Heipparallaa! Olen masennusta sairastava nuori nainen. Poikaystävälläni on myös masennusdiagnoosi.
Meillä on kumpaisellakin sama ongelma: Panettaa ihan normaali-usein, ja tekee mieli seksiä, mutta kun sänkyyn pääsee, ei osaakaan nauttia ollenkaan.
Kerron seuraavaksi omasta näkökulmastani, sillä en voi tuon enempää puhua mieheni puolesta.
Olen siis seksuaalisesti harvinaisen aktiivinen, halukas nainen. Ajattelen seksiä usein; monta, monta kertaa päivässä.
Tartun miestä kädestä, ja vedän hänet syliini sänkyyn, mutta kun hän koskee minuun, on kuin tuntoaisti ei toimisi. En tunne häntä lähelläni, eikä kosketus tunnu miltään. Seksi tuntuu pikemminkin suoritukselta. Toivon, että laukeaisin, mutta mitä enemmän odotan, sitä hankalampaa minun on tulla. Petyn joka kerta, kun hän napittaa paitaani auki ja vetää farkkuja pois jalasta, sillä se ei saa minua innostumaan yhtään, eikä ylipäänsä tunnu miltään. En tunne hänen suudelmiaan, ja ajatukseni harhailevat jossain ihan muualla. Kaikki ne temput, jotka tuntuivat ihanalta ja hyvältä n. vuosi sitten, eivät tunnu enää missään.
Vuosi sitten olin sängyssä kiihkeä peto. Olin ylpeä vartalostani. Revin ja raavin, haukoin henkeä ja huusin. Ja nyt makaan sängyssä ihan lahnana.
Seksin harrastaminen on kuin hyvän kakun leipomista: Itse leipomisprosessi on hauska, mielekäs ja jännittävä, mutta jäljelle jää pettymys, jos ei saavuta varsinaista kohokohtaa, eli ei saakaan maistaa viipaletta onnistuneesta kakusta.
Vihaan ja inhoan masennusta, kun se vie nautinnon pois kaikesta, ja turruttaa aistit ja ajatukset.
Muilla vastaavia kokemuksia?
Meillä on kumpaisellakin sama ongelma: Panettaa ihan normaali-usein, ja tekee mieli seksiä, mutta kun sänkyyn pääsee, ei osaakaan nauttia ollenkaan.
Kerron seuraavaksi omasta näkökulmastani, sillä en voi tuon enempää puhua mieheni puolesta.
Olen siis seksuaalisesti harvinaisen aktiivinen, halukas nainen. Ajattelen seksiä usein; monta, monta kertaa päivässä.
Tartun miestä kädestä, ja vedän hänet syliini sänkyyn, mutta kun hän koskee minuun, on kuin tuntoaisti ei toimisi. En tunne häntä lähelläni, eikä kosketus tunnu miltään. Seksi tuntuu pikemminkin suoritukselta. Toivon, että laukeaisin, mutta mitä enemmän odotan, sitä hankalampaa minun on tulla. Petyn joka kerta, kun hän napittaa paitaani auki ja vetää farkkuja pois jalasta, sillä se ei saa minua innostumaan yhtään, eikä ylipäänsä tunnu miltään. En tunne hänen suudelmiaan, ja ajatukseni harhailevat jossain ihan muualla. Kaikki ne temput, jotka tuntuivat ihanalta ja hyvältä n. vuosi sitten, eivät tunnu enää missään.
Vuosi sitten olin sängyssä kiihkeä peto. Olin ylpeä vartalostani. Revin ja raavin, haukoin henkeä ja huusin. Ja nyt makaan sängyssä ihan lahnana.
Seksin harrastaminen on kuin hyvän kakun leipomista: Itse leipomisprosessi on hauska, mielekäs ja jännittävä, mutta jäljelle jää pettymys, jos ei saavuta varsinaista kohokohtaa, eli ei saakaan maistaa viipaletta onnistuneesta kakusta.
Vihaan ja inhoan masennusta, kun se vie nautinnon pois kaikesta, ja turruttaa aistit ja ajatukset.
Muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lääkitys tekee tuon myös useasti ja ehkä pahemmin kuin depis. Tämä toki vain oma kokemukseni.