Vapaa-ajattelijoita lampaiden vaatteissa?

Lampaiden vaatteissa he tulevat, mutta ovat sisältä Jumalan lapsia raatelevia susia. Tarkkaa näitä tuntomerkkejä suomi24 hengellisisllä keskustelupalstoilla

1. valheellisuus
- Voidaan valita nimimerkki, joka herättää sääliä tai mielenkiintoa, mutta antaa valheellisen kuvan kirjoittajasta. Esimerkiksi "entinen lestadiolainen" saattaa olla henkilö, joka ei koskaan ole tähän herätysliikkeeseen kuulunut.
- Suden irvistys peitetään lampaan määkinään: sen sijaan, että väitetään suoraan, esitetään lampaan äänellä "kysymys" jonka perimmäisenä tavoitteena on osoittaa, miten tyhmä kirja Raamattu on täynnä satuja ja tarinoita.

2. pilkallisuus
- ateistien suuri profeetta on englantilainen Richard Dawkins ja hän on taas muistuttanut, että tehokkain tapa keskustella kristittyjen kanssa on pilkata ja ivata heitä.
- etevämpi susi peittää helposti tunnistettavan urinan kohteliaaseen ja asialliseen tyyliin, jossa järkisyin osoitetaan uskovien väitteiden naurettavuus suoraan sitä tuomatta esiin.

3. sydämetön kylmyys ja rakkaudettomuus
- lampaan nahoissa mennään, mutta sydämessä ei ole mitään rakkautta ja huolta lampaista, kuinka usko Jumalaan ja Jeesukseen voi lohduttaa ja rohkaista elämän ankarissa koettelemuksissa. Raatelevan suden tavoin tahdotaan vain purra, missä eniten sattuu ja mistä kristityn veri alkaa vuotaa, epäilys tunkee sydämeen ja usko Jumalaan horjuu.

4. täydellinen uskonasioiden ymmärtämättömyys
- lampaita muka ollaan ja laumassa määitään oinaiden puskemisesta huolimatta, mutta oudosti kristillisen uskon perustavat seikat ovat hukassa. Järkisyyt ja epäilyt ovat niin iso asia, että Jeesuksen aito sanoma ja tarkoitus on ihan hukassa. Uskon merkitystä ei lainkaan ymmärretä, risti on hullutus eikä siitä puhuta.

tuntomerkkejä on toki muitakin ja usein tekisi mieli kysyä "no millaisena lähimmäiset sinun elämäsi hedelmiä pitävät" - vaan keskusteluforumeilla nimimerkkien takana suojassa tällaiseen Jeesuksen kehottamaan arvioon ei juuri ole mahdollisuuksia.

Lampaat ovat melko helpon näköistä saalista sudelle, siinä missä porot ahmoille.

Kristityt puolustautuvat tunnistamiaan susia vastaan usein aivan pässimäisesti, pahentaen vain tilannetta

1. "Tosiasioiden ladonta"
koetetaan vakuuttaa keskustelija Raamatun totuudesta latelemalla "tosiasioita", vuosilukuja tai lainauksia verkosta, jotka eivät välttämättä liity mitenkään aiheeseen. Erityisesti luominen.fi sivuilta haetut lainaukset ovat tavallisesti tuhoisia, ja vain heittävät polttoainetta liekkeihin.

2. Kiroaminen
Jotkut kristityt heittävät panssarit päälleen, painuvat linnaansa, ja sieltä ampuma-aukosta huutelevat rumia, kiroilevat ja tuomitsevat kadotukseen kaikki sudet. Tämä luo rakkaudettoman ilmapiirin, joka pahentaa niin susia kuin lampaita ja osoittaa kiroajan mustan mielenlaadun.

3. Väistäminen
Kuten muuallakin siviilissä, myös keskusteluforumilla lammas väistää suden hyökkäilyt ja urinat, ei lue eikä piittaa. Vaikeneminen on kultaa, selän kääntäminen ... joka joskus muistuttaa strutsia, joka pistää päänsä maahan piiloon luullen olevansa suojassa.

4. Arvostaminen
Lampaat voivat myös arvostaa suden kirjoituksia ja myöntää, että niissä on tottakin, sen enempää pedon ärinöihin kantaa ottamatta. Kohteliaampaa, ystävällisempää ja ehkä suorastaan rakkaudellista eksynyttä kohtaan.

Mikä siis avuksi, kun ruohonjuuritasolla tahdotaan Jumalan lapsien mieli myrkyttää epäuskolla, kehottaa heitä luopumaan tyhmästä Raamatusta - mikä on samaa kuin luopuminen Jumalasta - ja tekemään parannusta keskiaikaisesta uskonnollisesta taikauskostaan?

Väärä kysymys!

Ei "mikä siis avuksi?"

vaan "kuka siis avuksi?"

Hyvä Paimen piittaa lampaistaan ja on valmis antamaan henkensäkin niiden edestä, kun sudet tulevat terävine hampaineen niitä raatelemaan.

Saamme kutsua Jeesuksen Kristuksen itse avuksi puolustamaan heikkoja, oppimattomia, ymmärtämättömiä, helppouskoisia ja turvattomia lampaitaan, kun niiden sekaan tulee lampaan vaatteissa raatelevia susia.

Pyhä Henki on totuuden Henki, joka antaa valoa myös keskusteluforumien kirjoittajien taustoihin ja teksteihin, sekä lampaiden että susien. Pyhä Henki ohjaa terveellisen rieskan, Jumalan Sanan väärentämättömän maidon äärelle, jota Jumalan lasten tulisi ahmia kuin vastasyntyneiden lasten.

Usko ei ole järkeilyä, usko ei synny järkeilystä mutta se voi kompastua järkeilyyn ja vihollisen kavaliin ansoihin.

Lampaiden turvallisuuden perusta on siinä, että toisin kuin vapaa-ajattelijat luulevat, usko Jeesukseen ei ole uskovan omaa tuotantoa ja ajattelua, vaan hänelle ylhäältä annettu lahja. Siksi vihollinen ei sitä pysty sammuttamaan vaikka kuinka ahkerasti vettä uskon liekkeihin heittää.

Muistamme Kristityn vaelluksen alussa olevan kuvan, kun Saatana kovin koettaa saada seinän syvennyksessä palavaa tulta sammumaan. Kristitty saa katsoa seinän taakse, ja siellä salaa Vapahtaja kaataa öljyä tuleen!

Ateistit ovat hyvin perillä kristillisen uskon asioista, luomisesta, Raamatusta ja monista muista järjen käsittämistä asioista.

Usein paremmin kuin uskovat itse!

Totuudellisuus on sen tähden niin olennaista Jumalan lapsille Jeesuksen lammastarhassa.

Ateisti, vapaa-ajattelija saattaa sanoa kipeitä asioita, jotka ovat totta. Silloin on tärkeä antaa totuuden puhua ja selvitellä tarkemmin, mistä on kyse.

Täällä on esimerkiksi paljon hyökkäilyä Raamattua vastaan siksi, että sen 11 ensimmäistä lukua 1 Mooseksenkirjasta sisältävät paljon sumerilaista ja mesopotamialaista ainesta.

Jumalan lapsi voi tämän torjua ja paeta linnaansa ja sulkea ovet ja ikkunat moiselta kauhealta väitteeltä.

Tai sitten katsoa, mistä totuudellisesti on kyse.

Minä olen katsonut ehkä tarkemmin kuin kukaan tänne kirjoittaneista susista tai lampaista, ja voin sanoa että Sumeri on ihmeellinen aarreaitta ja pyhä Raamattu sädehtii ihmiskunnan kaikkien kirjotiusten joukossa ammentaen varhaisimman kirjoituskulttuurin aarteita.

Ei kuitenkaan pakanuuden hengessä, vaan Pyhän Hengen pyhittämällä tavalla.

Nooa jyrää ja Paratiisin puutarhassa kasvaa herkullisia tervehdyttäviä hedelmiä!

Uskovat, varsinkin lahkolaiset pitävät ateistena kaikkia niitä, jotka eivät hyväksy heidän oppejaan.

Uskovat, varsinkin lahkolaiset pitävät itseään ainoina Jumalan lapsina. Se osoitaa heidän karsinoitumisena paremmiksi ihmisiksi Jumalan edessä. He loppujen lopuksi ovat ahdistuneita ihmisiä, vaikka he vapauden tunnetta uskossaan mainostavat.
Kun ihminen on alituisen raamatunsanan tarkkailun alaisena, hän ei ole itselleen vapaa. Hän purkaa omaa ahdistuneisuuttaan ulkopuolisten arvosteluilla, tuomioilla ja pilkalla.

Hänellä on ainainen pelko synneistään ja taivaaseen pääsystään. Siksi hän myös jakaa sitä uskonveljilleen, vahtien samalla uskonveljenkin pysymistä riveissään.
Uskon yhteisössä ruokitaan jatkuvasti uskoa, ettei se päässe rappeutumaan. Ja siinä mestaroivat maallikkosaarnamiehet, joilla varoituksia , valvontaa riittää. He ovat pääliköitä joita tulee totella ja he pitävät siitä itse huolen. Parasta on kuitenkin se hiljainen alistuva kuulija kunta, joka ei pahasti toiselle sano. He ovat täkeä osa saarnamiehille.

Voidaan sanoa, että saarnamiehet ovat niitä vahtikoiria, jotka puolustavat ja vahtivat, ettei lampaat loikkaa yli aida tai eroa laumasta. Myös ne pitävät kaikkia aidan ulkopuolisia susin, ja siten uhkana lampailleen.
Vahtikoira tietää vahtiammattinsa ja tietää jos ei vahdissa onnistu, hänet isäntä hyvä paimen poistaa vahdista, jos vahtikoira on kuunnellut pahan paimenen oppastusta.




Tämä ei kuulu ylempään, mutta vain vertaus lammashaasta.

Aitauksen ulkopuolella ei kaikki ole susia joita lampaat pelkäävät. Lammas on niin arka eläin ja valmis alistumaan, että se säikähtää kaikkea ulkopuolista liikettä ja ääntä. Säikähtyneenä lammas usein turvautuu laumansa pässeihin. Ja pässit ovatkin kovapäisiä puskijoita. Myöskin alistavat lampaitaan, mutta myös turvaavat niitä. Ensin syö pässit heinänsä ja sitten lampaat.

Käytännön kokemus. Olimme lapselapsen kanssa kotieläintilalla tutustumassa eläimiin. Siellä olo lallasaitaus ja siinä portin pielessä oli porkkanoita laatikossa, että lapset voivat syöttää lampaita. Kun syöttäminen alkoi, kaikkein suursarvisin pässi ajoi toiset pois ja söi jokaisen porkkananpalasen.

Avauksen aiheeseen.

Eivät ateistit epäuskoiset ja "vapaa-ajattelijat" ole vääriä porofeettoja Raamatun tarkoittamassa mielessä.

Väärä profeetta tuo evankeliumia, jota on mahdollisimman hienovaraisesti ja huomaamattomasti muutettu, kuitenkin niin että evankeliumin sanoma on turhennettu.

Avaajan mainitsemien tahojen sanoma on selkeä ja yksinkertainen "älkää uskoko".

Väärä profeetta sanoo että "uskokaa". Tyypillisin väärän profeetan toiminta on lainvanhurskauden ja uskonvanhurskauden sekoittaminen sekahedelmäkeitoksi.

Tästä seuraa ikuinen kiistely seurakunnassa siitä, minkä verran on itse tehtävä mistä kaikista on kieltäydyttävä ja mitä kaikkea tehtävä, että Jumalalta saa sitten puuttuvan osan, - armosta.

Kristus tie on selvä tie, Jeesus tie on SUORA tie: Kaikki tai ei mitään. Joko
uskot itsesi JUmalan armosta Kristuksen tähden armosta vanhurskaaksi Jumalan lapseksi. Taikka sitten jäät Jumalan lupauksia epäilevänä pois Jeesuksen matkasta räpeltämään omaa vanhursuttasi, vaihtelevassa
määrin ja (seurakunnittain) vaihtelevin menetelmin.

Jeesus maksoi meistä niin kalliin hinnan, ja velkamme on viimeistä ropoa myöten maksettu, että siinä ei ole enää varaa kursailla, - kenelläkään. Jeesuksen tekoa ei omilla töillään voi kukaan paremmaksi tehdä, se on
täytetty.

Kun ihminen on Jumalan lapseksi syntynyt, siitä alkaa kasvu ja kehitys täyteen miehuuteen. Palveluksen työhön ja Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Näihin tehtäviin ja toimiin Jumala varustaa ruumiinsa jäsenet, hänen voimallaan ja viisaudellaan.