Voisko olla mahdollista että ku ihastuu varattuna johonkin toiseen,
ja ei halua mitään "sellasta" ihastuksen kanssa, koska itellä on jo
se oma rakas, niinniin voisko olla että se "ihastuksen" kohe oiski
oikeesti sun sielunkumppani, en tarkota siis silleen että sen pitäis
olla sulle se oikee puoliso, vaan niinkö sielun veljet/siskot/ysätävät.
Ku oon miettiny, että ku aina vaan uudestaan ihastun siihen samaan
henkilöön, tai siis tulee voimakkaampia tunteita välillä, välillä tuntuu että vois
jo unohta.. . että oisko "kohtalo" tarkottanu meijät kuitenki ystäviksi,
ELI kannattaako irrottautua kokonaan vai pitää ystävyyttä yllä??
ja ei halua mitään "sellasta" ihastuksen kanssa, koska itellä on jo
se oma rakas, niinniin voisko olla että se "ihastuksen" kohe oiski
oikeesti sun sielunkumppani, en tarkota siis silleen että sen pitäis
olla sulle se oikee puoliso, vaan niinkö sielun veljet/siskot/ysätävät.
Ku oon miettiny, että ku aina vaan uudestaan ihastun siihen samaan
henkilöön, tai siis tulee voimakkaampia tunteita välillä, välillä tuntuu että vois
jo unohta.. . että oisko "kohtalo" tarkottanu meijät kuitenki ystäviksi,
ELI kannattaako irrottautua kokonaan vai pitää ystävyyttä yllä??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä se varmaan on ihan mahdollista.
Itse ihastuin jo kauan sitten erääseen mieheen, vaikka hän on naimisissa. Ja itsellänikin on ollut jotain pienempiä juttuja tässä aina välillä joidenkin miesten kanssa. Eikä meistä siis tuon naimisissa olevan kanssa voisi mitään tulla koska en ala kenenkään perhettä hajottamaan. Mutta tunne on ja pysyy.
Aina kun hänet näen, niin tunnen voimakasta vetoa häntä kohtaan ja vaikka olisi pidempikin aika välissä ettemme edes näkisi, on tuo mies ajatuksissani enemmän tai vähemmän päivittäin.
Luulen että hän on sielunkumppanini....
Hyvin mahdollista.
Samoin käynyt itsellenikin, yhtä puulla päähän lyötyjä ollaan oltu molemmat miksi kävi näin ja nyt tässä kohtaa kun molemmat on hyvissä liitoissa onnellisina, miksi kohtasimme ja tunsimme näin.
Ei hauta rikkoa kummankaan liittoja, erota tms.
Sinuna en lähtisi rikkomaan suhdetta tähän ihastukseesi, ota hänet vastaan ystävänä, sielunkumppanina. Se on kuitenkin aika harvassa se ihminen, joka susta oikeesti pitää sellaisena kuin olet ja jos hän, kuten oletan, pitää susta niin ole siitä vain onnellinen :) Ja nauti hänestä platonisesti.
Olen myös ihastunut, aika palavasti tyttöön (naiseen) jonka kanssa synkkaa paremmin kuin ehkä kenenkään kanssa koskaan. Olen ihastunut hänen luonteeseensa, huumorintajuunsa, energisyyteensä, impulsiivisuuteensa ja mielessäni pyörii vain, että haluan viettää hänen kanssaan aikaa, koska se on kivaa.
Olen kuitenkin varattu, ja lapsiakin on, joten mikään sen syvällisempi ei tule kysymykseen. Tunteenikin ovat enemmän juuri tätä henkisen tason yhteyttä, ei niinkään intohimoa tmv. Toivoisin, että löytäisimme tavan nauttia toisistamme satuttamatta ketään.
Järkeilkää vaan heikolle itsekurillenne tuollaisia mukamas "yliluonnollisia" perusteita.
Paetkaa todellisuutta ja heikkouksianne tuonne sokeriseen houremaailmaan, älkääkä missään tapauksessa myöntäkö ongelmianne, tai olko rehellisiä itsellenne!