Näin lauletaan eräässä biisissä. Mietin itse, miten hyvin tuo lause sopii kuvaamaan elämääni.
Olen aina viihtynyt ja olosuhteiden pakostakin olemaan yksin. Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä,
jotka tarvitsevat toisia jatkuvasti. Voisin olla aivan hyvin yksin keskellä metsää, ilman ketään
enkä tuntisi oloani yksinäiseksi. Jos olisin eläin, olisin varmasti susi. Onko muita samalla
tavalla ajattelevia?
Olen aina viihtynyt ja olosuhteiden pakostakin olemaan yksin. Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä,
jotka tarvitsevat toisia jatkuvasti. Voisin olla aivan hyvin yksin keskellä metsää, ilman ketään
enkä tuntisi oloani yksinäiseksi. Jos olisin eläin, olisin varmasti susi. Onko muita samalla
tavalla ajattelevia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En kyseistä kappaletta tunnista, enkä siten ihan tavoita ajatustasi siihen liittyen, muuten kirjoituksessasi on jotain tuttua.
Olen kateudesta vihreänä joka kerta kun näen jotain juttua niistä täysin omavaraisista ekotaloista, sijainti jossain huitsin nevadassa. Suomen oloissa luulen olevan vähän haasteellisempaa rakentaa sellaisia taloja, eikä tyhjätaskuna kannata haaveillakkaan.
Elämä erämaassa olisi muutoin aika ankaraa, eikä sellainen survival-meininki houkuta yhtään. En ole ihmisvihaaja vaikka eristäytyminen usein sellaiseksi tulkitaan. Toisten ihmisten keskuudessa elämisen ehtoihin kuuluu se että löytää sieltä oman paikkansa, kusinen juttu kun sitä omaa funktiota ei löydy.
Ups, alkeellinen virhe kun en lukenut tuota nimimerkkikohtaa otsikon perään, ton ekan lauseeni voikin ruksia yli.
Sanoisin itse tarvitsevani toisia ihmisiä ainakin sillä alkeellisimmalla tasolla, yhteisössä eläminen antaa turvaa ja perustarpeistani huolehditaan. Tämänhetkisessä elämäntilanteessani yhteiskunta antaa minulle enemmän kuin minä annan takaisin, tämä tuntuu nöyryyttävältä ja muita riippumattoman erakon elämä houkuttaa tällöin enemmän.
Ei ole pelkästä mukavuudenhalusta kiinni etten vain lähde ja ryhdy elämään tyystin omillani, en ole itsetuhoista tyyppiä.
En koe pahaksi että elämä toisten ihmisten seurassa tuo eteen haasteita ja yllätyksiä, yksinelävän on vaikea yllättää itseänsä ja elämä voi käydä tylsäksi.
Siitä, että voittaisin edes muutama sata tuhatta, jotta voisin muuttaa mökille asumaan. Rakentaisin, kunnontaisin paikkoja ja olisin onnellinen. Seuraksi riittäisi kissa tai koira :)
Jos olisin eläin, olisin varmaankin siili. Töhnyttelisin polunlaitaa nenä maassa eteenpäin, ja jos joku tulisi liian lähelle pysähtyisin, ja käpertyisin itseeni ja odottaisin että liian lähelle tullut menee pois. Sitten taas tuhisten töhnyttelisin nenä maassa eteenpäin. Olen vähän sellainen.
Susi on laumaeläin...