Vain hyviä ystäviä

True love? kirjoitti:

Minulla on sellainen tilanne, että olen suoraansanottuna rakastunut erääseen tuttuun mieheen, ja hän on rakastunut minuun! Olin aluksi vuosia salaa ihastunut häneen ja ajattelin, että hän ei pitäisi minusta, on hän minua kuitenkin 9vuotta vanhempi! Itse olen kohta 20vuotias. Ajattelin siis että hän pitää minua ihan lapsellisena kakarana... En ollut huomannut hänen ihastumistaan minuun, vaikka olinne tunteneet jo monia monia vuosia, ja viestittelemme viikottain, ja laitamme toisillemme paljon silmää iskeviä hymiöitä..

Viime kesänä, hän oli mökillään ja hieman joimme yhdessä alkoholia, hyvässä hengessä, ystävinä! Härnäsimme toisiamme, siis sellaista kaverillista härnäämistä se minun mielestäni oli (olinko sitten vähän sokea??). Ilta jatkui, sitten tuli kuitenkin minun aikani poistua paikalta, niinpä tilasin taksin, se oli sellainen tila taksi, koska siihen tuli paljon muutakin porukkaa.. Ihastukseni tuli sitten viimeisenä taksiin ja kysyi " missä se .... istuu, haluan sen viereen" niin hän katseellaan etsi minut ja tuli viereeni ja otti minut kainaloonsa..

Tuli hänen aikansa jäädä pois taksista, hän silitti poskeani ja hyvästeli ja iski silmää... Vielä taksin ikkunasta katsoimme toisiamme silmiin, pitkään! (Katsomme aina toisiamme silmiin kun puhumme, ja sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa ja sitten joudun kääntämään katseeni pois.. Mutta tällä kertaa hänenkin ilmeensä oli erilainen ja hän hymyili erilailla kuin ennen!)

Hän meni siis baariin, viestitteli sieltä minulle kokoajan, sanoi, että olisi kivaa jos olisin siellä heidän kanssaan.. Valitettavasti en päässyt..

Parin viikon kuluttua hän sitten seurueineen lähti takaisin kotimaahansa.. Viimeisenä iltana hän laittoi taas viestiä, kuinka inhottavaa on lähteä suomesta, tulee ikävä.. En vielä tajunnut mitä hän tuolla ikävällä tarkoitti, ja kysyin " suomeako tulee ikävä" johon hän vastasi "sitäkin joo". Sanoin hänelle, että "ymmärrän täysin koska paikka on sinulle tärkeä.."

Seuraavana päivänä viestittelymme jatkui.. Hän sanoi, että "on ikävä" ja minä kysyin "suomeako" johon hän sitten vastasi: "ei kun sinua.." Tuolla hetkellä minusta tuntui siltä, että sydämeni pysähtyy tai jotain.. En ollut koskaan ollut ihastunut yhteenkään mieheen niin palavasti, kuin häneen.. Kun olin saanut koottua itseni vastasin hänelle "samoin" ja hän kysyi "niinkö" ja vastasin siihen myöntävästi..

Viestittely jatkui jonkun aikaa, ja sitten hän soitti... Puheemme oli ensin taas sellaista kaverillista.. Kunnes mies sanoi minulle " täytyy kertoa sinulle yksi juttu.. Olen korviani myöten rakastunut sinuun.. En ole koskaan rakastanut ketään nii paljon enkä tule rakastamaankaan.. Sinussa on kaikki mitä tyttöystävältäni haluan ja ottaisin sinut koska vain.. Mutta meidän ikäero, tai eise kyllä oikeasti ole ongelma.. Mutta sinä asut siellä ja minä täällä, vaikka ei sekään ole kuin järjestely kysymys.." Siinä vaiheessa kun kuulin sanat rakastunut ja sinuun, oli polveni pettäneet, sydän löi taas tuhatta ja sataa, ja kuuntelin miestä lumoutuneena.. Kun sain taas kerättyä itseni, vastasin " tunteet ovat molemmin puolisia" ja kertasin samat asiat siitä kuinka rakastan jne...

Niin puhelumme jatkui pitkälle yöhön..

Mutta edelleen olemme erittäin erittäin hyviä ystäviä, kummankaan tunteet eivät kuole tai katoa koskaan... Edelleen olemme joka viikko yhteyksissä, ja osa viesteistä on flirttailua!! Ja kummastakin tuntuu pahalta jos toinen on ollut treffeillä tms.. Ja silti hän laittaa viestejä joissa kertoo kuinka haluaisi olla vierelläni juuri nyt... Tai jos puhun esim. siitä kuinka huonosti olen nukkunut, hän sanoo kuinka haluaisi olla silittämässä hiuksiani..

Tämä on todella vaikeaa meille molemmille.. Kun toisen haluaa, mutta ei voi saada



Apua..! Auttakaa...! Mitä teeen??? Pitäisikö vaan unohtaa, vaikka ei haluaisi tai tietää ettei pystu koskaan lopullisesti unohtamaan

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä