Uhrin muutos on kauheaa. Uhri alkaa muistuttaa yhtä luonnevikaiselta. Onko muutos pysyvä?
Uhri, joka ei huomaa olevansa uhri
tuska pitää hereillä
21515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Uhri ei muutu enää entiselleen.
"Uhri ei muutu enää entiselleen. "
Tähän vastaan...että toivon ja uskon...että niin käy...
Minussa oli ennen Ännä suhdettani...narsistin mentävä aukko...
En ollut kokenut aiemmin missään vaiheessa elämääni niin massiivista imartelua...minkään asian suhteen...
minä luulin hetken olevani kaikkea sitä mitä narsisti antoi ymmärtää minun olevan...seksuaalisesti ihana nainen...(se hyöty mitä hän minusta haki/halusi/sai)...ja halusi muuttaa minua sen suhteen omia tarpeitan vastaavaksi...
Noh...enää en luule niin...olen palannut senkin suhteen...ihan tavalliseksi naiseksi...
Että olen paikannut sen...jo ennen narsistia minussa olleen aukon...joka minut sai sellaiseen suhteeseen...
Että siltä osin...väittämäsi...uhri ei palaa entiselleen...pitää paikkansa...ja toivon mukaan kukaan narsistin uhri...ei enää palaa entiselleen...vaan onnistuu paikkaamaan itsessään tuon narsistin mentävän aukon...
Ei enää itsekin ala uskomaan...siihen ihanan naisen/miehen kuvaan...jonka narsisti suhteen alussa uhrilleen näyttää...
Herätkää jo pahvit! :)
"Uhrin muutos on kauheaa. Uhri alkaa muistuttaa yhtä luonnevikaiselta. Onko muutos pysyvä?"
Kysymykseesi on muutos pysyvä...vastaan ettei ole...
jos uhri kykenee katsomaan itseään...hyväksyy senkin asian, että narsisti tuli elämään...ikäänkuin itse valittuna...
Joo joo...tiedän kyllä kukaan ei valinnut/tahtonut narsistia...
mutta sitten kun alun ihanuus päättyi, lunta alkoi tulla tupaan...siirrytään jo siihen oman valinnan astelle...
Miksi siedimme/pysyimme suhteessa...niinkin kauan...
Noh...meille kävi niinkuin kävi...lopulta ymmärsimme lähteä...
mutta ei se siihen pääty...suhteessa narsistiin...olimme myös muuttuneet itse...
"Narsisti vahingoittaa uhrejaan soluttautumalla heidän psyykeensä, tunkeutuen heidän puolustusmekanismiensa läpi. Tämä synnyttää uhreissa viruksen lailla uudenlaisen geneettisen kannan. Se kaikuu heidän sisällään, se puhuu heidän kauttaan, ja se kävelee heidän askelissaan. Se ikään kuin sieppaa toisen ihmisen ruumiin omakseen.
Sinun pitäisi erottaa toisistaan huolellisesti oma itsesi ja tämä sisälläsi oleva narsistinen kylvö, tämä vieras kasvu, tämä hengellinen syöpä, joka on seurausta narsistin kanssa elämisestä. Sinun pitäisi osata erottaa todellinen itsesi ja narsistin sinulle antama osa. Jotta selviäisit narsistin kanssa, hän pakottaa sinut "kävelemään munankuorilla" ja kehittämään oman Väärän Minäsi. Se ei ole läheskään yhtä monimutkainen kuin hänen Väärä Itsensä - mutta siellä se on, sinussa, sen trauman ja väärinkohtelun seurauksena, jota narsisti sinulle aiheutti"
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
"Uhrin muutos on kauheaa. Uhri alkaa muistuttaa yhtä luonnevikaiselta. Onko muutos pysyvä? "
Niin...kukin uhri määrittelee itse itsensä...tuonkin asian suhteen...
Itse ajattelisin, että jos ei uhri missään vaiheessa/milloinkaan ...uskalla tarkastella omaa osuuttaan/omia valintojaan suhteessaan narsistiin...
Vaan vierittää kaiken vastuun tapahtuneesta/olemisestaan suhteessa sen kauhean narsistin vastuulle...
kokee olleensa niin uhri...ettei voinut aikuisena ihmisenä millekkään tapahtuneelle asialle mitään/ei voinut mitenkään itse omilla valinnoillaan vaikuttaa mihinkään...koskien itseään ja omaa elämäänsä...
Ei ennen eikä jälkeen narstisuhdettaan...
Niin kyllä...hän on muuttunut narsistin kaltaiseksi...sillä narsistilla ei ole mahdollista valita...millainen hän on/miten elää...
hän/narsisti on sitä mitä on...itse itsensä ja oman elämänsä uhri...
Ei sitä huomaa olevansa narsistin uhri ennenkuin saa tietää että on parisuhteessa narsistin kanssa.
"Ei sitä huomaa olevansa narsistin uhri ennenkuin saa tietää että on parisuhteessa narsistin kanssa"
Niin muistan kyllä kertomastasi...että olet ollut vuosia naimisissa narsistin kanssa...ja olet edelleen..
mutta oleminen parisuhteessa narsistin kanssa...on OMA valinta sekin...
olet valinnut osasi...ilmeisesti saat siitä itsellesi jotain merkittävää...
kokemuksen että voit kuvitella itse olevasi ns. "parempi" ihminen?..tyydytystä?...hyötyä?...syyn kadehtia onnellisia ihmisiä/parisuhteita?...narsistin käyttätymistä tutkiessasi jännitystä elämääsi? olemassaolemisesi tarkoituksen?
Uskoisin että tiedät kyllä Vakninia luettuasi...että lähteenä toimiminen on sinun kokoaikainen työsi...elämän tehtäväsi...
Narsisti antaa sinun ensin kuvitella itsesi paremmaksi ihmiseksi kuin muut, mutta vetää sitten maton alta ja paljastaa sinulle "totuuden" vasten kasvoja, siitä, kuinka huono ihminen olet.
" paljastaa sinulle "totuuden" vasten kasvoja, siitä, kuinka huono ihminen olet."
Niin tuohon lauseeseen tekee mieli lisätä yksi olennainen asia...kuinka huono/mitätön ihminen HÄNEN MIELESTÄÄN olet...
Noh...sama kaiketi liittyy tuohon alkuasetelmaankin...narsisti tosiaan luo alkuun kuvitelman siitä, että joo olet parempi kuin muut...
että koko juttu on yhtä kuvitelmaa ja valhetta...valitettavasti uhri vaan uskoo alkuun itsekin tuohon...olet parempi kuin muut/sinussa on jotain ekstraa...
Mutta toivon mukaan...hän ei loppupeleissä usko siihen mitä narsisti sanoo...vaikkkei enää parempi kuin muut/ekstraa olekkaan...
Niin ihan kelpo ihminen kuitenkin...välttämättä ei sen parempi/huonompi kuin muutkaan ihmiset...
Miksi uhri ei kieltäytyy kuulemasta narsistin "totuutta" ? miksi uhri "rakastaa" edelleen "toduuden" kuultuaan ?
"Miksi uhri ei kieltäytyy kuulemasta narsistin "totuutta" ? miksi uhri "rakastaa" edelleen "toduuden" kuultuaan ?"
Ihan en ole varma, mitä tuolla tarkoitat, muttä käsitän, että tarkoitat ehkä sellaista, että uhri rakastaa kaltoinkohtelijaansa...
Noh...itselläsikin oli lainausmerkeissä tuo rakastaa sana...
että ajattelisin ettei kyse ole ole rakastamisesta...vaan jostain sellaisesta toiveesta, että se narsisti/toinen ihminen muuttuisi hyväksi/kiltiksi/toisenlaiseksi...MINUN vuokseni...kunhan vaan tarpeeksi yritän...
Tässä kohtaa tulee mielen muinoin lukemani ajatelma jostain...
"Ihmistä jota käyttää hyödykseen voi olla vaikea sietää
Mitä röyhkeämmin käyttää hyväkseen toista, sitä sietämättömältä toinen tuntuu
On vaikea antaa toiselle anteeksi sitä pahaa mitä itse hänelle tekee"
Että tuossakin ajatelmassa voi piillä jonkinlainen "totuus" siitä miksi narsisti mitätöi/vihaa jopa kostaa joskus uhreilleen...
Mitä taas uhriin tulee...niin hänenkin kannattaisi ehkä miettiä...että rakastaisiko/arvostaisiko hän itse sellaista ihmistä, joka suurin piirtein asettuu lattiarätin asemaan, johon toinen voi pyyhkiä jalkansa...
Moni uhri siinä "rakkaudessaan"...unohtaa, että ensin pitää rakastaa itseään ennenkuin voi/kykenee rakastamaan toista/lähimmäistä...
Sitä et voi kutsua rakkaudeksi että antaa kohdella itseään huonosti rakkauden nimissä...
Mutta joo...voi joutua lyömään päätään useamminkin kerran elämässä seinään, ennenkuin tuonkin asian sisäistää...
Tukholma-syndrooma, ja imarteleva ensivaikutelma, jotka eivät lähde ihan heti pois?
Tunnen pari miespuolista narsistin puolisoa. Heille yhteistä on epävarmuus itsestään. Päällisin puolin he vaikuttavat hyvinkin itsevarmoilta, mutta sen taakse kyllä näkee aika nopeasti.
He molemmat olivat parisuhteen alussa korviaan myöten rakastuneita. Heistä on paistanut ylpeys ja ilo uudesta suhteesta, naisesta joka on unelmien täyttymys. Nainen on täyttänyt heidän elämänsä ja ajatuksensa täysin, ja pienet ongelmat, kuten mustasukkaisuus ja valehtelu, on ohitettu.
Molempiin perheisiin on syntynyt lapsi siinä vaiheessa kun vaimon hehku on alkanut himmetä. Mies on selittänyt itselleen, ja hänen on annettu ymmärtää, ettei hän ymmärrä mitään raskaus- ja vauva-ajan kärsimyksistä ja mystisyydestä. Miehellä ei ole oikeutta kyseenalaistaa äidin toiveita, vaatimuksia ja kiukuttelua koska hän ei miehenä voi ymmärtää. Äidin paras on lapsen paras ja kai mies haluaa lapsen parasta? Niin mies on jäänyt kiltisti odottamaan parempia aikoja.
Siinä odotellessa mies on ehkä hetken miettinyt, miksi hän hoitaa kodin ja lapset ja silti vaimolla on raskasta ja vaikeaa siinä sohvalla saippuasarjoja katsoessaan? Mutta, tuollaiset ajatukset on äkkiä vaiennettu. Eihän mies voi tajuta kun on mies. Ja voihan vaimo tietysti lähteä ja viedä lapset mennessään. Sitäkö mies haluaa?
Vuosien varrella miestä on aivopesty muuta maailmaa vastaan. Sisimmässään mies ei tuohon usko mutta haluaa uskoa koska se on väsyneelle helpoin vaihtoehto. On helpompi lähteä mukaan 24/7 tarjolla olevaan manipulointiin kuin taistella, sitäkin, vastaan.
Kun vaimo ei ole paikalla, ja muu maailma on läsnä selkeämmin, miehistä paistaa kuinka he häpeävät puolisoaan. Joskus epäsuorasti ilmaisevatkin että kärsivät siitä mitä perheessa tapahtuu, mutta ovat alistuneet tilanteeseen. Ehkä sitten kun lapset ovat isompia....
Nuo miehet ovat molemmat olleet aina hiukan epävarmoja, persoja kehuille ja naisten huomiolle. Sitten kun tulee nainen, joka huomioi ja kehuu heidät taivaisiin, se on menoa. Ei se epävarmuus kuitenkaan mihinkään pysyvästi katoa, vaan on helposti kaivettavissa esiin. Ja sitä ruokkimalla miehen saa hyppäämään sormia napauttamalla. Kun sitten ystävien, tuttavien ja sukulaisten katseista ja sanoista alkaa paistaa kuinka he pitävät miestä tossun alla olevana ressukkana, pirttihirmun nössönä aviopuolisona, se ei miehen oloa helpota.
"Nuo miehet ovat molemmat olleet aina hiukan epävarmoja, persoja kehuille ja naisten huomiolle. Sitten kun tulee nainen, joka huomioi ja kehuu heidät taivaisiin, se on menoa. Ei se epävarmuus kuitenkaan mihinkään pysyvästi katoa, vaan on helposti kaivettavissa esiin."
Huoh... Valitettavasti tunnistan tästä itseni, itseäni vietiin kuin pässiä narusta vaikka esitinkin itsevarmaa, mutta aivan varmasti narsku näki lävitse kuin ikkunasta pihalle ja luki kuin avointa kirjaa. Ja tosiaan, miten saattoi olla niin tyhmä, että lankesi siihen ylenpalttiseen kehumiseen.. No kyllähän se melkoinen boostaus itsetunnolle oli, kun ikinä ennen ei varsinkaan naisilta ollut saanut ensimmäisiäkään kehuja muuta kuin "mukava mies" ja muuta yhtä teennäistä paskaa. No teennäistähän tuokin kehu oli, mutta...
Tämä oli tai ainakin oli olevinaan muutenkin sitä mitä itse en ollut: ulospäin suuntautunut, itsevarma, muutenkin "paljon elämää". Aina jouduin ahtaalle ja iskettiin heikkoon kohtaan, kun sai kuunnella tämän monipuolisista aktiviteeteista ym. hienosta ja samalla mietti mitä itse on tehnyt eli ei yhtään mitään ja tämä tiesi sen varsin hyvin. Hyvin onnistui repimään itsetunnon pohjamutiin.
No nyt on fyysisesti onnistunut tästä pääsemään eroon, mutta aina silloin tällöin tämän jossain näkee ja jalat valahtavat aivan makarooniksi syystä tai toisesta, että koska tämä henkinen helvetti loppuu? Muutenkin tuntuu, että tämä on aiheuttanut aivan jumalatonta suorittamisen tarvetta, jotain on tehtävä koko ajan ja uutta koettava, porukoissa pyörittävä ja asiat tehtävä entistä paremmin. Kenelle minä oikein yritän todistaa jotain?! Takaraivossa on tunne, että narskulle, että pystyn samaan ja parempaakin, mutta miksi?
Ja ihan jo senkin takia on pakko tehdä jotain, että saan ajatukset pysymään poissa tästä. Koskahan tästäkin henkisestä vankilasta pääsee pois..
Ja sitten kun kupla puhkeaa, niin narsistilla on jo uusi "parempi" isä lapsilleen. jasitten kun ajaa karille, niin uusi ja uusi ja uusi... mukana kenties joku pedofiilikin (mitäpä sillä narsistille on väliä, mitä lapsille tapahtuu kunhan hän saa olla kehujen ja huomion keskipisteenä)
Nämä "nössö" miehet taas ovat todennäköisesti loppuelämänsä ilman uutta parisuhdetta.
Mahdollisesti saattavat jopa palata yhteen myöhemmin kun narsisti ei saa enää muita satimeensa.
Noh, laitan tähän aihetta sivuten linkin...jonka lähde on kevyempää kamaa...
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288554772155.html
mutta asiaa tässäkin...ja ohjaa edelleen rakkaudeksi.fi sivustolle...jossa taas luettavaa laidasta laitaan...
Että jos sattuu sitä elämää olisi ilman narsistiakin...
Narsistivanhempien lapsena on ollut hurjaa kun on akanut hahmottamaan aikuisuudessa minkälaisia narsistit oikeasti ovat. Kuva heistä alkaa piirtymään todenmukaisesti ja se seikka että he eivät todellakaan välitä muista ihmisistä on aika järkkyä. Ainoastaan oman agendan ajaminen on heille tärekää, he ajavat surutta muiden yli.
Tämä seikka alistaminen ja syylisyyden siirtäminen ja valehtelu, totuutta ei ole heille olemassakaan paljastaa sen että he eivät välitä muista ihmisistä. Mutta koska narsisti ei pyri kehittymään henkisesti hänen ihmissuhteensa ovat aina tällaisia. Sama kaava toistuu aina ja usein he ovat yksinäisiä.
Minut kasvatettiin siten että minä en ollut mitään, minuuteni mitätöitiin täysin ja minulle opetettiin että saan olla olemassa kutakuinkin vain siten että palvelen muita/narsisteja tai hiedän tarpeita. Minua ei nähty oman yksilönä vaan korkeintaan heidän jatkeena. Kun lapsen alistettiin ja mitätöitiin, lapsuutta ei oikeastaan edes ollut, niin aikuisuudessa olisi pitänyt miellyttää heitä taas elämällä niin kuin he olisivat halunneet.
Olen kapinoinut paljon nuoruudessa ja ehkä se johtui juuri tästä, että piti aina mennä muiden pillin mukaan. Tai että suhteeni vanhempiin oli oikeasti riippuvusssuhde, kyseessä ei ollut kiintymysysuhde. Olen jo nuorena alkanut vihaamaan vanhempiani huonon kohtekun vuoksi, mutta olen sitten joutunut heissä roikkumaan.
Aikuisena on kova työ löytää itselleen ihmisarvo ja yleiset ihmisoikeudet jotka nkuitenkin koskevat kaikkia ihmisiä. Sitä on edelleen turhan kiltti ja alistuu helposti kun on siihen muottii kasvatettu.
En ole tavannut yhtään narsistin uhria, joka ei olisi vaikuttanut narsistilta ja näistä tapaamistani henkilöistä ei kukaan ole sen ihmeemmin "parantunut". Uhriutuminen on vakava paikka.
"En ole tavannut yhtään narsistin uhria, joka ei olisi vaikuttanut narsistilta ja näistä tapaamistani henkilöistä ei kukaan ole sen ihmeemmin "parantunut"."
Niin, en tiedä tuosta, kun itse en käsittääkseni tunne/ole tavannut yhtäkään narsistin uhria...kirjastoni virkailijaa kyllä taannoin miettimään, kun narsismi aiheisia kirjoja lainasin ja hän totesi lukeneensa ne kaikki...ja jäin miettimään asiaa siltä pohjalta, että hän on hyvin aran ja säikyn oloinen...
Enkä tiedä sitten voiko minuakaan uhriksi nimittää, kuin siltä osin, että joo haksahdin suhteeseen hyvin omituisen ihmisen kanssa...jonka suhteen päättymisen jälkeen olen kokenut tarvetta kelailla...mitä se kaikki oli...
Mutta kuka/millainen ihminen on uhri...ja kenen uhri...varsinkin jos uhrin rooli on omaksuttu osaksi koko persoonaa...siten, että syytä kaikkeen haetaan aina itsen ulkopuolelta...ja kokee ettei itse voi vaikuttaa elämän kulkuunsa mitenkään...
Että olisko sitten tällainen...oman elämänsä uhri...
Olen kyllä tämänkin linkin useasti tainnu tänne laittaa...
mutta noh, kertaus on opintojen äiti...
http://www.city.fi/artikkeli/Oman+el%E4m%E4ns%E4+uhrit/4623/
Yhdellä narsistilla on keskimäärin 20 uhria, joista melkein kaikki ovat pakotettuja narsistin uhriksi. Tietysti jokainen voi vaihtaa työpaikkaa, puolisoa, koulua, jne. Olen kyllä tiukasti sitä mieltä, että narsisti kuuluisi häätää porukasta kiusaamasta ketään.
"En ole tavannut yhtään narsistin uhria, joka ei olisi vaikuttanut narsistilta ja näistä tapaamistani henkilöistä ei kukaan ole sen ihmeemmin "parantunut". Uhriutuminen on vakava paikka"
Niin osittain olen kanssasi samaa mieltä...joten jatkoksi vielä "pakolliset" Vakninit...
"Siispä, meidän ehkä pitäisi puhua uudesta mielenterveyshäiriöstä nimeltä NPHU, Narsistisen Persoonallisuushäiriön Uhrit.
He kokevat häpeää ja syyllisyyttä menneen avuttomuutensa ja alistumisensa tähden. Heihin sattuu ja he ovat hauraita simuloidun ihmisen - narsistin - kanssa eletyn simuloidun yhteiselon riipaisevan kokemuksen herkistäminä. Heissä on sisäisiä arpia ja he kärsivät usein traumaattisen stressin jälkitilasta (PTSD). Jotkut heistä huitovat muita tasapainottaakseen turhautumistaan katkeralla aggressiolla.
Narsisti on oman häiriintyneisyytensä lailla kaikkialle läpitunkeva. Narsistin uhrina oleminen on yhtä turmiollinen olotila kuin narsistina oleminen. Narsistin jättämiseksi vaaditaan valtavia mentaalisia ponnistuksia, ja fyysinen erottautuminen on niistä vain ensimmäinen (ja vähiten tärkeä) askel.
Narsisti voidaan hylätä - mutta narsisti on hidas hylkäämään uhrejaan. Hän on läsnä, joka hetki esiin astuen, tehden olemassaolon epärealistiseksi, kieroutuneeksi ja vääristyneeksi, ilman hengähdystaukoa, sisäisenä herpaantumattomana äänenä, joka ei anna hetkenkään rauhaa, ja josta puuttuu myötätunto ja empatia uhria kohtaan.
Narsisti on läsnä aaveen lailla kauan senkin jälkeen kun hän on kadonnut fyysisesti. Tämä on todellinen vaara, jonka narsistin uhrit joutuvat kohtaamaan: että he tulevat hänen kaltaisikseen, katkeriksi, itsekeskeisiksi, epäempaattisiksi. Tämä on narsistin viimeinen kumarrus estradilla, ikään kuin ylimääräinen kappale taputusten jälkeen"
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html