Vaikka meillekin on tapahtunut vaikka mitä, niin tosi hyviä, ihania muistoja kuin niitä huonompiakin ehkä, sä vaan olet tiukasti kiinni ajatuksissani edelleen. Sulla on paikka sydämessäni, sinne johon aniharva on päässyt. Sinne mihin sun ei pitänyt saada lupaa. Sinne tulit, otit röyhkeästi paikkasi, ostit varmaan tontin sieltä ;)
Silti, pelkään menettäneeni "yhteyden" suhun, meidän yhteyden.. viime kertainen meni mun osaltani taas jotenkin mönkään. Tunnen olevani jonkilainen pieni trouble maker, usein sattuu ja tapahtuu, pientä tai isoa, tahattomasti, harmittomasti. Tähän mennessä olet vain nauranut mulle, kiusoitellut jälkeenpäin ja rauhoitellut mua, ymmärrät niin hyvin, en tiedä miksi, mutta kiitos siitä. Pelkään, että se kerta viimeinen kerta on nyt tullut, mitä jos et enää halua tai voi tai jaksa ymmärtää? Parantaako aika sen? Ymmärrän toki, että kaikella on hintansa ja aikansa. Niin kärsivällisyydelläkin. En tietenkään odota kenenkään kestävän aina mitä tahansa. Olen niin pahoillani jos olen onnistunut loukkaamaan sua tai onnistunut pilaamaan kaiken väliltämme. Merkitset mulle jotain ainutlaatuista, tykkään susta edelleen _paljon_ enkä halua menettää sua ystävänäni enkä etenkään läheisenä sellaisena.
Miehelle
Silti, pelkään menettäneeni "yhteyden" suhun, meidän yhteyden.. viime kertainen meni mun osaltani taas jotenkin mönkään. Tunnen olevani jonkilainen pieni trouble maker, usein sattuu ja tapahtuu, pientä tai isoa, tahattomasti, harmittomasti. Tähän mennessä olet vain nauranut mulle, kiusoitellut jälkeenpäin ja rauhoitellut mua, ymmärrät niin hyvin, en tiedä miksi, mutta kiitos siitä. Pelkään, että se kerta viimeinen kerta on nyt tullut, mitä jos et enää halua tai voi tai jaksa ymmärtää? Parantaako aika sen? Ymmärrän toki, että kaikella on hintansa ja aikansa. Niin kärsivällisyydelläkin. En tietenkään odota kenenkään kestävän aina mitä tahansa. Olen niin pahoillani jos olen onnistunut loukkaamaan sua tai onnistunut pilaamaan kaiken väliltämme. Merkitset mulle jotain ainutlaatuista, tykkään susta edelleen _paljon_ enkä halua menettää sua ystävänäni enkä etenkään läheisenä sellaisena.
Miehelle
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mutta olen kai jotain samantapaista kokenut ja pakko sanoa rehellisesti, että kärsivällisyydelläkin on rajansa. Vaikka se olisi suuri, niin jossain se loppuu. Kannattaa pitää mielessä.
Tuo viimeinen lause, se voisin vaikka omia, tuollaisen lauseen haluaisin kuulla.
Tiedän sen ja pidän mielessä. Suunta on jatkossa tästä ylös- ja eteenpäin.
Keneltä "joku jostain..." haluaisi kuulla tuon lauseen?
Tässä kiva biisi ja video iltaan:
http://www.youtube.com/watch?v=4aQDOUbErNg
Kannattaiskohan tuo kertoa sille miehelle kasvotusten, eikä porata jossain suomi24:n ikävä palstalla. Ei millään pahalla, mutta on suhteellisen epätodennäköistä, että täältä kukaan mitään löytää.
Kyllä kannattaisi ja kertoisin samantein jos se vain on mahdollista. Tällä haavaa se ei ole ollut ja minusta asiat tulee puhuttavan kasvokkain eikä esimerkiksi meilitse.
En tätä tänne kirjoittanut suoraan Hänelle, missään nimessä en elä sen toivossa tai kuvittele Hänen täällä käyvän ja viettävän aikaa lueskellen näitä. (Luulen herralla olevan paljon muitakin parempia intressejä elämässään) Kirjoitin lähinnä itseäni varten, saan ajatuksia järjestykseen, poikki ja pinoon, "paperille". Toki kanssaihmiset, jotka tunnistavat jotain samaa itsessään tai ovat kutakuinkin jotain samaa kokeneet voivat kommentoida ja ajatustenvaihto saattaa auttaa minuakin jollakin tavalla.
Luulisin, että se meilikin on parempi vaihtoehto sinun tapauksessasi, kuin tämä suomi24:n ikävä (tai jokin muu) palsta. Tuhansien viestien joukosta ei täältä kukaan löydä yhtään mitään, muuta kuin täysin vahingossa. Ja noita edempänä olevia viestejä luettuani, tunnut kuitenkin odottavasi hänet täältä löytävästi. Teille naisille tuntuu vaan asioiden puhuminen asianomaisille olevan aina jotenkin äärettömän vaikeaa. Sitten kavereiden kanssa ja netissä puretaan tuntoja ja tuo mies ei välttämättä edes tiedä tuon taivaallista koko asiasta. En ole varma onko teillä näin, mutta jotain tämän suuntaistakin on tullut nähtyä. Ja jos ihminen sitä oikeasti haluaa, niin AINA on mahdollisuus puhua kasvotusten.
Et menetä ikinä. Älä huoli paistaa se joskus ja varsinkin meille tämän tästä.
Its magic in the air
Lähes kaiken olisin voinut itsekin kirjoittaa tuosta. Ja kun tuo otsikkokin on niin tuttu itselle tärkeästä viisusta, niin tuntui tosi tutulta. Nainen olen ja en muutenkaan usko, että täällä viestejä itselle olisi enkä niitä täällä ole etsimässä. Samaa kun ap eli purkamssa välillä omaa mieltä ja huomaamassa, että samanlaista se on muillakin :)
Pakko laittaa vielä tuo viisu tänne, josta tuo otsikkokin liene on.
http://www.youtube.com/watch?v=0sZlYbZUZQs
Kappale on tuttu, tosi tuttu. Sanat oikeasti menee kyllä joku taika sulla on.
Aloittajalle sanon että aika yleistä näyttää olevan että nainen perääntyy jostain syystä kun asiat eivät etene niin kuin nainen ehkä tahtomattaankin haluaisi.
Sitten tylytetään miestä ja salaa toivotaan että mies epätoivoissaan lupaisi maat ja taivaan. Miehet toimii toisin ja yrittävät olla ystäviä ja samalla hurmata naisen hyvillä teoillaan.
Jos nainen oikeasti haluaa miehestä eroon niin hän sanoo sen suoraan.
Mutta tuollainen liukumalla perääntyminen on sitä että nainen jättää itselleen takaportin auki ja toivoo mieheltä aloitteita. Jos mies tekee samalla lailla niin on narsisti ja kamala pelimies jota kaikki naiset haukkuu kilvan joka foorumilla.
Miehet ei tiedä miten naiset ajattelevat ja naiset ei tiedä miten miehet ajattelevat.
Kysymys on vallan käytöstä. Haluaisit että mies kiihkeästi lahjoisi sinua ja tunnustaisi ikävöivänsä sinua. Ja sitten voisitte olla `ällöonnellisia`
T entinen pelimies
minua ei pysty lahjomaan.
Jos sana pelimies saa enemmistön naisista kiertävän sinut kaukaa. Mikään ei ole öklömpää kuin ajatus pelimiehen visvaisesta k****sta jossa on satavarmana HPV ja muut vaikka itse luulet että se on isokin meriitti.
Siinä syy miksi naiset jättää sinun kohdalla takaportin auki, ne ei halua mitään vakavaa pelimiehen kanssa.
En ymmärrä kirjoitustasi, sen sävyä. Enkä sitä miksi ymmärsit minun kirjoituksen noin väärin? En ole puhunut pelimiehestä, hän ei ole ollenkaan sellainen mies.
En minä ole perääntynyt enkä ole ohjannut "meitä" suuntaan taikka toiseen. Todellakaan tylytys ei kuulu ohjelmistooni kenenkään suhteen enkä halua eroon hänestä, koskaan! Lahjojakaan en odota häneltä (outo ajatus) mutta toki ikävän tunnustaminen tuntuisi mukavalta, kenestäpä ei.
Minulle riittää vain se, että saan olla hänen ystävänsä. Että saan nauttia hänen seurastaan vielä tästäkin eteenpäin, saan hänet hymyilemään, joskus jopa nauramaan huvittuneena kuten hän saa myös minut. Mutta tärkeintä minulle on eritoten se tieto, että se meidän kahden välinen "yhteys" ei katkea, että se on olemassa tässä elämässä. Jos sen menettäisin, menettäisin aika ison osan itsestäni, sydämestäni. Niin paljon hän minulle merkitsee.
Ja tarkoitin viestini "en vastaa, en en en" nimimerkille.
Kyllähän on vähä sun kanssa ollut omien tunteiden kanssa vaikeuksia, ihnonnut ja satuttanut itseä pirusti näinä hetkinä.. En koskaan polta siltoja sinuun tiedän että et tarkoita pahaa tunnen sen. Me voidan koska vaan "tanssia elämän valssia" kun oot valmis siihen, toistemme tunteisiimme tutustumalla näkisin meidän tuntevan kuinka syvälle tanssitaan tällä kertaa... Mutta omat tunteehan voi muuttaa...
Kaikesta huolimatta olet opettanut ja muistuttanut minusta itsestä minulle, mistään
en voisi olla kiitollisempi
En tiedä oletko hän vai joku vastaavanlaisessa tilanteessa oleva henkilö. Mitä ilmeisemmin tuo jälkimmäinen tapaus. Nimenomaan tuo lause - " En koskaan polta siltoja sinuun tiedän että et tarkoita pahaa tunnen sen " - ... mikä helpotuksen aalto kävisi lävitseni jos tuon lauseen häneltä kuulisin. Jotain samantapaista hän on joskus aikoinaan minulle sanonut.
Samat tunteet olen itse läpikäynyt.
Mielestäni tunteitaan ei voi muuttaa, voiko sinusta? Mielestäni tunteet muuttuu ja elää tilanteiden, olosuhteiden mukaan mutta se ihan perustunne, jonka joku ihminen sinussa aiheuttaa, se joka menee luihin ja ytimiin, joka herättää sinut aamuyöstä, on mielessäsi ehkä viimeisenä illalla, joka tulee mieleen välähdyksin päivällä kun on hetki aikaa, se tunne ei ole muutettavissa päätöksellä eikä järjellä.
Voin myös allekirjoittaa ajatuksesi opetuksesta, myös minä olen oppinut paljon itsestäni.
Mitäpä aloittaja omasta mielestään on tehnyt niin väärin, että lopullisen menettämisen pelko on noin suuri?
Tottahan se lienee, että kun tarpeeksi monta kertaa töppäilee, niin loppu tulee joskus...
Ei hän sinulle paljoa merkitse ,on aina paikalla kun sinulle sattuu "kaikenlaista",minusta kohtelet häntä väärin . Olisiko aika mennä toista vastaan ja kertoa omista tunteista ,jos niitä todellisia tunteita sattuu olemaan.
Voin sanoa, että "Tiskirätin" rooli ei ole ollenkaan kiva.- Kelpaa seuraksi vain siihen asti, kunnes jotakin mielenkiintoisempaa ilmaantuu näköpiiriin.
Piirongin jalka, viimeinen turva. Lopetin ne hommat, kun kuvio oli toistunut ties monennenko kerran.