Kunhan puran ajatuksia, jos vaikka oloa helpottaisi

Ehkä helpottaa kirjoitti:

On niin vaikeaa unohtaa. Yrittänyt olen tosissani, toisinaan olen luullut päässeeni jo irti, sitten ajatukset valtaavat taas mielen. Ainutlaatuista, niin ajattelen. Ensimmäinen kerta, kun olen tuntenut näin. Miltä tuntuu kun joku vie sydämen. Siksi onkin niin vaikeaa päästää irti. Olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä, tehnyt töitä paljon, liikkunut ja nähnyt ystäviä. Näin saanut hengähdystauon omista tunteista. Helpottanut kovin. Sitten käynyt niin, että sattumalta hänet nähnyt ja vatsassa taas kouraisee. Aivan kuin en saisi unohtaa. Kaupunki on täynnä ihmisiä, tiedän suurinpiirtein milloin hän ei voisi osua kohdalleni ja silti niin käy. Se satuttaa koska häntä en saa. En saa koskaan tutustua siihen ihmiseen, joka koko olemuksellaan saa kehoni vapisemaan, ajatukset pysähtymään. Jotain käsittämätöntä kemiaa. Onnellinen olen siitä, että olen hänen iholleen päässyt, useastikin. Aina halusin enemmän, askelta sielunkumppanuuteen, yhdessäoloa. Tiedän etten häntä saa, ei hänellä ole samanlaisia tunteita kuin minulla. Se mikä seksillä alkaa, se siihen päättyy. Yritän selvitä näistä tunteista, oppia jotain. Haluan olla ehjempi ja luottaa siihen, että joku toinenkin voisi samanlaisia tuntemuksia herättää. Joku toinen mies joskus tulevaisuudessa, sitten kun olen valmis.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä