Mikä on tunteiden merkitys evoluution ja lajikehittymisen kannalta? Onko tunteet vain järjen sivutuote? Mitä 'älykkäämpi' eläin, sitä inhimillisempiä puolia sen käyttäytymisessä on havaittavissa. Kehotetaanko meitä elämään enemmän tunteiden mukaisesti vai onko ihminen kehittynyt lajina juuri tunteiden ansiosta? Eikö tällöin kannattaisi hypätä rohkeammin tunteiden vietäväksi ja lopettaa järjellä vastaan taistelu? Se voisi olla jopa nautinnollista. Niin, sitä ihastusta tässä taas ajattelen... Hän voisi periaatteessa tulkita tämän myös kannustusviestiksi ;)
Ihan rauhassa otan - mutta ne ajatukset!?!?
n2357111317
3257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aluks koko ajatus evoluutiosta on harhaa. ja se vie ojasta allikkoon. Ihminen ei ole alkueläin joka kehittyi ihmiseksi vaan ihminen luotiin ihmiseksi jo alussa, Jumalan kuvaksi. Ihmiselle luotiin sielu, henki ja ruumis. Ihminen on tunteva, kokeva, järjellinen älykäs olento, joka voi kommunikoida toisten ihmisten ja jossain määrin myös eläinten kanssa. Ihminen on enemmän kuin eläin vaikka eläimissäkin on viisautta. Ihmisellä on järki että hän ajattelee tekojensa seurauksia jos hänen omatunto on moraalisesti oikein ohjattu. Ihmisen niinkuin Jumalankin elämässä on järjestys. Hän voi punnita elämässä tärkeitä valintoja ja tekemisiä. Ihmisellä joka on terve sielultaan, on toisen ihmisen kunnioittamisen taito. Hänen ei tarvitse elää valheessa. Eläin toimii spontaanisti himojensa ja vaistojensa varassa. Omiin tunteisiinsa ja himoihinsa vedoten voi joku sanoa olevansa evoluution tulos ja näin puolustella omia toisia loukkaavia, moraalisesti arveluttavia toimintojaan. Ihminen kokee tunteita paitsi järjen myös kauneuden ja moraalisten arvojen kautta. Eläimen ajattelukyky on rajallinen, ihminen käyttää aivokapasiteetistaan suuremman osan eläessään kuin eläin. Tunteet eivät ole pysyvä olotila, ne vaihtelee. Järki yleensä pysyy ellei järkeään menetä vahvojen tunnetilojen ja moraalisen rappionsa vuoksi tai sairastu aivoperäiseen sairauteen joka vie järjen.
Olen siis eläimen tasolla ja moraalisesti rappiolla. Ainakin silloin pahastikin, kun ajattelen häntä. Vai pitäisikö nyt tässä tapauksessa sanoa sitä.
Äähhh... Valitsit sitten ensimmäisestä lauseesta asti niin provokatiivisen linjan, että pakkohan tähän on vastata:
"ihminen luotiin ihmiseksi jo alussa, Jumalan kuvaksi. Ihmiselle luotiin sielu, henki ja ruumis. Ihminen on tunteva, kokeva, järjellinen älykäs olento, joka voi kommunikoida toisten ihmisten ja jossain määrin myös eläinten kanssa. Ihminen on enemmän kuin eläin vaikka eläimissäkin on viisautta."
- Zori suorat sanani, mutta ärsyttää suunnattomasti tämä ylemmyys jonka te jumaluskon kannattajat liitätte ihmisyyteen. Jotenkin itserakas meininki. Asetetaan älykkäämpi elämä vähemmän älykkään edelle ja nostetaan yksi tietty laji jalustalle. Tekisi mieleni huutaa - avaa silmäsi apinan jälkeläinen! Ja sitten sekin, että aina se itseltä löytyvä tieto ja älykkyys on sitä ainutta oikeaa. Ei olla valmiita myöntämään, että jonkun muun mielipide voi olla ihan yhtä oikea, vaikka se eroaisi omastamme.
"Ihmisellä on järki että hän ajattelee tekojensa seurauksia jos hänen omatunto on moraalisesti oikein ohjattu. Ihmisen niinkuin Jumalankin elämässä on järjestys. Hän voi punnita elämässä tärkeitä valintoja ja tekemisiä. Ihmisellä joka on terve sielultaan, on toisen ihmisen kunnioittamisen taito. Hänen ei tarvitse elää valheessa."
- Siis voi hyvää päivää miten mustavalkoista ajattelua! Sanot siis, että ihminen on joko sielultaan terve tai epäterve? Tämä ohjaa hänen käytöstään mm kunnoittamisen ja totuudenpuhumisen osalta? Entä sellainen ihminen, joka käyttäytyy ulkoisesti kuin pyhimys, mutta harjoittaa jotain yhtä syntistä harrastusta? Onko ihminen silloin automaattisesti sielultaan sairas? Ja tekeekö yksi virhe moraalissa henkilöstä automaattisesti sielultaan rappiotuneen ja himojen ohjaaman eläimen? Eiköhän meiltä jokaiselta joku salaisuus ja pahe löydy... Kannattaako siihen 100% hyveelliseen elämään edes pyrkiä? Raamatulla päähän!
"Eläin toimii spontaanisti himojensa ja vaistojensa varassa. Omiin tunteisiinsa ja himoihinsa vedoten voi joku sanoa olevansa evoluution tulos ja näin puolustella omia toisia loukkaavia, moraalisesti arveluttavia toimintojaan."
- Mutta onhan niillä himoilla ja vaistoilla hyvätkin puolensa? Ei kaikki niiden ohjaama toiminta ole välttämättä moraalisesti arveluttavaa ja loukkaavaa. Vai miten tuo suvunjatkaminen onnistuu ilman himoa? Pyhällähengelläkö se siittiö sinne äitiin hyppää?
"Eläimen ajattelukyky on rajallinen, ihminen käyttää aivokapasiteetistaan suuremman osan eläessään kuin eläin."
- Onko sulla tästä jotain tieteellisiä perusteita esittää? En ole ikinä kuullutkaan tuollaisesta teoriasta. Sehän periaatteessa tarkoittaa sitä, että älykkyyteenkin voi vaikuttaa? Että se ei ole ihmisellä (tai eläimellä) pysyvä synnynnäinen ominaisuus vaan voi kehittyä? Ja eikö ihminen muutenkin käytä kohtuullisen pientä osaa aivokapasiteetistaan koko elämänsä aikana? Potentiaalia siis on... Argumentoit muuten omaa teoriaasi vastaan tuossa ylläolevassa! Huomasitko? Vielä kun näytät mulle jonkun tieteellisen perusteen tolle, niin voitkin samantien unohtaa ne kirkon opit ja alkaa elää rappiolla ;) Grrr!!! Haluun olla kissaeläin (ei puuma) ;D