Terve. Pitääkö paikkaansa, että kun bentsoja alkaa käyttämään jatkuvasti, niin kun vaikutus lakkaa; on vielä entistä ahdistuneempi? Ja kun on entistä ahdistuneempi, alkaa ottamaan lisää ja lisää pillereitä ahdistukseen; ja kas: kierre on valmis?
Näin minulle on kerrottu, ne jotka ovat käyttäneet kauan.
Nyt käytössä Xanor. Mietityttää ja huolestuttaa näiden lääkkeiden kanssa.
uudehko käyttäjä
Näin minulle on kerrottu, ne jotka ovat käyttäneet kauan.
Nyt käytössä Xanor. Mietityttää ja huolestuttaa näiden lääkkeiden kanssa.
uudehko käyttäjä
Vastaukset 81
Vanhimmat
Juuri siitä syystä moisia lääkkeitä ei pitäisi määrätä kenellekään ylipäätänsä. Ne on tarkoitettu "väliaikaiseen käyttöön", mutta miten lopetat käytön kun olet jo koukussa.
Siksi ruokalistalla ei olekaan "kylmää kalkkunaa". Lääkettä käytetään niin kauan kuin se muuten on välttämätöntä (vaikka sitten pidemmän aikaa) ja sitten hallitusti lasketaan. Sillä koukkuuntumisella on joku mystinen kaiku täällä. Ensin siis ongelmat pois, sitten lääkkeet jos tilanne hallinnassa.
Itse olen 7 1/2 vuotta käyttänyt (välillä parin kk:n tauko ja kerran jopa 6kk, ei mun kohdalla onneksi mitään vieroitusoireita mikä aika harvinaista), ja käyttö jatkuu toistaiseksi hyvin lääkittynä. Toimintakyky tätä vaatii.
Mitä vikaa siinä on että käyttää benzoja vaikka koko ikänsä jos tarvetta on?
Ei mitään vikaa. Kunhan määrät pysyvät kohtuullisina. Itse syönyt yli 10 vuotta 3x 15mg opamox päivittäin tarpeen mukaan.
Olen samaa mieltä ! Kunhan pysyy lääkärin kirjoittamissa annoksissa, ei mitään
hätää !! Ja saa avun niistä.
Saahan sitä käyttää vaikka koko ikänsä mutta lääkeriippuvuusvaara suuri. Jokaisen lääkärin tulisi painottaa tätä kun lääkitys aloitetaan. Itse en olisi aloittanut ikinä, jos olisin tiennyt mitä niistä (bentsoista) seuraa.
Mutta, jos lääkkeen avulla pysyy toimintakykyisenä ja elossa niin oikeesti mitä väliä?
Jos näin on niin tietysti hyvä asia.
Minä olen syönyt bentsoja 1980-luvun loppupuolelta saakka.
En kehota ketään niitä syömään, mutta kerroin, jotta ei automaattisesti ajateltais, että ne on mörköjä. Annostus on sama kuin se oli joskus vuosikymmenent sitten. Toki muutakin on kokeiltu, olen ollut varsinainen lääketehtaiden koekaniini. Mutta kaikesta muista on tullut hirveät sivuvaikutukset.
pikkulapsesta saakka: eikö annostusta ole tarvinnut nostaa noin pitkän ajanjaksonkaan jälkeen tai aikana?
Ei ole nostettu annostusta enkä edes joka päivä ota sitä täyttä annostusta, minkä lääkäri on kirjoittanut. Käyn kerran vuodessa lääkärillä uusimassa lääkkeet ja käytännössä käyntien väli on vuosi ja kaksi tai kolme kuukautta, koska lääkkeet riittävät pitemmäksi ajaksi kuin vuodeksi.
1980-luvun puolivälistä lukien kokeiltiin kyllä muutakin, en jaksoa edes muistaa mitä kaikkea. kuulemma aina tullut markkinoille "uusi ja hyvä lääke, ei lainkaan sivuvaikutuksia". No minulla oli pahoja sivuvaikutuksia, joten aina palattiin Xanoriin ja sen tukena olevaan Auririxiin ja 2000-luvun alkupuolella sanoin että en enää rupea lääketehtaiden koekaniiniksi. Vedän Xanoria vissiin hautaan saakka. Niitä oireita, joita luetellaan lääkeriippuvaisuudella olevan (siitä oli mm. jokin Heasrin artikkeli jokin aika sitten) minulla ei ole, joten en ehkä olekaan lääkeriippuvainen. Mutta Xanor tasaa pahimpia ahdistuksen huippuja silloin kun tasaa, ei aina. Jos ei tasaa niin so what, sitten ollaan ahdistunut, kunnes se joskus loppuu ja jää vain s etavallinen krooninen ahdistus. kyllä se yleensä kuukaudessa kahdessa loppuu se paniikki, joskus vajaassa päivässä.
V-mäist, muttei tapa. Siis se ahdistus.
Lääkkeistä en oikeastaan enää viitsisi kirjoittaa paitsi kertoakseni kokemuksia siitä, ettei niiden pitkäaikainen käyttö ole mikään mörkö, jota pitää aina ja kaikissa tilanteissa välttää. En tietenkään suosittele lääkkeitä kenellekään, jos muita keinoja parantaa oloa löytyy. Mutta ammattiauttajista ei ole mihinkään.
Mulla todettu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö jo kymmenen vuotta sitten. Ja joudun valitettavasti lääkitsemään itseäni, muuta vaihtoehtoa ei ole. Psykiatrin määräämänä menee alprox eli xanor ja illalla ketipinor, kaikki nämä suht pienellä annostuksella. Jos lääke merkittävästi kohentaa elämänlaatua en näe sen syömisessä mitään pahaa. Itse olen toiveikas, tulee ehkä joskus vielä aika, kun en tarvitse niitä.
Itse tiedostan mistä olen ahdistunut. Jäin työttömäksi joulukuun lopulla. Kotona lorviminen vain pahentaa tätä mun tilaa. Kun on aikaa 24/7 miettiä jonnin joutavia asioita neljän seinän sisällä. Kuukauden päästä alkaa taas työt. Kun saa muuta mietittävää ahdistus ja ahdistavat ajatukset tavallaan siirtyy sivuun ja sitten tulen toimeen taas vähemmällä lääkityksellä, ellen sitten lopeta kokonaan. Aika näyttää. Toiveikkain mielin etiäpäin jokatapauksessa. Kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin :)
Meikäläisellä toisinpäin kotona lorviminen vähentää ainakin puolella annostusta
jos pitää mennä jonnekin annostusta pakko nostaa,ja ei toleranssi niin helposti
nouse 23 vuotta 1-2mg xanor 10 mg sepram.
Mielestäni kaikki mielekäs tekeminen vähentää ahdistusta. Esimerkiksi työ, jos se on järjellistä eikä mene yli hilseen. Muutkin asiat kuin työ saavat aikaan saman vaikutuksen.
Minä tosin en ole ahdistunut mistään erityisestä asiasta eivätkä asiat huolestuta minua. Eli päässäni ei pyöri asioita, joista olisin jatkuvasti huolissani. Tosin päässäni ei niin kauheasti pyöri ajatuksia muutenkaan.
Nimimerkki pikkulapsesta saakka olet oikeassa. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kaikki mielekäs tekeminen vähentää ahdistuneisuutta.
Itse olin vielä reilu vuosi sitten pitkäaikaistyötön. Raha-asiat sitä kautta myös päin peetä mikä kai sekin aiheutti ahdistuneisuutta. Kotona ollessa xanoria ja asiat masensi.
Sitten onnistuin saamaan palkkatyön, jota kesti 8 kuukautta.
Kummasti sitä vaan piristyi kun uuden työpaikan myötä tuli päivään sosiaalisia kontakteja muiden ihmisten kanssa, raha-asiat alkoi järjestyä ja sain jopa säästettyä sivuun tileistä pahan päivän varalle. Jokseenkin silloin se ahdistus kaikkosi ja olin useamman kuukauden ilman xanoria kokonaan töissäoloaikana.
Mutta sitten kun työsuhdetta ei enää pystytty jatkamaan tuotannollisista syistä: NAPS, taas xanor-purkki auki. Yöunetkin lähti ja siksi nyt toi ketipinor allujen lisäks :(
Mulla xanor menee maksimissaan 2x0.5 mg päivässä ja ketipinor 75 mg iltasella.
Mä olen huomannut, että ainakin mulla selkeä päivärytmi on kaiken a ja o.
Odotan kuin kuuta nousevaa kun duunit taas starttaa parin viikon päästä.
Tulee takas se selkeä rytmi, aamulla aikasin ylös jne. Ja sitä kautta se normaali väsymys, ettei tarviais noita ketipinoreja vedellä iltasella :(
Tsemppiä kaikille ahdistuneisuudesta kärsiville! :)
Niin ja alkon käyttö on kans yks mikä pahentaa oireistoa. Ite laittanut pullon kiinni lähes kokonaan vuosi sitten. Harrastin sellasta sairaan tyhmää tissuttelua, mikä pahensi olotilaa entisestään. Alkoholi ja ahdistuneisuushäiriö=katastrofi, ainakin mulle.
Olispa mullakin tahdonvoimaa lopettaa ryyppääminen ja turhanpäiväinen tissuttelu. Mullakin se lisää ahdistusta mut aina ennenpitkää joku kaveri ehdottaa ryyppäämistä ja sitten se on taas menoa. Tuntuu ettei mulla ole omaa tahtoa eikä pokkaa ilmoittaa kavereille että se on loppu nyt mun osaltani.
Jos haluat tehdä asioita itsesi hyväksi, niin jätät viinan pois. Olet oikeassa, se vain lisää huonoa oloasi.
Meillä ahdistuneilla on ymmärrettävästi taipumusta käyttää viinaa ahdistuslääkkeenä, kun muut lääkkeet eität tehoa tai kun terapioista ei ole mitään hyötyä. Monissa tapauksissa oma apu onkin paras tapa. Mutta tässä ei.
Näin se menee. Alkoholi ja ahdistuneisuushäiriö kulkevat käsi kädessä.
Mun tilanteessa parempi vaikka se yks xanor illalla ku sixpack kaljaa ja
sen nauttimisen jälkeen lähtisin todennäköisesti hakee kaupasta lisää.
Joskus, etenkin viikonloppuisin on kovaa taistelua itsensä kans kun kaverit
juoksee baariin ja ite jäät himaan nököttää.
Useamman vuoden harrastin sitä juomatouhua, joka ilta jotain.
Sillä lääkitsin itseäni kunnes heräsin todellisuuteen.
En minäkään. Enkä jännitä missään. Oon ollu ammatikseni myös laulaja. Silti joku konitohtoripsykiatri diagnisoi aikoinaan yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja sosiaalisen fobian ja sitä yritetään mulle koko ajan tyrkyttää etenkin sitä ahdistuneisuushäiriötä. Ja varmaan sen takia yleislääkärini ei rupea korjaamaan edes golfkyynärpäätäni
HALUISKO JOKU VAIHTAA 225MG LYRICOITA BENTSOIHIN?????? jos niin mailii [email protected]
Mullakin töihin menenminen tai opiskelu vain lisäis ahdistusta. Olo käy niin tuskaiseksi ettei vain pysty. Silloin tosiaankin tarvis syödä rauhoittavia jatkuvasti että siitä selviää. Nyt taas kun olen kotona ei sellaiselle ole juurikaan tarvetta paitsi jos joskus tulee joku tavanomaista stressaavampi tilanne.
Miten voisin tunnistaa sellaset tyypit jotka myy kadulla vaikkapa 2mg Xanoreja kun lääkärit on tosi nihkeitä niiden määrämisen suhteen? Yksityiseltä niitä varmaan sais mutta tuntuu että tällä menolla kadulta olis helpompi ostaa. En ole mikään väärinkäyttäjä vaan mä todella tarvitsen niitä ahdistukseen.
Lääkärit ei kunnallisella puolella niitä nykyään kirjoittele. Itse jouduin menemään yksityiselle psykiatrille kun meinasin jo olotilani takia roikkua hirressä.
Puolen tunnin itkun jälkeen sain reseptin kouraan ja kummasti lähti olotila
ja elämä taas tasaantumaan sekä asiat järjestymään.
Mun mielipide on se, että xanorin maineen on pilannu just nää katukauppiaat
ja niiden väärinkäyttäjät.
Sitten ne, jotka niitä OIKEESTI sairauden hoitoon tarvitsisivat jäävät ilman.
Kannattaa varoa. Kunnallisella puolella joutuu helposti lääkitysten koekaniiniksi,
kun tyrkytetään kaikenmaailman ssri-mömmöjä, jotka vaan pahentaa oloa eikä
ees auta. Näin ainakin mun kohdalla.
Mä olen jo joutunut koekaniiniksi ja mulle tyrkytetään kans noita ssri sekä snri-lääkkeitä mut bentsoja en saa millään. En kylläkään enää suostu syömään ssri-lääkkeitä. Yksi kerta mun elämässä riitti.
Älkää lähtekö koekaniiniksi. Kyllä yksityisetkin lääkärit ainakin aiemmin helposti tyrkyttivät milloin mitäkin tyyliin "nyt on tullut uusi lääke markkinoille, ei sivuvaikutuksia...." Silloin ei ollut kyse bentsovastaisuudesta, vaan käsittääkseni halusta auttaa asiakasta.
Jos lääke johtaa siihen, että ajautuu autolla vastakkaiselle kaistalle rekan eteen tai ei pysy töissä pystyssä, vaan huippaa koko ajan, niin pakkohan se on lopettaa. Ei sitä tällaisten oireiden esiintyessä miltään lääkäriltä kysytä, vaan lääke lopetetaan siihen paikkaan. Tosin voi kestää päivän, kaksi tai kolmekin ennen kuin myrkky lähtee pois elimistöstä. Itse muistan soittaneeni jonkun kerran jopa myrkytyskeskukseen.
Jos yksityiseltä on saanut reseptin tuohon xanoriin niin suostuuko ne uusimaan sen siellä helposti? Mulla niitä ei ole vuoden aikana todellakaan paljonkaan kulunut. Tarvitseeko edes tavata sitä lääkäriä joka ne on määrännyt vai onnistuuko rauhoittavien reseptin uusiminen siellä yksityisen vastaanotossa?
Täytyy muistaa, että yksityisellä puolellakin Mehiläinen/Diacor ym. suhtaudutaan aika nuivasti tuollaisiin lääkkeisiin. Resepti ei todellakaan tule kuin manulle illallinen. Lääkärin on ymmärrettävästi ajateltava lääkärin vastuutaan ja turvattava oma selustansa, jos ja kun potilaalle seuraa riippuvuus.
Haluaisin osata vastata nim. Pelkurin kysymykseen mutta en osaa. Osaako joku muu? Tottakai lääkäri täytyy tavata uudelleen, ei onnistu vastaanotossa. Oma näkemykseni.
Kyllä onnistuu lääkkeiden kirjoittaminen vuodeksi toisessa mainituista (toista en ole käyttänyt).
Osaako joku sanoa minkälainen käytäntö Pihlajalinnassa on tässä asiassa?
En nyt jaksa lukea koko ketjua mutta, itselläni ahdistus tulee pelkästään alkoholinkäytöstä tai siis lähinnä krapulassa, minnekään ei voi enää mennä ellei ole humalassa tai/ja bentsoissa koska muuten tulee paniikkihäiriöitä. Putki vaan alas bentsoilla ja sitten pikkuhiljaa bentsot alas, eipä paljon häiritse enää ruuhkaiset kassajonot yms sosiaaliset tilanteet.
ja terve menoa tuota tahtia sinne minne olet menossa...etkö ollenkaan välitä itsestäsi?
Nää on yleensä semmisia hätälääkkeitä. Ei toimineet mulle ahdistukseen, monelle kylä. Kun purkki on mukana, pahimmassa tilanteessa voi ottaa.
Mutta psykiatri määrää parempia lääkkeitä.
Jostain kun sais kunnolla Rivotrilleja niin varmaan pelkkä ajatuskin siitä että niitä on helpottais ahdistusta.
Kyllä, juuri näin. Kokemusta on, ja sen jälkeen onkin pahempi olo kuin ennen niiden aloittamista :( Itselle kävin niin Opamoxien kanssa.
Eikai nyt sentään läheskään kaikille niin käy? Minä sain yhden 2mg rivotrillin ja mietin kuinka se olis viisainta ottaa. Heittää vaan kerralla kokonaisena naamariin vai jakaa neljään osaan ja ottaa aina vain neljäsosa kerrallaan. Ihan ahdistustilaa haluaisin helpottaa enkä missään viihdekäyttömielessä ottaa.
Minun tyttö on käyttänyt bentsoja pidemmän aikaa. Ja nyt haluaa niistä vieroittua. On kovat tuskatilat ja niin pitkälle on mennyt, että tänään pääsee kuukauden vieroitukseen hoitokotiin. Tänään soiteltiin ja kertoi, että on näkö- ja kuuloharhoja. Äitinä tuntuu tosi tosi pahalta, mutta samalla helpottaa, kun tiedän, että hän saa tänään apua.
Miksi hän haluaa niistä vierotusta, onko niistä ollut haittaa?
Bentsoissa on ilmeisemmin tullut uudet tarkemmat säännökset terveyskeskukseen (tai sitten lääkäri selitti mulle omiaan). Aiemmin olen saanut reseptejä niin että niistä on noin 4 kertaa saanut haettua 2*30kpl paketit. Tänään selvisi että en voi diapamista (joka on minulla vaihtoehto xanorille) enää vaihtaa takaisin xanoriin. Annosta ei missään nimessä voi nostaa, vaikka elämäntilanne sitä vaatisi. Kerroin että viime aikoina ei 15mg/pvä ole riittänyt, mutta ilmeisesti ei nyt vaan voi mitään. Ja resepti on uusittava joka kerta henkilökohtaisella tapaamisella, missä kerrotaan että diapam on huono lääke ja annosta pitäisi tiputtaa.
Minulla on 9 vuoden tausta lähinnä xanorista, ajoittain diapamista. Ja lääkitys on parantanut elämänlaatua huomattavasti. Olen aina itse kontrolloinnut käyttömäärää, kirjannut ylös jne. Mielestäni olen tässä ajassa osoittanut että käyttö pysyy hallinnassa.
Olin järkyttynyt lääkäri käynnin lopputuloksesta, johon vielä tuhlaantui 1,5 tuntia (joudun ottamaan tämän palkattomana töistä), alkoi välittömästi ahdistaa jo ajatus siitä että kohta mahdollisesti ollaan ilman lääkkeitä kun lääkäri ei saa kirjoittaa. Ja että pitääkö tosiaan tämän 40 päivän lääkkeiden hakuvälein käydä joka kerta keskustelemassa lääkärin kanssa samat asiat, joista olen kyllä hyvin tietoinen. Varsinkin kun jokainen tälläinen käynti, odottelu ja samojen asioiden jauhaminen miinustetaan palkasta.
Jos ihmiselle jokin lääkitys on todettu toimivaksi jo pidemmän aikaa, niin voiko tämä uudistus nyt olla todellista että reseptejä rajoitetaan ja pienennetään koska joillekkin toisille on muodostunut ko. lääkkeestä ongelma?
Joku aikaisemmin kirjoittikin että jos lääkkeen avulla pysyy toimintakykyisenä ja elossa, niin mitä väliä?
Kauhulla odotan että meneekö tämä siihen että lääkkeet loppuu ja seuraavaa reseptiä saa odotella. Silloin nimittäin voi toi töissä käyminen tai edes perus arjen pyörittäminen muuttua mahdottomaksi. Pahimmassa tapauksessa tulee taas paniikkikohtauksia.
Tälläisistä lääkkeistä väkisin tiputtaminen on ihmisen rääkkäämistä. Sitä miltä se oikeasti tuntuu ei tiedä kuin ne jotka on saman kokeneet.
Mainittakoon että diagnoosina mulla on sekamuotoiset ahdistustilat ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Masennus kausia on ollut, mutta ei tällä hetkellä. Ja mielellään määrätään masennuslääkkeitä ahdistuksen hoitoon, mutta henk.koht. niillä on todella minimaalinen vaikutus. Hyödyt hautautuu haittavaikutusten alle.
Kun käyt töissä, miksi et käytä työterveyshuoltoa, vaan käyt terveyskeskuksen lääkäreillä? Vai onko teillä työterveyshuolto järjestetty niin, että se tapahtuu terveyskeskuksessa? Säästöä siis.
Minulla ei ole paljoa kokemuksia julkisesta terveydenhuollosta, mutta ne vähät kokemukset eivät ole hääppöisiä eivätkä n liity mitenkään psyykenlääkkeisiin.
Kauhulla odottelen aikaa, jolloin jään vanhuuseläkkeelle ja täytyy turvautua julkiseen terveydenhuoltoon.
Itse asiassa tänään soitin työterveyteen että onnistuisiko reseptin uusiminen jatkossa sitä kautta. Kävisi ainakin huomattavasti nopeammin, eikä vähentäisi palkkaa. Keskuksen täti oli sitä mieltä että varmaankin olisi mahdollista. Kuulemma olisi hyvä että kävisin allekirjoittamassa paperin jolla he saavat terveyskeskuksesta kaikki tietoni. En kyllä ole ihan varma haluanko niitä sinne kun tk-lääkäri on jo pitempään ollut hyvin skeptinen näiden mun reseptien kirjoittamisen kanssa enkä edes halua miettiä mitä hän on muun muassa eilisestä tapaamisesta kirjoittanut...
Tämä ulkomaalaistaustainen lääkäri on minulle sanonut kun pitäisi käydä vaan lenkillä ja bentsot on ihan turha lääke. No, olisi kiva jos nämä ihmiset tietäisi miltä tuntuu kun iskee ahdistuskohtaus päälle eikä pysty tekemään yhtään mitään.
Tiedä sitten kuinka tiukat säännökset työterveyslääkäreitä sitoo. Luulisi ainakin että palvelu olisi inhimillisempää kuin kunnallisella..
Niin ja tk-lääkäri ilmeisesti pisti kiire lähetteen mielenterveystoimistoon, kun se on kuulemma se paikka mistä mun pitäisi apua hakea. Olen paikkakunnallani kyseisen toimiston asiakkaana aikaisemmin ollut ja väittäisin että sielä lääkärien näkemys ihmisen voinnista ja lääkkeiden määräämisestä on vielä enemmän päin peetä kuin terveyskeskuksessa. Sieltä jatkuvasti tungettiin joka vaivaan masennuslääkkeitä ja sanottiin että kun ne auttaa, mutta ei uskottu kun sanoin että ei auta ja ahdistusongelmista jouduin mainitsemaan hyvin useaan otteeseen ennen kuin niitä edes noteerattiin. Kokemus jäi sen verran nihkeäksi että ei paljoa kiinnosta.
No ei siinä todellakaan mitkään pelkät kävelylenkit auta jos iskee ahdistus tai paniikkikohtaus päälle vaan silloin todellakin tarvii olla niitä bentsoja.
kuulumisia: mulla on nyt aloitettu xanor 1 mg. Auttaa selvästi, paljonkin. Mutta olen kaiket päivät ihan unessa, kuin sumussa, nukun liikaa enkä välttämättä muista edellistä iltaa :( huolestuttaa, mutta ehkä mitä väliä jos näiden avulla pysyn hengissä... aamuisin ei millään meinaa päästä ylös, ja otan parin tunnin nokoset päivällä; asia mitä en aiemmin ole tehnyt. Ei vaan jaksa olla hereillä aamusta iltaan
Kaikki te jotka sanotte "mitä väliä": oletteko todella toimintakykyisiä, pystytte käymään töissä / opiskelemassa? Lääkkeet eivät ole ainoa ratkaisu tällaiseen ongelmaan, pitäisi ehdottomasti olla myös terapiaa! terv. pitkäaikainen käyttäjä
Kuinka monta kymmentä vuotta sitä hyödytöntä terapiaa pitää mielestäsi käydä ennen kuin on lupa turvautua lääkkeisiin?
Niin kuinka monta kymmentä vuotta?
Kyllä ne terapian tulokset pitäis alkaa näkymään viimeistään vuoden kuluttua. Sellain 1,5-2 vuotta terapiaa on ihan ehdoton maksimi. Sen enempää en ala terapiassa käymään jos siitä ei mitään apua ole.
älä hermostu... no turhaa terapiaa ei tietenkään tarvitse käydä yhtäkään vuotta, ja lääkkeitä saa käyttää milloin vaan, mutta omiin kokemuksiini perustuen olen sitä mieltä, ettei pelkät lääkkeet ole ratkaisu, vai pitäisi pureutua syihin, miksi on ahdistunut, jännittynyt.
Mulla on takana useita kymmeniä vuosia terpioita, turhia.
Nyt lievä lääkitys, käyn töissä, harrastan, teen asioita joita olisin tehnyt nuorena, jos joku olisi kädestä pitäen neuvonut, että myös itse voi omaa elämäänsä ohjata. Ei sitä kukaan terapeuttikaan auttanut minua ymmärtämään, vaan se piti tehdä itse.
Mielestäni bentsojen käyttöä ei pitäisi nähdä irrallisena asiana, vaan osana sitä kokonaisuutta, jossa niitä käytetään. Ei lääkkeisiin tarvi kiinnittää niin kauheasti huomiota, vaan elämään ja sen terveisiin piirteisiin. Lääkkeillä voi olla osuutta siinä, että ahdistuneisuuden pahimmat huiput katkaistaan. Mutta lääkkeet on vain lääkkeitä, ei mitään elämää suurempaa. Siksi niiden käytöstä tai käyttämättömyydestä ei mielestäni pitäisi tehdä ongelmaa.
Mulla ainakin toimintakyky on parempi lääkkeitä käyttäessä. En jyrkästi kiellä sitäkään etteikö niistä voi olla negatiivisia vaikutuksia, ehkä en itse edes jotain asiaa huomaa. Mutta sosiaalisiatilanteita pelkäävänä ilman lääkitystä helposti vetäydyn kuoreen. Jos ei ole pakko mennä mihinkään, en mene. Myöskään ei jaksa olla kiinnostunut muista ihmisistä. Koulut olisi aikoinaan jäänyt kesken ilman xanoria, työmotivaatiota lääkitys parantaa. Oikeastaan kokisin että xanori tekee minusta sosiaalisemman, iloisemman ja elämänhaluisemman ihmisen. Onhan se ihan vinksahtanut asetelma, mutta se terapia mitä ongelmien käsittely vaatisi ei hoidu ihan hetkessä eikä ilmaiseksi. Ja jotenkin se elämänmielekkyys on pidettävä kasassa.
Ei niistä seuraa mitään lääkeriippuvuutta jos käyttö on satunnaista eikä jatkuvaa. Jos niitä joka päivä syö niin varmasti jää koukkuun. Itselläni on 10mg Diapam 1-2 tablettia päivässä ja lääkäri sanoi että joka kolmas päivä tai jos joskus joutuu ottamaan joka toinen päivä niin ei ole hätää. Niitä pitää syödä muutama viikko putkeen että voi tulla koukkua.
Minä olen käyttänyt xanor lääkettä kolme vuotta. Annoksella 2kertaa 1mg päivässä eikä toleranssi ole noussut.
Voiko poliisi peruuttaa ajokortin jos käyttää jatkuvasti vaikkapa Diapamia, Xanoria tai Opamoxia? Ne ovat kolmiolääkkeitä.
Olen ollut matkatöissäkin ja lääkärit senkun syöttivät kolmiolääkkeitä. Tiesivät hyvin, että ajoin kymmeniätuhansia kilometrejä vuodessa.
Jos lääke ei sopinut, minä lopetin sen itse.
Harvemmin kai kolmiolääkkeetkään ajokykyyn vaikuttaa. Pitää tietenkin itse osata arvioida tilanne.
Huh, millaista soopaa bentsoriippuvaiset täällä höpisee! Totuus: Ne on välittömästi koukuttavia lääkkeitä, ja tarkoitettu väliaikaiseen käyttöön!! Tässä teille uusille käyttäjille (ja addikteille) totuus niistä pillereistä!: http://www.hs.fi/terveys/a1359524878362
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Uni- ja ahdistuslääkkeistä tuli maan tapa/1135266305009
Toi ylläoleva kommentti "harvoin kai kolmiolääkkeet ajokykyyn vaikuttaa" on kyllä kaiken huippu! Aivan varmasti vaikuttaa.
En halua vähätellä bentsojen riskejä, mutta ei niihin aina ja välttämättä jää koukkuun. Itse sain niitä ensimmäisen kerran ssri-lääkkeen kera 15 vuotta sitten. Siitä lähtien minulla on ollut vastaava resepti noin puolet ajasta. Olen aina ottanut riskit todesta, ja syönyt nappeja kuten reseptissä lukee: tarvittaessa.
Nyt en ole käyttänyt bentsoja vuoteen, koska ei onneksi ole tarvinut. Viime aikoina on taas tullut muutama paniikkikohtaus, yksi niistä sellainen että kyllä oli rauhoittavaa ikävä.
Siitäkin taas selvittiin, mutta ajattelin kuitenkin pyytää niitä taas seuraavalla lekurivisiitillä -- ne kun tuppaavat kuitenkin olevan ainoita tehokkaita lääkkeitä kunnon paniikkikohtaukseen.
Bentsot ovat auttaneet itseäni myös taskusta käsin: jo tieto siitä, että apu on lähellä auttaa rentoutumaan ja useimmiten tuo tieto riittää.
No milläs se pahasti ahdistunut ihminen hoitaa itsensä jollei niillä bentsoilla?
Bentsot on kuitenkin parhaiten paniikkiin ja ahdistukseen auttavia lääkkeitä joten miksi niitä ei söisi vaikka koko loppuikänsä jos tarvetta on? Mitä pahaa siinä koukuttumisessa on?
Ei yhtään mitään. Yhteiskunta haluaa vaan että oot koukussa johonkin päivittäin otettavaan mielialalääkkeeseen. ne on kalliimpia ja patentti voimassa, toisin kuin bentsodiatsepiineilla.
Aion käyttää bentsoja loppuikäni, myös vanhainkodissa, mikä kaikille pelottelijoille tiedoksi.
Kuten sanoin ketjussa aiemmin, niin ei kannata aloittaa niiden käyttöä, jos vaihtoehtoja on. Silloin kun itse aloitin, kokeiltiin kaikenmaailman lääkkeet, joista tuli sivuvaikutuksia, xanorista ei. Nykyisin lienee jo muitakin vaihtoehtoja.
En elä elämääni pelkäämällä mörköjä ja maalailemalla kauhukuvia, vaan käymällä töissä ja muutoinkin ns. normaalisti. En tietääkseni ole tässä ketjussa "höpissyt" mitään, vaan kertonut asiallisesti kokemukseni ja näkemykseni. En mieti lääkkeitä päivät pääksytysten, vaan otan tarvittaessa.
Lääkkeistä voi ja on hyvä keskustella. Kuten oireistakin. Painopisteen kannattaa kuitenkin olla elämän normaaleissa kuvioissa ja terveissä piirteissä. Sillä siinä kuin omien rajoitteiden kanssa, myös lääkkeiden kanssa oppii elämään. Psyykkisesti sairas siinä kuin fyysisesti pitkäaikassairaskin. Vai miksi se olisi erilaista?
Bentso narkkarit ovat juuri tällasia. Surullista miten ihmiset eivät ymmärrä olevansa pahemmassa jamassa kuin ennen ja benstot sanelevat "elämän" joka on kuin zombiella...
en ole zombie vaan piristyn kun saan bentsoa.
nimim - 2mg_Rivatril_3krt/pv
"Kaikessa bentsodiatsepiinilääkityksessä tulee pyrkiä lyhyeen, enintään 8-12 viikon lääkitykseen. Jos hoitoa jatketaan pitkään tai suuriannoksisena, suositellaan psykiatrin konsultoimista."
"Bentsodiatsepiineja ja bentsodiatsepiinien kaltaisia lääkeaineita ei pidä yksinään käyttää masennuksen hoitoon potilaille, joilla on vakava masennus tai masennukseen liittyvää ahdistuneisuutta, koska ne voivat aiheuttaa tai suurentaa itsemurhariskiä."
http://labeling.pfizer.com/ShowLabeling.aspx?id=740
Samoin voivat aiheuttaa tai suurentaa itsemurhan riskiä tuo ssri-sonta ja neuroleptit joita lääkärit ovat niin innokkaasti määräämässä. Samanlainen riippuvuus niihinkin tulee niissä on enemmän pahoja sivuvaikutuksia eikä niistä saa apua samalla tavalla kuin bentsoista jos ollenkaan.
Lyhyt tarina; kuusi vuotta sitten katkaisin seinään aivan omin avuin n. 30 v:n Oxepam-jakson (3x15mg/vrk). Parin viikon kalkkunafiledieetti puri minuun paremmin kuin useamman vuoden alasajo (varmaan vaihtelee/hlö).
No, 3 v sitten tohtor määräsi masennukseen 2x75mg Lyricaa.
Molemmat kuurit toimivat aikansa hyvin, tosin pamien viimeiset vuodet olivat jo hengästyttäviä, liikaa. Eli tarkoitan jonkinsorttista välttävää elämän laadun kokemista (kun siis paremmastakaan ole tietoa?). Mutta kyllä pitkäaikaisen käyttöhistorian jäljet huomaan jopa itsekin; muistin rappio, epätodellinen ja ulkopuolinen fiilis, keskittymiskyvyn heikentyminen, välinpitämättömyys seksiin käytännössä, vaikka unet & fantasiat ovat ehkä liiankin uskomattomia?
Pääpointtini kuitenkin on, ettei silloin 70-luvulla bentsoreseptiä annettaessa, kuin myös nyt Lyricankaan osalta kerrottu mitään olennaisista haitoista tai koukuttumisista? Siinä tilanteessahan ei voi olla kovin kranttu, kaikki apu ahdistukseen on tyhjää parempi... vaikkapa se paperilappu apteekkarille.
En tosin osaa ollenkaan kuvitella, olisiko elämäni ollut "parempi" ilman näitä kemikaalisia apuja, enkä onneksi moisiin vertailuihin halua ryhtyäkään.
Tsemppiä teille!
Käsittääkseni 1970-luvulla ei vielä ollut benzoja, ei Xanoria ainakaan. Tosin minulla ei silloin lääkitystä ollutkaan vielä, ainoastaan terapiaa. Lääkitys alkoi 1980-luvun puolivälissä, kun terapiaa oli takana lähes 15 vuotta ilman hyötyä. Ammattiapu keskusteluhoidon muodossa tosin jatkuu vieläkin eli takana on erilaisia hoitoja yli 40 vuotta.
En näe mitään syytä lääkityksen alasajoon. maksimissaan 2 mg vuorokaudessa, tänään on mennyt 0.5 mg.
En tietenkään ota lääkettä, jos siihen ei ole tarvetta. En ota Buranaakaan, jos mikään paikka ei särje. En syö jos ei ole nälkä ja jos on nälkä, en syö varmuuden vuoksi kaksinkertaista annosta. Joskus tuntuu, että lääkekeskustelussa ei ole terveen järjen häivää. Kaikkien lääkkeiden käyttäjien ajatellaan olevan muistamattomia zombeja, irti arkitodellisuudesta tai potentiaalisia väärinkäyttäjiä.
http://www.youtube.com/watch?v=LjpD41mMG8o
Kirjoita omia kokemuksiasi linkkien sijaan. Epäilen, että monet täällä kirjoittavat, jotka kauhistelevat milloin mitäkin, milloin bentsoja, milloin sitä kun syksyllä lehti putoaa puusta tai talvipakkasessa palelee, ovat enempi rajoittuneita ja pelkäävät kaikkea poikkeavaa kuin me, jotka päivästä toiseen elämme oireidemme kanssa normaalia ja mielekästä elämää ja katsomme tulevaisuuteen, jopa vanhana.
Mielenterveysongelmat eivät tartu, ei niitä tarvitse kammota. Eikä lääkkeiden monikymmenvuotista käyttöä. Lopulta me kaikki kuollaan kuitenkin. Mutta siihen saakka suurta gurua M. Nykästä lainatakseni "Elämä on ihmisen parasta aikaa".
ONko joku muu huomannut saman, että terveysasemat suhtautuvat nykyään hyvin kielteisesti kys. lääkkeisiin, eikä halua kirjoittaa reseptejä enää??
Aivan turhaan! Jos käyttö on hallinnassa, niin haistakoon terveysasemalla pitkät! Ihme hysterisointia.
Ei ainakaan minun kohdalleni ole sattunut.
Mä en syö bentsoja, mutten ole myöskään päässyt asunnostani ulos moneen vuoteen. En tiedä olenko niin järkevä tässä bentsojen syömättömyydessäni. Eihän ne vierotusoireetkaan kestäis näin kauan kun nyt olen ollut asuntoni vanki.
Ihan typerää pelotella jo muutenkin pelokkaita ihmisiä koukkuun jäämisellä. Minulle bentsot on paras lääke sosiaaliseen ahdistukseen enkä ole koukussa kun pystyn helposti pitämään parinkin viikon taukoja. Mieluummin vaikka bentsokoukussa kuin asuntonsa vankina koko elämän ajan.
Mulla ahdistus helpotti kun ylikorkea verensokeri tasoittui lopettuani sokericolan juomisen.
luin tovin ja aloin miettimään mikä päihdeongelmaisten palsa tääkin on! :D
Huh tätä suomen lääkepaskaa!
Miten bentsot eroaa huumeista, Ehei ei mitenkään. Paitsi saat niitä koska haluat kun maksat laskut yksityiselle! :D :D :D
Mikä on kolme deetä? Kolmetissillinen d-kupillinen nainen?
Etkö osaa ilmaista ajatuksiasi sanoin, aika rajoitteista sekin. Pissikset eivät osaa.
No mä ainaki vaikutan sekopäisemmältä jos EN ota bentsoja. Oishan sille rautavaaran perhesurmaajalleki mun mielestä voitu joku bentso vaikka antaa :/ Oiskohan koko surma estynyt sillä...
"Yhteiskunta haluaa vaan että oot koukussa johonkin päivittäin otettavaan mielialalääkkeeseen. ne on kalliimpia ja patentti voimassa, toisin kuin bentsodiatsepiineilla. "
Juuri näin!! Mut yritettiin vieroittaa bentsoista ja tilalle hemmetin KALLISTA Lyricaa! Ehei, ei onnistu!! Myös Ketipinoria on tyrkytetty bentsojen tilalle. Ei muistaakseni erityisen kallista, mutta ahdistukseen ei auta yhtään. Ei auttanut Lyricakaan.
Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, mikä on totuus siinä, että lääkärit saavat jotain hyötyä siitä, että kirjoittavat (kalliiden) lääkkeiden reseptejä!!
Bentsothan ovat aika edullisia. 10 eurolla voi saada kuukauden annoksen.
itse oon bentsoja sillon tällön ottanu ja kyllä ne aika tehokkaasti auttaa ahdistukseen. Mutta yritän löytää vielä enemmän itseäni, antaa patojen avautua ja ennenkaikkea löytää se kyky takaisin mikä meillä on jonka päihteet tuo esille.
Henkoht. MDMA kokeilena voin sanoa itseni kohdalla, että auttoi parhaiten löytämään valon pois sieltä ahdistusten viidakosta ja tämän kokeilun jälkeen ahdistus oli lähes kokonaan poissa, kunnes ehkä kk päästä olo oli jo enemmän ahdistunut, mutta ei niin paljoa kun ennen huumekokeiluani;) hmm... ehkä taas joskus vois hommata kristallia ja viettää mukavan läheisen illan vaikka parhaan kaverin kanssa :)
MUTTA KOHTUUSUS. sama myös siinä viinas hyhy
Bentsot oikein käytettynä on hyvä lääke! Ilman niitä en olisi elossa!
On toimiva lääke. Bentsojen ja alkoholin kanssa vähän sama juttu - jotkut osaavat käyttää, jotkut eivät. Kohtuus kaikessa.