Asia on niin että en oo koskaan tykännyt elämästä. On mulle toki sattunut ikäviä asioita joiden kanssa joudun elämään. Nyt on vaan kuitenkin niin että en löydä iloa mistään! Joka aamu menen vaan töihin, tulen kotiin ja mietin miten paskaa elämä on. Mulla on ystäviä mutta ei valitettavasti kiinnosta muut ihmiset. Tuntuu että teen merkittävän saavutuksen elämässä jos pesen pyykkiä! Ei kiinnostas käydä töissä, teen ihmisten parissa töitä mutta ei kiinnosta! Ainut asia miks jaksan nousta sängystä on ajatus siitä että pääsen vielä joskus sinne takas. En koskaan odota muuta kuin että pääsen taas nukkumaan. Kaikista säälittävintä on että ei kiinnosta edes kuolla. Ei kuolema toki haittais mutta en jaksa tehdä asian eteen mitään. Kevätkin on tulossa ja se vasta masentaakin. Aargh! :c
En millään jaksas!
Kiinnostaei
4124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jaksat sentään nousta sieltä sängystä ja tehdä työsi ja pyykätä! Et siis ole ainakaan depressiivinen, tiedä se.
Sun pitäisi vaan kokea esim. rakastuminen tai iso menetys, niin tuo ruikuttaminen loppuisi kuin leikattuna, koska sinä olet nyt vaan turhautunut.
Mun pikku turhautumiseni loppuvat yleensä siihen, kun mietin ja näen miten paljon huonommin joillakin kanssaihmisillä menee. Voisin itsekin joutua vaikka jo tänään esim. pyörätuoliin loppuelämäkseni tai menettää näköni. Joku vois hakata mut kadulla henkihieveriin tai viedä kaikki rahani tililtä jonkun kyber-ryöstön muodossa, jne jne. Tai paras ystäväni saattaisi kuolla tunnin päästä vaikkapa auto-onnettomuudessa...
Näitä kun aikansa kelaa, älyää, että mikäs tässä on eläessä, näkökin vielä tallella ja järki päässä, sen kun käytän niitä ja olen kiitollinen siitä mitä mulla vielä on.
Minä taas teen ihan kaikkea kaikkea muuta kuin kotitöitä. Hyvä että saat mielihyää tuosta askareesta ja se on yksi niitä välttämättömiä asioita saada puhdasta päälle. Olsiko sinun työsi enemmän mekaanista tekemistä kuin työ ihmisten parissa. Oletko väärällä alalla. Sinun pitäisi saada käsiteltyä nuo ikävät asiat ja päästä niistä rauhaan. Minkä ikäinen olet ja asutko yksin?
Olen 24 ja asun kämppiksen kanssa. Ja siis tosiaan en saa mielihyvää jostain pyykinpesusta, lähinnä vaan tuntuu isolta asialta saada jotain aikaiseksi. Ja kyllä toki tiedostan että monilla on paljon huonommin, mutta voisin vaihtaa masennukseni vaikka jonkun aidsisen slummihuoran elämään. Tuntuu että mun sisällä ei ole mitään. Syksyllä koin kolme menetystä, surin asioita silloin toki, mutta nyt ei vaan jaksa enää KIINNOSTAA mikään. Lamaannun ja masennun vaan joka kevät.
Yks asia minkä kans oon huomannu, niin mun mielestä suurin osa ihmisistä on jotenkin oksettavia ja vastenmielisiä. En tiiä mikä mua tässäkin asiassa vaivaa.
Kun itse on maassa ja masentunut, kaikki on tylsää ja myös toiset ihmiset vaikuttavat arvottomilta. Syy siihen on vain sinun mielessäsi.