Yritin inhota sua selvitäkseni ikävästä. Nyt vihaan. Tajusin ja hyväksyin ettet halua mua enää. Mut kun selvisi että koko suhteen kun olin vilpitön sulla olikin useita nettisuhteita, tilitit musta pahoja TosiYstävillesi ja niin moni kertomasi olikin valetta. En oo koskaan pettynyt muihin kuten suhun. Vihaan sua ja itteäni siitä että ikävöin. Kiroan, rukoilen, satutan. Tää romahdus idyllistä paskaan tappaa mut, häpeen miten tyhmä olin, vihaan tätä ikävää ja tyhjyyttä.
ikävä ja viha (M)
kaksinaamaiselle
6354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihmiset ovat kaksinaamaisia. Ei ole mikään häpeä joskus luottaa toiseen ihmiseen, olla parempi, oikeudenmukaisempi ja reilumpi kuin kierot perseilijät. Silloin tietysti tulet näkemään heidät heidän todellisessa rumuudessaan, mikä on hyödyllistä sosiaalista tietoa.
Kun pääset tuosta ylitse, hän ei ole enää minkään arvoinen sinulle ihmisenä. Mutta se vie aikaa, se ei suinkaan tapahdu hokemalla, että niin on. Vaan joku päivä paljon myöhemmin huomaat, että niin on. Jokainen tapaa kaksinaamaisia elämässään.
henkilöstä kyse (miehestä) joka on todella kiero. Korkkiruuvikin on kateellinen sen miehen luonteeseen verraten. Särki minussa jotain, teki tyhjän kolon sisälle, mutta onkohan ketään joka sen pystyy paikkaamaan edes.
miehiä riittää... eräs heistä osoitti, taas kerran (joo, olen idiootti enkä kerrasta uskonut) ettei ole luottamukseni arvoinen. Joten se siitä. Kolmatta kertaa en ole niin tyhmä, että uskoisin.
Eräs vakuutti kiintymystään ja ihastustaan, mutta alkoikin vältellä pitkiä aikoja. Otin yhteyttä häneen useasti mutta hän ei välittänyt vastata. Aloin tuntea itseni roikkujaksi ja sellainen en missään nimessä halua olla. Ikävän kourissa samalla ymmärsin että hän ei välitä minusta samoin kuin minä hänestä. Putosin kovaa ja korkealta.
Tuo välinpitämättömyys syrjäytti lopuksi ikävän, katkeroiduin silti ja mietin kauan miksi niin piti käydä.
Sen jälkeen eräs pitkäaikainen ystävyys muuttui molemminpuoliseksi ihastukseksi.
Turha siitä haukkua toista, kun en suhteen aikana ollut tarpeeksi kiinnostava, että piti jättää useasti kuukausien epätietoisuuteen. Kovasti ihastuneena en halunnut ajatella sitä mahdollisuutta että suhteella ei olekaan mitään tulevaisuutta. Mutta tulihan sekin päivä sitten ja sitä piti puida pitkään. Koskaan ennen kukaan tai mikään ei ole niin masentuneeksi saanutkaan, mutta selvisin siitä aikaa myöten.
Opinpa ainakin monta asiaa ja samoja virheita en enää tee.
Silti toivon ettemme olisi koskaan kohdanneetkaan.
Olen luullut ettet enää välitä.
Luovutin vaikkei se tunteita poistanut.
En ole levitellyt mitään epäasiallista sinusta.
Joskus purnasin pahaa oloa suolella ilman nimiä yleisessä kontekstissa puhuen ammattikunnastasi.