Luin palstaa pitkästä aikaa taas ja hämmästyin, kuinka ohut tietämyksentaso on eräillä täällä kirjoittavista. Kerrataan siis hieman yhteiskuntamoraalia ja tähän liittyvää lainsäädäntöä.
Taulukauppa on lainmukaista liiketoimintaa, kaupunkien taidegalleriat eivät siis ole rikollisten pesäpaikkoja. Taulujen ostaminen toisten rahoilla on sitä vastoin väärin. Luottamusaseman väärinkäyttö on rikollista ja ennen kaikkea se on erittäin moraalitonta. Luottamusaseman kertoo jo sen, että ollaan tilanteessa jossa (luottamukseen nojaten)käsitellään itselle kuulumattomia rahoja tai asemaan kuuluvaa valtaa.
On aika merkillistä, jos puolustuksena esitetään, rahoja käytetyn väärin jo niin pitkään, ettei varkaudesta voida tuomita. Käytännössähän varkaudesta on silloin kyse, kun säätiön varoja otetaan itselle ja lahjoitetaan kavereille.
Mikäli syyllistytään lahjoman vastaanottamiseen, silloin täytyy lahjoman antajan voivan olettaa saavansa jotakin hyötyä vastaanottajalta.
Jos Raha-automaattiyhdistys jakaa lahjoman antajalle avokätisesti avustuksia, silloin kyse on lahjonnasta. Jos antaa vaaliavustuksia politiikolle, silloin ei välttämättä ole kyse lahjonnasta, ellei vastapalveluksia ole odotettavissa. Nuorisosäätiö jakoi avustuksia mm. Vanhasen vaalikamppanjaan, eikä Vanhasta tästä syytetty. Urheilusäätiö jakoi avustuksia Haloselle, tästäkään ei Halosta voida syyttää. On hyvä erottaa se, mikä on lahjontaa ja mikä vaalirahoitusta. Vaalia voidaan siis tukea, ellei rosvota toisille kuuluvia rahoja ja/tai ei syyllistytä lahjontaan.
Yhteiskuntamoraalia on hyvä aina välillä tarkastella, Suomessa vaalirahoitussotkun selvittelyyn jouduttiin koska EU.n korruption vastainen kamppanja vaati myös poliittisen rahoituksen läpivalaisua. Unionista on ainakin se hyöty ollut, etteivät nurkkakuntalaiset maantavat saa jatkua kohtuuttomina.
Taulukauppa on lainmukaista liiketoimintaa, kaupunkien taidegalleriat eivät siis ole rikollisten pesäpaikkoja. Taulujen ostaminen toisten rahoilla on sitä vastoin väärin. Luottamusaseman väärinkäyttö on rikollista ja ennen kaikkea se on erittäin moraalitonta. Luottamusaseman kertoo jo sen, että ollaan tilanteessa jossa (luottamukseen nojaten)käsitellään itselle kuulumattomia rahoja tai asemaan kuuluvaa valtaa.
On aika merkillistä, jos puolustuksena esitetään, rahoja käytetyn väärin jo niin pitkään, ettei varkaudesta voida tuomita. Käytännössähän varkaudesta on silloin kyse, kun säätiön varoja otetaan itselle ja lahjoitetaan kavereille.
Mikäli syyllistytään lahjoman vastaanottamiseen, silloin täytyy lahjoman antajan voivan olettaa saavansa jotakin hyötyä vastaanottajalta.
Jos Raha-automaattiyhdistys jakaa lahjoman antajalle avokätisesti avustuksia, silloin kyse on lahjonnasta. Jos antaa vaaliavustuksia politiikolle, silloin ei välttämättä ole kyse lahjonnasta, ellei vastapalveluksia ole odotettavissa. Nuorisosäätiö jakoi avustuksia mm. Vanhasen vaalikamppanjaan, eikä Vanhasta tästä syytetty. Urheilusäätiö jakoi avustuksia Haloselle, tästäkään ei Halosta voida syyttää. On hyvä erottaa se, mikä on lahjontaa ja mikä vaalirahoitusta. Vaalia voidaan siis tukea, ellei rosvota toisille kuuluvia rahoja ja/tai ei syyllistytä lahjontaan.
Yhteiskuntamoraalia on hyvä aina välillä tarkastella, Suomessa vaalirahoitussotkun selvittelyyn jouduttiin koska EU.n korruption vastainen kamppanja vaati myös poliittisen rahoituksen läpivalaisua. Unionista on ainakin se hyöty ollut, etteivät nurkkakuntalaiset maantavat saa jatkua kohtuuttomina.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Niin, rikoshan se on napin varastaminenkin.
Aivan käsittämättömällä tavalla vähättelet korruptiorikoksia ja väärinkäytöksiä, jossa pelataan muiden rahoilla. Korruptio on yhteiskunnan syöpä ja tuloksia voi katsoa vaikkapa Kreikan nykytilasta. Korruptiota ei voi missään suhteessa verrata johonkin nappien varastamiseen.
Tässä kävi luullakseni samankaltainen juttu, kun -90 luvun lamassa joidenkin pankkien hallitusten jäsenille. Syytteeseen joutuneista tuskin kukaan tajusi, että hallituksen rivijäsenilläkin on vastuu operatiivisen johdon toimien tarkasta seuraamisesta ja valvonnasta. Maan tavan mukaan ne olivat leppoisia kunniatehtäviä, laki sanoi ja sanoo toista.
Säätiöiden toiminnassa on varmaankin kyse samankaltaisesta ymmärtämättömyydestä. On jatkettu vanhaan malliin. Oikea tapa olisi ollut selvittää tarkoin säätiön säännöt ja noudattaa niitä. Tätä ei tehty ja kun asiaa alettiin selvittämään siinä katsottiin mitä laki sanoo. RKP:ee on hoitanut asiansa oikein säätiöiden säännöissä tuki on mahdollista.
Vertaus varkauteen on yliampuva, se ettei toisen omaisuutta voi ottaan opitaan jo lapsena. Säätiöiden toimintaa ei.
Tälläisissä tapauksissa jotkut joutuvat syytteeseen asiasta jota on pidetty normaalina toimintana. Jälkikäteen on helppo kertoa mitä olisi pitänyt tehdä. Se ei taida helpottaa nyt tuomion saaneita.
Oikeus käytäntö on meillä luvattoman sekalaista. Hovioikeus muutta liian usein käräjäoikeuden päätöstä ja korkein oikeus antaa vielä erilaisen tuomion usein äänestyksen jälkeen.
Olen aina välillä miettinyt, onko suomessa lakien säätäminen niin sekavaa että kolme tuomioasetetta antavat erilaiset tuomiot. Tästä ehkä merkittävin on Auerin tapaus.
Luultavasti tästä säätiöasiasta valitetaan, joten tietänemme vasta 3-4 vuoden kuluttua lopullisen sanan
Säätiöiden toiminta on verovapaata ja usein myös yhteiskunnan varoin tuettua, tämä ns. kolmas sektori on myös meillä varsin tärkeä lisä yhteiskunnalliseen toimintaan.
Nuorisosäätiö sai avustuksia RAY:ltä, toimintaa lainoitettiin valtion toimesta, myös kaavoituspolitiikassa huomioitiin säätiön yleishyödyllisyys. Ei vaadi kovin korkeaa moraalia, jotta voi ymmärtää, etteivät rahat ole tarkoitettu yhden puolueen poliittisen toiminnan tukemiseen. Säätiön rahojen käyttö omaan vaalikampanjaan, se on jo varsin härskiä toimintaa. Mikäli kyse olisi jostakin muusta kuin vaalitoiminnasta silloin käsiteltäisiin, liiketoiminnasta saatujen rahojen pistämistä omaan liivintaskuun, kavalluksena. Aivan katteettomasti ei Kaikkosen takaisinmaksuvelvollisuutta siis määrätty.
Samaa mieltä olen oikeuskäytännön sekavuudesta. Suomessa tulisi myös lainsäätäjän tahtoa noudattaa paremmin, nykyisen tuomiot ovat turhan usein asteikon alapäästä. Meillä on myös maantapana se, ettei tuomioihin puututa, vaikka lainsäätäjillä ei ole lupa sekaantua yksittäisiin tuomioihin kolmikantaperiaatteen mukaisesti, kyllä julkista keskustelua voitaisiin kuitenkin käydä. Korkeimmanoikeuden tuomiotkaan eivät enää ole lopullisia, koska valitusoikeus on olemassa. Ihmisoikeustuomioistuinten päätöksiä tulisi tulkita lopullisina linjanvetoina, näin ei kuitenkaan aina tapahdu.
Nuorisosäätiön tapauksessa on kyse nimenomaan olemattomasta moraalista. Kaikkonen osoittaa vaan typeryyttään, kun vieläkin vänkää, ettei hän ole tehnyt mitään rikollista. Kun yhteiskunnan verovaroja käytetään tällaisen säätiön tukemiseen, on päivänselvää, että säätiön toiminnasta vastuullisten tulee huolehtia siitä, että rahat käytetään vain ja ainostaan siihen tarkoitukseen, mihin ne on myönnetty. Muutoinhan säätiöt voisivat aivan härskisti käyttää veronmaksajien vilpittömyyttä hyödyksi ja panna rahat omiin liiveihinsä. Tämä on aivan verrannollinen siihen, että kerätään rahaa syöpäsairaiden lasten hyväksi ja pannaan saadut rahat toimintakuluina omaan lompakkoon. Kaikkosen moraali on todella veltto ja tällainen moraalia vailla oleva kaveri pitäisi panna sivuun kaikesta, missä voidaan päättää muiden ihmisten asioista.
Ei se oikeuskäytäntö niin sekavaa ole. Hovioikeudet voivat muuttaa jonkin verran ratkaisuja, jotta se vastaisi ns. yleistä linjaa koko maassa. Sitten on tietysti aidosti jurdisesti tulkinnanvaraisia asioita, joita lainsäädännön tasolla ei ole voitu tietenkään huomioida, koska lait laaditaan sen verran yleisluontoiseen muotoon. Tuomitut valittavat myös herkästi senkin vuoksi, että tuomion täytäntöönpanoa voidaan sillä tavoin lykätä.
Riskotuomioita ei tuomita turhan usein asteikon alapäästä. Tällainen väite on yleinen harha. Tuomioiden jakauma on sellainen, että asetikon alapään tuomioita on selvästi eniten ja yläpään tuomioita vähän. Mutta syy siihen ei ole tuomioissa vaan rikosten rakenteessa. Lieviä tekoja vaan on ylivoimaisesti eniten. Parhaiten tämä tulee näkyviin vaikkapa ylinopeuksissa. Ylivoimaisesti suurin osa niistä on sellaisia, missä sallittu raja ylitetään suhteellisen vähän. Sen sijaan erittäin harvinaisia ovat teot, missä ajetaan autolla esim. yli 200 km/h. Samaan tapaan varkausrikoksista selvä enemmistö on näpistyksiä ja yli 100 000 euron varkaudet alkavat olla jo varsin harvinaisia. Tuskin kansalaiset hyväksyisivät sitä, että esim. alhaisista ylinopeuksista alettaisiin tuomiota lähes yhtä ankaria rangaistuksia kuin törkeistä ylinopeuksista.
Menee hieman asiasta sivuun, mutta kyllä suomalainen oikeuskäytäntö on löysä, ainakin mitä väkivaltarikoksien tuomitsemiseen tulee.
Aivan äskettäin julkisuuteen tullut Korkeimmanoikeudenpäätös on erikoisen hämmentävä. Kotoa karanneen alaikäisen työtön raiskaustuomio, missä tekijänä oli poliisi. Poliisi oli näyttänyt virkamerkkiään ja vienyt tytön asunnolleen ja kyse ei ollut, tämän tulkinnan mukaan virkarikoksesta. Tytön olisi pitänyt tietää, ettei virkamerkin näyttäminen tarkoita sitä, että henkilö on virantoimituksessa. Koska nykyisin nuoriso saa yhteiskuntatietoutensa amerikkalaisista sarjakuvista, silloin on luonnollista että virkamerkki erehdyttää. Aivan varmasti myös ko. poliisi tämän tiesi. Täysin oikeustajun vastainen tuomio.
Suomen korkeinoikeus hangoittelee myös Ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä vastaan, tämä näkyy varsinkin sananvapaustuomioissa. Emme ole tältä osin eurooppalainen valtio.
Samaa mieltä olen muuten mielipiteissäni kanssasi.
Tuosta KKOn ratkaisusta olen samaa mieltä kanssasi. Se on outo. Minusta ratkaisussasi olisi pitänyt panna painoa sille, miten raisakttu tyttö koko poliisin aseman eikä sille, toimiko tämä juuri sillä hetkellä virantehtävävissä vai ei. Lisäksi tytön hädänlainen asema on voinut velvoittaa poliisia toimenpiteisiin vapaa-ajallakin.
Lopputuloksen kannalta virkarikos on tässä onneksi vain sivujuonne. KKO tosin alensi sen perusteella rangaistusta 3 kk, mitä minusta ei olisi pitänyt tehdä, vaikkei poliisia olisi tuomittukaan virkarikoksesta. Onneksi hovioikeus sitä ennen kuitenkin muutti kärjäoikeuden päätöksen oikeudenmukaisemmaksi muuttamalla tuomion ehdottomaksi ja lpidentämällä sitä 6 kk eli yhteensä 2 v. 6 kk vankeutta.
Hiljattain julkisuudessa oli yksi "maan tapa" jonka rinnalla nämä säätiöiden taulukaupat ovat pikkujuttu.
HOK-Elanto on maksanut vuokraa työväenyhdistyksen omistamasta liiketilasta, sattumoisin tuon työväenyhdistyksen puolesta sopimuksen tehnyt oli myös Elannon halinnossa. Vuokrarahoja ohjattiin mm.t erään hallituspuolueen edustajien vaalikassoiin.
Kiinteistöekinottelun kautta siirtyy paljon rahaa puolueiden kassaan. RKP:tä lähellä on paljon kiinteistösijoituksilla rahaa tahkoavia säätiöitä ja yhdistyksiä. samoin noilla esimerkin työväenydistyksillä. Ja jopa Persujen huimasti lisääntyneitä puoluetukirahoja on ohjattu kiinteistoihin joiden hallintaa on sitten erilaisin sumplimisin järjestelty.
HOK-Elanto on liikelaitos, joka voi toimia terveiden liiketalousperiaatteiden mukaisesti, tai jättää näin tekemättä. Kyse ei ole yhteiskunnallisesti tuetusta yleishyödyllisestä toiminnasta.
On hyvä erottaa aina se kuka pelimerkit maksaa, silloin kun markkinatalousjärjestelmässä keskustellaan moraalista.
Tietenkin myös puolueilla on oikeus liiketoimintaan, kyse on vain siitä, mitä varten säätiöitä on perustettu. Säätiö voidaan perustaa puoluetta tukemaan ja näin tukeminen on pikemminkin pakollinen kuin lainvastainen.
HOK Elanto on liikelaitos, jonka jotajat nimittää Hallintoneuvosto, jota sattumoisin johtaa sama henkilö kuin tilat vuokrannutta Työväenyhdistystä.
On hyvä erottaa aina se kuka pelimerkit maksaa, silloin kun markkinatalousjärjestelmässä keskustellaan moraalista.
Tässä tapauksessa siis pelimerkkien maksamisesta päätti sama henkilö joka otti ne vastaan. Ihan ihmeellinen yhteensattuma on vielä sekin, että kyseinen yhdistys sattui myös rahoittamaan tuon henkilön kuntavaalikampanjaan, kuten hänen vaalirahailmoituksestaan voimme lukea
Tietenkään tuossa ei ole mitään moraalitonta tai väärää. SDP ja sen lähellä olevat toimivat aina korkealla moraalilla, josta tuossa on suurenmoinen esimerkki
Vaikka HOK-Elanto on 563 532 asiakasomisteinen yritys, niin siitä huolimatta se on liikelaitos, joka toimii markkinataloussääntöjen mukaisesti. Kyse ei ole yhteiskunnan rahoista, eikä myöskään yleishyödyllisestä toiminnasta. SOK-Elannon hallintoneuvosto päättää siis siitä onko toiminta ollut terveiden liiketoimintaperiaatteiden mukaista.
Vaikka kyseessä on Suomen laajimmin omistettu yritys: yli puoli miljoonaa asiakasomistajaa ovat nimensä mukaisesti sekä osuuskaupan asiakkaita että sen omistajia, siitä huolimatta keskustelemme liikeyrityksestä, jonka omistajat määrittelevät liiketoimintaperiaatteet; luonnollisesti lainsäädännön puitteissa. Tietenkin omien vaalirahoituksien järjesteleminen noin, nostattaa omistajien kulmakarvoja, mutta eipä juuri muiden.
Edelleenkin pelimerkkien hankkiminen yhteiskunnan tai velkojien rahoilla on väärin ja moraalitonta. On hyvä huomata se, miten ja mistä rahoitus hankitaan, luottamusaseman väärinkäyttö on erittäin tuomittavaa silloin, kun yhteisistä varoista on kyse. Kyse on yhteiskuntamoraalista ja myös luottamuksesta siihen, ettei yhteisiä rahoja hassata yksityisten ihmisten tarpeisiin.
Demokraattinen yhteiskuntajärjestelmä perustuu luottamukseen, vain siten edustajapohjainen hallinto voi toimia. Kyse ei siis ole pelkästään yksilömoraalista vaan koko järjestelmän pohjana toimivasta luottamuksesta. Yhteiskuntarauha järkkyy varsin nopeasti, jos kansalaiset eivät voi luottaa puolueiden ja niissä toimivien yksilöiden moraaliin.
Aivan. Olet oikeassa
Suurkapitalistiomistajien kulmakarvat joutaakin nousta
SDP ja puolueen Helsingin piirin johtaja ja samalla kyseisen työväenyhdistyksen johtajaon osoittanut harvinaisen korkeaa moraalia tuossa liiketoimessaan HOK-Elannon kanssa, jonka hallintoneuvoston johtaja hän myöskin on.
Tullaista suoraselkäistä toimintaa tarvitsisimme Suomen talouselämään enemmänkin, silloin varmasti kaiken maailman taulukauppiaiden toimet loppuisi
>>>Taulukauppa on lainmukaista liiketoimintaa, kaupunkien taidegalleriat eivät siis ole rikollisten pesäpaikkoja. Taulujen ostaminen toisten rahoilla on sitä vastoin väärin.
Käsittääkseni nuorisoasuntoihin ostetut taulut päätyivät varastoihin, ilmeisesti taiteellinen taso ei asukkaita miellyttänyt.
Taulujen myynti on ollut varsin hyvä tapa vaalirahoituksen hankkimiseen. Tukija on saanut jotakin näkyvää tuestaan, taitelijat taulujaan myydyksi ja vaalirahaa on ehdokkaalle tullut. Taulukauppa ei sinänsä ole tuomittavaa, ei, vaikka osa tauluista on ollut luokattoman huonoja etsauksia ja/tai sisustustaluiksi luettavissa.
Taulujen hankinta rakennusmäärärahoilla ei ole asianmukaista, tämän tyylinen elitismi tulee vasta myöhemmässä vaiheessa kyseeseen.
Nuorisosäätiön edustajan mukaan tauluja oli oikeasti ripustettu asuntojen yhteistilojen seinille. Se on sikäli helppo uskoa, koska näin aikoinani tauluja opiskelija-asuntosäätiön yhteistilojen seinillä. Ehkä ne oli maan tapaa noudattaen vastaavalla tavalla, mutta jo vuosikymmeniä aiemmin.
Oletko varma, että Nuorisosäätiön osalta oli kysymys rakennusmäärärahoista? Itse en olen sellaiseen tietoon törmännyt edes prosessin aikanan. Tämän tyyppiset säätiöthän saavat myös vuokratuloja ja asuntoja voidaan koristella niiden avulla myös jälkikäteen. Elitismistä en puhuisi.
Aikoinaan nuorisosäätiön varainkäytöstä syntyneen kohun myötä paljastui, tauluja sijoitetun pääasiassa varastoihin. Ryhtymättä mitenkään taidearvostelijaksi, niin sijoituspaikka oli näiden "teosten" suhteen aivan oikea.
Vuokratuloja ei voida käyttää aivan miten sattuu, ei, mikäli säätiömuodosta on kyse. On aina hyvä erottaa normaaliliiketoiminta ja yleishyödyllinen toiminta toisistaan, ainakin mikäli varainkäytöstä puhutaan. Liiketoiminasta saatua tuloa voidaan käsitellä omistajien mielenmukaisesti, mutta yhteiskunnan tukeman toiminnan mahdollisia voittoja ei.
Guggenheim esimerkistäsi vielä, taulukauppaa ei yleistesti käydä omilla tauluilla. Vaalitaulut tilataan taiteilijalta ja muudään sitten ja voitto on vaalityössä valuuttaa. Vaalitaulut ovat yleensä grafiikkaa ja niiden jälleenmyyntiarvo on olematon, koska vedosmäärät ovat niin suuret. Jonkin verran lienee myös sisustustauluja käytetty mutta harvemmin. Guggenhainsäätiö valikoi teokset, joita museoihin saa sijoittaa. Säätiö takaa näin laadun, tämä on osa säätiön säännöstöstä, joista ei tingitä.
Luepa tuo kuvitteellinen esimerkkini uudestaan. Kuten jo siinä selkeästi totesin, olennaista imartelussa ei ollut, tulisiko kyseinen taulu oikeasti Guggenheim-museoon, vaan Pajusen ostosta saama vastapalvelus.
Eli kerran vielä:
Tyhmempikin ehdokas olisi tajunnut, että taulukauppa edellyttää häneltä tuota nimenomaista vastapalvelusta, vaikka taulu päätyisi kaupungintalon kellariin.
Ja päinvastoin:
Tyhmempikin ehdokas tajuaisi, että taulukauppa voisi jäädä syntymättä, mikäli hän siinä myyntitilanteessa toteaisi, ettei aio edistää Guggenheim-museota omassa valtuustoryhmässään.
Kiitollisuudenvelka voisi olla niin suuri, että ehdokas oikeastikin päätyisi Guggenheimin kannalle.
Esimerkkini oli kuvitteellinen, mutta vastaavaa vaalikorruptiota virkamiesten ja kaupunkien luottamuselimissä toimivien ehdokkaiden välillä on voinut tapahtua muiden hankkeiden osalta vaikka kuinka paljon.
Mitä noihin säätiöihin tulee, olisi mielenkiintoista nähdä kattava tutkimus, jossa vertaillaan julkista rahaa saaneiden säätiöiden voitonjakokohteita keskenään. Esimerkiksi RKP-taustaisten säätiöiden sanotaan voineen rahoittaa RKP:tä vapaasti siinäkin tapauksessa, että ovat saaneet yhteiskunnalta rahaa. Miten tämä on mahdollista?
Säätiöiden rahojen käyttöä säätelee säädekirja
--------
Säätiö perustetaan säädekirjalla tai kirjallisella testamentilla. Perustamismääräyksessä tulee mainita säätiön tarkoitus ja säätiölle tuleva omaisuus. Säädekirja on päivättävä, perustajan tai perustajien allekirjoitettava ja kahden henkilön oikeaksi todistettava.
Perustamisluvan edellytyksenä on, että säätiön tarkoitus on hyödyllinen. Perustamislupaa ei voida myöntää esim. jos säätiön tarkoituksena on liiketoiminnan harjoittaminen tai jos säätiön pääasiallisena tarkoituksena ilmeisesti on välittömän taloudellisen edun hankkiminen säätiön perustajalle tai toimihenkilölle. Lupaa ei voida myöskään antaa, jos säätiölle tuleva omaisuuden arvo on alle 25.000 € tai sellaisessa epäsuhteessa säätiön tarkoitukseen, ettei säätiön perustamiselle ole edellytyksiä.
----- Lainaus säätiölaista
RKP säätiöiden on mahdollista rahoittaa puoluetta, koska säätiöt ovat usein testamenttipohjaisia ja niiden tarkoituksena on ruotsinkielen edistäminen myös poliittisesti. RKP.n säätiöt eivät juuri saa valtionavustuksia, eivät siis ne jotka puoluetta tukemaan ovat perustettuja. RKP:lla on useita säätiöitä, eräs jakaa mm. stipendejä lukion päättäneille, heille jotka ovat menestyneet toisen kotimaisen kielen opinnoissaan. Säädekirjassa on siis oltava maininta poliitisesta tukemisesta, muuten sitä ei voi tehdä.
Myös Nuorisosäätiön säädenkirjassa ja myös ensimmäisissä säännöissä oli vastaavanlainen maininta keskustan poliittisesta tukemisesta, mihin säätiön puolustuskin tukeutui.
Jostain syystä - ehkä tarkoituksellisesti - maininta kuitenkin pudotettiin jossain vaiheessa säännöistä pois, joten oikeus joutui harkitsemaan, onko säädekirja enää voimassa. Puolustuksen mukaan säädekirja on sääntöjä vahvempi asiakirja, eikä sitä voida säännöillä kumota.
Kyllä noissa RKP:n säätiöiden säädekirjoissa ja säännöissä voi olla vastaavia ristiriitaisuuksia. Epäilen, että myös niiden etu on ollut naamioida itsensä pelkiksi ruotsin kielen ja ruotsinkielisen kulttuurin ajajiksi ilman mainintaa RKP:stä. Automaattisestihan mikään kieli ja puolue eivät toisiinsa liity. Myöskään epämääräinen viittaus "poliittiseen edistämiseen" ei riitä kohdistetun vaalituen perusteeksi.
RKP-taustaiset säätiöt ja niiden voitonjako pitäisi ottaa tarkan juridisen tarkastelun kohteeksi.
"Puolustuksen mukaan säädekirja on sääntöjä vahvempi asiakirja, eikä sitä voida säännöillä kumota."
Jos näin on ja tuolla perusteella juttu voitetaan? Niin saattaapa olla että "muutama" euro yhteiskunnan antamia tukia peritään takaisin... Kas kun tuet on annettu esitettyjen ja niiden mukaan joiden on kuviteltu olevan voimassa. Jos alkuperäiset ovat voimassa niin lähtee saman tien oikeus suurimpaan osaan avustuksia. Mutta että suo siellä...
Ei voi kuin hävitä... Pelkkää hävittävää siis...
Varmaankin se tarkoitus liittyi siihen, että säätiö voisi saada yhteiskunnan tukea. Tuen saamista piilopuoluetukeen olisi voinut olla vaikea perustella. Siksi poisto varmaan tehtiin. Eli avustuksia on haettu vain sääntöjen osoittamaan tarkoitukseen.
Säätiölakia muutettiin vuonna -87, muutos vaikutti myös olemassa oleviin säätiöihin, siis niihin jotka toimivat verovapaasti, yleishyödyllisesti ja valtionapuja nauttien. Laissa nimenomaan on myös Keskustapuoluetta koskeva kielto, jos säätiön tarkoituksena sen sääntöjen mukaan on liiketoiminnan harjoittaminen tai jos sen pääasiallisena tarkoituksena ilmeisesti on välittömän taloudellisen edun hankkiminen säätäjälle tahi säätiön toimihenkilölle, perustamislupaa ei voida myöntää.
Käytännössä vanha säädekirja menetti merkityksensä tämän lain voimaan tullessa. Ellei säätiötä voida perustaa, ei se voi myöskään toimia entisin edellytyksin. Tosin on ymmärettävää, ettei muuttunutta lainsäädäntöä huomioida heti. Lainsäätäjän olisi kuitenkin itse oltava perillä siitä, milloin pelisäännöt ovat muuttuneet. Tietämättömyyteen vetoaminen vaikuttaa merkilliseltä, etenkin kun jopa tavallisilta kansalaisilta odotetaan lainsäädännön tuntemista.
Hallituksenjäsenten on tunnettava oman alansa lainsäädäntö aina. Korvausvelvollisuus räpsähtää nopeasti ja leivätön pöytä kutsuu jos lakia ei noudateta.
Pitkästä aikaa minäkin täällä käyn juuri nyt, ja siksi katson aiheelliseksi kiittää. että jaksat ylläpitää asiallisuutta tällä palstalla. Minulta innostus hyytyi jo kauan sitten.
Heh
Kiva kun kuitenkin käyt joskus. Välillä minunkin innostus hiipuu, varsikin kun Keskusta ei ole kovin tärkeä toimija, joskus kuitenkin innostuu kirjoittelemaan.
Se että Vanhanen vastaanotti avustuksia Nuorisosäätiöltä on vähintäänkin moraalitonta. Hänen jos kenen olisi pitänyt tajuta, että kyse on rikollisesta rahasta. Vanhanenhan oli Kaikkosen paikalla ennen Kaikkosta. Tässä on myös lähellä ajatus, että Vanhanen olisi syyllistynyt rikoksen avustamiseen tai mahdollisesti yllyttämiseen.
Tämähän vastaisi tilanne, missä esim. yrityksen varainhoitaja kavaltaa rahaa itselleen sekä kaverilleen. Ainakin kaverin tulisi palauttaa rikoksella saatu raha takaisin. Varastettu omaisuushan pitää palauttaa lain mukaan, vaikka olisi saanut sen vilpittömässä mielessä. Vanhanen ei voinut toimia vilpittömässä mielessä, koska hän tunsi Nuorisosäätion säännöt tai hänen olisi ainakin pitänyt ne tuntea asemansa perusteella, mikä hänellä säätiössä oli.
Korruptio on äärimmäisen vaarallinen ilmiö ja yhteiskunnan tulee puuttua siihen välittömästi. Kun yhteiskuntamoraali tässä suhteessa alkaa vähänkin horjua, se horjuttaa kaikkea moraalia. Näin on käynyt hyvin tyypillisesti esim. Kreikassa, josta voimme nyt nähdä, millaisiiin vaikeuksiin koko yhteiskunta on joutunut. On täysin käsittämätöntä, että Kepun puheenjohtaja Sipilä ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja heti ensi kommenteissaan ovat hyvmyssä suin vähätelleet näitä rikoksia ja kertoneet, että tottakai Kaikkonen nauttii edelleen täyttä luottamusta puolueessa. Se on kerrassaan hävytön kannanotto vilpillisyyden ja korruptoituneisuuden puolesta .
Taulukauppa oli sentään vastikkeellista, eikä omaisuutta sikäli varastettu. Taide hankittiin Nuorisosääitön tapauksessa lisäksi luontevaan tarkoitukseen eli rakennettujen asuntojen koristeluun. Siihen ei olisi puututtu, mikäli taulut olisi hankittu jostain muusta kuin säätiön luottamusmiesten "hyvin tietämästä" osoitteesta. Hieman paremmalla suunnittelulla tutkijat eivät olisi päässeet Nuorisosäätiön ja Urheiluopistosäätiön taulujen alkuperäisen myyjän jäljille.
Takavuosina vaalirahoitusta tavattiin kerätä myymällä ilmoituksia vaalilehtiin. Se ei eroa millään tavalla taulukaupasta. Mutta tavallisten ilmoitusten joukossa näkyi varsinkin vasemmistopuolueiden lehdissä muutamia valkoisia laatikoita, joiden kohdalla luki pelkästään "Varattu". Tiedämme molemmat kyllä, mitä tuo sana tarkoitti. Kysymys oli vastikkeettomasta rahalahjoituksesta. Ei tarvitse ihmetellä, jos vaikkapa paikkakunnan rakennusliike ei esiintynyt nimellään vasemmiston tai vihreiden vaalilehdissä. Se oli molempien etu. Mutta rahaa siirtyi taskusta toiseen ja sekin oli molempien osapuolten etu. Tästä korruptiosta vaalilehtien yhteydessä puhuttiin viimeistään 1980-luvulla, mutta jostain syystä asiaan ei koskaan puututtu.
Nuorisosäätiön ja Urheiluopistosäätiön osalta en puhuisi tällaisesta käytännön korruptiosta, koska molemmat olivat jo vakiinnuttaneet rahoitusvirtansa Raha-automaattiyhdistykseltä. Sitä paitsi pakkohan niiden oli olettaa jo lähtökohtaisesti, että luottamushenkilöt ajavat säätiöidensä etua joka paikassa, missä pystyvät.
Nämä poliitikkojen tukemiset on tosiaan naamioitu taulukaupoiksi. Tällainen rikoksen suunnitelmallisuus tekee niistä entistäkin moraalittomia. Tauluista on maksettu aina ylihintaa. Se on se juju. Eikä tämä nyt koske pelkästään Kepua ja nuorisosäätiötä. Muutkin ovat harjoittaneet tällaista filunkia.
Varsinainen korruptiohan tässä koskee vain nuorisosäätiötä, joka lahjoi RAYn Vihriälää.
Aiemmin mahdollisesti tapahtuneilla rikoksilla ei voi puolustaa muuta rikollisuutta. Meillähän lainsäätäjäkin puuttuu moniin ilmiöihin vasta, kun ne aletaan kokea ongelmaksi tai vääräksi. Yksi esimerkki on vaikkapa lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta, joka ei aiemmin ollut rangaistavaa. Mutta eivät siihen syyllistyneet voi puolustautua sillä, että se oli ennen vanhaan maan tapa.
Pahinta tässä kokonaisuudessa on kuitenkin se, että Kepun johto vähättelee tapahtunutta suoralta kädeltä. Kepun johdolle ei ole vieläkään valjennut miten vaarallinen ilmiö korruptoituneisuus ja luottamustehtävissä toimivien päättäjien rikollisuus on koko yhteiskunnan moraalin kannalta. Ihmiset alkavat helposti ajatella. että kun kerran rikollisuus on herroillekin salittua ja se voidaan kuitata mokomana asiana, niin kai tavallinenkin rahvas on oikeutettu lain kiertämiseen ja rikkomiseen. Muissa valtioissa on vaarallisia esimerkkejä siitä, mihin tällainen vähättely ja rikollisuuden suoranainen suosiminen johtaa.
Luonnollisesti Vihriälä olisi pitänyt ilman vaalitukeakin taustayhteisönsä puolia Raha-automaattiyhdistyksessä.
Suuresti ihmetyttääkin, että Raha-automaattiyhdistykseen valitaan päättäjiksi poliitikkoja, jotka toimivat samanaikaisesti tukea saavissa yhdistyksissä ja säätiöissä.
Kaikki politikot toimivat monenlaisissa tehtävissä niin valtakunnan-, maakunnan- kuin kunnallispolitiikassa. Toiminta on suotavaa, koska silloin ollaan lähempänä äänestäjille tärkeitä asioita.
Se mikä on mättänyt on jääviys, Kanervan toiminta jo aikaisemmin sai tuomionsa. Nyt oli kepun ja demareiden asiat tuomioistuimen käsittelyssä. Näiden tuomioiden jälkeen edustajat varmasti ovat tarkempia jääviys asioissa. Muutos on jo varmaankin tapahtunut.
Nämä oikeudessa olleet ovat pieni jäävuoren huippu. Kunnallispolitiikassa jääviydet ovat unohtuneet laajemminkin. Kotikaupungissani Vantaalla asioita on jo puitu pitempäänkin.
Toivottavasti oman edun tavoittelu koko politiikan tasolla vähenee ja jääviys otetaan tosissaan. Se ehkä palauttaisi ihmisten luottamuksen politiikkaan ja politikkoihin.
Ilman politikkoja demokratia ei toimi, tuskin kukaan haluaa asioiden jäävän vain virkamiesten hoidettaviksi.
Poliitikot hääräilevät monenmoisissa tehtävissä vaikkapa kansanedustajuuden lisäksi.
Ainakin kansanedustajien tehtävät pitäisi kuitenkin rajoittaa korkeintaan pariin muuhun julkiseen luottamustehtävään tai kunnan/valtion liikelatoksen hallituspaikkaan. Liian monessa mukana olo johtaa siien, että lopulta mikään tehtävä ei tule oikein kunnolla hoidettua. Olen seurannut mm Osmo Soininvaaraa. Hänellä on kansanedustajuuden lisäksi paikka Helsingin valtuustossa, kaupunkisuunnittelulautakunnassa, HUS:n , HSY:n, HSL:n , Helinki Energian ja ties kuinka monen muun kaupungin/kapunkien yhteisen organisaation hallituksessa tai muussa vastaavassa tehtävässä. Lisäksi viel sellaisia kuin Uudenmaanliiton ym kuntayhtymien hallituspaikkoja. Lopputulemana etenkin tärkeät valtuuston ja lautakunnan tehtävät jäävät todella surkealle hoidolle. Ei ihme, jos virkamiehet vievät lautakuntia kuin pässit narussa kun jäsenet eivät kerkeä paneutumaan asioihin juuri ollenkaan.