Kognitiivinen dissonanssi on tila, joka tarkoittaa kahden ristiriitaisen asian kokemista ihmissielussa. Sielulla tarkoitan tässä mitä tahansa tajunnan osa-aluetta, kuten asennetta, emootiota, käsitystä tai käyttäytymistä. Tämmöinen tila syntyy silloin, kun ihmisen tiedot joutuvat ristiriitaan ulkomaailman kanssa.
Aiheutuvaa ahdistusta vähentääkseen ihminen sitten ryhtyy kieltämään, mitätöimään ja suorastaan jopa karttamaan kaikkea sitä, mikä on ristiriidassa omien, useinkin harhaisten, käsitysten kanssa. Ilmiö on tuttu erityisesti porvaristossa, mutta ei vallan tavatonta muissakaan yhteiskunnallisissa piireissä.
Muinoin jo työpaikkahaastattelussa porvari hylkäsi oitis omaa ahdistustaan lievittääkseen hakijan, jolla ei ollut solmiota. Nyttemmin kognitiivinen dissonanssi vaivaa jo eduskuntaakin, kun sielläkin on edustajilta ryhdytty vaatimaan prinssitasoista pukeutumista. Ja ketkäs tässä päällimmäisenä päsmäröivät elleivät porvarit.
Sama sielullinen dissonanssi näkyy vaivaavan myös tätä netin Keskusta -palstaa, jossa joukko keskustakaunaisia kippaa aina kärryllisen, kun palstalle ilmaantuu tiukkaan loogiseen muotoon ja faktoihin perustuvaa analyysia porvareista ja heidän haihatuksistaan. Tosin sekään ei ole harvinaista, että vähillä ymmärryksen lahjoilla varustettu keskustakaunainen kiertää palstan kaukaa, joko siitä syystä, että työnantaja rykii selän takana tai sitten muuten vain välinpitämättömyyttään uskossa, että ainoat viisaat maailmankaikkeudessa ovat nimenomaan porvarit.
Vasemmistoa sielullisen dissonanssin ongelma ei niinkään vaivaa, vaan heidän ongelmansa on suorastaan päinvastainen. Monelle vasemmistolaiselle kahden asian erottaminen on suorastaan mahdoton tehtävä. Moni vasemmistolainenhan on vaatimassa ihmisoikeuksiakin kaikelle, mikä liikkuu luulossa, että se on inhimillistä. Tosin näin ei varmaankaan olisi laita leikkuupuimurin kohdalla, koska se katsottaisiin keskustalaiseksi. Yksistään vasemmiston ongelma tämäkään ei ole, vaan myös monen heikkolahjaisen porvarin.
Erityisesti kognitiivista dissonanssia aiheuttaa Keskustan jatkuva menestyminen. Tämä on aiheuttanut ennennäkemättömän älämölön ja poisselittämisen aallon valtakunnassamme. Aallon ja suoranaisen hyökkäyksen, jollaista ei muista maista löydy etsimälläkään. Keskustan menestymistä on yritetty poisselittää mitä kummallisimmin perusteluin. Yksi on periporvarillinen käsitys siitä, että mitä enemmän tehtaita ja marketteja syntyy sitä vähäisemmäksi käy Keskustan kannatus. Samalla on muistettu leimata keskustapolitiikka siltarumpupolitiikaksi, auringonlaskun politiikaksi ja muuksi, lähinnä menneisyyteen kuuluvaksi ilmiöksi. Lähinnä kaikeksi sellaiseksi mitä vain kehittymätön mielikuvitus keksii sielullista ahdistusta lievittääkseen.
Sielullinen ahdistus puolestaan syntyy luultavasti osaltaan jo siitäkin syystä, että perimmäisen ahdistuksen pantua ihmisen puhumaan rumia Keskustasta, niin huono omatunto pelkää tietysti keskustalaista kostoa, jos puolue pääsee valtaan. Siksi mitätöintipyrkimykset ovat ikään kuin itse itseään ruokkiva kierre, joka vain vahvistuu kierros kierrokselta.
Seuraavalla työmarkkinakierroksella pitäisikin puuttua ihmisten työhyvinvointiin sangen rautaisella otteella. Onhan ilmeistä, ettei ankaran kognitiivisen dissonanssin riivaama henkilö pysty, jaksa, kykene tai osaakaan suoriutua työtehtävistään yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla, vaan menettää työkykynsä huomattavan aikaisin. Kun työläiset saataisiin ensiksi tervehtymään ahdistuksestaan, niin uskon, että terveys edistää työyhteisöä siinä määrin, että tervehtyneet työläiset panevat yritysjohdon ruotuun ja sitä kautta myös johdon takana piileskelevät ydinporvarit.
Pahoin pelkään, että suurella kohulla aikaansaatu nuorten yhteiskuntatakuukin vain pilaa nuorison, kun se väen väkisin houkutellaan sairastuneeseen työelämään mukaan oppimaan kaikki sairastuneet kapitalistiset käytännöt aina kognitiivista dissonanssia myöten. Siis lähinnä sen, ettei kapitalistia kiinnosta työläinen sinänsä, vaan työläisestä saata hyöty joko riiston tai tukiaisten muodossa.
Aiheutuvaa ahdistusta vähentääkseen ihminen sitten ryhtyy kieltämään, mitätöimään ja suorastaan jopa karttamaan kaikkea sitä, mikä on ristiriidassa omien, useinkin harhaisten, käsitysten kanssa. Ilmiö on tuttu erityisesti porvaristossa, mutta ei vallan tavatonta muissakaan yhteiskunnallisissa piireissä.
Muinoin jo työpaikkahaastattelussa porvari hylkäsi oitis omaa ahdistustaan lievittääkseen hakijan, jolla ei ollut solmiota. Nyttemmin kognitiivinen dissonanssi vaivaa jo eduskuntaakin, kun sielläkin on edustajilta ryhdytty vaatimaan prinssitasoista pukeutumista. Ja ketkäs tässä päällimmäisenä päsmäröivät elleivät porvarit.
Sama sielullinen dissonanssi näkyy vaivaavan myös tätä netin Keskusta -palstaa, jossa joukko keskustakaunaisia kippaa aina kärryllisen, kun palstalle ilmaantuu tiukkaan loogiseen muotoon ja faktoihin perustuvaa analyysia porvareista ja heidän haihatuksistaan. Tosin sekään ei ole harvinaista, että vähillä ymmärryksen lahjoilla varustettu keskustakaunainen kiertää palstan kaukaa, joko siitä syystä, että työnantaja rykii selän takana tai sitten muuten vain välinpitämättömyyttään uskossa, että ainoat viisaat maailmankaikkeudessa ovat nimenomaan porvarit.
Vasemmistoa sielullisen dissonanssin ongelma ei niinkään vaivaa, vaan heidän ongelmansa on suorastaan päinvastainen. Monelle vasemmistolaiselle kahden asian erottaminen on suorastaan mahdoton tehtävä. Moni vasemmistolainenhan on vaatimassa ihmisoikeuksiakin kaikelle, mikä liikkuu luulossa, että se on inhimillistä. Tosin näin ei varmaankaan olisi laita leikkuupuimurin kohdalla, koska se katsottaisiin keskustalaiseksi. Yksistään vasemmiston ongelma tämäkään ei ole, vaan myös monen heikkolahjaisen porvarin.
Erityisesti kognitiivista dissonanssia aiheuttaa Keskustan jatkuva menestyminen. Tämä on aiheuttanut ennennäkemättömän älämölön ja poisselittämisen aallon valtakunnassamme. Aallon ja suoranaisen hyökkäyksen, jollaista ei muista maista löydy etsimälläkään. Keskustan menestymistä on yritetty poisselittää mitä kummallisimmin perusteluin. Yksi on periporvarillinen käsitys siitä, että mitä enemmän tehtaita ja marketteja syntyy sitä vähäisemmäksi käy Keskustan kannatus. Samalla on muistettu leimata keskustapolitiikka siltarumpupolitiikaksi, auringonlaskun politiikaksi ja muuksi, lähinnä menneisyyteen kuuluvaksi ilmiöksi. Lähinnä kaikeksi sellaiseksi mitä vain kehittymätön mielikuvitus keksii sielullista ahdistusta lievittääkseen.
Sielullinen ahdistus puolestaan syntyy luultavasti osaltaan jo siitäkin syystä, että perimmäisen ahdistuksen pantua ihmisen puhumaan rumia Keskustasta, niin huono omatunto pelkää tietysti keskustalaista kostoa, jos puolue pääsee valtaan. Siksi mitätöintipyrkimykset ovat ikään kuin itse itseään ruokkiva kierre, joka vain vahvistuu kierros kierrokselta.
Seuraavalla työmarkkinakierroksella pitäisikin puuttua ihmisten työhyvinvointiin sangen rautaisella otteella. Onhan ilmeistä, ettei ankaran kognitiivisen dissonanssin riivaama henkilö pysty, jaksa, kykene tai osaakaan suoriutua työtehtävistään yhteiskuntaa hyödyttävällä tavalla, vaan menettää työkykynsä huomattavan aikaisin. Kun työläiset saataisiin ensiksi tervehtymään ahdistuksestaan, niin uskon, että terveys edistää työyhteisöä siinä määrin, että tervehtyneet työläiset panevat yritysjohdon ruotuun ja sitä kautta myös johdon takana piileskelevät ydinporvarit.
Pahoin pelkään, että suurella kohulla aikaansaatu nuorten yhteiskuntatakuukin vain pilaa nuorison, kun se väen väkisin houkutellaan sairastuneeseen työelämään mukaan oppimaan kaikki sairastuneet kapitalistiset käytännöt aina kognitiivista dissonanssia myöten. Siis lähinnä sen, ettei kapitalistia kiinnosta työläinen sinänsä, vaan työläisestä saata hyöty joko riiston tai tukiaisten muodossa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näkyy porvarillinen tuomioisuin sitten rokottaneen Keskustaa?