Niin, otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä. En halua saada orgasmia. Avomieheni ja minä olemme asuneet yhdessä noin vuoden, seurustelleet reilut 2 vuotta.
Seksiä on tavallisesti 2-3 krt viikossa, ja olisi varmaan useammin, jos työvuorot osuisivat paremmin kohdilleen, mutta määrään kumpikin on ihan kohtuullisen tyytyväinen. Viime aikoina, noin 2kk ajan en ole seksissä antanut itseni saada orgasmia, vaikka aivan hilkulla onkin useasti ollut. Halutessani saisin orgasmin joka yhdynnässä, mutta... Jokin on selkeästi pääni sisällä "naksahtanut", koska välttelen orgasmin saamista.
En ihan tajua, miksi teen niin. Kieltämättä suhteemme ei ole sellainen kuin toivoisin, mies ei juuri ole kiinnostunut minun ajatuksistani, unelmistani ja tekemisistäni. Hän itse puhuu paljon ja olettaa minun olevan kiinnostunut hänen monologeistaan. Oikeastaan etsin syytä pakata laukkuni ja lähteä. Kuitenkin miehellä on herkät hetkensä, jolloin hän kertoo rakastavansa minua ja ettei voisi kuvitella elämää ilman minua ja kiittää, kun jaksan katsella häntä päivästä toiseen. Ja minä hellyn enkä ajattele eroamista ainakaan viikkoon. Ehkä tämä kaikki nyt vain heijastuu siihen, etten halua orgasmia ja "antaa itseäni" miehelleni. Tällä viikolla on itkukin ollut todella lähellä kesken seksin, juuri sillä hetkellä kun orgasmi on ollut enemmän kuin lähellä.
Olen ihan sekaisin, mitä tekisin ja mikä on ylipäätään saanut minut tähän pisteeseen. Ennen seksiä usein hoen mielessäni, että nyt Tällä Kerralla annan orgasmin tulla, mutta niin vain sillä h-hetkellä teen kaikkeni orgasmin estämiseksi. :( Tunnen itseni aika onnettomaksi. Kuulisin mielelläni muiden asiallisi ajatuksia tästä.
Seksiä on tavallisesti 2-3 krt viikossa, ja olisi varmaan useammin, jos työvuorot osuisivat paremmin kohdilleen, mutta määrään kumpikin on ihan kohtuullisen tyytyväinen. Viime aikoina, noin 2kk ajan en ole seksissä antanut itseni saada orgasmia, vaikka aivan hilkulla onkin useasti ollut. Halutessani saisin orgasmin joka yhdynnässä, mutta... Jokin on selkeästi pääni sisällä "naksahtanut", koska välttelen orgasmin saamista.
En ihan tajua, miksi teen niin. Kieltämättä suhteemme ei ole sellainen kuin toivoisin, mies ei juuri ole kiinnostunut minun ajatuksistani, unelmistani ja tekemisistäni. Hän itse puhuu paljon ja olettaa minun olevan kiinnostunut hänen monologeistaan. Oikeastaan etsin syytä pakata laukkuni ja lähteä. Kuitenkin miehellä on herkät hetkensä, jolloin hän kertoo rakastavansa minua ja ettei voisi kuvitella elämää ilman minua ja kiittää, kun jaksan katsella häntä päivästä toiseen. Ja minä hellyn enkä ajattele eroamista ainakaan viikkoon. Ehkä tämä kaikki nyt vain heijastuu siihen, etten halua orgasmia ja "antaa itseäni" miehelleni. Tällä viikolla on itkukin ollut todella lähellä kesken seksin, juuri sillä hetkellä kun orgasmi on ollut enemmän kuin lähellä.
Olen ihan sekaisin, mitä tekisin ja mikä on ylipäätään saanut minut tähän pisteeseen. Ennen seksiä usein hoen mielessäni, että nyt Tällä Kerralla annan orgasmin tulla, mutta niin vain sillä h-hetkellä teen kaikkeni orgasmin estämiseksi. :( Tunnen itseni aika onnettomaksi. Kuulisin mielelläni muiden asiallisi ajatuksia tästä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinun ei ihan selvästikään ole hyvä olla suhteessanne. Et halua saada orgasmia eli tavallaan rankaiset miestäsi pahasta olostasi tällä lailla. Mies ei saa tuntea olevansa hyvä rakastaja, koska ei saa sinua tyydytettyä. Et tunne itseäsi arvostetuksi ja rakastetuksi. Mitä mieltä miehesi on tästä ongelmasta vai oletteko edes keskustelleet asiasta?
Olet mielessäsi jo valmis päättämään suhteen, joten miksi et tekisi niin. Seksi pitemmän päälle ilman tyydytystä alkaa varmasti maistumaan puulta ja ajaa sinut vain kauemmaksi miehestäsi. Haluatko todella elää elämääsi kumppanin kanssa, joka ei välitä sinun tunteistasi, eikä ole kiinnostunut ajatuksistasi.
Kiitos vastauksestasi, uskomatonta saada se S24-palstalta!
Analysoit tilannettani todella tarkkanäköisesti; luin ensimmäisestä kappaleestasi sen, mitä en itse osannut muuttaa sanoiksi. Kiitos siitä, autoit minua todella ymmärtämään itseäni.
Kuten heti arvastikin, en ole puhunut tästä mieheni kanssa. Olen huono puhumaan tunteistani, joten kyllä vika on omani, kun suhteemme on tällä tolalla. Mies ei taida olla huomnnut mitään erikoista, koska arjessamme oma harmistukseni ei juurikaan näy, se on vain pääni sisällä.
Se on selvää itselleni, etten voi jatkaa näin enää pitkään. On vain todettava, etten ole niin aikuinen, että voisin elää näin "vakavassa" parisuhteessa. Oikeastaan tiesin sen jo ennen tähän ryhtymistä, mutta olen varmaan katsonut liikaa amerikkalaisia ällöimeliä elokuvia...
Kiitos vielä Sinulle viestistäsi, se helpotti mieltäni.
Nyt käyn pohtimaan, miten ihmeessä saan irrotettua itseni tästä suhteesta.