Olen 20 vuotias nuori opiskelija ja täysin terve ihminen tai ainakin ennen olin..
Olen huomannut, että en ole enää itseäni, olen muuttunut todella paljon.
En tiedä mitä minulle on tapahtumassa tai on tapahtunut mutta se häiritsee minua todella paljon.
En pysty hallitsemaan katseeni, katseeni harhailee muuaalle; toisten silmiin, kasvoihin jne..
Viime viikolla jouduin erittäin hävettävään tilanteeseen; yrittäessäni keskittyä lukemiseen yhtäkkiä ja yllättäen tuijotin vieressäni istuvaa miestä.
Mies katseli takaisin ja ihmetteli mikä on vikana. Hävetti todella paljon!
Välitunneilla en uskalla enää lähteä kahville koska joka ikinen kerta kun olen yrittänyt juoda kahvini "normaalisti" niin se ei ole onnistunut. Katse harhailee muualle ja muiden katseleminen ei sinänsä häiritse minua :) vaan minua häiritsee se, että muut häiriintyvät siitä. Tai se, että he ajattelevat pahaa minusta tai jotain epämiellyttävää.
Kävellessäni pisteestä A pisteeseen B tuijoitan joka ikistä joka tulee vastaan.
Lukemiseen tai kouluasioiden keskittyminen on muuttunut todella hankalaksi, opiskelut eivät ole koskaan menneet näin huonosti(arvosanat ovat olleet ykkösiä ja kakkosia lähes kaikki kun taas viime vuonna huonoin arvosana oli 4!) ja; tuntuu, että ajattelen tapahtumia, kohtauksia tai lähes kaikkea "ei hyvää" liian paljon.
Mietin koko ajan mitä muut ajattelevat minusta tai mitä mieltä ovat minusta....!!
Onko kellekään tietoa mitä minulle on tapahtunut tai tapahtumassa? Onko kyse masennuksesta tai jostain muusta asiasta?
Onko kenellekkään ollut vastaavanlaisia tilanteita?
Olen huomannut, että en ole enää itseäni, olen muuttunut todella paljon.
En tiedä mitä minulle on tapahtumassa tai on tapahtunut mutta se häiritsee minua todella paljon.
En pysty hallitsemaan katseeni, katseeni harhailee muuaalle; toisten silmiin, kasvoihin jne..
Viime viikolla jouduin erittäin hävettävään tilanteeseen; yrittäessäni keskittyä lukemiseen yhtäkkiä ja yllättäen tuijotin vieressäni istuvaa miestä.
Mies katseli takaisin ja ihmetteli mikä on vikana. Hävetti todella paljon!
Välitunneilla en uskalla enää lähteä kahville koska joka ikinen kerta kun olen yrittänyt juoda kahvini "normaalisti" niin se ei ole onnistunut. Katse harhailee muualle ja muiden katseleminen ei sinänsä häiritse minua :) vaan minua häiritsee se, että muut häiriintyvät siitä. Tai se, että he ajattelevat pahaa minusta tai jotain epämiellyttävää.
Kävellessäni pisteestä A pisteeseen B tuijoitan joka ikistä joka tulee vastaan.
Lukemiseen tai kouluasioiden keskittyminen on muuttunut todella hankalaksi, opiskelut eivät ole koskaan menneet näin huonosti(arvosanat ovat olleet ykkösiä ja kakkosia lähes kaikki kun taas viime vuonna huonoin arvosana oli 4!) ja; tuntuu, että ajattelen tapahtumia, kohtauksia tai lähes kaikkea "ei hyvää" liian paljon.
Mietin koko ajan mitä muut ajattelevat minusta tai mitä mieltä ovat minusta....!!
Onko kellekään tietoa mitä minulle on tapahtunut tai tapahtumassa? Onko kyse masennuksesta tai jostain muusta asiasta?
Onko kenellekkään ollut vastaavanlaisia tilanteita?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suosittelisin puhumaan tästä kouluterveydenhoitajalle tai koulupsykologille. Kuvaamasi pakkokäyttäytyminen selvästi haittaa jokapäiväistä elämääsi, joten kannattaa hakea asiaan selvennystä ja apua ennen kuin opiskelusi kärsii enempää.
Kuulostaa pakko-oireiselta häiriöltä.
Jep! 23 vuotias nainen täällä, mietin kanssa mitä muut ajattelevat ja välillä kyttään ihmisiä turhankin intensiivisesti sillä yritän saada selville mitä he minusta ajattelevat tai miten he ilmeilevät. Kassajonossa oleminen on tuskaa ja myyjää vastapäätä oleminen. Mäkin mietin sitä miten ne muut ihmiset minut näkevät vaikka oikeesti niitä ei kiinnosta yhtään mutta sit kun alkaa käyttäytymään kuin luihu pälyilijä niin kyllä sitä huomion itseensä auttamatta vetää!
Ihmisten kanssa on vaan vaikee olla rento. Mulla on sosiaalista fobiaa ja paniikkihäiriötä taustalla ja tosi huono itsetunto. Juon myös liikaa mikä lisää sosiaalista painetta. Tuntuu et oon tehny jotain kauheen pahaa vaikka en ole ja kaikki tietää sen. Joskus koen olevani pahuuden ruumiillistuma ja et kaikki järkyttyy kun näkee minut. Olen painostava ja kiireinen persoona mutta en ole tahallani ilkeä tai huonokäytöksinen. En ole silti ajatellut että syy olisi pakko oireinen häiriö??
Joo mee juttelemaan jollekin ammatti-ihmiselle. Kaikki "vaivat" on helpompi hoitaa kun ne ei oo kroonistuneet.. Vietätkö paljon aikaa yksin? Mulla ainakin pitkässä yksinäisyydessä tulee outo olo.. Ja kun miettii ihmisiä bussissa, ne ei todellakaan jaksa keskittyä muhun... Moni miettii illan ruokalistaa, lasten hakua tarhasta jne.. Muiden ihmisten elämä ei pyöri mun ympärillä.. Mulla on koulukiusaamisen takia tietty herkkyys... Jos jotkut nauraa, tulee mieleen, että ne naurais mulle, vaikkei tietenkään; tuntemattomat ihmiset..
Mut hae keskusteluapua! Mitä nopeemmin, sen parempi, ettet vajoa liikaa omaan maailmaas, kuten mulle on käynyt,,
Tapasin psykiatrin ja keskusteltiin oireista ja niiden vaikutuksista arkeeni.
Lääkäri määräsi Cipralex nimisiä tabletteja. Ensimmäiset kaksi viikkoa aloitan 5 mg annoksilla ja sen jälkeen nostan 10 mg:aan.
Toivon, että se auttaa.