Mitä teet kun olet yksin?

Etsin palkkatyötä, ahdistun ja suunnittelen itsemurhaa.

Syön... minusta on varmaan tulossa kohta tonnikeiju! :D

Teen yksin kaikki ne asiat mitä olisi sopimatonta tehdä toisten seurassa.

Kun ei ole ystäviä seuraksi niin kaikki muutkin asiat tulee tehtyä yksin, aikalailla sitä elämistä ja oleilua vaan kun ei ole harrastuksiaan.

fappaan

Lueskelen foorumeita, koodaan, suunnittelen softia, syön, nukun, ja sen sellaista.

Luen paljon, kuuntelen musaa, teen sanaristikoita. Joskus käsitöitä.

Suurimman osan ajasta olen yksin, joten yksin tulee tehtyä kaikki "normaalit" jutut. Tällä hetkellä kirjoitan tänne foorumille ja kuuntelen musaa samalla. Musat soi usein taustalla mitä teenkään. Jotain oikein keskittymistä vaativaa hommaa (hankalien tekstien lukeminen yms) tehdessä musiikit menee pauselle.

Aamuisin käyn salilla parin tunnin verran. Sitten tulen kotiin pälyilee tänne palstoille.. Pelaan myös black opsia usein. Tosin huomenna aion ostaa jonkun uuden ps 3 pelin.

Kovasti haen töitä mutta ei ole minun kohdalleni sattunut. Päiväni kuluu 50% työn hakua. 30% tietokoneella oleskeluun ja tv:n katsomiseen. 20% ruoan laittoon ja muihin kotitöihin. Olis se kiva jos olis joku naikkonen. Laittaisi ruokaa ja siivoaisi välillä kun näistä mun kotitöistä ei välillä tule yhtään mitään :D

Pimputan kitaraa, piirrän, teen pienimuotoisia lihasharjoitteita, surffailen netissä, kävelen ulkona ja katselen jotain vanhoja sarjoja juutuubista. Lovejoyta on tullut kulutettua lähiaikoina, paha vain, että se brittiaksentti on välillä turhan paksua meikäläiselle.

Ai, sinäkin tykkäät katsella noita legendaarisia sarjoja :) Minulla on muutamia Hercule Poirot boxeja, joita tykkään katsoa. Nyt on menossa Paluu Eedeniin ja siihen se jatko tarinat :) Oikeaa -80 luvun saippua sarjaa :D Myös katselen aika laidasta leffoja.

Harrastukset sitten viittaavat perfektionismiin?

Mikä siinä on, että itsemurhaa suunnittelevaa yksinäistä yritetään käännyttää pyörtämään päätöksensä? Eihän ketään kiinnosta yksinäisen olemassa olo tässä ja nyt, miten siitä tulee tärkeää lopullisen ratkaisun jälkeen? "Normaalien" ihmisten tekopyhyys on oksettavaa. Myöntäkää pois, yksinäisellä ei ole teidän silmissänne ihmisarvoa. Ette välttämättä juhli yksinäisen kuolemaa, mutta tasan tarkkaa se ei teissä tunteita herätä. Yksinäinen on kuin lähihistorian spitaalinen, pysytte kaukana ettei se tartuta teihin tauteja.

Töitä, opintoja ja koirajuttuja. Ja kokkaamisesta tykkään, sen sijaan siivoaminen ja vaatehuolto ovat vain pakollisia pahoja.

Olen kotona arkisin 16-19 välillä. Naapurin koululainen on ulkoiluttanut koirat iltapäivällä mutta vasta palattuani ne pääsevät pitkälle lenkille (säästä ja iltamenoista riippuen). Sitten on joko vielä menoja (olen yrittänyt karsia niitä) tai teen ruokaa ja syön ja sen jälkeen hoidan kotona opiskelujuttuja, töitä tai esim. asialistojen/pöytäkirjojen/blogin jne kirjoittamista. (Ja koska kaikki nuo työ ym jutut tapahtuvat tietokoneella niin vietän samalla ihan liikaa aikaa netissä) Tiskaamiset ja pyykkijutut siinä sivussa. Viikonloppuisin tai jonakin vapaailtana yritän tehdä pakastimeen ruokia, etenkin viikonloppuisin innostun kokkailemaan ja kokeilemaan ihan uusia reseptejä.

Ainakaan toistaiseksi ei ole osunut kohdalle sellaista vuorokautta, jossa olisi ollut liikaa tunteja.

Lenkkeilen. Piirtelen (tai ainakin yritän opetella ko. taiteenlajia). Muutaman kerran viikossa teen isomman setin ruokaa tai leivon. Loppuaika tulee pelailtua ja palloiltua netissä.

Tänään aion vaan levytellä. En mee edes salille kun oon siellä käynyt 28 päivänä putkeen. Meen ostaan jonkun ps 3 pelin ja pelailen kai sitä.

Selailen nettiä, siivoan, luen kirjoja, lehtiä tai mainoksia, katson TV:tä tai jotain DVD:tä, ulkoilen tai pyörin kaupoissa, höpötän koiralle, hoidan/ huollan itseäni: esim. jumppaan, värjään hiukset, yms. Vapaa-aikaa on niin vähän ja varsinkin yksinololle jää tosi vähän aikaa.

Huomenta! Olen aina katsellut ja suunnitellut elämää eteenpäin. Nyt olen vanha ja raihnainen ja olen ajatellut menneitä ja vähän kirjoittanut muistiin elämän varrelta, mutta tätä pitäisi tehdä jo nuorempana, olisi sitten katsomista mitä oli ennen.
Siihen pitäisi kirjata ne kurjat tuntemukset ja miten niistä on selvinnyt.
Ihmisen elämä on niin lyhyt ettei sitä kannata lyhentää, niin sanoi 90 v kun joutui ensi kertaa sairaalaan, näinkö lyhyt elämä on.

Mä tuun ihan kateelliseksi teidän touhukkuudesta :(. Itse taistelen jatkuvasti väsymystä ja viitseliäisyyttä vastaan ja siksi päivät tuntuu vaan ajelehtivan ohi. (masennus ja lääkitys on). Parhaimmillaan mun päivä on ollut sitä että aamuheräämisen jälkeen klo 7 on mennyt aamiaiselle, aamiaiselta sohvalle päikkäreille ja kello 12 töihin josta sitten takaisin kotiin noin kello 22, iltapala, vähän telkkua ja nukkumaan ja aamu toistuu taas saman kuvion kanssa. Viikonloppuna kun olis aikaa, makaan vain sohvalla ipadin kanssa ja katson tuntikausia putkeen netistä striimattuja tv-sarjoja. Juttuja olis kyllä paljonkin tehdä: tiskit, pyykit, siivoaminen, vessan siistiminen, vaatekaapit, varasto, koruvaraston siivoaminen, laatikoiden siivoaminen, roskien vienti yms...

Tosin mulla vaihdettiin tässä viikko sitten lääkitys ja suunta on ehkä positiivinen. Oon ollut tässä kaksi päivää kotona kuumeflunssan takia ja mitä teen? Hillun tuolla ulkona sulattelemassa ja käynnistelemässä autoani joka on ollut useamman kuukauden käyttämättä. Sain sen vihdoin liikkeelle mutta joko toinen eturenkaista ja käsijarru on jäätynyt päälle. Sillä ei voi ajaa...

Työnsin just todella ison perunan pyllyyn. Aiettätekeegutaa!!!

Olen yksin asuja. Arki menee töissä ja koiran kanssa lenkkeillessä.
Viikonloppuisin puuhastelen kotona, siivoan, teen ruokaa, leivon, kiertelen kaupoissa ja ulkoilen/käyn salilla.
Oishan se kiva, jos olisi toinen tässä rinnalla mukana elämän pyörteissä.
ainaki näin koiran yksinhuoltajana tuntuu, että aikaa jää todella vähän kotihommiin.

Viikonloppuna kävin pitkästä aikaa hiihtämässä :) Oli hyvät kelit.

minäkin kiatselen paljon elokuvia, kuuntelen musiikkia, laulan, syön, olen koneella, nautin elämästä... ihanaa kun ei ole kukaan häiritsemässä:) vaikka kyllä välillä kaipaa myös muiden seuraa, mutta minulle riittää ne sosiaaliset kontaktit joita saan töissä. Enempi ahdistaa.

se on sula mahdottomuus olla yksin vai mitä toi yksinäisyys meinaa.
Miljardeja ja miljardeja eläviä olento on ympärillamme paitsi kaikki nyt ei välttämäti kommunikoi suomen kielellä.

ennmitään

Kuuntelen musaa (pääasiassa radiota), käyn eri nettisaiteilla, lekottelen sohvalla. Kahvia tulee juotua pitkin päivää, liikaakin. Siivota en jaksa.

Ite oon suurimman osan ajasta työttömänä. Kyllähän jotkut päivät on tuskasen tylsiä, jos ei oo mitään menoja. Mut kyl yleensä saan ajan kuluun hyvinkin. Urheilen, tapaan kavereita, teen kotitöitä, oon koneella, katon tvtä, harjotan lihaskuntoo ja venyttelen. Urheiluun kuluu aikaa hyvin ja se onkin mun elämässä tosi tärkeetä. Liikun siis vähintään tunnin 5-6 krt viikossa. Käyn salilla, uimassa, vesijuoksemassa, hiihtämässä ja juoksemassa. En vois elää urheilematta. Suosittelen siis todellakin kaikille niille, joilla tuntuu olevan liikaa aikaa, jotain urheiluharrastusta. Terveellistä, pitää mielen virkeenä ja halpaa riippuen tietty mitä harrastaa. Että eikun ylös ulos ja lenkille! :)

Jag runkka.

pidän kämpän suht siistinä, nukun paljon, roikun netissä, kuuntelen musiikkia, harrastan taiteita, käyn kaupassa ja syön. Siinä se.

Riippuu seurasta, että pitääkö siitä vai ei. Elämässäni on ollut tasan kaksi ihmisitä, joiden seura oikeasti piristää ja innostaa! No joskus on voinut olla enemmän kavereita mutta aikuisina ihmiset yleensä muuttuu ikävämpään suuntaan. En kaipaa epäluotettavia ja ikäviä ihmisiä elämääni!!!! Eläimiä en tahdo koska en ole kyllin lapsenmielinen kuitenkaan hoitamaan niitä ja keksimään virikkeitä.

Opiskslen uusia taitoja ja suunnittelen maailmanvalloitusta.

otsikon ehkä pitäsi alkaa: ylläpidon työntekijä; mitä teen iltaisin. tuskin kukaan tollasta tänne osaa itekseen aloittaa ja varsinkin vain 2 lausetta itsestään jas itten loput kyselee muilta.. hyvä' alku taas keskustelulle

Tietenkin olen mielummin yksin kun epämieluisen seuran kanssa. Käyn lffoissa ja sen jälkeen Pubissa jossa voi valita seuransa

Olen eläkkeellä,tosin nuori vielä.
Minun ihanaa omaa aikaa ovat yöt.Silloin leivon ja teen ruokaa.Aamulla herätän töihin lähtevän mieheni ja syömme valmistamaani aamupalaa yhdessä.Menen aamukuudelta nukkumaan ja heräilen puolen päivän aikaan.Iltapäivällä katselen tv:tä,lueskelen,askartelen,teen käsitöitä ja makoilen-nautiskelen.
Illalla touhutaan miehen kanssa,yleensä katellaan telkkaria ja höpötellään.
Hänen mentyä maate,teen seuraavan päivän ruuat ja hänelle eväät valmiiksi.
Käyn joka päivä myös pitkällä kävelyllä,kesällä vietän lisäksi aikaa puutarhassa.
Tällainen rytmi ja helppo, rauhallinen elämä sopii minulle enemmän kuin loistavasti,kotona kun olen.Voin suunnitella päiväni aivan sellaiseksi kuin tahdon.Nautin elämästäni suunnattomasti,kun ei ole koskaan kiire minnekään.

Jonkun aikaa viihdyn yksin ja silloin esim. laulan karaokea sydämeni pohjasta. Sitten luen ja täyttelen ristikoita. Muutaman yksin vietetyn illan jälkeen käyn tapahtumissa ja tapaan muutenkin tuttuja.

Yksin ollessa lähinnä rentoudun, ajattelen,suunnitelen asioita ja perjaatteessa aina jotain keksii tehdä vaikka se joskus on vain lukeminen ,Tv katsominen tai netissä surffaaminen. Olemalla paljon yksin ja itsekseni touhuaminen on se joka antaa positiivista asennetta ja energiaa olla sosiaalinen ja touhuta yhdessä toisten kanssa olkoot kyseessä ystävät,sukulaiset tai tylsät ja ärsyttävät työ ja harrastuskaverit.

joopa joo jonkun aikaa yksin olleena ihmettelen että mitä elämällä tekee jos haluaa olla yksin,, kyllä minä ainakin etsin seuraa koko ajan..
ei yksin olemisessa ole mitää järkeä...

kyllä minä ainakin etsin seuraa koko ajan..

Vanhenen.

herään ja mietin että jaksaako nousta. nousen sitten kun jaksan. juon kahvia jos huvittaa. menen takaisin sänkyyn. toistan.

Alkoholia ja datailua

MIks niin vitusti miinusta?

Olen mies ja pukeudun naiseksi ja meikkailen sekä sipsuttelen korkkareissa... ihana tunne ja hiukan jännittää että tuleeko joku soittamaan ovikelloa :-))

"joopa joo jonkun aikaa yksin olleena ihmettelen että mitä elämällä tekee jos haluaa olla yksin,, kyllä minä ainakin etsin seuraa koko ajan..
ei yksin olemisessa ole mitää järkeä... "

Minä ainakin nautin yksinolosta, mutta se ei tarkoita sitä, että haluaisin koko loppuelämään viettää yksin. Mutta yksikseni teen kotitöitä (pyykit, tiskit, siivoamiset yms.), katselen televisiota, selaan nettiä, suunnittelen viikon ruokalistaa, harrastan urheilua, luen ammattikirjallisuutta tai minua sillä hetkellä kiinnostavia kirjoja, murehdin menneitä ja tulevaa, kuuntelen musiikkia. Minä en osaa vain olla.

Tulee siivoiltua, rempattua omaa kotia, sisustettua, tehtyä ruokaa, selailtua nettiä ja katseltua telkkaria. Viihdyn hyvin yksin, enkä kaipaa vapaa-aikaani tajutona määrää ihmisiä vaan nautin siitä kun saan olla yksin hiljaisuudessa vastapainoksi monipuoliselle asiakaspalvelutyölle, missä ihmisten kanssa saa olla ihan tarpeeksi.

Välillä yksinäisyys on syvältä ja kaikki tuntuu turhalta, mutta ennemmin elän ku en ole olemassakaan. Keski-ikä lähestyy, ei ole lapsia (en tosin välttämättä kaipaakaan), eikä parisuhdetta tai isoa haalittua maallista omaisuutta. Asun vuokralla lähellä kaupungin keskustaa. Olen varmaan aika tyypillinen yksinäinen elämänmuodoltaan.

Opiskelen, kun ei juuri töitäkään ole. Muina aikoina katselen netistä deittipalstoja, mutta sekin on alkanut ärsyttää, ettei hyvä mies kelpaa siellä kenellekään. Treffeille kyllä pääsee, mutta siinä se. Ei tosin kelpaakaan kuka tahansa. Vaikka onkin kohtalaisen yksin, niin todellakin ennemmin yksin kuin jonkun epäsopivan kanssa. Sääliin en ala.

Yksin ollessa vaan helposti alkaa tulla muita "ongelmia" kuten ajoittain päätään nostava kaljan tissuttelu monena päivänä viikossa, nettipornoaddikti, herkuttelu, liikunnan vähäinen harrastaminen. Toisaalta nuo kaikki on vielä korjattavissa olevia tapoja ja mihin sitä kaveria oikeastaan edes tarvitsee? Mutta toisaalta taas elämä olisi värikkäämpää, sisältörikkaampaa, hauskempaa ja tyydyttävämpää jonkun hyvän naisen kanssa.

Itselläni on kyllä kavereita, mutta heti kun en ole heidän kanssa päiviin, tunnen oloni hylätyksi.

Aamulla töihin, töiden jälkeen salille/sählyyn, illemmalla joku hyvä sarja tai leffa. Viikonloppuisin kavereiden kanssa kaljottelua tai urheilua ja kavereiden tapaamista.

Ulkomaanreissu 1-2 kertaa vuodessa ja suurinosa muista lomista menee mökillä puuhastellessa ja kalastuksen parissa.

Arjesta löytyy paljon pieniä hyviä asioita huomaamattakin..

Aika usein en tee mitään. Olen vaan.
Minulla on se etu että olen töissä ja saan kohtalaista palkkaa. Työpaikallakin olen yksin työni luonteen johdosta.
Vapaa-ajalla katselen telkkaria, joskus pornoa netistä ja onanoin, aika usein juopottelen, ajelen autolla päämäärättömästi minne mieleen juolahtaa. Kesällä veneilen, se on kyllä tympeätä hommaa yksin mutta vuosien saatossa olen siihenkin tottunut. Joskun olen käynyt äkkilähdöillä ulkomailla jos on mahdollisuus vapaaseen.
Ihan yksin en kuitenkaan ole. Käyn monta kertaa viikossa kaupassa ja joka kerta sanon kassalle päivää ja kiitos. Onhan sitä siinäkin kontaktia.

Masennuksesta toipuu lähes aina. Kikkana vaan on pysyä hengissä.

viihdesivulta tulin just , chatissa cbatessa. nyt perttu häkkänen puheelta , ja samalla kun olin menossa auto suomi24 keskustelu palstalle niin törmäsin tähän , kävin päivällä lidlissä , mielenkiintoinen ohjelma tuo,, muuten kahvit tai vihreä tee klo 1900
sitten kirja tuomas nevanlinna muistista , miten muisti toimiii....

Pyrin olemaan oma itseni, cowboy hatusta bootseihin :)
Tuu vattuilee ni saat kierrepotkusta perkules!

Tv:tä katsellella tuo aika kuluu useimmiten kotona ja youtubea kuunnellessa, hauskoja sketsejä katsellessa, olutta särpiessä. Sitten kuluu aikaa myös siivoamiseen ja pyykkihuoltoon. Eri palstoilla surffatessa.

Jotkut luulevat että yksinolija on omituinen, mutta erehtyvät.
Vaikka on kavereita, niin tapailen niitä harvakseen, sillä viihdyn kaikkein parhaiten yksin. JOs ihmisellä on mielikuvitusta ja ajatusta, niin keksii tekemistä eikä tarvitse lorvailla tai kaljotella. Ihan hyvin voi harrastaa terveellistä liikuntaa, käydä kirjastossa, museossa ym ja kotona lueskella, roikkua netissä, suunnitella matkaa tai tehdä säntillisesti tarpeelliset kotityöt. Pitää myös valmistautua kokouksiin ym.
Lopun vapaan ajan voi suoda ihan itselleen ja tehdä mitä lystää tai olla tekemättä.
Joku käy pellon laidalla bongaamassa lintuja ihan yksin. Toiset matkustaa yksin. JOku tekee yksinäistä työtä . Tärkeintä mielenvireyden kannalta on kuitenkin se, että puuhastelee jotakin eikä istu apaattisena keittiön ikkunan ääressä tupakka tai kaljapullo käsissä. Kun hoitaa aamusta aina tietyt velvoitteet, niin on loppupäivä vapaata. No eläkeläisellä on oikeastaan 2 työvuoroa vapaata päivää kohti.

Olen aina yksin kun pääsen töistä,eli juon kaljaa sen verran ettei ole darraa huomenna töihin mennessä.Hoidan työni hyvin ja minulla on 1 kaveri joka käy perjantaisin mun luona juomassa sen 4 tuntia ja sitte ei nähdä viikkoon,soitellaan kyllä,nii se viikko menee...

Mikä siinä on niin vaikeaa olla vaan?

Sen ajan, minkä töiltäni joudan, vietän 90% yksin. Ja valinta on ihan omani. Loput 10% vietän puoliväkisin lähipiirini kanssa, etteivät alkaisi kauhistelemaan että: "mikähän sille on tullut... onkohan se pipi päästään.. voi kauheaa!"

Ja siitä yksin vietetystä ajasta 50% istun ja mietiskelen, ja loput ajasta menee taloustöihin (10%), netin selaamiseen (5%), lukemiseen (15%) ja loput 20% urheiluun.

Sosiaalista hömpötystä tulee jo ihan tarpeeksi työpäivän aikana.
Ja en todellakaan ole epäsosiaalinen murjottaja, vaan päinvastoin!
En vain halua täyttää koko elämääni mekkalalla! Kaipaan hiljaisuutta ja aikaa olla ihan vaan yksin ja itsekseen ajatusteni kanssa.

En ymmärrä, miksi tuo jatkuva kiinnitarrautuminen ja kaiken valveillaoloajan täyttäminen kaikenlaisella mellastamisella ja ihmissuhteilla ja somella ja blaa blaa blaa.. on niin in!

En tiiä kuuluisko tää tänne, mutta voiko 16 vuotias olla masentunut? Ja jos voi niin, mistä kannattaa hakea apua. Oon miettiny terkkarille menoa, mutta enää se ei tunnukaan järkevältä. Tällä hetkellä on "hyvä" olo.
Tuntuu vaan tyhmältä ajatella, että itellä ois joku mielenterveys ongelma, kun mulle on peruskoulun kutoselta asti sanottu, että se vaan on tuota ikää. Siis sisarukset ja äiti on sanonu noin. Ja omat "ongelmat" kuulostavat mitättömiltä muiden ihmisten ongelmien rinnalla.
enkö osaa kasvaa ns. aikuiseksi, kun ajattelen omaa kuolemaani ja uskon sen olevan parempi kaikille. Onko tuollainen ajattelu vain jotain angstailua?
Minulla on monta sisarusta ja hyvät vanhemmat, eikä oikeastaan mitään näkyvää syytä masennukselle.
Käyn lukiota, mutta sinne menin siksi, etten tiedä mitä tulevaisuudessa tekisin/osaisin tehdä.
Koulussa minulla on kavereita, mutten vietä vapaa-aikaani heidän kanssaan. Yksin kämpillä olessani hoidan koiraani, nettailen, katson elokuvia, yritän pitää painoni normaalina:)
Anteeksi, kun tästä tuli näin pitkä ja sekava. Kiva, jos jaksoit lukea:)

"Eli mitä teette kun olette yksin?".

Minulle yksinolo on AINA ollut NORMAALI olotila. En ole koskaan asunut kenenkään kanssa ja seurustellutkin olen vain kerran lyhyesti (3kk) 7 vuotta sitten. Sen jälkeen ja sitä ennen olin ja olen ollut aina yksin. Lähinnä kyse on omasta kykenemättömyydestä lähestyä ihmisiä tutustumismielessä ja ihmispelosta. Olen siis jonkinmoinen erakko. Kuitenkin olen sosiaalinen..en vain hakeudu tilanteisiin missä on ihmisiä.

Olen kohta 36-v mies. Minun yksinäisyyteni eli normaaliolotilani menee aina siten, että arkisin olen töissä ja sosiaalisuutta harrastan siellä jutellen työkavereille jne. Kämpillä sitten luen, katselen elokuvia, pelaan pelikonsolilla, harrastan liikuntaa käsipainoin ja jumpaten. Näin siis arki. Rankimpia ehkä ovat viikonloput, kun on koko päivä totaaliyksinäisyyttä. Mutta kaikesta selviää, kuten tähänkin asti.

Joskus nuorempana oli unelmia, että löytäisi vaimon ja perustaisi ehkäpä perheenkin. Nykyään unelmat ovat roskakorissa. Olen jo liian vanha löytämään ketään itseäni kiinnostavaa naista. Pelottaisi myös ajatus jakaa elämä jonkun kanssa. En ehkäpä kestäisi sitä. Enkä varmasti olisi valmis kantamaan sellaista vastuuta, kuin mitä perhe toisi. Joten minulle kaikesta yksinäisyydestä ja rakkauden kaipuusta huolimatta paras vaihtoehto on elää yksin elämä.

En koe olevani itsetuhoinen. Välillä iskee masennus, mutta aina olen siitä selvinnyt ilman lääkkeitä. Saan iloa kirjoista (nytkin kerään kirjahyllyyni James Bond -kirjoja, seuraavaksi Jason Bourne -kirjat). Lisäksi videopelit ja elokuvat tuovat oman ilonsa elämääni myös. Ehkä elän elämääni mielummin fantasiamaailmoissani, kuin muistan kylmän reaalimaailman. Toki hoidan työni hyvin, ei siitä ole kysymys. Vapaa-aikani elän fantasiamaailmoissa.

Saattaa kuulostaa tylsältä, kurjalta ja lohduttomalta jonkun mielestä, mutta itse koen turvaa ja rauhaa tällä elämäntyylillä. Parisuhde ja ihmiskontaktit ahdistavat vaan. Mielummin yksin...kaipuusta huolimatta.

Ei muuta, kunhan saa runkata rauhassa! Ja rahaa riittää kaljaan.

Naatiskelen hiljaisuudesta, ideoin, suunnittelen uusia seikkailuja, pidän yhteyttä ystäviin, vetäsen välillä sauhut silloin tulee muuten parhaimmat ideat mieleen, kulinaristisia elämyksiä esim. nyt porkkana. Musiikki on aika tärkeä juttu.

Minä olen juuri ja juuri eläkeikäinen. Olen vältellyt liian läheisiä suhteita naisiin jo lähes 10 vuotta. Siihen asti oli NE tarpeet senverran vaativia että oli kannattavampaa pitää "vakinaista"suhdetta. Oli pienemmän riesan tie silloin. Nykyään katson pienemmäsi vaivaksi pidättäytyä......ainakin enemmän. Tietystihän voi käydä niin että kun nuppi alkaa tutista ei kukaan seurastani välitäkään mutta surraan sitä sitten.Suuri mahdollisuushan on että saan aivoverenvuodon tai dementian ja silloinhan on ihan sama missä ja kenen kanssa viimeiset aikansa lusii. 30v kuluttua kuitenkin kaikki on aivan sama. Joten iloa nyt siitä mistä sitä saa.

lähinnä kuuntelen musiikkia ja mietin asioita.. en yleensä pidä ihmisten seurasta en ees kavereitteni seurasta yksin on hyvä olla sillo voin rentoutuu ja olla oma itteni..

runkkaan

Opiskelen uutta, teen hommia, luen uutta, katson uutisia netistä joskus, keksin ideoita mitä voisi tehdä, lenkkeilen. Haluaisin katsoa elokuvia enemmän, hyvin vähälle jäänyt. Ristikot illalla joskus, pohdin maailmanmenoa ja muuta.

Olen netissä, rapsuttelen ja hoidan koiraani, katselen joskus tvtä ja teen ruokaa. Niin ja opiskelen. Siinäpä se oikeestaan.

hmm.. olen suuresti hämmästäny miesten kohtelusta. jokainen meistä tekee omansa

Sama homma,katselen elokuvia ja kuuntelen musiikkia,sekä selaan nettiä.

SOITTELEN JA JUORUAN PUHELIMESSA IHMISTEN ASIOITA.

Ensinnäkin VAROITUS, TEKSTI SAATTAA JÄRKYTTÄÄ joitain, varsingin sydäntahdistimessa kiinni olevat demari-vasemmisto nuoret.

Olin parikymppinen kloppi, masentuvainen ja kattoon syljeskeleväinen. Tajusin silloin, että vain rakkaus tai kuolema voi minut pelastaa. Tunteilu on akkoja vaerteen. Sain suuren egoismin rïsen ja minusta tuli narsisti ja vaarallinen sekä pelätyimmistä pelätyin natsirikollinen.

Se saamarin Tuomari Nikitsenko siellä Nürnbegin rötösherrojen joukossa silloin kesällä 1946 ja nuoleskeleva syyttäjä Winston, yhtä tumppi. Olikohan hän se se tuppakaksi nimetty Winston brändy. Herra Churcill oli sikarimiehiä mutta syyttäjä Winston oli pelkkä nuoleskelija ja muka porvari että tupakka lienee nimetty hänen mukaan tai toisin päin.

Rötöstelijät vaan ei tiedä että bratwust kastikkeessa oli ulosteperäisiä bakteereita, der Noro-virus. Eivätkä sitä että minä pääsin suhteilla riemusaarille kaksoisolennon teloituksen jälkeen kuluttamaan aikaa kun Väyrynen Finnairin lennoilla emäntiä nipistellen jo 66-vuotta.

Aamulla aamupalan jälkeen lukaisen päivän sanomalehdet. Lounaan jälkeen vuorossa on yleensä jotain ristikoiden täyttelyäja vastaavaa ja lenkillä käynti. Lenkillä käynnin jälkeen syvennyn illan vedonlyöntikohteisiin, että saa ruokaa pöytään ja yhtiövastikkeen maksettua. Illalla vuorossa on yleensä kavereiden tapailua, television katsomista, saunomista jne. Tuossa on aika tyypillinen päiväohjelmani, kun olen kotosalla.

Käyn liikkumassa, katson telkkaria, haaveilen ulkomaan matkasta ja kesästä, olen netissä. Vau, näin kun sen kirjoittaa tähän, niin näyttääpä tylsältä. Mietin mitä uutta keksisi elämään, ettei kyllästyminen iskisi.

Surffaan ympäri nettiä, joskus katson elokuvan tai pari... joskus taas luen ja pelailen videopelejä (olen tyttö!!!) ja todellakin... joku mainitsi itsemurhan... itse alan pikkuhiljaa kallistumaan sille tielle.

Olen aina ollut yksin... vaikka "kavereita" onkin, niin eivät he pahemmin minusta piittaa... joskus moikkaavat jos huomaavat.

Mutta elämänhän pitää olla juhlaa päivästä toiseen, eihän tää voi olla tylsää/masentavaa. Heräät aamuisin käyt töissä tuut kotiin siivoamaan/maksamaan laskuja sen sellasta katsot vähän telkkaria/olet tietokoneella käyt nukkumaan ja seuraavat 80-100 vuotta teet samat asiat uudelleen ja uudelleen mitä nyt dokailet käyt lomilla kun on niin vitun tylsää...

Tässä päälle pari kymppisenä kaikki on nähty koettu ja mistään ei saa sitä mielihyvää asioista mitä lapsena tuli saatua. Tällasta sinnittelyä loppu elämä, lisää lapsia tekemään että hekin pääsee kokemaan...

On se harmi kun ei voi valita tuleeko tänne maailmaan vai ei, sitä pitää vaan toivoa ettei toista elämää ole tulossa, sais vaan haihtua pois ilman olemassa olon tietämystä.

Paljon on viestejä tullut tähänkin avaukseen, muutaman jaksoi lukea alkupäästä, tämäkin viesti jää lukemattomiin, mutta sainpahan muutaman minuutin kulutettua pois elämästä "näin se homma etenee"

Kun olen yksin, nautin! Hiljaisuudesta, silläkin on äänensä. Nautin siitä, että kukaan ei halua huomiotani eikä kukaan puutu eikä vahdi tekemisiäni ja voin tehdä, mitä itse haluan! Kaikkein parasta on, kun voi itse valita TV:stä katsomansa ohjelman. Rentoudun ja tunnen syvää rauhaa.

Masturboin, katon nettipornoo ja masturboin, juon korin olutta ja masturboin ja joskus pelkästään juon olutta

Luen matka- yms. blogeja, hiplaan itseäni, teen kotitöitä, ulkoilen ja kuntoilen, seikkailen netissä ja teen virtuaalimatkoja. Hiplaan sitten taas hieman itseäni ja teen muita juttuja, ennenkuin mä meen nukkumaan. ;)

loputon yksinäisyys............................................................................................. kuuntelen masentavia biisejä..............................................................................
katson tv:tä..........................................................................................................
kiroan kaikki joista en tykkää...............................................................................
mietin, mitä tekisin huomenna.............................................................................
puhun itselleni, joskus jopa kuvaan itseäni kännykän kameralla........................
menen pois, tunnen ahdistusta...........................................................................

Kuuntelen musiikkia, kirjoitan, surffailen netissä, luen kirjaa, masturboin, katson televisiota/elokuvia, jumppaan, käyn lenkillä, puhun puhelimessa, menen valokuvaamaan, laulan karaokea, siivoan, hemmottelen itseäni, teen pienoismalleja... Semmoista :)

Puhun ja kiroilen paljon yksikseni, kun töissä ei parane manailla, ainakaan
ääneen. Saan hulluuden puuskia, eli järjestelen tavaroita, siirtelen
huonekaluja ja poljen kuntopyörällä verenmaku suussa. Saunon usein
kaiken sekamelskan päälle.

Runkkaan.

Vedän käteen.

Katson pornoa.

Katson pornoa.

Seison päälläni......

nimimerkki en jaksa yrittää: mitä sie et jaksa yrittää?ei sun tartte yrittää mitään.käy koulua niinkö jaksat,ulkoile koiras kans,sehän on sun paras ystäväs.varmaan susta tuntuu et sun pitäs olla tyytyväin kun on hyvä perhe ja kaikki ok,ei ne ulkoiset olosuhteet aina tee tyytyväistä mieltä,ei sun tartte siitä ittees moittia..kunhan pääset päivästä toiseen,niin yhtä äkkiä alkaaki kaikki tuntua jossain vaiheessa aivan siedettävältä..siis kuustoistavuotiaskin voi olla masentunut..anna ittelles aikaa olla sitä ...mie oon jo kuuskymppinen ja olin itte samanlainen ja elän vieläki...meitä mahtuu tähän maailmaa jös minkä moista

yritän päästä liikkeelle ja liikkeelle päästyäni yritän saada jotain aikaiseksi, mikä tuntuu mahdottomalta.
tappaisin itseni jos ei olisi lasta.
ei siksi että olisin masentunut vaan koska minulle ei ole mitään.on niin vitun tylsää. adhd lääkitys auttaisi mutta sitä ei saa koska tampereella psykologit käyvät medikalisaation vastaista taista taistelua.
älkääkä nyt alkako paasaa tai puhumaan tunteista. olen 30 v aikana selvittänyt nämä asiat.
viralliset tiet on käyty ja sieltä on tullut vain paskaa. saan apua vain jos suostun luopumaan itsetunnostani.

lepään, leikin koirien kanssa, lenkkeilen, luen, jumppaan, teen kotitöitä.. ihan perus arkea siis :)

KYSYTÄÄNPÄ TÄLTÄ MIINUSTAJALTA, joka päivät pitkät vaanii eri
viestiketjuja, peukuttaen alaspäin, ETTÄ MITÄ HEL_VETIN ILOA
tuostakin on ?

Ainoa todellinen yksinäinen tässä ketjussa ja tässä maassa on tuo miinuksia viesteihin tehtaileva nobody.

Ja sen hän tietää itsekin.

pyöräilen töihin 7km, teen11h työpäivän, poljen kotiin ja syön. eipä siinä yksinäinenkäön muuta ehdi. :D

runkkaan, pelaan, runkkaan, syön, runkkaan, pelaan, syön, runkkaan, juon, menen sauhuille ja sitten nukkumaan

yksin ollessa runkkaan ja haaveilen varatuista naisista. Katselen kaikki uusimmat toimintaleffat ja kaikkea pas_kaa koneelta. Välillä otan päikkärit, jos runk_kaamisen jälkeen vaikka väsyttää. Välillä katson koneelta jonkun sairaan pornoklipin ja runkkaan jälleen. Akat pilaa vaan välillä hyvän yksinolon.

Jaahas, täällä on joku käynyt yön aikana sekoilemassa. Hän taitaa olla vain huomionhakuinen yksinäinen. Melkein sääliksi sinua käy. Ei täällä kuitenkaan tarvitse ketään alkaa haukkumaan. Asiallisia vastauksia on mukavampi lukea.

pistän vaan bongin laulaa nii jaksaa katella taas niitä seinii

Tällä hetkellä hyvin monet ketjun viesteistä näyttää saaneen tasan 69 miinuspistettä. Joku näyttää keksineen hauskan tavan huijata tätä plussa/miinusjärjestelmää.

vuosi vuodelta yksin jääminen eri tilassa esim. muutoksia astrologiassa (liian aikaa vievä) ja mutta. Siis, olen tänään yksin viettäneenä ikäisekseni, voisin yhdellä kädellä sanoa, ei se, mitä teet, vaan mitä siihen on voinut sisältyä, noin niinkuin ei oikeustieteellistä ongelmaa ja muutakaan ... yksin voi jäädä menemällä yksin jäämiseksi, voi olla ettei tekijä olekkaan yksin, vaan tekijänä tilaisuuden tullen toinen, joka on yksin, mitä siis, haemme kun jään yksin, no sitähän sitten sitä samaa, voisiko olla useampiakin esim. kiroamassa vesikatto-välikatto yhteisöä

Ei voi kuin ihmetellä miten yksinkertaista porukkaa tänne kirjoittelee (suurin osa)! Useimmat ovat niin simppelin heikkoja ja luuserimaisia, etteivät kykene muuta kuin haukkumaan ja teilaamaan toisia!
Menkää ulos raikkaaseen ilmaan liikkumaan ja hymyilkää kaikille vastaantulijoille!
Sen jälkeen voi yksin olo tuntua paljon paremmalta ja merkityksellisemmältä!

Koitan kehittää itseäni opiskelemalla.. Piirrän ja maalaan paljon (lähes päivittäin), joskus innostun kutomaan sukkia, luen kirjoja mitä opiskelulta kerkiän ja katselen toisinaan leffoja. Nyt äsken kävin hiihtämässä järvellä ja lenkittämässä koirat.

Katon aikuisviihdettä ja vemputan

Kirjoittelen seksichattiin ja hivelen itseäni

Runkkaan.

Juon kaljaa ja katon pornoo. Fäppäilen siinä sivussa-

Opettelen olemaan yksin. Se on vaikeeta kun ei koskaan ole yksin ollut. Vaatii siis harjoitusta. Lisäksi opettelen uusia asioita. Tän viikonlopun aihe on sukan neulominen ja lattian laatoittaminen. Yleensä pyrin siihen että en ole juurikaan yksin eli yksinäiset viikonloput olen paljolti töissä.

Tänään oli hyvä ilma laittaa petivaatteet ulos tuulettumaan. Ajattelin lähteä vielä pienelle kävelylle raikkaaseen pakkasilmaan :)

RAKASTAN YKSINOLOA

Muutin sen vuoksi paikkakuntaakin, että saa olla yksin ja jättää kakki tutut ja tuntemattomat pois elämästäni. Samalla jäi työpaikkakin. Nyt teen töitä vain sen verran, kun tarve vaatii keikkaluontoisesti. Kaunis koti minulla on, eikä velkoja. Rahaa on myös pahan päivän varalle. En todellakaan tarvitse minkään sortin ystävyyssuhteita. harrastan, matkustelen ja vietän laatuaikaa kotona puuhastellen ja itsestäni hyvää huolta pitäen. Hyviä ystäviä minulla ei ole ollut koskaan, aina on tullut pettymyksiä. Sisarukset ja sukulaiset ovat myös pahinta luokkaa. Sellaista kilpailua, kateutta, pahanpuhumista ja yhtä sekasotkua koko seurakunta. Onneksi on saanut hyvällä omalla tunnolla jättää kaikki ihmissuhteet taakseen ilman pienintäkään kaipuuta ja omantunnon tuskia. Rauha on tullut sieluuni ja mieleeni. Voin sanoa, että olen täydellinen erakko. Mutta en onneton, vaan onnellinen. Ainut asia, mikä on, että ahdistun, jos joku yrittää ottaa minuun yhteyttä vaikka kännykällä. En vastaa, että ei päivä mene pilalle. Olen kuullut, että minusta on puhuttu entisellä paikkakunnallani, että olen pimahtanut. Ei haittaa, antaa puhua. Panin vielä lisää vettä myllyyn, kun minun erään asian takia täytyi käydä entisellä paikkakunnallani. Näin muutaman tuttavan, joista yksi tuli kysymään, että mitä kuuluu. Vääntelin naamaani ihmeellisesti ja irvistelin. Lähti äkkiä suksimaan pakoon. Nauroin makeasti itsekseni. En kerta kaikkiaan vielä kertaakaan ole tuntenut oloani yksinäiseksi. Kävin äsken ostamassa itselleni ruusuja maljakkoon, kakun ja uusia vaatteita synttärilahjaksi. Olo on onnellinen!

Mietiskelen kaikkea mahdollista ja pyrin harjoittamaan omatoimista psykologian/ihmistoiminnan opiskelua. Ja vedän käteen tietenkin.

Pelaan, ja se oli sitten siinä.