luvan...
jos yrittää niin kyllä ns. terve ihminen hänet samantien ensimmäiset merkit havaitessaan pois heittää...eikä häntä/asiaa sen kummemmin jää ajattelemaan...kunnei narsisti päässyt mitenkään elämää sotkemaan...
että kyllä syitä on niin sysissä kuin sepissäkin...miksi uhreissa on ollut narsistin mentävä aukko...varsinkin jos ei päättänyt suhdetta jo alkuunsa...jos se narsisti kerran niin kauhea oli eikä osannut ihmismäisesti käyttäytyä...
"mutta en usko, että hyvä itsetuntoinen ns. normaali ihminen...jonka elämä on kaikin puolin kunnossa...edes narsistin pauloihin joutuisikaan..."
Jaa miksi ei joutuisi?
Kyllä narsisti yrittää kaikista hyötyä, jotkut vaan pitää tarkasti ne omat rajansa ja aikansa narskua katselee, kunnes toteaa toisen olevan täys k*sipää.
Veikkaisin etteivät he välttämättä edes tiedosta toista narsistiksi, vaan eivät jaksa katsella toisen käsittämätöntä käytöstä...
"Sen vuoksi on hyvä myös pohtia niitä syitä, mikä sai meidät valitsemaan narsistin..."
Eipä tossa paljon ole pohtimista, kyllä narsku osaa olla kaikin puolin kiva, kunnes se oikea "minä" tulee vastaan...
Pikemminkin "uhrin" pitäisi miettiä, miksi antaa itseään kaltoin kohdella!
Ilmeisesti aloittajallakaan ei ole mitään hajua narsismista, johtuuko se ettei hän itse ole tutustunut omiin lukkoihinsa vaiko mistä?
No eihän narsku omia vikojaan huomaa.....
Ylikompensoiva ja agressiivinen on riippuvainen muista itsekkäällä tavalla. Vastasitkin jo itse omaan kysymykseesi, että narsisti yrittää hyötyä muista, mutta vastuustaan ja rajoistaan huolehtivat osaavat torpedoida tällaiset yritykset. Oivalsit hienosti, hyvä.
Epäilyksesi siitä onko minulla hajuakaan narsismista, suodatan, ja käännän kysymyksesi takaisin itsesi mietittäväksi.
'syyttömiä'
Mistä alottaisit maailman muuttamisen, jos valikostasi poistettaisiin vaihtoehto; 'narsistin asioiden puiminen ja muuttaminen/muokkaaminen' ?
"Vastasitkin jo itse omaan kysymykseesi"
Jaa mihin kysymykseen?
"Epäilyksesi siitä onko minulla hajuakaan narsismista, suodatan, ja käännän kysymyksesi takaisin itsesi mietittäväksi."
Eli ulkoistat asian "minuuden" ulkopuolelle...
Oletko itse tehnyt testin, vai ajattelitko auttaa vain muita?
Jos teit, niin mitä lukkoja sinulla on?
Kysymykseen:
"Jaa miksi ei joutuisi?"
Toihan oli ihan selkeesti retorinen kysymys, joka ei edes ollut aloittajalle tarkoitettu, vaan tuolle numeronimimerkille
Aloittaja taisi suuttua, kun hänen tietämystään kyseenalaistettiin. Hänellä ei taida olla käsitteet, eikä sivistyssanat oikeen hallussa, mutta kovin alkaa niitä käyttämään, kun kokee tulleensa uhatuksi :-)
Hän taitaa olla perinteinen suoli24 spede, joka turhautumistaa purkaa täällä kirjoittelemalla......
Hei mulkero ;D
Sun ei kannata viljellä ?-merkkejä jos et halua kysyä mitään. Provosointi-haluillesikin sinun tulisi tehdä jotain - ihan itse - minua et pysty ärsyttämään, sillä on täysin minun vallassani mitä tunteita käytän.
Mahtaako tietojen kalastus olla harrastuksesi? (retorinen kysymys)
Hähä
"Toihan oli ihan selkeesti retorinen kysymys, joka ei edes ollut aloittajalle tarkoitettu, vaan tuolle numeronimimerkille"
Noh...numero ihminen vastaa...koska kysymys ilmeisesti koski tätä mielipidettäni...
"mutta en usko, että hyvä itsetuntoinen ns. normaali ihminen...jonka elämä on kaikin puolin kunnossa...edes narsistin pauloihin joutuisikaan..."
ilmeisesti mistremulkeron alkuperäinen kysymys "miksi ei joutuisi"...liittyi tuohon..
ja siihen vastasit jo itsekkin.."Pikemminkin "uhrin" pitäisi miettiä, miksi antaa itseään kaltoin kohdella! "
Että edelleen...hyvä itsetuntoisesta ihmisestä ei tule koskaan narsistin uhria...syystä ettei hän anna kohdella itseään kaltoin...
Että minunkin näkökulmastani katsoen itse vastasit jo kysymykseesi...
Lisään vielä...olit itse tätä mieltä...
"Pikemminkin "uhrin" pitäisi miettiä, miksi antaa itseään kaltoin kohdella! "
Mutta mitätöit kuitenkin tämän minun ajatukseni...
"Sen vuoksi on hyvä myös pohtia niitä syitä, mikä sai meidät valitsemaan narsistin..."
Tähän tapaan...
"Eipä tossa paljon ole pohtimista, kyllä narsku osaa olla kaikin puolin kiva, kunnes se oikea "minä" tulee vastaan..."
vaikka mun ymmärrykseni mukaan kyse on samasta asiasta...miksi antaa/antoi kohdella itseään kaltoin...miksi valitsi/oli suhteessa narsistin kanssa...
että kummassakin tapauksessa myös uhri joutuu katsomaan siihen omaan peiliin...pohtimaan itseään...omaa osuuttaan...suhteessa narsistiin...
"... minun vallassani.."
Haluatko valtaa?
Kehen?
Skeemoista hallinta?
Ettäkö hallita toista skeemoilla? Manipuloida..?
Puhu selkokieltä bassoviulu ;D
Skeemathan ovat juuri hallinnan yrityksiä, samoin puolustuksen kautta tuotuja manipulointikeinoja, kuten alistuminen.
Mä oon altto, senkin kirkuva sopraano...
Ei skema oo aivoräkää senkin trumpetti
Skema on alue tonto-torvi. Lima irtoaa sieltä torvesta puhaltamalla.
Skeemat ovat puolustuskeinoja, jotka pitkittyessään ovat terva männyn ympärillä.
Onko tonto-torvi joku vidun alpitorven muunnos? Keemat on jotai vidun tiedostoja sun ja mun päässä jolla ei tee nii vidun yhttään mitään senkin hanuri.
tontotorvi = tonttu ja torvi
Sulla ja mulla niinkuin muilla on naamat päässä, mutta eihän niilläkään tee yhtään mitään.
Vai ootko erimieltä nokkahuilu?
*soittaa viulua ja ampuu rokan tähin persuuksiin*
(Voi Luoja näitä palstalaisia)
Onks sulla hermanni ongelma tuon itsekontrollin kanssa?
*sahaa jousella leipäkuutioita paahdettavaksi*
Et saa sitä takaisin. Siinäpähän soittelet huiluasi :)
Kysymykseesi syyttömiä: "Miksi käytte itseänne läpi, kun joku muu on narsisti.."
Kysymyksesi on tärkeä ja ansaitsee ainakin jonkinlaisen vastausyritelmän.
Itseni kohdalla kyse on vihasta. En tarkoita sitä luonnollista ja tarpeellista vihaa, joka kaltoinkohtelun jälkeen/asian jäsentelyn aikana koetaan, vaan sen jämähtäneestä muodosta. Vihaa säilövät poikkeuksetta omaavat myös erilaisia tunnelukkoja. Niitä voidaan kuvitella vaikka kipeiksi paiseiksi. Kun toinen henkilö tahallisesti tai tahattomasti koskettaa tätä aluetta - josta seuraa kipu - asian käsittelykyvyttömyys purkautuu usein vihana. Ja sen muotoja voi olla lukuisia. Yhtä kaikki, ne ovat vahingollisia sen kohteelle.
Olen nähnyt näitä vihaisia ihmisiä ja kokenut mitä se voi aikaansaada. Kaltoinkohtelua ja pahoinpitelyä lukuisissa muodoissa, välinpitämättömyyttä. En koe tarpeelliseksi mässäillä masokistien herkkuateriaksi kauhukokemuksia vaikka niihin olen aiemmin useastikin viitannut. Se eikä kenenkään haukkuminen enää auta minua.
Kaikkien kohdalla ei ole kysymys narsistista persoonasta, vaan erilaisista tunnevammautuneista, joissa yhteistä on sukupolvien jatkumo. He lukitsevat tunteita ja kokemuksia syvyyksiin ja kokiessaan pahoinvointia tunteista, joita eivät ymmärrä; ulkoistavat tunteen muihin ja näin aiheuttavat pahoinvointia ympärilleen.
Miksi käyn itseäni läpi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että haluan katkaista tuota jatkumoa ja etsiä syitä toimintatavoilleni ja pyrkiä ulos niistä malleista jotka haittaavat itseäni ja ympäristöni. En tiedä miten pitkälle pääsen ja onnistunko, tai mitä hyötyä siitä on. Mutta ainakin y r i t ä n omalla osaltani olla kasvattamasta uusia kaltoinkohtelijoita lisää. Joiden kasvuedellytyksille me jokainen luomme puitteet jos emme näe toimintamallejamme, joissa hyväksyvä vuorovaikutus puuttuu.
eipä kauaakaan ole kun tätä ei tällä palstalla millään hyväksytty todeksi että ainoa keino välttyä narsistilta on huolehtia rajoistaan, luoda ne ja huolehtia niistä. en muista tarkkaan mutta varmaan sinäkin olit sitä mieltä että rajattu ihminen on itsekäs ja yksinäinen parka. muistuuko mieleen tämmöstä?
"en muista tarkkaan mutta varmaan sinäkin olit sitä mieltä että rajattu ihminen on itsekäs ja yksinäinen parka. muistuuko mieleen tämmöstä?"
Noh...en muista itsekkään tarkkaan kaikkia reilun vuoden takaisia kirjoituksiani ja mielipiteitäni jokaisesta aiheesta jota olen kommentoinut...etten voi kieltää, enkä myöntää...
Omalta osaltani voin vain todeta, että olin tänne tullessani hyvin hämmentynyt...siitä kaikesta reality elämässäni tapahtuneesta liittyen Ännäksi nimittämääni mieheen...
Luin paljon narsismista ymmärtääkseni häntä...ja sen myötä kaikkea tapahtunutta...vasta myöhemmin...olen ymmärtänyt paremmin omankin osuuteni...kaiketi minä alussa häpesin itseäni ja omaa osuuttani niin paljon...että etsin syitä enimmäkseen siitä toisesta...
mutta niinhän sitä toivon mukaan käynee ajan kanssa kaikille...että ihminen oppii "huonoista kokemuksistaan" samalla paljon myös itsestään....
Mitä tulee noihin rajoihin...
kyllä oman minuuden rajat pitäisi olla niin selkeät ettei suostu kaltoikohteluun...ymmärtää lähteä kun tuntuu pahalta...ja tietää itse millainen on, mitä tarvitsee ja millaista haluaa oman elämänsä olevan...niillä resursseilla niissä vitekehyksissä mitä itsellä on...
muttei siltikään kuvittele olevansa mikään maailman ainoa ihminen...aina oikeassa tai että minun tapani on ainoa oikea tapa elää ja ajatella...
että siltä osin rajan pitäisi joustaa...että ymmärtää ihmisten erilaisuuden ja jos kokee itse tarvetta muutokseen koskien itseä ja omaa elämää...että se olisi mahdollista...vaikka se ns. ydinminä/perusolemus säilyykin suht muuttumattomana...
Ilman että yrittäisi muuttua joksikin kameolintiksi...joka on yhdenlainen toiselle ihmisille ja toisenlainen toiselle...kolmas taas tuntee erilaisena jne...
kun käsittääkseni narsistillakin se ydinminä säilyy, vaikka miten esittäisi hurmaavaa ihmistä...koko elämäänsä täyspäiväisesti kukaan tuskin pystyy reality elämässä näyttelemään ihmisenä muuta kuin on...
Kameleontista tuli mieleeni että senkin voi mieltää lähtökohtaisesti negatiiviseksi tai positiiviseksi, jolloin päästään aivan eri lopputuloksiin. Negatiivisesti kameleontti kätkeytyy, luihuilee, naamioituu - mielleyhtymineen.
Muuttumaton vs muuttuva - muuttumiskykyinen on selviytyjä.
Positiivisesti kameleontti sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin. Ts osaa sosiaalisissa tilanteissa säätää statustaan kulloisenkin ihmisen mukaan, pyrkimättä olemaan kenenkään yläpuolella, osaa säätää rajansa kulloistenkin ihmisten mukaan - tervettä itsepuolustusnarsismia öykkäreitä vastaan, hellyyttä niitä kohtaan jotka eivät kykene rajojaan pitämään.
"Positiivisesti kameleontti sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin. Ts osaa sosiaalisissa tilanteissa säätää statustaan kulloisenkin ihmisen mukaan,"
Noh...hoitajan työssä ny kaiketi joutuu säätämään...omaakin olemistaan ja puheitaan...kulloisenkin ihmisen ja tilanteen mukaan...
ja miksei vapaallakin...suhtaduin lapsiini vieläkin äidillisesti, vaikka aikuisia jo ovatkin...vieraampiin suhtaudutaan eri tavalla kuin läheismpiin...
Suhtatumistavassa on eroa, tutun, kaverin ja ystävän kesken...saati ventovieraiden...
Itsekin olen erilainen...eri tilanteissa...eikä kaikille puhuta samoja asioita...
mutta siltikin uskoisin, että se jokin perusydin säilyy suht muuttumattona...kuultaa läpi kaikissa kohtaamisissa...
lyhyessä tapaamisessa ei aina tule esille...
mutta pitkässä juoksussa kyllä...
Ihan en usko siihenkään, että joku voi tunnistaa narsistin yhdestä sanasta tai kerta vilkaisulla...
En usko minäkään että kukaan pystyy tunnistamaan ketään miksikään kertavilkaisulla - se olisi todellista maagista ajattelua :)
Sanotaan että äärimmäisissä oloissa ihminen riisuu lukuisat naamionsa, ja jäljelle jää vain perimmäinen totuus.
Onkohan näillä sinuakin kohtaan esiintyneillä ärsyttämiskommenteilla sellainen tarkoitus? Joku yrittää provoilla kalastaakseen lisää tietoa?
"Sanotaan että äärimmäisissä oloissa ihminen riisuu lukuisat naamionsa, ja jäljelle jää vain perimmäinen totuus.
Onkohan näillä sinuakin kohtaan esiintyneillä ärsyttämiskommenteilla sellainen tarkoitus? Joku yrittää provoilla kalastaakseen lisää tietoa?"
Ihan en ny ymmärrä tuota ajatustasi...
tietyllä tavalla olen kyllä naamioni riisunut jos ajatellaan että läheisriippuvaiseksi/ohut nahkaiseksi narsistiksi olen tunnustaunut...monesti olen itseäni ja typeryyttäni soimannut...
Että katsoisin, että sen raadollisen totuuden itsestäni olen kyllä paljastanut...
Mitä taas tulee tuohon tietojen kalasteluun...niin käsittääkseni tuskin narsistit ny minusta sillä tavoin ns. uutta tietoa saa nyhdettyä...silmällä pitäen uusien uhrien hankkimista...
Kun kaiketi on yleisesti tiedossa oleva tosiasia, että imartelulla se uhrien hankkiminen käy helpoiten...
Eikä taas noilla vihjailuilla, että kirjoittaisin usealla nimimerkillä, kuuluisin sisäpiiriin tai että sinä ja minä ollaan ystäviä...ruokita kuin sitä omaa harhaista maailmaa...jolla taas ei ole tiedon kanssa mitään tekemistä...
etten ny ymmärrä tuota lisää tietoa?...kenestä?, minustako?, Ännästänikö? vaiko meidän suhteestamme?
ja minkä vuoksi...ettäkö voisi hyöytykäyttää sitä jotenkin täällä...omissa kuvitteellisissa tarinoissaan...
Näin jälkikäteen olen miettinyt sitäkin...että miten lie olisi käynyt...jos Ännä olisi suhteen alussa kertonut olevansa narsisti...ja minä olisin lukenut aiheesta...
pahaa pelkään, että minä siinäkin tapauksessa ehkä olisin ryhtynyt suhteeseen...syystä etten usko että nphoota voisi käsittää minkään muun kuin sen oman kokemuksen kautta...
mietin tuota siltäkin kannalta, etten taida uskoa, että Ännäni kertoman mukaan uuden kumppanin eksä on/oli narsisti...joka olisi yrittänyt myrkyttää vaimonsa ja että lakimiestäkin on tarvittu...
Syystä etten millään voi uskoa, että ännäni uusi olisi niin vain palavasti rakastunut Ännääni tilanteessa jossa miehellä oli vielä suhde entisensä kanssa ja hän kävi minuakin paneskelemassa..
.ja Ännäni kertoman mukaan tuo uusi kuulemma tiesi meistä muista ...niin minusta/pelkästä panostaan kuin tuosta entisestä vakkaristakin jonka kanssa Ännä enemmänkin seurusteli...
On liian uskomatonta, että nainen olisi rakastunut Ännnään...tuollaisessa tilanteessa...erotessaan narsisti puolisostaan...että pelkästään huijaamalla Ännä on senkin naisen saanut...
mutta noh...
toivon mukaan osaa olla kiitollinen löytämästään/saamastaan rakkaudesta, koska uskon että hänenkin aikansa alkaa olla jo ohi...naisten suhteen...syystä että ikää alkaa jo olla...
että josko se ikä hieman tasoittaisi narsistiakin, siltä osin, että ymmärtäisi oman rajallisuutensa...
Niin inhottavalta kuin tuonkaltainen ihminen tuntuukin...niin ei minulla silti ole mitään syytä sen kummemmin sekaantua hänen elämäänsä jälkikäteen...jos hänkään ei minua häiritse...eikä ainakaan narsistia/hänen elämäänsä ei ole kenenkään syytä kadehtia...
näiden omien kokemuksiensa/tietojensa kanssa "siitä ihmisestä" joutuu vaan elämään ja uskon, että aika tekee tehtävänsä...asiat/kokemukset haalenevat...siten ettei ne enää aiheuta mitenkään suuria tunteita...tarvetta puhua/kerrata tapahtunutta...
kun elämässä ny kuitenkin muutakin...kuin vain se yksi ihminen...olkoonkin että hän itse kuvittelee olevansa maailman ainoa...
Selitin asiani vähän hutiloiden, koitan valaista lisää. En tarkoita että et olisi avoin tai käyttäisit naamioita negatiivisessa mielessä, vaan että aivan yleisellä tasolla ihmiset käyttävät erilaisia naamioita, erilaisia 'kasvoja' kuvaamaan olotilaansa. Tähän vaikuttanee esim arkkityyppinen näkemys eli opittu äidinrooli tai sankarinrooli tms tai miksei vaikkapa nuo skeemat, 'tietopaketit'. Useimmat ihmiset vetävät hieman erilaista roolia kaupan kassalla kuin vaikkapa poliisin puhallusratsiassa. Olemme kirkossa hillitympiä kuin diskossa, tai ainakin toivotaan niin. Siitä tuo ajatelmani että että äärimmäisissä oloissa ihminen riisuu lukuisat naamionsa, ja jäljelle jää vain perimmäinen totuus. Äärimmäinen olo voisi olla nipinnapin hengissä selviäminen jostakin kusisesta tilanteesta.
Sitten tuosta provoilijasta, joka tuntuu meihin ihastuneen; emme varmaan koskaan saa tietää syytä, mutta vaihtoehtoina heitän; huomiohakuisuus, skitsoilun kautta syntynyt riitaanhaastohalu että näkee vastaammeko vihaisena kuten naapurin einari-setä, tai käytöshäiriöinen joka ei tunnista käytöksessään mitään väärää.
Vois sanoa että täytämme jonkun tuntemattoman ihmisen sosiaalisen tilauksen - olemalla puruluun kuviteltu korvike :)
"Siitä tuo ajatelmani että että äärimmäisissä oloissa ihminen riisuu lukuisat naamionsa, ja jäljelle jää vain perimmäinen totuus. Äärimmäinen olo voisi olla nipinnapin hengissä selviäminen jostakin kusisesta tilanteesta."
Noh...jotain tuon tyyppistä voisin ajatella kokeneeni reilut 10 vuotta sitten...oli pakko katsoa siihen omaan peiliin, tarkastella kriittisesti oma toimintaansa, omaa osuuttana siihen...millaista elämä oli ja oli ollut...
mitä taas tuohon tulee...
"Vois sanoa että täytämme jonkun tuntemattoman ihmisen sosiaalisen tilauksen - olemalla puruluun kuviteltu korvike :)"
Niin ihan en ole varma esim. siitä, että heitteleekö joku huvikseen väitteitä, että kirjoittelisisn monillakin nikeillä ja monilla palstoilla...vai uskoo hän oikeasti "tietävänsä" että teen niin...näkee minut kaikkialla...
toivon mukaan asia on kuitenkin, ettei hän oikeasti usko vaan että kyse on enemmänkin riidan ja epäilyksen ilmapiirin luomisesta tai tarpeesta yrittää loukata/mitätöidä ja kyseenalaistaa minut...
kun se että oikeasti uskoisi...kielii kyllä siitä että henkilöllä on vaikeuksia todellisuuden tajunsa kanssa...jos luulee tietävänsä netissä aivan varmasti jokaisesta kirjoituksesta kuka ja millainen ihminen sen on kirjoittanut...
hahhaha.
täällä ei kukaan ymmärrä skeemojen päälle sen enempää kuin mitä netistä lukevat ja se on vähän. Tekisi mieli kirjoittaa caps lock päällä tuo "kukaan" ja "vähän" mutta niin tekevät vain trollit ja narsistit tällä palstalla. enkä ole kumpikaan. enkä usko että kukaan narsisti vastaa mihinkään testiin siten kuin asiat ovat vaan siten kuin luulevat muiden kunnioittavan.
Onko todella niin, että näet "fiksumpana tekona" vittuilemalla ja mitätöimällä palstakirjoittajia sen sijaan, että kirjoittaisit kyseessä olevasta aiheesta, josta mielestäsi sitten tietäisit jotain?
Löysin mukavan vaihtoehdon palstalle:
http://pikkujattilainen.blogspot.fi/2011/09/kolme-viisasta-apinaa.html
Jos on joutoaikaa ja tekee mieli lueskella koneen äärellä jotain, niin tuolta löytyy :)
teen vain niin kuin muutkin, sinäkin. ei tässä mitään eroa ole. en vaan sitä ymmärrä miksi näet minun "fiksut vetoni" omiasi huomattavasti paremmin. osaatkos ite selittää? kirjoitan täsmälleen kuin sinä.
Toisaalta, parrankasvun seuraaminen peilistä, on sekin mukavaa, ja toisinaan äärettömän turrrrhauttavaa ;)
ihan rauhassa saat lueskella siellä. ehkä se on mitä kaipaat.
:D Ehkä teenkin juuri niin kuin minua huvittaa. Ja luotan siihen, että kettu osaa tehdä päätökset omasta ajankäytöstään ihan itse.
Sullehan en tuota vastausta tarkoittanut millään tavalla, niin mikäs ihme sut sai siihen tarttumaan tuollaisella sävyllä?
Ehkä sinunkin kannattaisi perehtyä enemmän siihen, että mitä itse mahdollisesti kaipaat ja jättää muiden tarpeet vähemmälle arvailulle.
Olen eri mieltä asiasta. Vittuiluun myönnän sortuneeni. Myönnän että on asioita joita en näe. Vattuilemalla et kykene aukaisemaan silmiäni. Mitä aggressiivisempi linjasi on, sen vähemmän haluan nähdäkään.
minulla on sama periaate. vattuilemalla ja aggressiivisuudellasi et minulle mitään osoita. kun tuomitset minut tai jonkun muun tuomitset itseasiassa itsesi. vain itsesi.
ja mistä olet eri mieltä?
Emme ole samanlaisia. Toisin kuin sinä, en pyri syödä natustelemaan palstakirjoittaa iltapalakseni.
Onko kritiisesti esitetty kysymys mielestäsi tuomio vai estytkö toistuvasti vastaamaan asiaan selkeästi perustellen?
mä en osaa katsoa tätä viestipuuta tarkasti. se entinen oli parempi. vain ja ainoastaan se sai minut ehdotukseesi tarttumaan. kaiken takana ei ole suurta draamaa eikä mitään ihmeen sävyjä.
tarpeet? äijä tulee tähän ilmoittelemaan linkkejä ja kertomaan partansa kasvusta, en tod. minä ole arvaillut yhtään mitään. tapasi kirjoittaa toisista on alentuvan arvuutteleva, tarkoittaa sanoa että esität alentuvan negatiivisesti kohteesta puhuvan kommentin. onko kukaan koskaan sanonut että olet häiriintynyt? nyt kun elisakettu tuossa vahti palstakäytöstä niin odotan kieli pitkälle koska se räppää sulle sakkolapun. meinaan aihetta olisi. mikäli olisi oikeudentajua ja kaikille samat säännöt ja kaikilta hyväksyttyä samat asiat. ei vaan ole.
missäs nyt sitten olen ilmoittanut olevani samanlainen sinun kanssasi? kun olin täällä viimeksi kirjoittelit pehmopornoksi luokiteltavaa tekstiä pitkät rämpsyt. mitään kriittistä sinulta ei tule, eikä varsinkaan itsekriittistä. ilmeisemmin ainakin itseltäsi jää toistuvasti vastaamatta kriittiseen sävyyn kirjoitetut kysymyksen. nimittäin jo ennen kysyin sinulta, miksi näet minun "fiksut vetoni" omiasi huomattavasti paremmin. osaatkos ite selittää? et vastannut. eli viimeisestä vastauksesta on pääteltävissä että estyt toistuvasti vastaamaan asiaan selkeästi perustellen. ok.
Edellinen kommenttisi on täynnä itsekritiikiksi luettavaa matskua, vai onko.
No niin ja kaikki yhdessä laulamaan: Sua lähde kaunis katselen .. mites ne sanat jatkuivatkaan ..
http://www.youtube.com/watch?v=tN5JCDPOYhw
..siinähän se koulun musiikkituntien kaunistus onkin ..
Joko kielesi kuivui?