Vastaus on että usenmiten ei valitse, narsisti osaa alussa esiintyä täysin narsistin vastakohtana. Empaattisen ihmisen näyttely onnistuu niin hyvin että narsisti vaikuttaa paljon empaattisemmalta kuin oikeasti empaatinen ihminen.
Jos edellisistä liitoista on lapsia, niin se ei ole mikään ongelma, ei siitä kannante narsistin mielestä edes puhua. Mutta jo aikaisessa vaiheessa parisuhteessa alkaa sortamaan toisen lapsia ja vaatii omille kakaroille erityiskohtelua.
Lisäksi narsisti on aina ollut hyväksikäytetty ja kaltoinkohdeltu edellisissä suhteissa, hän osaa siis esiintyä myös uhrina. lisäksi hän kertoo kertomuksia jossa hän on ollut viisas ja muut tyhmiä, hän on tiennyt etukäteen miten joku asia etenee, siis juuri sillätavalla kun hän oli sen ajatellut tapahtuvan. Muut ei sitä älynneet ennenkuin näkivät. (yleensä kasapäin tällaisia kertomuksia)
Yleensä tällaiset kertomukset ovat pelkää valehtelua tai vääristelyä, niikuin kaikki muukin narsistin kertoma.
Tottakai kun nyt tuntee narsimin, niin osaisi lukea rivienvälistä. Esim. narsisti ei koskaan kerro tehneensä virheitä, paitsi edellisen puolison valinnassa ja sekin on exän syy. Ei pysty keskustelmaan vakavemmista asioista vaan vaihtaa puheenaihetta. Ei siedä minkäänlaista kritiikkiä itseäänkohtaan, osaa kuitenkin olla kuin viilipytty vaikka sisällä keittää, purkaa liitonaikana seurusteluaikana kokemansa häväistykset. Vaikuttaa liiana viisaalta ollakseen totta, Haluaa edetä seurustelussa nopeasti parisuhde tasolle. jne..
Jos edellisistä liitoista on lapsia, niin se ei ole mikään ongelma, ei siitä kannante narsistin mielestä edes puhua. Mutta jo aikaisessa vaiheessa parisuhteessa alkaa sortamaan toisen lapsia ja vaatii omille kakaroille erityiskohtelua.
Lisäksi narsisti on aina ollut hyväksikäytetty ja kaltoinkohdeltu edellisissä suhteissa, hän osaa siis esiintyä myös uhrina. lisäksi hän kertoo kertomuksia jossa hän on ollut viisas ja muut tyhmiä, hän on tiennyt etukäteen miten joku asia etenee, siis juuri sillätavalla kun hän oli sen ajatellut tapahtuvan. Muut ei sitä älynneet ennenkuin näkivät. (yleensä kasapäin tällaisia kertomuksia)
Yleensä tällaiset kertomukset ovat pelkää valehtelua tai vääristelyä, niikuin kaikki muukin narsistin kertoma.
Tottakai kun nyt tuntee narsimin, niin osaisi lukea rivienvälistä. Esim. narsisti ei koskaan kerro tehneensä virheitä, paitsi edellisen puolison valinnassa ja sekin on exän syy. Ei pysty keskustelmaan vakavemmista asioista vaan vaihtaa puheenaihetta. Ei siedä minkäänlaista kritiikkiä itseäänkohtaan, osaa kuitenkin olla kuin viilipytty vaikka sisällä keittää, purkaa liitonaikana seurusteluaikana kokemansa häväistykset. Vaikuttaa liiana viisaalta ollakseen totta, Haluaa edetä seurustelussa nopeasti parisuhde tasolle. jne..
Vastaukset 55
Vanhimmat
Tuo on minun edellinen puolisoni :)
Meillä oli ihan sairas elämä ja kaikki aina kohteli häntä väärin...
Alussa luulin ettei kukaan tule uskomaan sitä kaikkea, mitä olen joutunut kokemaan, mutta meitä olikin aika paljon vertaistukiryhmässä. Osalla vielä hurjempia tarinoita.
Minulle elämäni paras asia oli se kun narsistin jätettyä minut löydettyään paremman, minut pakotettiin ystävien toimesta terapiaan. Se terapia muutti elämäni ja ihan oikeasti pidän sitä parhaana asiana, mitä minulle on ikinä tapahtunut.
Syy miksi narsisti vetosi minuun alkumetreiltä asti ja uskoin kaikki sen valheet johtui lapsuuden kodistani. Sain kantaa samaa roolia narsistin kanssa, johon olin lapsena kasvanut.
- kaikki on minun syytäni
- olen paha ja minun kuuluu saada ansioni mukaan
- olen muita varten
Olin se hiljainen, huomaamaton, kohtelias pikkupoika, joka ei koskaan halunnut vaivata ketään. pikkupoika joka oli syömättä, jos joku tarvitsi hänen ruokansa, pikkupoika, joka oppi olemaan pyytämättä mitään itselleen. Pikkupoika, joka oppi ostamaan rakkautta äidiltään teoin.
Hyväksikäyttö jatkui parisuhteessa ja miten sitä olisi edes pystynyt näkemään, sillä se oli se lapsuudesta tuttu rooli. Ilman muuta se oli minu syyni, että hänellä oli mielenterveysongelmaisia työkavereita. Tietysti se oli minun syyni, etten ollut tarpeeksi komea. Tietysti se oli minun syyni, etten tienannut tarpeeksi...
Yli vuosikymmenen minua kupattiin. En kuluttanut itseeni käytännössä mitään, tein, tein, tein... ympäripyöreitä päiviä, että sain tarjota hänelle hänen vaatimansa asiat... mitä minä sain? Sain ostaa hyväksyntää "uudelta äidiltäni", sain tuntea huonommuutta, sain elää tutuksi tullutta rooli, jossa olen vain muita varten.
Puutuin lopulta siihen, miten hän kohteli toista puolisoaan (niin, minä en riittänyt hänelle). näin miten hän kohteli sitä väärin, mutta en nähnyt omaa kohteluani. Siihen riitaan päättyi meidän suhde.
Kiitän luojaa edelleen siitä, että se on ohi!
Joo, vähän samantapaisia kokemuksia täälläkin. Mun narsistinaista kaikki aiemmat miesystävät olivat pettäneet, mikä varmaan pitikin paikkansa. Ehkä sen takia otin asenteen, että kohtelen häntä hyvin. Hän tosiaan ei nähnyt itsesään mitään heikkouksia ja hän ei koskaan puhunut mitään tunteistaan.
Onneksi tuo piirre sai minut hieman takajaloilleni ja aloin häntä haastamaan tuosta asiasta. En enää näyttänyt hänelle myönteistä kuvaa itsestään. Suhteen alamäki alkoi siitä, kun sanoin hänelle, että: "Oletko koskaan miettynyt, että aiemmat kumppanisi ovat pettäneet sinua sen tähden kun et puhu tunteistasi".
Tämän jälkeen suhde jatkui vielä vähän aikaa, mutta hän jätti ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta tai empätiaa,
Väitän, että olen kahden "narsistisen" naisen kanssa seurustellut. Onneks suhteet ovat olleet melko lyhyitä, noin vuoden mittaisia, joten olen niistä selvinnyt omin voimin ylös. Näistä oppituntina en koskaan enää lähde suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei näe itsessään mitään heikkouksia, ei ole koskaan rakastanut ketään, puhuu pelkkää pahaa aiemmista kumppaneistaan. Mulla onneksi on taustalla yksi hyvä 5 vuotta kestänyt suhde, jossa sain rakastaa ja tulla rakastetuksi. Se tosin päättyi, kun kaksi tempperamenttistä ihmistä eivät vaan sopineet yhteen.
Ja löytyy mullakin lapsuudesta selittäviä tekijöitä. Narsistin piirteitä omaava isä, joka tosin on pehmennyt vanhetessaan ja sisko, jolla on diagnosoitu skitsofrenia. Hän sitten imi itseensä perheen muun huomion ja minusta tuli se "pimennossa kasvanut pikkupoika". Skitsofrenialla ja narsismilla taitaa jonkinlaisia yhteyksiä olla?
On niillä.
Itse asiassa kaksisuuntaisella, läheisriippuvuudella, AD-HD:lla on yhtäläisyyksiä ja on tutkimuksia, joissa on pystytty näyttämään yhteys lapsena tapahtuneeseen kaltoinkohteluun. Narsismi johtuu myös lapsuuden traumoista.
Niin se on jännä piirre se rakastaminen, ne ei ole koskaan rakastaneet entisiä puolisojaan. he saattavat luetella hyödyt, mitä ne sai, mutta he eivät ole rakastaneet.
Minä idiootti luulin oikeasti olevani ensimmäinen, jota hän "rakasti"
Syvälliset keskustelut tyssättiin heti alkuunsa...
ja se tarve kulisseihin...
"En enää näyttänyt hänelle myönteistä kuvaa itsestään."
Todella tylyä ja sairasta.
".. sanoin hänelle, että: "Oletko koskaan miettynyt, että aiemmat kumppanisi ovat pettäneet sinua sen tähden kun et puhu tunteistasi"."
Onpa julmaa syyllistää petetty pettämisestä! Pettäjässä on AINA syy itsessään.
Tässä sinun heikkouksiasi. Kestätkö nähdä ne?
Tiedän kyllä heikkouteni.
Ajattelin tosiaan ennen tätä naistani, että vika on aina pettäjässä.
Valitettavasti olen joutunut muuttamaan mielipiteeni.
Jos ei narsistiselle ihmiselle oli käynyt eksäni kohtalo, että hän olisi tullut useamman miehen pettämäksi, olisi varmasti jossain vaiheessa käynnistynyt jonkinlainen prosessi, jossa hän miettisi onko hänessä itsessään jotain vikaa, kun kumppanit eivät ole uskollisia.
Näin ei tässä tapauksessa ilmeisesti koskaan ollut käynyt vaan hän jatkaa samaa kaavaa kunnes aika hänestä jättää.
Selityksiä, selityksiä omalle heikolle häntäkeikki luonteelle :)
Minusta pettäminen nimenomaan on omien vikojen sallimista ja toisen vikojen kieltämistä. Olen kuullut silti samanlaisen sanonnan naisen suusta "kun sinä et koskaan puhu". Nainen katsoi oikeudekseen pitää itsellään salasuhdetta vuoden verran ja päätyi sitten löytämäänkin itselleen sopivamman kumppanin ja elää nyt onnellisesti. Minusta jokaisen on vaan löydettävä se itselleen sopiva, rehellisesti kertoa aikeistaan erota ellei suhde tyydytä, mutta selän takana toimiminen ja pettäminen on mielestäni vääränlainen keino hoitaa näitä ongelmia.
Itse en tätä naista pettänyt, koska se sotii moraaliani vastaan.
Suhteen edetessä pystyin aika hyvin näkemään, miksi hänen aiempia miehiä alkoi vieras syli kiinnostamaan.
Olet oikean narsistin uhri, tuo on 1:1 muiden vastaavien kanssa.
- Mitä lapsista puhumaan, nehän on vain esineitä, joista saa tarvittaessa narsistista lähdettä. ei sen enempää.
- Koska narsisti ei voi olla syyllinen mihinkään, niin silloin riidan toinen osapuoli on syyllinen yksin ja koska hän syyttä syyttää narsistia, niin hänen täytyy olla mielenterveysongelmainen tai jotain vastaavaa.
- Edellisessä parisuhteessa hän on "joutunut" vähintään henkisen väkivallan kohteeksi ja kaiiki vika on aina ollut siinä toisessa. Hän ei koskaan oikeasti keskustele asiasta, mutta esim. lapsiin liittyvän keskustelun (siis exän kanssa) jälkeen tulee hirveä haukkuminen, hyvin voimmakkaasti esitettynä ja huomaat, että pakahdut raivosta hänen exää kohtaan, sen "teoista" vaikka kyseessä olisi ihan mitätön juttu kun sen laittaisi paperille.
- Hän on aina tehnyt isoja tekoja, hän sitä, hän tätä ja koskaan sinä et ole paikalla kun nämä tapahtuu.
- Välillä saatat herätä siihen, että kihiset mielessäsi sen takia kun narsistia on kaltoinkohdeltu (esim. etuiltu jonossa) ja järki tulee jollain tavalla verhon takaa esiin ja tajuat sen olevan oikeasi "ei niin iso asia". Toinen ei kuitenkaan pääse siitä yli, vaan jatkaa ja jatkaa etsien etuilijan pahuutta vaatevalinnoista lähtien.
Hänellä on myös hienoja ystäviä (joita et tapaa ja jotka korkeintaan tervehtii narsistia, kun törmäätte heihin kaupungilla)
Ja se jatkuva ristiriita puheiden ja tekojen välillä... Itse en pyty ymmärtämään, miksi en osannut puuttua siihen. Kait sitä oli oppinut välttämään konflikteja.
Ja se alkuvauhti...
- lasta saatetaan alkaa yrittämään parin viikon "seurustelun" jälkeen
- mennään naimisiin ennen kuin vuosi tulee täyteen (ehkä pari kolme viikkoa sen jälkeen kun edelleinen ero on astunut voimaan)
- Uuden lapsen yrittämiseen ei vaikuta vaikka niitä on jo useamman miehen kanssa (jotka kaikki tietysti on olleet "sortajia", mutta joiden saavutuksia kuitenkin kehutaan... entinen mieheni oli sitä ja sitä hienoa...)
- paljon suhteita, joista useimmat kestää sen kaksi vuotta
- sukunimi vaihtuu hienompaan, mutta ei huonompaan
- lapset sysätään uudelle puolisolle ja pidetään hänen velvollisuutenaan hoitaa ne
Yksi aika mielenkiintoinen yhtäläisyys oli näillä minun "narsistinaisillani".
He erosivat tosistaan siinä, että toinen oli seksuaalisesti kylmä ja toinen taas ei ollut koskaan saada tarpeekseen. Heitä kuitenkin yhdisti se, että kumpikaan ei ollut koskaan saanut orgasmia kenenkään kanssa.
Itseasiassa tuolla saattaa olla narsismiin jonkilainen yhtäläisyys, ainakin muutaman väitettäni tukevan nettiläheeteen aikoinani löysin kun asiaan tarkemmin perehdyin.
Miten muut ovat kokeneet narsisitinaisen seksuaalisuuden?
Se olennaisin juttu narsistille on se lähteen saaminen.
Sam Vaknin puhuu juuri tuosta kirjassaan. Narsisti on yleensä jompaa kumpaa ääripäätä seksuaalisuuden kanssa, mutta lähteen varmistamiseksi he vaihtavat sitäkin.
Seksin pitää olla sellaista, jossa he kokevat ylemmyyttä. Orgasmin tunnustaminen/saaminen voi olla sellainen, josta tulee heidän mielestään "kiitollisuudenvelka" ja he välttävät sitä.
Entinen narsistinaiseni sai orgasmeja, mutta me olimme hyvin nuorista asti yhdessä ja minä aina kehuin sitä niistä orgasmeista. Se oli niin kuin palkinto minulle, hän oli antanut minun tehdä hänelle orgasmin... Kehuin sitä, pidin sitä kivana (tykkäsin ihan oikeasti tehdä sille, koska hyväksynnän haku oli minulle se juttu. Tuntui tosi hyvältä kun se sai, olin saanut tehtyä jotain oikein... kiitin häntä varmaan joka kerta sen jälkeen kun olin saanut tehdä hänelle. oma saaminen ei tuntunut kovin tärkeältä)
Jos oli joku juttu, josta olisin vahingossa arvostellut, niin sen jutun suorittaminen olisi loppunut kuin seinään. Niin kävi kaiken sellaisen kanssa, josta tuli jonkinlainen häpeäkokemus.
Uskon, että jos olisin esittänyt ylimielistä... annoin sinulle orgasmin, niin sen jälkeen hän ei olisi enää koskaan myöntänyt saavansa orgasmia.
Siinä hän oli rehellinen, hän ei koskaan esittänyt orgasmia. (toisaalta, siihen ei ollut mitään järkevää syytäkään)
- jos se ei saanut, niin sai syyllistettyä ja se syyllistäminen oli sille nin herkkua, että... Toisinpäin se olisikin saattanut valehdella, eli sanoa, ettei saanut, vaikka olisikin saanut.
Se seksi oli myös rajatonta ja ainakin meillä siihen tuli vaikka millaisia piirteitä. Roolileikkeihin hän ei koskaan lähtenyt, tai tekemään jotain erikoista minun takiani.
Kaikenlaista hän innostui kokeilemaan ja piti kun häntä kehui siitä ihan hirveästi.
Siinä missä normaalilla ihmisellä olisi tullut stoppi kehujen vastaanotossa, niin narsisti oli rajaton sen suhteen.
Itselläni oli se tarve tuntea alemmuutta ja olin (yritän päästä tästä lopullisesti eroon, mutta vaikeaa se on) masokisti... ja hän kyllä tykkäsi olla se toinen osapuoli.
Halu olla alistettu, satuttaa itseä on lähtöisin lapsuudesta ja siksi kestin sitä "paskiaista". Mitä enemmän hän satutti, niin sitä enemmän olin kiinni siinä. Oli se sitten henkistä väkivaltaa, seksiin liittyvää tai fyysistä väkivaltaa... Sain tuntea olevani se arvoton olio, johon minut lapsuudessa kasvatettiin.
SE ETTÄ TOISTA PYSTYY ALISTAMAAN, EI ANNA KENELLEKKÄÄN OIKEUTTA TEHDÄ SITÄ! ALISTAMINEN ON AINA VÄÄRIN!!!!!
Seksi oli myös poikeuksetta sellaista, että se oli olevinaan aina palkinto minulle, vaikka se olisi ollut lähtöisin hänestä.
Se oli myös sellainen, millä hän kävi kauppaa.
Ja eron jälkeen ymmärsin, että yhteisiin vuosiin oli mahtunut aika monta rakastajaa. Mahtaakohan edes olla sellaista narsistinaista, joka ei vastaisi flirttiin?
Höh, vesitit tuolla kommentilla minun hienon teoriani orgasmittomista narsistinaisista;)
Itse sain jälkimmäiseltä niin paljon kuin halusin, mutta ehkä sen takia leimaannuin häneen niin vahvasti. Vielä viiden kuukauden jälkeenkin, kun harrastin seksiä toisen naisen kanssa, niin ajattelin narsistieksääni. Tuo oli aika karmea kokemus, mutta se osoitti minulle sen, että en ollut lähellekään tarpeeksi ehjä uuten suhteeseen.
Mutta jo näiden kirjoitusten perusteella voidaan kumota se, että narsisteja olisi noin 1% väestöstä ja se olisi pääasiallisesti miehiä. Veikkaan, että naisnarsistimme vaan ovat sen verran fiksuja, että eivät koskaan tule diagnosoiduiksi.
Narsisti on saannut narsismiin johtavan traumansa varhaislapsuudessa 0,5-2v iässä ja yleensä heillä on narsisti äiti vastannut yksin kasvatuksesta (ja tällöin aiheuttanut sen trauman). Ei se (ainakaan maalaisjärjellä) voi olla silloin sukupuoli riippuvaista.
Naisnarsisti vain jää epätedennäköisemmin kiinni kuin mies, koska naiselle sallitaan paljon enemmän kuin miehelle. Uskallan myös väittää, että miehen on suurempi kynnys tuoda perheväkivalta esille kuin naisella. Itse en tuonnut sitä koskaan esille vaan kätkin sen... aina sitä keksittiin joku syy, miksi olin ansainnut sen... ja usein olin todella vihainen itselleni, kun "olin" suutuittanut sen.
Entinen vaimoni, hänen äitinsä, hänen isoäitinsä. Kuin veistetty samasta puusta
Mitä enemmän tuli ikää, niin sitä syvemmälle he uppoutuivat ja pahemmaksi se narsismi tuli.
Kaikilla ihan älyttömiä tekoja, useita suhteita, muuttamista... kaikki vika aina muissa, se mieletön itsekkyys, omien lasten alistaminen, ei ystäviä, epärehellisyys.
Ei heitä kutsuttu narsisteiksi, heistä olen kuullut käytettävän termiä "hankala henkilö"
Normaalin äidin lapset ei inhoa äitiään ja se kertoo aika paljon.
Jos he olisivat olleet miehiä niin...
Mun ex narskullani tosiaan oli epäilyksieni mukaan narsistiisä, joka petti ja jätti naiseni äidin ja lähti toisen naisen matkaan. Tämä tapahtui kun ex-naiseni oli teini-iässä. Isä myös vaikutti sellaiselta, joka ei puhunut tunteistaan lapsilleen. Erittäin urakeskeinen henkilö.
narsisti valitsee sen, joka on höynäytettävissä ja altis kahumiselle.
Narsisti ajautuu läheisriippuvaisten luokse (yleensä alitajuisesti) :(lähde Sam Vaknin Malignant Self Love - Narcissism Revisited ).
He löytävät sen sisäisesti heikon yksilön, joka alkaa lähes välittömästi ostaa hyväksyntää.
Yleensä tämä läheisriippuva on valheen verkossa, kun huonon itsetuntonsa takia yrittää antaa valheellista kuvaa itsestään, kun ei usko kelpaavansa kellekkään omana itsenään. Eniten valehdellen itselleen...
Tämä jatkuva valehteleminen tekee hänestä sokean narsistin valheille.
Kiitoksia kokemuksista, mielenkiintoista kuinka samansuuntaisia kokemukset ovat.
Narsistipuolison valinnasta, itsellä oli normaali lapsuus ja itsetunto on normaali. Jostain syystä narsisti kiinnostui minusta ja jallitti kuukausia ja tienkin käytti kaikki yllämainitut keinot esittäessään normaalia tai oikeastaan normaalia fiksumpaa.
Huomasin kyllä jotain omituisia asioita, kaikki ei täsmännyt, mutta kun ei ollut minkäänlaista kokemusta narsisteista, enkä tiennyt sellaisen populaation olemassaolosta mitään.
Tiesin kyllä häiriintyneistä ihmisistä, mutta oli oppinut että häiriöt näkyy päällepäin. Ei ollut aavistustakaan siitä että on sellaisia ihmisiä jotka voivat näytellä pitkään aivan muunlaista ihmistä mitä todellisuudessa ovat.
Tietenkin.
Olet täysin normaali, muista olla asiasta onnellinen.
Tiesit ja mitä tiedolla teit/teet?
Narsistit on pimeitä, niin kuin minun entinen puolisoni.
"Kuuluisassa kokeessa oppilaita pyydettiin viemään sitruuna kotiinsa ja tottumaan siihen. Kolme päivää myöhemmin he pystyivät tunnistamaan "oman" sitruunansa lähes samanlaisten sitruunoiden kasasta. Heillä näytti olevan jonkinlainen side siihen. Onko tämä rakkauden todellinen merkitys - yhteys tottumisen kautta? Totummeko me vain muihin ihmisiin, lemmikkeihin ja esineisiin?"
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Johdanto.html
Viittaako lainauksesi mahdolliseen epäluuloosi siitä, että olisin entinen puolisosi, joka on pimeä kuten narsistit?
"Viittaako lainauksesi mahdolliseen epäluuloosi siitä, että olisin entinen puolisosi, joka on pimeä kuten narsistit?"
Noh...tuon edellisen kirjoittajan aivoituksista en tiedä...mutta tästä tulee kuitenkin mieleen tuossa toisessa ketjussa lainaamani kohdat, jotka ilmeisesti saivat aikaan melkoisen äläkän...
"Hienovaraisemmat ja häilyvämmät puolustusmekanismit pitävät sisällään uuden maailmankuvan. Narsistin jokainen teko ja äännähdys tulkitaan suunnatuksi kärsivään ihmiseen, hänen entiseen kumppaniinsa, ja sen ajatellaan sisältävän salatun viestin, jonka vain sen vastaanottaja voi "avata""
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq68.html
Että joo...narsisti kaiketi voi saada aikaan sellaisiakin luuloja, että ihminen luulee jopa täällä keskustelupalstalla kohtaavansa sen "oman narsistinsa"...
Myönnän itsekin välillä ajatelleeni niin...jotkut kuullostavat niin samanlaisilta...mutta niissä kohdissa palaan aina noihin Vakninin kohtiin...ja moitin itseäni tyyliin, että ny ajattelet hulluja..
Ännä ja siihen kuuluvat asiat/tapahtumat kuuluvat reality maailmaan...tapahtuivat/olivat todellisuuttani...
tämä täällä on virtuaalimaailma josta ei voi tietää kuka ja millainen ihminen siellä kirjoituksen taustalla on...
Että joo...sitä omaa mielenmaisemaa on syytä tarkkailla ja pyrkiä erottamaan visusti se oma todellisuus toisten todellisuuksista...ettei lähde elämään mitään harhamaailmaa...kuvittelemaan, että kaikki kirjoitukset koskevat minua, ovat minulle tarkoitettuja...
"Olet täysin normaali, muista olla asiasta onnellinen."
Tottakai, jokapäivä :)
"Tiesit ja mitä tiedolla teit/teet?"
Vastaus oli lauseessa : (mutta kun ei ollut minkäänlaista kokemusta narsisteista, enkä tiennyt sellaisen populaation olemassaolosta mitään. .)
Mitäpä siinä oli enään tehtävissä ? :0I
Kysymykseni sisältää kaksi kysymystä, siinä on myös nykyaika. Mitä tiedolla teet?
narsistin mielestä kaikki aina viittaa häneen ja kaikilla muilla on silti epäluuloja mutta ei narsustilla itsellään
No, en osannut jäsennellä vastauksen kuuluvuutta oman kommenttini yhteyteen, joten kysyin suoraan :)
Onhan noita tuttuja ollut liikenteessä tälläkin palstalla. Mutta en sitten tiedä
-minkälaiset- ihmiset harrastavat sitä katkeransuloista tosielämän kommentointia.
Kierohkon kommentoinnin kun voi käsittääkseni helposti vaihtaa suoraksi kysymykseksikin, mikäli oikeasti kiinnostaa tietää eikä vaan kylvää ja vääntää huvikseen kun on mahdollista.
"Että joo...narsisti kaiketi voi saada aikaan sellaisiakin luuloja, että ihminen luulee jopa täällä keskustelupalstalla kohtaavansa sen "oman narsistinsa".." Kyllä myönnän ajattelevani näin. Yritän pitää yksityiskohdat piilossa, ettei paljastuisi liikaa. Kävin narsistien uhrien vertaistukiryhmässä, pelkäsin että törmään eksääni siellä.
Ja sitten seksistä tämän miehen kanssa. Kaikissa teksteissä kerrotaan miten käyttävät valtaansa seksin avulla. Tämä kohta ei kyllä meillä pätenyt. En ole ikinä saanut yhtä surkeaa seksiä kenenkään kanssa. Aloite oli lähes poikkeuksetta minun tekemä, asentoja oli tasan kaksi, paikkoja yksi, valoja nolla ja minä en saanut oikeastaan koko hommasta koskaan mitään irti. Lähinnä tulee mieleen joku yläasteikäisten soosaaminen. Mitenkään ei voinut neuvoa tai vihjaista mitä tehdä, koska mies olisi suuttunut.
"Kyllä myönnän ajattelevani näin. Yritän pitää yksityiskohdat piilossa, ettei paljastuisi liikaa. Kävin narsistien uhrien vertaistukiryhmässä, pelkäsin että törmään eksääni siellä."
Niin kuten totesin...noinkin voi käydä ja myönsin itsekin toisinaan kuvittelleeni että minun Ännäni täällä kirjoittelee...mutta kannattaa silti pitää visusti erossa ne asiat jotka tietää varmasti...omista luuloistaan/kuvitelmistaan...
Syystä, että jos alamme liikaa uskomaan noihin kuvitelmiin ja luuloihin, emme osaa erottaa todellisuutta niistä...
Niin käsittääkseni meille uhreille käy siten...että muutumme itsekin narsistin kaltaiseksi...se todellinen vaara josta Vaknininkin monessa kohtaa varoittaa...
"Vankeuteen joutuneen eläimen lailla narsisti on aina tähystyspaikallaan: oliko tämä kommentti tarkoitettu halveksimaan häntä? Oliko tämä äännähdys tietoinen hyökkäys? Vähitellen hänen mielensä ja hänen viitekehyksensä muuttuvat vainoharhaisuuden kaoottiseksi taistelukentäksi, kunnes hän kadottaa yhteyden todellisuuteen ja vetäytyy omaan maailmaansa ja kuvitelmiinsa omasta vastaansanomattomasta suuruudestaan."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq73.html
"Narsisti on läsnä aaveen lailla kauan senkin jälkeen kun hän on kadonnut fyysisesti. Tämä on todellinen vaara, jonka narsistin uhrit joutuvat kohtaamaan: että he tulevat hänen kaltaisikseen, katkeriksi, itsekeskeisiksi, epäempaattisiksi. Tämä on narsistin viimeinen kumarrus estradilla, ikään kuin ylimääräinen kappale taputusten jälkeen."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
Että jossain vaiheessa meidän on syytä katsoa myös itseemme...
ettemme jää elämään siihen narsistin tyrkyttämään maailmankuvaan...luullen, että kaikki johtuu/on lähtöisin/jokainen sana/kirjoitus on minusta/tarkoitettu minulle...liittyy minuun...
"Niin käsittääkseni meille uhreille käy siten...että muutumme itsekin narsistin kaltaiseksi...se todellinen vaara josta Vaknininkin monessa kohtaa varoittaa..."
Totta, seura tekee kaltaisekseen, riski on todellinen. Mitä enempi ottaa siipeensä, sitä varmemmin alkaa omimaan narsistisia ominaisuuksia.
"Totta, seura tekee kaltaisekseen, riski on todellinen. Mitä enempi ottaa siipeensä, sitä varmemmin alkaa omimaan narsistisia ominaisuuksia."
Niin, miten lie sinun laitasi...muistakseni olet kertonut olevasi naimisissa narsistin kanssa jo yli kymmenen vuotta...
rakastatko sinä vaimoasi?
"rakastatko sinä vaimoasi?"
Narsistia ei voi rakastaa sillä tavalla kuin rakastaisi normaalia puolisoa, narsisti tulkitsee ymmärtämättömyyttään kaikki hellyyden osoitukset heikkoudeksi ja joita käyttää helposti hyväksi.
Narsisti ei koskaan rakasta puolisoaan, tuo lainaamani asiantuntija lausunto koskee tietysti myös parisuhdetta ja voisi sanoa että parisuhteessa nuo ominaisuudet korostuu. Kyky läheisyyteen todella puuttuu täysin, eikä hän päästä edes puolisoa henkisesti lähelleen, vaan näkee hänen kilpailijana jota kadehtii.
"Kyky läheisyyteen puuttuu
Narsistilta siis puuttuu kyky aitoon läheisyyteen eikä hän voi luottaa kehenkään tai päästää muita lähelleen. Elämä saattaa olla hänelle pelkkää kilpailua ja suorittamista, omien asemien varmistelua, menestyksen merkkien esittelyä.
Narsisti vaikuttaa kovalta, mutta Teija Jokipii huomauttaa, että helppoa hänellä ei ole."
"Narsisti ei koskaan rakasta puolisoaan, "
Niin tuo kyllä tiedetään, mutta kysyinkin sinulta...rakastatko sinä puolisoasi...en kysynyt rakastaako narsisti puolisosi sinua...
Noh toit esille..että "Narsistia ei voi rakastaa sillä tavalla kuin rakastaisi normaalia puolisoa"
Että pitäisikö sitten tuosta päätellä, että rakastat puolisoasi "epänormaalisti"...mitä se ikinä sitten tarkoittaakkaan...
ilmeisesti jotain sellaista, ettei suhteessanne ole läheisyyttä eikä henkistä yhteyttä...ja koet velvollisuudeksesi "kouluttaa" puolisoasi...
Noh, kerros sitten...mikä kuitenkin saa sinut pysymään avioliitossa narsistin kanssa...mitä ovat ne suhteenne positiiviset asiat...sinun itsesi kannalta katsoen...vaikka riittääkö tuo kouluttamisen mahdollisuus pelkästään syyksi...
Sivusta katsottuna niitäkin täytyy olla, muuten on hyvin vaikea ymmärtää miksi olla sellaisessa suhteessa pelkästään syystä että tuo kertomasi narsistin tavoite täyttyy.... "hänen tavoite täytyy sillä että saa toisen voimaan huonosti..."
Vai oletko sinäkin... se täällä kuvattu narsistin räsy/olkinukke?..masokisti? marttyyri?...kärsit rakkaudettomasta liitosta vain syystä, että voit kuvitella itse olevasi ns. "parempi" ihminen kuin se kertomasi mukaan henkisesti 5- vuotiaan tasolla oleva vaimosi...
Etkö koe pärjääväsi ns. tasavertaisessa kahden aikuisen välisessä suhteessa...tarvitsetko sinäkin aviopuolisoksesi/elämääsi ihmisen...jonka voit ainakin täällä kokea olevasi itsesi alapuolella...
Nimenomaan täällä...
koska totuutta aviopuolisostasi/avioliitostasi emme tiedä...
Jännää miten tuo xcch:n suhdekuvio tuppaa herättämään kiinnostusta aika monissa.. Suoraa vastausta siihen ei tosin ole ilmeisesti vieläkään tullut, että mikä tasan pitää avioliiton koossa...
"Suoraa vastausta siihen ei tosin ole ilmeisesti vieläkään tullut, että mikä tasan pitää avioliiton koossa.."
Noh, ehkä hän jonain päivänä keksii senkin kuvitteeliselle avioliitolleen...en usko ollenkaan hänen juttuihinsa vaimostaan...
Syystä, että millainen mies kävisi netissä vuosikausia mitätöimässä vaimoaan...ei ainakaan aikuinen fiksu mies...
että tuolla vaimonsa mitätöinnillä hän kyllä tulee kertoneeksi enemmän itsestään ihmisenä kuin vaimostaan...
"Narsistia ei voi rakastaa sillä tavalla kuin rakastaisi normaalia puolisoa,..."
Tämän xcch on tuonut toistuvasi esille. Rakkaudesta hän ei ole koskaan puhunut mitään.
Riippuvaisuussuhde? Ja huom: kuka on narsisti?
Mitä päättelette?
Empaattista ei voi teeskennellä. Ihminen ei pysty näyttelemään sellaista mistä hänellä ei ole sisäistä tietoa.
Ihminen valitsee ihmisen. Myöhemmin, jos odotteet eivät kohtaa, tai menevät ristiin, alkaa syyllisen etsiminen. Yleensä se alkaa siitä toisesta
o s a p u o l e s t a.
Selvennän odotteita; jos toisen taloustyöt eivät miellytä, ts tyydytä odotteita, häntä voi yrittää kouluttaa, muokata (agressiivis-narsistinen tyyli)
Tai hyväksyä, että toinen tekee asiat omalla tyylillään, ja, jos muuttuu toiveittesi suuntaan, hän tekee sen vapaasta tahdostaan, kunnioituksesta ja arvostuksesta 'sinua' kohtaan.
Miten sitten kunnioitus ja arvostus ansaitaan...?
tämä oli todella osuva kirjoitus. Narsisti todella yrittää "kouluttaa" ja muokata toista.
Kiitos!
:)
"Empaattista ei voi teeskennellä. Ihminen ei pysty näyttelemään sellaista mistä hänellä ei ole sisäistä tietoa."
Siihense juuri perustuu eli näyttelemiseen, kun ei ole sisäistä tietoa niin narsisti havannoi ympäristö ja käyttäytyy juuri niin kuin sillä hetkellä on hänelle edullista. Ei kuitenkaan jaksa näytellä loputtomasti, juuri sen takia haluaa mahdollisimman äkkiä sitoa toisen parisuhteeseen. Tästä on kymmeniä kokemuksia tällä palstalla.
"Selvennän odotteita; jos toisen taloustyöt eivät miellytä, ts tyydytä odotteita, häntä voi yrittää kouluttaa, muokata (agressiivis-narsistinen tyyli)"
Voi olla, koska monet ei narsisti liitot päättyy eroon.
Mutta narsistin kanssa ongelmat ovat erillaisia, kaksois-sidosviestintää, valehtelua, sitoutumattomuutta, ei pidä sopimuksia, mitään ei voi tehdä / kehittää yhdessä.
Syytökset ovat erittelemättömiä väitteitä joihin ei pääse käsiksi ja lisäksi vaihtelevat päivittäin, eli toinen ei loppujen lopuksi tiedä mitä voi tehdä. Eikä se ei ole narsistin tarkoituskaan, vaan hänen tavoite täytyy sillä että saa toisen voimaan huonosti.
Sain puolivuotisen "elämäni rakkaussuhteen" päättymään - mies jätti. Miesystävälläni oli juuri diagnosoitu narsistinen persoonallisuushäiriö muiden psyykkisten ongelmien ohella.
Tämä näkyi ennen muuta siinä, että hän loukkaantui narsistisesti äärimmäisen herkästi, oli räjähtelevä, pakotti olemaan samaa mieltä... Epävakaus oli arkea.
Suhde loppui kuin seinään. Olin ollut se ainoa oikea ja rakkain - tulevaisuutta suunniteltiin edellisenä päivänä, hän lasten nimiä, taloa jne. Minusta tuli yhdessä hetkessä vihamies, kun laitoin rajat hänen projisoidessa raivokohtauksessa (ilman syytä) minuun omia ongelmiaan. Totesin, etteivät ne pidä paikkansa. Hän vaati minua myös muuttumaan, mutta ei osannut sanoa, mitä pitäisi muuttaa.
Jännästi näytti siltä, että rakastamani ihminen pystyi ennen tuota viimeistä pimahdustaan keskustelemaan räjähtelystään ja vaikeista asioista; ikään kuin ymmärsi; mutta varmaan minun empatiani oli nöyryyttävää. Hänen oma ymmärryksen oli ohimenevää. Defenssit tulivat ja peittivät kaiken alleen - tuskan täytyi olla valtava.
Tämän jälkeen hän lähti ovet paukkuen. Sovimme asiat kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla hän itki, mikä hänessä on vikana kun hän ei pysty päästämään vihasta irti. Sovimme ja juttelimme - kaikki oli hyvin - mutta sen yön - sitten hän ahdistui. Enpä kuullut mitään. Seurasi vielä kaksi kertaa sopimista. Hän linnoittautui poteroonsa, piti valtavaa etäisyyttä; vain netin kautta aika ajoin, ja koska tiesin hänen voivan huonosti (syitä oli konfliktin lisäksi muitakin) kysyin aika ajoin niiden viikkojen aikana hänen vointiaan ja tarjosin myös apua. Tämä herätti ihan käsittämättömän aggression. Netin kautta hän sylki päälleni, jonka jälkeen totesi, että olen väärä ihminen, pettymys. Ja että syy on vain siinä, että olen väärä ihminen - hänen psyyken tilallaan ei ole mitään tekemistä yhtäkkisen eron kanssa.
Jäljelle jäi tyhjyys ja oksettava olo. Olen onnellinen siitä, että pääsin puolen vuoden kokemuksella. Siihen auttoi rajojen laittaminen.
Silti - minussakin eli se - eli toivo. Toivoin, että hän olisi voinut parantua. Terve puoli hänessä oli hyvin kaunis. Mutta se hävisi.
Jotenkin tuli tunne, että hän voisi jopa olla sieltä paremmasta päästä oleva narsisti, ehkä voisi jollain tasolla parantua, jos saisi kunnon terapiaa? Hänessä näytti olevan joitain inhimillisiä piirteitä, joita kerrot hän terveessä puolessa olevan, mikä se sitten lieneekin. Suru tuli lukiessa ja sääli tuota miestä kohtaan,..se on minun heikko kohtani - sääli. Tuli tunne tuota lukiessa, että hän oikeasti olisi halunnut olla toisenlainen ja tosissaan ehkä yrittikin ?
Kyllä hän oli terapiassa monien ongelmien vuoksi. Traumoja riittää... Luulen, että tuo rakas ihminen viimeisenä käsittelee tuota narsismia...
Ja minä kyllä kannattelin häntä masennuksessa ja ahdistuksessa - ymmärsin ja rakastin. Mutta en arvannut, että nimenomaan tuo 60.8 tulisi ongelmaksi suhteessamme. Toisaalta jälkikäteen ajatellen nimenomaan "hallinnan tarve" tuli esiin pienin kiukkukohtauksin jo varsin varhain suhteessamme. Sitten tuli järjettömän kokoisiakin raivareita olemattomista asioista.
Se oli vain harhaa, kaunis kulissi, unelma omassa mielessäsi.
Narsistinen romahdus, silloin hän käyttätyy sekavasti, mutta sitten tulee se sisäinen korjaus, personallisuushäiriön suojamekanismi. Vika on toisissa ja välttääkseen häpeäkokemuksen, hänen piti päästä sinusta eroon.
Narsisti ei pysty yksinkertaisesti pysty olemaan ihmisen kanssa, jos se toisi häpeän kokemista, oman heikkouden näkemistä...
Minä olin ihastunut siihen kiukkuiseen ja vihaiseen pikkutyttöön, joka aina välillä tuli esiin. Kaikki kaunis ja hyvä oli lopulta vain ja ainoastaan minun päässäni.
Tein listan ja kirjoitin siihen, mitä minä sain suhteesta...siitä ei tullut pitkää ja nekin asiat oli pelkkiä muruja.
Vaikka se ei nyt siltä tunnu, niin se ero oli sinun pelastuksesi.
"Narsistinen romahdus, silloin hän käyttätyy sekavasti, mutta sitten tulee se sisäinen korjaus, personallisuushäiriön suojamekanismi. Vika on toisissa ja välttääkseen häpeäkokemuksen, hänen piti päästä sinusta eroon."
niin tässä asiaa on kuvattu tähän tapaan...
Murtuuko narsisti milloinkaan?
Narsisti on hyvä ulkoistamaan syyllisyyden ja omat heikkouden tunteensa. Mutta jos hän jää yksin, kokee esim. ihmissuhteen päättymisen jälkeen, hän saattaa masentua. Narsisti ei kykene käsittelemään omia tunteitaan, vaan kokee ne vain heijastumina toisista ihmisistä. Yksin jäätyään hän saattaa kääntyä itseensä, jopa kokea olevansa viallinen, saattaa jopa ajatella itsemurhaa.Narsistillahan on suuri hylätyksitulemsen pelko
Harvoin kuitenkaan tämä on mikään pysyvä olotila, vaan pian hän muokkaa mielessään tapahtumien kulkua, ulkoistaa syyt muihin ja etsii uusia ihmisiä, joiden kautta elää. Usein hän myös alkaa kostaa niille, joiden kokee aiheuttaneen hänen olotilansa.
http://narsismia.wordpress.com/2007/05/16/murtuuko-narsisti-milloinkaan/
Mitä taas tuohon tulee...
"että hän oikeasti olisi halunnut olla toisenlainen ja tosissaan ehkä yrittikin "
niin itsekin olen tuota ajatusta pyöritellyt syystä, että hän ilmeisesti yritti useammankin kerran ilmaista itseään...että hän on "erilainen"...
äkkiseltään muistuu mieleen...yhtäkkinen parahdus kesken hauskan karaokepelleilyn...miks mun täytyy olla tämmönen pska...kuin myös hänet lukemattomat varoituksensa jos suhde päättyy, älä ota/pidä mitään yhteyttä yhteyttä etten vain luule mitään...kuin myös puheet siitä, että hänellä on usein tapana luvata jotain...jota ei sittenn pidäkkään jne...
valitettavasti vaan...minä en silloin tiennyt/ymmärtänyt...
Kyllä juuri näin on, hän pakenee häpeäänsä. Siis miehellä todella narsistinen romahdus: äärimmäisestä läheisyydestä heilahdettiin defenssien taakse bunkkeriin piiloon...
Tuntui todella kauhealta menettää rakastamansa ihminen äkkinäisesti - mutta oikeasti olin alkanut jo oireilla itse mm. unihäiriöllä. Jälkikäteen reaktiivisella masennuksella, joka on mennyt onneksi nopeasti ohi.
Onni tavallaan, että meni vain puoli vuotta... vaikka saman tien unelmanikin särkyivät... ihan tavallisesta elämästä.
Odottelin ehkä liian kauan hänen raivokohtauksensa jälkeen, koska en voinut vain tietää, mistä romahdus johtui; olisi voinut johtua toisestakin kammottavsta traumasta. Odottelin, josko nousisi bunkkeristaan vielä eloon. Mutta ei noussut.
Olen ilmaa hänelle. Silti - minä rakastin häntä. Ja luulen, että hän olisi halunnut onnistua oikeastikin; että tilanne on hänelle todella tuskallinen, vaikka onkin narsisti. Ei hän ymmärrä itsekään, mitä tapahtui... Traumahan tuosta tulee hänelle ittelleki...
vastasin vahingossa ketjun perään :)
Niin ikävältä kuin se kuulostaa, niin se rakastaminen ja rakkaus on vain sinun päässäsi. Hänelle sinä olit pelkkä esine, joka meni rikki.
Tuskin pääsit hänestä vielä eroon ja siksi olisi ensiarvoisen tärkeätä, että vahvistuisit henkisesti niin, että kun hän ottaa yhteyttä osaat sanoa ei.
Tiedän, että narsisti ei kykene rakastamaan oikeasti, mutta ei se haittaa. Hänellä oli halu muuttua (joskin terapiaan menon ensisijaisena syynä oli muu asia) ja uskon todella, että hän olisi halunnut onnistua suhteessa - sitä olisi tarvinnut, mutta ei siihen vain pystynyt eikä tn. pysty kenenkään kanssa pitkiin aikoihin jos koskaan.
Ei hätää. Olen vahva ja takaisin en ota. Tuskin hän uskaltaa edes lähestyä enää minua. Ongelmia riitti - ei vain narsismi vaan hänellä oli paljon muitakin akuutteja traumoja ja sotkuja elämässänsä. Niitä en halua elämääni.
Tervehdys puoli vuotta:
Kiinnitin huomioni kykyysi nähdä toisessa tunteita, vaikka hän olisikin kaltoinkohdellut sinua. Rakastaminen ja luopuminen ovat silloin vaikeita asioita. Annat hänelle tavallaan mahdollisuuden muuttua vaikka itse et enää vaikuttaisikaan hänen elämäänsä. Ja annat mahdollisuuden elämälle ja tulevaisuudelle myös itsellesi. Sinulla on ihmistä kunnioittava asenne elämässäsi.
Ihmiselle voi toivoa hyvää ja menestystä, vaikkei hänessä kiinni olisikaan. Omammekin voimme löytää ilman sitä suurta rakkautta. Vaikka suhteenne ei pitkään ollut kestänytkään, se lienee sisältänyt suuria tunteita ja visioita tulevaisuudesta (kuten näissä suhteissa on tapana). Voi olla, että käyt myöhemmin läpi näitä tunteita vielä läpi. Ja mieleesi nousee asioita, joita et "nähnyt" tai "ymmärtänyt" suhteen aikana. Siksi olisi hyvä jos käyt suhteen vaiheet läpi kunnolla pystyäksesi todella pitämään eron suhteen ja illuusion välillä. Vaikka olet vahva, olet ilmeisesti myös vahva tunneihminen ja näin ollen hyvin inhimillinen.
On kuitenkin on mahdollista, että hän koettaa lähestyä sinua - epäsuoralla tavalla. Antaa tavallaan ohjakset sinun käteesi, jos haluat vielä häntä. Kun hän pääsee tuon romahduksen yli, niin hän jossain vaiheessa muistaa illuusion teistä. Puolessa vuodessa et ollut tullut vielä kokonaan käytetyksi. Siksi sinun tunnemaailmasi ja realistinen kuva itsestäsi on avainasemassa tässä.
Kaikkea hyvää tielläsi. Ja tervetuloa kirjoittamaan joukkoomme :)
Kiitos elisakettu! Kyllä, olen tunneihminen. Mutta varsin analyyttinenkin.
Olin aiemmin pitkässä avioliitossa - jossa mies sairastui myös mieleltään todella äkkinäisesti. Siinä traumatisoiduin. Siksi tämä menettäminen on ollut todella rankkaa henkisesti.
Rakastin häntä todella - ja ainakin se toinen puoli hänestä minua. Ja minulla oli unelmia, meillä oli niitä. Hän oikeasti yritti ja tajusikin ongelmiaan, joskaan kuten totesin 60.8 tuskin oli se hoidon pääkohta. Muut traumat sen lisäksi kuormittavat liikaa ilmeisesti ja siksikin tuli tuo narsistinen romahdus. Se on hänelle traumaattinen tila - mutta tietenkin satuttaa minua kovasti, eikä hänelle enää uusia tilaisuuksia siihen tule.
Suhteen olen analysoinut näiden viikkojen aikana ja ymmärtänyt, että olisi ollut mahdotonta näillä eväillä mennä yhdessä eteenpäin. Ennemmin tai myöhemmin asia tai toinen olisi johtanut eroon, vaikka meillä oli harvinaisen syvä keskusteluyhteys. Traumat eivät nimittäin keskustele: ne vievät äärilaidasta toiseen, kuten narsismissa. Ja hänellä niitä sattui olemaan enemmänkin.
Minä tarvitsen oikeasti tasapainoisen ihmisen rinnalleni - kahden epätasapainoisen (mutta ihanan ihmisen) jälkeen.
Minä kyllä aikoinaan rekrytoin narsistin. Nyt kun muutaamaa vuotta myöhemmin on tiedossa kaikki henkilön naristiset manööverit niin näen jo ensitapaamisessa rekryhaastattelussa sellaisia asioita jotka olisi pitänyt soittaa hälytyskelloja. En vain osannut niitä nähdä silloin. Nyt ne on mitä ilmeisiä. Jälkiviisaus on maailman vanhin viisaus. Henkilö on tosin meillä vielä töissä mutta järjestelyt hänestä eroon pääsemiseen ovat jo loppusuoralla.
mun narsisti ex-hoito(mies) käytti seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäytti seksuaalisesti muutaman vuoden, henkistä väkivaltaa oli aina mukana, luultavasti oli myös psykopaatti, paistoi läpi vain se sellainen tunnekylmyys, tosin manipuloivalla tavalla, nyt on oppi haettu kyseisestä sairaudesta, niin osaa paremmin tunnistaa ajoissa, toivottavasti hän kohtaa kaltaisensa ja saa pahemmat traumat kuin minä
muistakaa uhrit antaa sen maistaa omaa lääkettään, tosin omalla vastuulla..
Narsisti on kuin ylhäältä ohjelmoitu toteuttamaan luonnehäiriötään. Kun ottaa selvää lukemalla ja keskustelemalla narsismista, on helppo seurata ja todeta "missä mennään" milloinkin.
Säälittävintä on se, että narsistinen ihminen ei itse tajua mitä tekee, miksi tekee ja mitä käytös muihin vaikuttaa. Käsittämättämintä siis se, ettei mikään viesti koskien epätervettä käytöstä mene perille! Vaikka sen rautalangasta vääntäisi. On raskasta pettyä ihmisen vajavaisuuteen, fiksunkin ihmisen kanssa.
Narsisti on jäänyt loukkuun ja joutuu yhä uudestaan toteuttamaan käyttäytymismallia. Empaattinen läheinen haluaisi auttaa, mutta joutuu narsistin rakentamaan mielialapyörteeseen ja -pyöritykseen. Kun läheinen on rakas, on irrottautuminen kipeä juttu.
Auttaako häiriön taustan (esim. lapsuuden rakkaudettomuus tms) tietäminen läheisen käyttäytymisen "kestämiseen" tai yhdessä olemiseen? Maksaako vaivan, yleensä kai ei?
Narsistin uhri/läheinen voi onnitella itseään siitä, että VOI hypätä ulos narsistisesta käytöshäiriöstä, narsisti jää sen sisään loukkuun, oman itsensä erinomaisuudessa itseään paistatellen.