Minulla on 3kk vanha tyttövauva ja olen miettinyt mahdollista toista lasta, mutta tunteeni ovat nyt jotenkin sekaisin... vauvani on suloinen, nukkuu hyvin ja on muutenkin ihana. Synnytyskin sujui muitta mutkitta ja kroppani on palautunut. Silti erityistä vauvakuumetta ei ole. Mieheni haluaisi meille ainakin kaksi lasta. Jotenkin tuntuu että on hyvän äitiyden mitta se, että antaa lapselleen leikkikaverin... ja että kuinka ylpeyden aihe on aine se, kun on "kaksi lasta" ja kuuluu yhteiskunnalliseen normiin. Jos puhutaan vain yhdestä lapsesta ihmetellään miksi näin. Ihankuin yhdestä lapsesta tulisi jotenkin pilalle hemmoteltu tai yksinäinen susi jos sisaruksia ei ole. Mielestäni se ei niin, koska saahan lapsi kavereita serkuista sekä päiväkodista ja vanhemmathan ovat sille kaikki kaikessa.
Silti vaikka tällä hetkellä yksi lapsi tuntuu parhaalta vaihtoehdolta mielestäni, en saa irti ajatusta siitä että mitä jos jään paitsi kaikesta siitä hyvästä kun lapsella on sisarus tai kaksi. Miltä hänen veljensä tai siskonsa näyttäisi... saisivat ajan kulumaan keskenään ilman että tarvitsee aina äitin helmaa nykiä. Jotenkin ajattelen myös melko vanhoillisesti että miehillä tuntuu olevan aina unelma omasta pojasta. Nyt en sitten välttämättä antaisi tällaista lahjaa miehelleni... kuulostaa typerältä, tiedän. Sukupuolitoiveistahan ei viitsitä hirveästi puhua, mutta jos sitten toisen lapsen saisin niin toiveena on poika. Mutta toki tyttökin käy.
Melko hölmöä on miettiä jo tässä vaiheessa toista lasta, mutta nyt tuo tuntuu kaukaiselta. En vain tiedä mitä tekisin ristiriitaisten ajatusteni kanssa, antaako hyvät asiat painoarvoa enemmän kuin huonot...
Silti vaikka tällä hetkellä yksi lapsi tuntuu parhaalta vaihtoehdolta mielestäni, en saa irti ajatusta siitä että mitä jos jään paitsi kaikesta siitä hyvästä kun lapsella on sisarus tai kaksi. Miltä hänen veljensä tai siskonsa näyttäisi... saisivat ajan kulumaan keskenään ilman että tarvitsee aina äitin helmaa nykiä. Jotenkin ajattelen myös melko vanhoillisesti että miehillä tuntuu olevan aina unelma omasta pojasta. Nyt en sitten välttämättä antaisi tällaista lahjaa miehelleni... kuulostaa typerältä, tiedän. Sukupuolitoiveistahan ei viitsitä hirveästi puhua, mutta jos sitten toisen lapsen saisin niin toiveena on poika. Mutta toki tyttökin käy.
Melko hölmöä on miettiä jo tässä vaiheessa toista lasta, mutta nyt tuo tuntuu kaukaiselta. En vain tiedä mitä tekisin ristiriitaisten ajatusteni kanssa, antaako hyvät asiat painoarvoa enemmän kuin huonot...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuulostaa jotenkin kovin tutulta tuo sinun teksti. Koin nimittäin itse ihan samalla tavalla. En tiedä, liittyykö se jotenkin tuohon synnytyksen jälkeiseen mielentilaan. Minulla oli erittäin helppo synnytys, joten senkään ei olisi pitänyt millään tavalla vaikuttaa ajatteluuni. Jotenkin ajan kuluessa mieleni jälleen muuttui. Kun esikoiseni oli yksi vuotias, jätimme ehkäisyn pois. No eipä siinä ehtinyt mennä kuin kuukausi, niin olin raskaana. Ja en hetkeäkään ole katunut tätä päätöstä.
Älä anna asian stressata itseäsi. Nauti vauvastasi ja keskity häneen ja nauti perhe-elämästä. Jos sinusta vaikka vuoden kuluttua tuntuu aivan samalta, että et halua enää toista lasta, niin asia on ihan ok.
Itse ensimmäisen synnytettyäni, olin aivan varma, että haluan myöhemmin toisen lapsen. Suunnitellusti pikkusisarus syntyi 3:n vuoden kuluttua. Sisaruksista on kyllä paljon seuraa toisilleen ja meillä lapsilla on keskenään todellä lämpimät välit.
Minusta ei kuitenkaan ole ollenkaan outoa, että ajatus toisesta lapsesta ei vielä idä, kun esikoinen on 3 kk:n ikäinen. Anna ajan kulua ja mietit asiaa uudelleen myöhemmin. Monet harkitsevat toista lasta vasta kun esikoinen aloittaa koulussa.
Poikaa et välttämättä saa, vaikka tekisit viisi lasta, niin että "sukupuolisidonnaisuudella" en hirveästi päätäsi vaivaisi. Unelmia molemmista sukupuolista saa toki olla sekä äidillä, että isällä, mutta tyttäret osoittautuvat isälle ajan mittaan monesti kuitenkin rakkaimmiksi. Poikkeuksia toki on - onhan miehissä naisvihaajiakin. :)
täällä kans olen miettinyt että haluanko toista lasta.. toisaalta haluan mut toisaalta en.. pelottaa vaan miten pärjätään sitte kahen lapsen kans.. esikoinen nyt 1v 3kk ihana tytön tyllerö jolla kuitenkin jonkulaista uhma ikää esiintyny :D itellä meni synnytys tosi hyvin, et sen takia en jättäis toista tekemättä.. miehen kans ollaan kyllä jo puhuttu että toinen tehtäis, mut ajan kohta mietityttää että millon oisin valmis toiseen lapseen..
Kiitos vastauksista. Uskon että moni miettii tällä hetkellä toisen lapsen saamista mikä ei ole välttämättä mikään helppo aihe. Tiedostan että mietin asiaa liian paljon ja liian aikaisin :)
Minulla on lieviä mielenterveydellisiä ongelmia (johtuen lapsuuden traumoista) jotka nekin vaikuttavat päätökseen. Mietin myös minun jaksamista, olenko henkisesti valmis vastaanottamaan toisen lapsen. Vauvat ja lapset kun on vaativia "olentoja", mutta ei siinä mitään, olisi outoa jos elämässä pääsisi aina helpolla... tylsäähän se olisi. Rakastan tuota ihanaa takiaistani joka ilmaisee söpöin hymyin kun teen asioita oikein ;D. Vauva on mikä mainion opettaja ja pakottaa minut olemaan kunnolla ja vähintääkin hyvä äiti.
Minulla on 5kk ikäinen vauva ja olen puinut samaa, että haluanko tulevaisuudessa vielä lapsia lisää.
Alku oli haastavaa ja nyt ajan myötä olen nauttinut äitiydestä. Itselläni oli pieni synnytyksenjälkeinen masennut, mutta liikunnalla sain sen jotenkin pysymään kurissa. Synnytys oli todella rankka ja kivulias joka varmaan jäi kummittelee mieleen. :/
Toki haluaisin lapselle sisaruksen, mutta nyt tuntuu tosi kaukaiselta haaveelta. Pelkään vaan sitä masennusta ja synnytystä ennenkaikkeaan eniten.
Täällä esikoinen 7kk ja oon parin kuukauden ajan potenut jonkinlaista vauvakuumetta siitä huolimatta että esikoisella oli koliikki ja synnytys oli pitkittynyt. Vauvakuume tosin häviää yleensä silloin kun esikoisella on huono päivä ja itse olen rättipoikkiväsynyt :D Ja tietysti jos vauva kitisee öisin niin joka kerta ajattelen mielessäni et ei enää ikinä :D Mutta antaahan ajan kulua, niin katsotaan sitten millonka ryhdytään tosi toimiin :) Kun meidän vauva oli tuon 3kk olin 100% varma että toista en tee, mutta aika kultaa muistot :)
Hei vauva on vasta 3kk!! Keskity nyt vain häneen, ei tuossa vaiheessa seuraavaa lasta tarvi miettiä, katso vaikka sitten kun lapsi on 1v. että miltä tuntuisi toinen lapsi.
Kun esikoinen syntyi, olin varma että ei enää ikinä. Mutta kas kummaa, kun hän oli 6 kk, kaikki kivut ja haitat oli unohtuneet ja hankimme toisen lapsen. Pieni ikäero kyllä "maksaa itsensä takaisin", koska lapset ovat melkein kuin kaksoset ja leikkivät samoja leikkejä. Myöskään 1-vuotias ei osaa olla mustasukkainen vastasyntyneestä, vaan omaksuu vauvan saman tien perheeseen.
Olethan sinä jo lahjan miehelle suonut, nimittäin pienen tytön. Mikäli mies ei pidä tyttöä samassa arvossa kuin poikaa, niin miehessä se vika silloin on.
Niin, miksi pitää miettiä toista raskautta, kun vasta on synnyttänyt? Ikäero ensimmäisen ja toisen lapseni välillä on 6 vuotta ja toisen ja kolmannen välillä tulee olemaan nyt sitten 4 vuotta. Vaikka ikäeroa lasteni välillä on 6 vuotta niin se on tosi hyvä ikäero. Isosiskon kainaloon on pienen monesti hyvä nukahtaa. Isosisko osaa jo käyttää suihkussa pikkusiskon ja hoivata ja kaitsea häntä muutenkin. Ja hyvin osaavat yhdessä leikkiä.