suru sulta poistukoon kuin sumu auringolta.
Tässä kaikki mitä voin sinulle enää sanoa.
Se olit varmasti sinä, joka joskus kirjoitti minulle "lupaathan joskus tulla kertomaan tänne, että mitä minulle kuuluu"
Lupaan tulla.
Anteeksi että olin sinulle niin kovin tyly ja ilkeä.
Kuulumisia:
Hyvää. Kaipaan sinua paljon ja jossittelen ajatuksella että olisit antanut minulle mahdollisuuden selvittää kasvokkain rehellisin keinoin, mitä merkitsit minulle.
Mietin paljon, että millainen ihminen sinä loppujen lopuksi olet.
Ei sillä väliä enää.
Ei meitä todellkaan tarkoitettu "ystäviksi" En olisi osannut olla sinulle sitä. Olet oikeassa. Olemme niin erilaisia. Sinun olisi pitänyt nähdä sama, minkä minä näin heti, eikä yrittää muuttaa mustaa valkoiseksi. Se kädenpuristus olisi ollut kaunis ja viisas ele. Mutta et suonut sitä minulle. Kuvastaa paljon luonnettasi ja ns. "hyvää ja viisasta". Sitä et todellisuudessa ole.
Tiedän yrityksesi syöttää minulle erilaisia luonnevikoja, mutta sisimmässäni tiedän, että en ole sellainen. Ei toimi. Syytöksesi kimpoavat muuristani kuin vesi hanhen selästä.
On myös typerää ja suppeakatseista esittää väite, että hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen pystyy katsomaan toista suoraselkäisenä tasavertaisena kansalaisena. Voiko olla naiivimpaa väitettä?? Asetan asenteen sinuun, ja näen pidät itseäsi tasavertaisena kaikkien kanssa!!! Tunnen myötähäpeää. En tarkoita, että hyvällä itsetunnolla varustettu jotenkin nöyristelee itseään korkeammasa asemassa olevan edessä, vaan tietää automaattisesti paikkansa tilanteessa ja osaa käyttäytytä sen mukaan. SE vaatii nöyryyttä! Se on myös käytöstapoja.
Valitsemasti tie ja esimerkki itsetunnosta vaatii myös pelisilmää. Paljon.
Tiedän, mikä olen ja sillä elän. Eikä itsetuntoni riipu siitä, olenko jonkun mielestä sopimaton, kyvytön tai muuten vaan ärsyttävä. Totuus ja itsetuntemus kantaa aina.
Tässä kaikki mitä voin sinulle enää sanoa.
Se olit varmasti sinä, joka joskus kirjoitti minulle "lupaathan joskus tulla kertomaan tänne, että mitä minulle kuuluu"
Lupaan tulla.
Anteeksi että olin sinulle niin kovin tyly ja ilkeä.
Kuulumisia:
Hyvää. Kaipaan sinua paljon ja jossittelen ajatuksella että olisit antanut minulle mahdollisuuden selvittää kasvokkain rehellisin keinoin, mitä merkitsit minulle.
Mietin paljon, että millainen ihminen sinä loppujen lopuksi olet.
Ei sillä väliä enää.
Ei meitä todellkaan tarkoitettu "ystäviksi" En olisi osannut olla sinulle sitä. Olet oikeassa. Olemme niin erilaisia. Sinun olisi pitänyt nähdä sama, minkä minä näin heti, eikä yrittää muuttaa mustaa valkoiseksi. Se kädenpuristus olisi ollut kaunis ja viisas ele. Mutta et suonut sitä minulle. Kuvastaa paljon luonnettasi ja ns. "hyvää ja viisasta". Sitä et todellisuudessa ole.
Tiedän yrityksesi syöttää minulle erilaisia luonnevikoja, mutta sisimmässäni tiedän, että en ole sellainen. Ei toimi. Syytöksesi kimpoavat muuristani kuin vesi hanhen selästä.
On myös typerää ja suppeakatseista esittää väite, että hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen pystyy katsomaan toista suoraselkäisenä tasavertaisena kansalaisena. Voiko olla naiivimpaa väitettä?? Asetan asenteen sinuun, ja näen pidät itseäsi tasavertaisena kaikkien kanssa!!! Tunnen myötähäpeää. En tarkoita, että hyvällä itsetunnolla varustettu jotenkin nöyristelee itseään korkeammasa asemassa olevan edessä, vaan tietää automaattisesti paikkansa tilanteessa ja osaa käyttäytytä sen mukaan. SE vaatii nöyryyttä! Se on myös käytöstapoja.
Valitsemasti tie ja esimerkki itsetunnosta vaatii myös pelisilmää. Paljon.
Tiedän, mikä olen ja sillä elän. Eikä itsetuntoni riipu siitä, olenko jonkun mielestä sopimaton, kyvytön tai muuten vaan ärsyttävä. Totuus ja itsetuntemus kantaa aina.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Minä en pääse sinusta eroon koskaan. En ikinä.
Siinä kaikki.
Muuhun en jaksa nyt vastata, tulin vain käymään, vaikka olen yrittänyt pysytellä taas pois.
et niin koska et ees tiedä kuka se on.
Minä myös. ;)
Ikävä sua...
Mutta joo, ehkä huomenna rustaan jotain. Mun pää ei toimi just tällä hetkellä.
Öitä!
En ole ketään haukkunut noin ilkeesti,jos meinaat näitä kirjoituksia. Luulet nyt että se mä olisin
Suutuksissa vain sanon jotain typerää ,siinä kaikki.:/
n>m
"Ei meitä todellkaan tarkoitettu "ystäviksi" En olisi osannut olla sinulle sitä. Olet oikeassa. Olemme niin erilaisia. Sinun olisi pitänyt nähdä sama, minkä minä näin heti, eikä yrittää muuttaa mustaa valkoiseksi."
Et sinä voi määritellä, miten minun pitää nähdä jokin asia. Miten me edes voisimme nähdä yhtään mitään samalla tavalla, kun kaikki meissä on niin erilaista? Se ihminen, mikä sinä olet tai mikä minä olen, on siihenastisen elämänsä muokkaama. Se olisi suuri ihme, jos näistä lähtökohdista näkisimme asiat samoin silmin, kun tulemme niitä kohti niin eri polkuja.
"Kuvastaa paljon luonnettasi ja ns. "hyvää ja viisasta". Sitä et todellisuudessa ole. "
Olenko joskus väittänyt olevani?
"Tiedän yrityksesi syöttää minulle erilaisia luonnevikoja, mutta sisimmässäni tiedän, että en ole sellainen."
Uskon, ettet olekaan. En ole sinua sellaisena koskaan pitänytkään (paitsi myönnettäköön, että pahimpia piikkejäsi mielessäni torjuessani). Itse asiassa en muista edes sanoneeni sinua koskaan luonnevikaiseksi vaan totesin, että tilanteeseen, jossa henkilö ei tunne katumusta pahoista sanoistaan ja teoistaan, liittyy jokin diagnoosi. Sinähän kadut. Anteeksi tuo. Haluan hyväksyä sinut aivan sellaisena kuin olet, eikä se edes ole haluamisesta kiinni, vaan hyväksyn.
Yritän jotenkin saada avattua, miten ilkeilysi on vaikuttanut minuun, sillä kyllä se on vaikuttanut. Minulla on tunne, että sinä pyrit mänkimään sisääni ja näkemään ja ulos tuomaan kaiken alhaisen ja huonon minussa. (Huom. Kirjoitan siis, että minulla on tunne, enkä väitä, että näin olisi oikeasti.) Monet havaintosi ovat pelottavankin osuvia, myönnän sen. Osa taas on mielestäni kaukana minusta, ja ajattelen, ettet onneksi tunne minua yhtään.
Mutta sanojesi jäljiltä olen sisäisesti sekaisin. En saa itseäni järjestykseen jäljiltäsi ja reagoin siihen niin, että huomaan luopuvani päätösvallasta itseeni. Tunnen epämääräisesti, etten näe itseäni enää tarkasti ja että sinä näet tarkemmin minut ja saat siksi tehdä päätökset ja että sinä muka osaat jotenkin paremmin nähdä ja toimia oikein. Hui että, eihän näin alas voi aikuinen ihminen vajota. Ryhtiä nyt (minä)!
Se on pelottava tunne, kun huomaa jotenkin luovuttavansa vallan itsestään kohtalolle. Kun on yrittänyt ponnekkaasti järjestää elämäänsä, ottaa askeleita ja aina palannut lähtöruutuun ja lopulta huomannut, ettei enää oikein jaksakaan mennä eteenpäin eikä mihinkään suuntaan. Lohduttaudun sillä, että varmasti jonkin ajan päästä asiat ovat selvinneet itsestään. Niin ne ovat tehneet ennenkin, ja sinä vahvempana olet tässä asiassa lopultakin ottanut suunnan, jota minä en ole kyennyt tekemään, vaikka olisi pitänyt.
"Voiko olla naiivimpaa väitettä?? Asetan asenteen sinuun, ja näen pidät itseäsi tasavertaisena kaikkien kanssa!!! Tunnen myötähäpeää. En tarkoita, että hyvällä itsetunnolla varustettu jotenkin nöyristelee itseään korkeammasa asemassa olevan edessä, vaan tietää automaattisesti paikkansa tilanteessa ja osaa käyttäytytä sen mukaan. SE vaatii nöyryyttä! Se on myös käytöstapoja."
En puhu paikkansa tuntemisesta ja käytöstavoista. Ne ovat aivan eri asia kuin ihmisarvo, josta minä taas puhun. Ei minulla ole tarvetta (oikeastikaan ei ole!) arvottaa ihmisiä, miten he asettuvat suhteessa minuun. Senkin voin sanoa rehellisesti, että kohdatessani ihmisiä näen yleensä hyvin pian ne hyvät puolet, joita heissä on. Tämä koskee myös sinua. Onneksi en tiennyt, miten ahdistavana ja vaanivana ihmisenä sinä minua pidit samaan aikaan, kun minä ajattelin sinun olevan herkkä, älykäs ja miellyttävä ihminen :).
"Valitsemasti tie ja esimerkki itsetunnosta vaatii myös pelisilmää. Paljon."
Mitä jos ei jaksa elää analysoiden kaikkea ja suunnitellen jotain himpskatin pelistrategioita? Asiat tapahtuvat, ja niihin pitää vain sopeutua.
"Tiedän, mikä olen ja sillä elän. Eikä itsetuntoni riipu siitä, olenko jonkun mielestä sopimaton, kyvytön tai muuten vaan ärsyttävä. Totuus ja itsetuntemus kantaa aina."
Hei, ensimmäinen asia, josta olemme samaa mieltä. Mielestäni et ole mikään noista kolmesta, ja olen samaa mieltä, että totuus kantaa aina. Itsetuntemus taas, niin no se on vähän vaihtelevaa. Voi luulla tuntevansa itsensä ja elää sovussa itsensä ja muiden kanssa, mutta sitten kohtaakin ihmisen, jonka seurassa ei itseään tunnekaan. Näin minulle on käynyt.
Oon ollut aikaisemmin sulle ilkeä ja olen siitä pahoillani. Kadun niitä asioita niin paljon, etten varmasti enää toista niitä.
Oot varmasti ehkä oikeassa tuossa, että pyrin tuomaan ulos susta kaiken "alhaisen ja huonon". Mutta ero on se, että minä en ikinä hetkeäkään ajattele niitä alhaisina ja huonoina asioina, vaan asioina, jotka sä itse koet niin ja jotka tekee sun olon huonoksi. Haluan tuoda ne ulos ja puhua niistä, jotta ne ei tekisi sun oloa enää huonoksi. Haluan kertoa, että ne ei ole alhaisia ja huonoja, vaan ihan ymmärrettäviä asioita enkä ajattele susta yhtään vähempää niiden vuoksi. Vaan välitän vain enemmän.
Se on ehkä vähän samanlainen tunne, kuin että mä oon kokenut, että en halua kertoa sulle etten oikein jaksa juoda alkoholia, oon kokenut sen vähän sellaisena heikkoutena, etten vaan kovin mielelläni saa sitä alas tai tykkää humalaisesta olosta. Ja jos sä olisit nähnyt, että ihan turhaan pelkäisin kertoa tuollaista asiaa, kun sä olisit ehkä kuitenkin vaan iloinen ja hyväksyvä kun kuulisit sen, niin ehkä haluaisit tuoda sen ulos musta, jotta voisit kertoa ettei mun tarvitse olla siitä pahoillani. Ja sitten se voisi tehdä mun olon iloisemmaksi kun tajuaisin sen.
Mutta oot ehkä oikeassa, että en saisi tehdä niin liikaa. Pitäisi antaa sun itse kertoa, jos haluat kertoa ja hyväksyä jos et halua. Joskus vaan tuntuu, että meillä on niin vähän aikaa yhdessä ja maailma vie eroon, että haluaa vaan sanoa ne kaikki asiat ulos, jotta sä voisit ehkä joskus tulevaisuudessa nähdä asioita itsessäsi hyväksyen, jos ne jättäisi sellaisia pieniä valoisia tunteita itämään.
En ota sun päätäntävaltaa. Olet varsin kelvollinen pitämään sen itse ja osaat pitää sen. Päätöksiä ei kannata pelätä, ne on elämää. Joskus tulee vääriä ja joskus oikeita eikä se maailmaa kaada. Ehkä lopputulema on kuitenkin aina jo valmiiksi määrätty. Polut päästä siihen on vain erilaisia. Sellaista ei tule mitä ei tule ja tulee mitä tulee. Ei niistä kannata stressata liikaa. Ehkä vastauksien etsiminen ja löytäminen on tärkeämpää kuin se itse päätös.
Minustakin tuntui joskus siltä, etten tunne itseäni lähelläsi, sait aikaan liian paljon. Mutta se on lopulta johtanut siihen, että löysin itseni. Kiitos siitä sinulle.
Hämmästyttävällä tavalla kyllä meni vastaus, jotta voisi kuvitella hänen kirjoittavan.Sait taas lukuisasti plussaa. Mieli tulee hyväksi kun on kohtalotovereita.
"Onneksi en tiennyt, miten ahdistavana ja vaanivana ihmisenä sinä minua pidit samaan aikaan, kun minä ajattelin sinun olevan herkkä, älykäs ja miellyttävä ihminen :)."
"herkkä, älykäs ja miellyttävä ihminen :)."
herkkä, älykäs ja miellyttävä ihminen :)."
herkkä, älykäs ja miellyttävä ihminen :)."
On pakko kysyä nyt sinulta, että miksi, MIKSI käytös oli sitten sellaista kuin se oli -alunperin??
pelottavaa että te elätte niin suurissa harhoissa että pidätte täysin tuntematonta ihmistä " hänenä ".
Se on oikeasti pelottavaa ja järkyttävää. Jos näitä asioita ei voi selvittää oiken ihmisen kanssa, hänen, kenelle nuo sanat oikeasti kuuluisivat, niin miksi näinkään
Vai ettekö te oikeasti ymmärrä,
Te teette hirvittävän vääryyden sille toiselle ihmiselle ettekä edes itse huomaa sitä.
Tässä oli niin paljon viisauksia, että täytyy muistaa linkittää tää seuraavan kerran sulle itsellesi, kun kirjoitat "hänelle".
Olisi kiva kuulla, mitä vastaisit tähän, jos olisit hän, sillä et kuitenkaan ole. Tiedän senkin. Mutta edes jokin totuutta hivoitteleva rehellinen vastaus -muu kuin sinun ns. tunne joka sekoitti käytöksesi.....
riippuu kuka kysyy :D (??)
Aloittaja, koska hänelle hän vastasi.
Lienee turvallista näinkin, koska kukaan ei tiedä, kuka vastaa kenellekin. Mutta olisi mielenkiintoista tietää, Annan vaihtoehtoja:
1) Koska luulit, että hän on yliäkykäs kilpailija jolle pitää näyttää ns. närhenmunat. Siksi sait virtaa elämääsi
2) Koska luulit, että hän on ns. luonnevikainen....., jonka tunteilla voi leikkiä? Ja jonka ihastus kyseenalaistaisi kaiken, ja koska et tiennyt, olit aseet tanassa alusta asti
3)että hän on ns, persoonllisuushäiriöinen teidän kaikkein tavallisten ja normaalien parissa ja laskelmoi jokaisen askeleensa, jotta saisi parhaimmat mahdolliset lähtökohdat ollakseen vaikuttamassa asioihin
4) masentunut, elämältään kadoksissa oleva aikuisen iässä oleva ihminen, joka paljastuikin sitten liian erikoiseksi ollakseen"normaali". Normaali masentunut ei kyseenalaista ja ottaa vastaan kaiken kaikilta ns. vahvoilta, normaaleilta yhteiskunnallisesti kelvoilta ihmisiltä, jotka menestyvät ja ovat normaaleja
5)Erakoitunut, yhteiskuntaa vastaan oleva kapinallinen, joka suunnitelee pommi-iskua katkeroitumisessaan kaikkea vastaan ja on jo rakentanut pommin ja tuhoaa teidät kaikki samalla kun ei itse saanut mitään.Lukitkaa luokan ovet ja ikkunat. Pelottaa!
Huomautan, että ainoa asia, mitä hän teki, oli että hän ei puhunut. Hän joskus hymyili. Hän yritti joskus sanoa jotakin järkevää. Hän yritti olla. Hän yritti , kun kaikki olivat jo tehneet ns. päätelmät ja käyttäytyvät sen mukaan.
Hän yritti, hän vetäytyi, hän tärisi, hän panikoi, hän änkytti, hän punasteli, hän ei löytänyt oikeita sanoja. Hän oli epäilty. Hän vain oli ja YRITTI sopeutua! Hän yritti. Hän oli vaiti, hän yritti olla normaalisti, hännen aivonsa tekivät kaikkensa selviytyäkseen ryhmässä jossa oli.
Hän sai hetkellistä turvaa aikuisista, jotka suhtauivat häneen kuten normaalit. Hyeenat olivat kyseenalasitamassa tilannetta. Hän oli pätemässä. Hän oli parempi, hänet piti litistää. Hänet piti kyseenalaistaa, vaikka hän ei koskaan avannut suutaan, ja kun sai, hänelle naurettiin.
Hän yritti parhaansa. Hän meni psykiatrille. Hän sai masennuslääkkeet. Hän ei enää nostellut jalkojaan pelosta. Hänellä ei enää ollut pakkoliikkeitä. Hänellä ei enää ollut ahdistusta. Hänellä oli vain ahdistus, joka sopi normaaliin kuvioon, ja jota normaalit ihmiset pystyivät "hoitamaan". Tavallaan.
He kokivat, että ovat ihmistuntijoita. Vaikka eivät tienneet, mistä on kyse. koska epänormaali oli muuttunut normaalisksi. Ja kaikki huokasivat helpotuksesta!
Aloittaja tietenkin, koska siinä niin lukee :-D Yritä nyt ymmärtää, että kukaan ei tiedä aloittajan henkilöllisyyttä, vaikka sinä sen tiedät. Joten kukaan ei ole mikään vastaamaan kysymykseen MIKSI heidän käytöksensä on ollut jotain. Selitysvaihtoehtosi lukeneena on todettava, että ovat aika suureellisia. Mutta ehkä olet sellainen itsekin.
PS. En ole tuo edellinen sulle vastannut eikä tuo setti kaikkine käänteineen ole tuttu, joten ei kannata sinutella sen enempää tämän vastauksen perään :-)
Ei ne ole suurellisia, miten niin, ne oat juuri sitä? Tunne asiat niin ja se on minua sitten!!
Mahtipontinen, jopa oma lapseni on sanonut minua mahtipontiseksi ://
"Yritä nyt ymmärtää!!!!" Ehkä olen sellainen, koska sellaista minulle on sanottu. Ymmärrän, mutta pysy sinä sitten asiassa ja seiso tekojesi takana. Siihen ei kovin moni pysty. Yritä nyt sinäkin ymmärtää!!! MITÄ, sinua vai? Hoida hommasi niin ymmärrän sinua! Kele
Kun tämän sanoo joku joka luulee tietävänsä, koen liikaa ristiriitaa asioiden välillä. :)) Huvittavaa
Mutta nuo vaihtoehdot tai ainakin jälkimmäinen osa on niin totta! Sisuuntuminen on joskus hyväksi.
Jää kaikenmaailman urautuneet, egonsa kannattelemat suurisuut vähäpätöiseksi kun kohtaa kaikki nuo mitä mainitsin.
Vai miten muuten voisi tulkita
1)Jokun olemuksesta näkee, kuinka hän odottaa, mitä sanot, kun alat pitää esitelmää: Hän odottaa viikate tanassa sinun uskottavuuttasi, jotta voisi pudotella "point by point" hän vain etsii heikkouksiasi ja kyseeenalaistaa uskottavuuttasi:) HALOOO!!
2) askeleiden tiheentyminen kun yrittää jutella ( lähes juoksuksi) vaikka olemuksesta näkee ettei ole juossut koskaan..
3)Sitä suuremmalla syyllä kannattaa tulkita koko tyyppi tiheällä -ei ole normaali-kammalla, kun itse olen sitä"
4) lähesty häntä ystävälllisesti ja tulkitse hänen epänormaalius omaan elämääsi -moni peroonallisuushäiriöinen tulkitsee kaikki vastoinkäymiset masennukseksi ja luulevat, että ovat masentuneita. Jos eivät vastaa odotuksiasi, ovat häiriintyneitä.
5)Lukitse jokainen ovi ja tee siitä teatteria. Tee se siten, että kaiki ymmärtää. Ainakin sinua ja pelkoasi.
Voi kulta, onpa sinulla ollut rankkoja asioita menneisyydessäsi =(. Itku tuli, kun luin. Olet joutunut selviämään paljosta yksin, mutta ehkäjuuri se on tuonut vahvuutta sinuun. Minun mielestäni osoittaa todellista vahvuutta olla noin sinut menneisyytensä ja itsensä kanssa, että osaa ja uskaltaa sanoittaa vaikeita kokemuksia eikä vain paina niitä itseltään piiloon.
Mikään antamistasi vaihtoehdoista ei osunut. Toistan, että koen sinut herkäksi, älykkääksi ja miellyttäväksi ihmiseksi. Sinulla on vetävä aura.
En tiedä, millaista käytökseni sitten oli, että kuvittelet minun ajatelleen sinut luonnevikaiseksi tai persoonallisuushäiriöiseksi. En osaa jälkikäteen analysoida omaa toimintaani, mutta ujohan minäkin olen.
Täällä kirjoittaminen on niin lannistavaa. Tiedän saavani taas miinuksia siitä, kun kirjoitan toisessa persoonassa.
Olen ajatellut itsekin jo jonkin aikaa, että näennäinen tunnistamiseni meni metsään, vaikka niin varma olinkin jossakin vaiheessa. Lahjakas kirjoittaja on kuin kameleontti, ei häntä saa kiinni.
Tai kaikesta huolimatta, yhä edelleen ajattelen sinut hänenä. Kun yhdistän kaikki muistiini tallentuneet yksityiskohdat, tunnisteet ja tekstien tunnelman, niin sinä todella taidat olla hän. Tällaista on-ei-on-ei-jappasua olen käynyt jo kauan kohdallasi.
Yritän vielä miettiä tarkemmin, miten oikeasti koin sinut. Se oli sellainen outo tuttuuden tunne, että tuo ihminen on jotenkin lähellä minua. Se oli outoa vetovoimaa. En analysoinut sinua ja sinun käytöstäsi juurikaan, koska olin niin hämilläni siitä selittämättömästä tunteesta. Sitä tunnelmaa pohdin enemmänkin, ja jos nyt jotain käytöksessäsi ihmettelin, laitoin sen oman toilailuni piikkiin.
Mutta minäpä olen varma, että osaa käsitellä tilanteita ja ihmisiä sen vaatimalla tavalla. Ilman itsekkyyttä, sitä en ole. Koska en halua ihailua, en gloriaa, en mitään muutakaan.
Saan onnistumisen kokemuksen ja tyydytyksen siitä, että voi kertoa totuuden! Mitään siitä pois jättämättä tai mitään siihen lisäämättä! Rehellisyys perii lopulta aina maan, koska olen ollut niin monesti epäilty -turhaan!
Mikään ei kannattele niin hyvin kuin rehellisyys!
En ole koskaan varastanut, en ole koskaan tehnyt rikosta, en ole koskaan käyttänyt huumeita,,
sen sijaan -olen alkon suurkuluttaja -teen Audit testejä' ja käyn maksatesteissä ( olen rehellinen itselleni)
-olen riidellyt lähimmäisteni kanssa
-olen huono vanhempi nykymittapuun mukaan
-olen julkea
-olen rietas
olen ilkeä
olen vittumainen
olen sarkastinen
olen Vaativa!
kaihdan vastuuta
en ole aikuinen
en ota vastuuta riittävästi
Toisaalta olen
rehellinen
suoraselkäinen
keskenkasvuinen
olen hyvä taloudessa
lapsistani puhumattakaan
ei mitään heistä
työni hoidan
en pidä pomostani
eikä hän minusta.
Mitä tälle pitää tehdä
Jää nähtäväksi!
sekoilua.
Kiitos vastauksestasi. Vähän vaivautunut olo itkustasi.... Kyllä se niin on, että kukaan ei mene puolestasi hullujenhuoneelle.
Ilman kokemuksiani en olisi se mikä olen nyt. Itseasiassa minua hämmentäisi oikeassa elämässä se, että joku VIELÄ reagoisi tavallasi jos koskaan kertoisin tapahtuneita. Joutuisin kannattelemaan häntä. Ja se olisi outoa se!
Mutta tämä on hyväksi, sillä tunteiden sanoittaminen ei ole mahdollista silloin kun tilanne on ns. päällä. Silloin tarvitaan ihmistä turvaamaan arjen sujuvuus. Se on ihmiseltä vastuuta, joka tämän tekee. Todellista myötäelämistä. Vasta kun olet jo kokenut kaiken, niihin löytyy sanoja ja tietää mitä ne tarkoittavat.
Arvostus ei liene myötäsyntyistä tai asemaan sidottua, se on jokaisen ansaittava ammatista ja yhteiskuntaluokasta riippumatta, ja kenellä itsetunto on kohdillaan sen tajuaakin.
Riippuu asioista. AIka ympäripyöreä tuo toteamus. Välttämättä itsetunnolla ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Itsearvostuksellakin on oma osuutensa, mitä kukakin haluaa.... Itsetunto saattaa toki kasvaa arvostuksen myötä.
En ole mutten elämäni aikana tavannut kuin kolme ihmistä, jotka toisen ominaisuuksista riippumatta pystyvät sietämään heikommassa asemassa olevia olemalla itse ns. huipulla.
Joilla ei ole tarvetta ansaita arvostusta. He ovat ansainneet sen itse. Eikä ole koskaan noussut menestys niin ylös, jotta he ovat unohtaneet inhimillisyytensä.
Sellainen vaatii paljon, enkä tarkoita tässä edes naisia. Kunniallisia, perheellisiä miehiä, joilla olisi todellakin ottajia tässä maailmassa.
Kukka katoaa itsestään hedelmän kasvaessa. Samoin katoaa alempi minäsi jumalallisen kasvaessasi sisälläsi.
Lapsellista ja täysin naurettavaa tekstiä molemmilta. Ei siis mitään muuta kuin itsensä kanssa olette sodassa.
Ymmärrätte että kukaan ketjussa ei tunne toistaan , hyvä pointti tuo edellisen " olette sodassa vain itsenne kanssa, on juuri niin.
Kaikille huolestuneille tiedoksi, minä en pidä yhtäkään ketjuun vastanneista hänenä. On kiva huomata, että näitä muistuttajia tuntuu riittävän. :=)
joops, ne olikin noi muut jokka " tunsi " )).
Kilometreittäin kuraa juurikin SULLE.
Minä, minä minä minä minä minä minä minä
Ja minä ja minä ja minä.
Tennis on perseestä muutenkin
" Kaipaan sinua paljon ja jossittelen ajatuksella että olisit antanut minulle mahdollisuuden selvittää kasvokkain rehellisin keinoin, mitä merkitsit minulle.
Mietin paljon, että millainen ihminen sinä loppujen lopuksi olet."
Ehkä olet sielultasi tuo vastaaja tenniksestä puhuja, Ehkä olet tuo jolle vastasin ylempänä "ymmärrä nyt"
Olen kokeneut vastaavaa niin monta kertaa.
Appeni vesihanan kääntäminen lähinnä herättä minussa hilpeyttä, kun ajattelen sanojasi" Ei elämässä ole niin yksinkertaista eikä selkeää".......Tuo nimittäin ainakin on. Se vesihana nimittäin nykyään kääntyy juuri sinne, minne haluan.
Appi painukoon vaikka hakemaan postilaatikolta poikansa tilamaa hesaria.
Hei nämä ihmiset ovat päätäntävallassa tässä yhteiskunnassa. Piste.
Tässä on lähtökohdat:D