Olen ymmälläni...Tapahtumaketju perheessämme purkautui syksyllä. Olemme olleet yhdessä liki 30 vuotta ja mieheni on ollut työnarkomaani. Nyt viime kesänä vauhti kiihtyi valtavaksi. Hän ahersi aamu kuudesta yö kahteentoista. Syksymmällä hän oli alkanut tuntea olonsa raskaaksi. Kunnes...yhteinen perhetuttumme oli alkanut ottaa häneen enenevästi yhteyttä ja jonkunlainen suhdehan siitä kehittyi. Mies ei muistanut tarkalleen päivämääriä, ei minun sanomisiani hänen muuttuneesta käytöksestään yms. Hän kertoi olleensa jossain oudossa tunnetilassa, mutta ihastumista ja rakastumista tämä ei ollut hänen tuntemuksiensa mukaan. Tämä nainen on häntä vanhempi iältään. Nainen oli ehdotellut kaksi kertaa tapaamisen syrjäisellä paikalla ja johdatellut miestä seksiin, josta ei kuitenkaan ollut käytännössä tullut mitään... Tapahtuneen jälkeen mies alkoi inhota itseään, naista ja tämän yhteydenottoja mutta oli sanojensa mukaan ollut täysin voimaton kieltämään naista ottamaan yhteyttä. Lopulta tämä koko asia paljastui ja sen myötä mies vajosi syvään masennukseen, itseinhoon ja makasi vain paikoillaan sohvalla viikkotolkulla lähes. Yleislääkäri kirjoitti kaksi kuukautta sairaslomaa. Tämän aikana miehen tila koheni, mutta kokonaan hän ei vielä ole kunnossa. Nyt sitten...on alkanut uusi vaihe: miehestä tullut mielestäni yliaktiivinen. Hän siivoilee, suunnittelee yritystoimintaansa kiihkolla ja unet vähentyneet. Toissa talven mies käytännöllisesti katsoen nukkui kaikki illat väsymyksen takia ja viime talvena puolestaan lepo jäi vähälle. Nyt pelkäänkin, että tästä tilanteesta ei seuraa hyvää. Lääkäri oli ohjeistanut kuuntelemaan läheisiä, mutta mies lähinnä ärtyy, mikäli asiasta huomauttaa. Mitään lääkitystä ei oltu aloitettu kahden käynnin jälkeen vaan tilanne kuulemma korjautuisi itselleen. Pitää välttää stressiä, joka laukaisi tämän tilanteen. Tuossa loppukesän tilassa mies osti myös auton, jonka hankintaa hän myöhemmin mietti: sen ostaminen ei kuulemma ehkä ollutkaan järkevä päätös. Mitä voisin tehdä, ettei tässä eksytä jälleen sivuraiteille elämässä?? Olen itse vielä masentunut tuosta tapahtuneesta ja välillä itkuinenkin. Asian käsittely jäi minulta nimittäin lähes kokonaan miehen sairasloman vuoksi, sillä koin, että hänen tilanteensa oli paha ja en voinut tuoda kaikkia tunteitani julki. Osan tietenkin sain kelattua mielessäni. Onko tämä edellinen tapahtuma mielestänne kaksisuuntaiseen viittaavaa?? Mies on aina ollut rauhaton ja ainoa tapa rauhoittua on nukkuminen. Joskus jopa liikaunisuus. Kaipaisin vertaistukea täältä, jotta osaisin edes jollain tavoin toimia oikein.
Kaksisuuntaistako vai mitä?
neuvoton
7232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vai niinn
Kaksisuuntainen ei ilmene enää iäkkäillä ihmisillä.
Kaksisuuntaiseen sairastutaan jo nuorella iällä.
Minkälainen miehesi oli nuorempana?
No ei kyllä pidä paikkaansa et sairastutaan nuorella iällä. Monet on sairastunu 40-ikävuoden jälkeen.
"Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastutaan yleensä nuorena aikuisena, mutta sairastumisikä voi vaihdella lapsuudesta vanhuuteen."
Ei ole helppoa alottajalla. Miehesi on sairastunut vakavasti ja tarvitsee pikaisesti oikean lääkityksen ettei tilanne huononesi.
Bibothan valehtelee todella paljon ja uskovat itsekkin valheitaan. Kai se psyyke jotenkin alitajuisesti kieltää ne pettämiset ja kauheudet joita ei voi masennuksessa tajuta.
Sinä läheisenä olet varmaan saanut niskaasi kaikki syytökset hänen teoistaan. Vai?
Vuoristoradalla olet ja kannattaa miettiä jäätkö seuraavalla pysäkillä pois vai seuraatko miestäsi joka vie sinunkin elämäsi vaikeuksiin.
Yleensä bibot valikoivat puolisikseen kunnollisen rauhallisen ns. normaalin puolison joka sitten joutuu kantamaan sairaan ihmisen vihan ja syytökset.
Bipot valehtelee tosi paljon? :D Olisko toi lause pitänyt vääntää muotoon, "Bipot valehtelee usein maniassa." Muuten bipot ei valehtele yhtään sen enempää kuin terveetkään. Ziisus taas tätä touhua.
"Yleensä bibot valikoivat puolisikseen kunnollisen rauhallisen ns. normaalin puolison joka sitten joutuu kantamaan sairaan ihmisen vihan ja syytökset." Niinkö? ettet vaan itse nyt valehtelisi oikein kunnolla? Itse bipona oon seurustellut kolmen bipon kanssa, yhden masentuneen ja yhden pakko-oireisen kanssa. Jokaisella jonkinlainen päihdeongelma. Kuinkahan monta bipoa mahdat tuntea? Varmaan yhden. Itse tunnen aika monta ja monet ovat olleet aivan hirveissä suhteissa mm. narsistien kanssa. Että se siitä teoriasta. Puhuisit edes asiaa joskus.
Anteeksi todellakin yleisämiseni. En yleensä yleistä asioita koska mailmassa me kaikki ihmiset ollaan yksilötä. Sorry!
Tarkoitukseni oli todellkin kertoa manniaa sairastavan henkilön persoonasta joihin kuuluu kyseiset narsistiset piirteet.
Läheiseni on myös masennuksessa aivan surullisen säälittävä ja eihän sellaista kukaan voi syyttää tekemisistään. Ei voi kuin ymmärtää ja tukea, mutta siinähän se dilemma on kun raun ja raun tämä sama rumpa jatkuu niin ei sitä kukaan jaksa. Siinä menee omaelämä ihan pirstaleiksi.
Vaikka kuinka rakastaa toista ylikaiken, niin loputon maaaninen käytös on vaan niin omaisen sairaus.
Maaninen on silloin omasta mielestään parhaimillaan eikä tajua tilaansa vaan tekee järjettömyyksiään. Minä en enää jaksa!
Niinhän ne usein maniaan kuuluu. Ja se on läheisille rankkaa. Sehän se on kun rakkaus ei paranna ketään. Ei sun tarvitse jaksaa. Sun pitää myös ajatella omaa jaksamistasi. Et voi pitää ikuisesti huolta toisesta ihmisestä, jos oma jaksamisesi ei riitä siihen. Pitäisi saada lääkitys kuntoon, että elämä voisi sujua edes jotenkin normaalisti. Sehän se ongelma on kun monet maanikot eivät lääkkeitä halua. Voimia! Toivottavasti kevät toisi tullessaan jotain hyvää elämääsi.