Miten voi olla varma, että omat ajatukset on omia?

Olen kärsinyt paljon toisten painostuksesta että paljon mahdollista ei kaikki ole omia.
Tätini kiusasi minun täytyy läpikäydä sama kuin hänenkin kostoksi.
Itselleen hän odotti vanhuudenturvaa minusta olisi saanut ilman kiusaamista.
Joka päivä muistuttamista kuinka huono ja kelvoton olet, lakkasin käymästä sitten hän jahkaili miten tuollaista voi tehdä.

On psykoosin merkki, jos kuvittelee, että joku siirtää omat ajatukset päähän.

Ei tunnu siltä, että joku siirtäisi niitä vaan siltä että ne ei ole mun ajatuksia. Ajatukset tuntuu keinotekoisilta. Voisiko olla dissosisaatiota? Mulla on joskus sitä dissoa, että paikat ja ihmiset tuntuu vierailta.

Voi kai olla dissosaatiohäiriötä mutta kyse voi olla myös psykoottisuudesta, joka voi ajan mittaan varmaan pahentua. Apua varmaan kannattaa hakea ajoissa.

No mutta sehän on ihan totta ettei useimmat ajatukset ole sun omat. Mehän imetään ympäristöstä jatkuvasti miljardittain erilaisia vaikutteita, joita me omaksutaan omiksemme. Mitkä sitten on alkuperäisiä omia ajatuksiamme? Ja m itä väliä sillä on, että onko ajatukseni omat vai jonkun muun? Miten ajatus voi edes "kuulua" kenellekään? Oli ne ajatukset sitten omia tai toisesta lähtöisin niin eihän niitä tarvitse uskoa. Voi itse valita miten niihin reagoi. Antaa ajatusten tulla ja mennä, ei niitä tarvitse ottaa niin vakavasti.