Aihe on toki ajankohtainen varmaan monille. Olen sitä aihetta joskus itsekin käsitellyt. Mustasukkainen kun olen. Todisteita pettämisestä en saanut ikinä, mutta en myöskään saavuttanut turvallisuuden ja luottamuksen tunnetta. Surin sitä pitkään. Kykenin kiinnostumaan toisesta vasta kun edellinen suhde oli tosiaan ohi ja välit poikki. Nyt en ole siinä tilanteessa että pettäisin ketään, vaikka tekisin mitä. Vaan kun en tee.
Oletteko te täällä pettämistä pohtivat asian tosiallisesti kokeneet, mustasukkaisuusharhojen vallassa vai suhteessa varattuun? Kipeä aihe, josta ei kannata provoilla.
Oletteko te täällä pettämistä pohtivat asian tosiallisesti kokeneet, mustasukkaisuusharhojen vallassa vai suhteessa varattuun? Kipeä aihe, josta ei kannata provoilla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen pettänyt henkisesti. Liittänyt sieluni toiseen. Olemme kaksi sielua yhdessä. Nykyisin erossa. Suomessa on sanan vapaus. Jumala on sana. ;)))
parisuhteessa ollessani en ole koskaan pettänyt, en ajatuksissani, en tekojen tasolla. kun rakastan ja olen toisen oma niin rakastan täysillä sitä jonka oma olen, eli sitä jonka kanssa olen parisuhteessa
Sama minulla. Kuulun sille ihmiselle, koska tahdon niin. Sitä jatkuu suhteen jälkeenkin niin kauan kuin kuulun sille ihmiselle. En ole koskaan pettänyt parisuhteessa. Enkä petä. Vasta kun asia on minulle selvä, voin mennä eteenpäin. Se mikä on yllättänyt on ettei se toinen välttämättä ajattele niin.