..ilman sinua. On ollut öitä, jolloin olen nähnyt sinusta unta. Niitä öitä on ollut viime aikoina useamman kerran viikossa. Ne ovat niin todentuntuisia. Sellaisia, joista herätessäni olen ollut ikävissäni, puristanut näkymätöntä vierelläni, kuin sinä olisit siinä, olematta kuitenkaan. Niiden öiden jälkeen on tuntunut, kuin kaikki kipu olisi taas lähtöpisteessä. Se kipu tulee vieläkin nopeasti, arvaamatta. Täysin ennakoimatta se iskee kyntensä minuun, saa puristamaan käteni nyrkkiin ja käy silmiä pakottamaan, kirveltämään.
Toinen puoli minusta vihaa sinua. En haluaisi nähdä tai kuulla sinua. Haluaisin opetella elämään ilman sinua. Elämään niin, kuin elin ennen sinua. Haluaisin kostaa sinulle sen kaiken kivun, minkä olet minulle tuottanut olemalla sinä. Haluaisin, että tulisit minulle yhdentekeväksi, sellaiseksi, kuin suurin osa ihmisistä on. Sellaiseksi, että syntymäpäivänä onnitellaan ja elämän koetellessa pahoitellaan. Olla kuin minua kiinnostaisi, mutta oikeasti en välittäisi, miten seuraavana aamuna nouset.
Toinen puoli minusta rakastaa sinua. Haluan nähdä sinut, kuulla sinusta. Haluan syödä silmilläni sinua, kuvitella miltä vartalosi tuntuu, samalla kun keskustelen kanssasi muodollisista seikoista. Haluan tuntea sen intohimon voiman, raakuuden, aina uudelleen ja uudelleen. Haluan tuntea sen pakottavan voiman, joka saa meidät omistautumaan vain toisillemme.
Näinä päivinä olen omituinen, omissa ajatuksissani. Ajatukset, joista ei pääse irti. Ne tulevat lähes pakonomaisina, mutta olisi pakko päästää irti. Jonain päivänä kuitenkin ehkä huomaan, että olet yksi muiden joukossa. Ehkä aika tekee tehtävänsä, hitaasti ja varmasti. Ehkä nämä tällaiset päivät ovat jäähyväisiä sinulle.
Toinen puoli minusta vihaa sinua. En haluaisi nähdä tai kuulla sinua. Haluaisin opetella elämään ilman sinua. Elämään niin, kuin elin ennen sinua. Haluaisin kostaa sinulle sen kaiken kivun, minkä olet minulle tuottanut olemalla sinä. Haluaisin, että tulisit minulle yhdentekeväksi, sellaiseksi, kuin suurin osa ihmisistä on. Sellaiseksi, että syntymäpäivänä onnitellaan ja elämän koetellessa pahoitellaan. Olla kuin minua kiinnostaisi, mutta oikeasti en välittäisi, miten seuraavana aamuna nouset.
Toinen puoli minusta rakastaa sinua. Haluan nähdä sinut, kuulla sinusta. Haluan syödä silmilläni sinua, kuvitella miltä vartalosi tuntuu, samalla kun keskustelen kanssasi muodollisista seikoista. Haluan tuntea sen intohimon voiman, raakuuden, aina uudelleen ja uudelleen. Haluan tuntea sen pakottavan voiman, joka saa meidät omistautumaan vain toisillemme.
Näinä päivinä olen omituinen, omissa ajatuksissani. Ajatukset, joista ei pääse irti. Ne tulevat lähes pakonomaisina, mutta olisi pakko päästää irti. Jonain päivänä kuitenkin ehkä huomaan, että olet yksi muiden joukossa. Ehkä aika tekee tehtävänsä, hitaasti ja varmasti. Ehkä nämä tällaiset päivät ovat jäähyväisiä sinulle.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hyvästi.
Kaunis satu : )
jäähyväisiä. Onko tuo uni enne siitä että kuulumme yhteen, ikuisesti, koskaan toisiamme kadottamatta enää.
uskomattomia, kun ei edes yritä kertoa tunteistaan sille kohteelle, vaan omassa mielessään ajattelee, ettei se kuitenkaan onnistu, vaan parempi unohtaa. Pöh.
nenästä vetoa oikein kaksin käsin.
Tarkoituksena on harhojen luominen jotta mielenterveys romahtaisi ja saataisiin näiden viesiten perusteella jokin naurunalaiseksi.
Säteilen henkisyyttäni ympäristööni yhteiseksi hyväksi.
Voi elää elämän joko helposti tai vähän sotkemalla itseäsi
Tule rypemään ojaan kanssani kulta :)
Minä menen muiden yli koska olen haastellinen & sinä pidät siitä. Ne ollaan me, ainutkertaiset tällä planeetalla. Eikö kiinnostaisi tietää mihin seikkailu vie ;)
vaan ei ole. Yrittää kovasti olla hän, onnistumatta kuitenkaan. Väärä värähtely, ei oikeaa tunnetta. Sorry, hyvä yritys.
Oli kaihoisa tarina. Tosirakkaudelta kuulostaa.:) Osaat niin hienosti kirjoittaa.
Olen monta kertaa miettinyt, että oliko meidän tapauksessa suhde tällainen "limerenssin pauloissa" -suhde.
(https://sites.google.com/site/dissidentti/limerenssinpauloissa)
En nykyään uskalla rakastua keneenkään. Mikään ei tunnu samalta.
http://www.youtube.com/watch?v=Nl9WMIPzd6w
Mun rakkauteni ei ainakaan ole limerenssiä rakkautta. Tuolta luetyun perusteella ainakaan. Susta en tiedä minkään asian suhteen juuri mitään.
Olet tilanteessa,jossa yrität kuolettaa tunteitasi rakastamaasi henkilöä kohtaan.Alitajuntasi käy kamppailua todellisuuden kanssa ja viestii uniisi kuvia ja tunteita kaivatustasi.Olet siis päästämässä irti ja prosessi saattaa olla pitkäkin,mutta joku aamu herätessäsi huomaat,että ajatus hänestä sattuu vähemmän kuin eilen.Pikkuhiljaa pystyt ajattelemaan häntä ilman viiltävää ikävää,ehkä hieman kaiholla,mutta ilman kyyneleitä. Olen saman "tunnekuoleman" itsekin joskus läpikäynyt ja se kasvatti..enimmäkseen positiivisessa mielessä.Voimia sinulle,vielä valo voittaa vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan.
Onko suurruhtinas siirtynyt menttoolinorttiin ku jutut on noin imeliä? Luule olevansa intiaanipäällikkö? No oothan sä sellainen - yksinäinen mohikaani, ku tarkemmin funtsii :)))
Pitäiskö laittaa pystyyn joku nettikeräys, että saartais sut lomalle sieltä koneen äärestä.
Onks alottaja mies vai nainen...?
Nimimerkin puolesta voisi olla mies, mutta teksti vaikuttaa naisen käsialalta. Ainakaan miehet eivät kirjoita noin pitkästi.
vain askel siihen tarvitaan suuntaan taikka toiseen, lähemmäs jos haluamme toisiamme kohti astukaamme eroa jos etsimme vastakkaiset suunnat valitkaamme... niin tai näin, vaan kumpi ottaa ensi askeleen..
Hyvin kuvailtu. Tuotahan se elämä on. Välillä helpottaa. Se "jokin" vetää henkeä iskeäkseen uudella voimalla kimppuun. Se tuntuu fyysisenä kipuna ja henkisenä hulluutena, joka on vuoroin suurta ja kaunista ja välillä se pirullisin kirous. Paluuta entiseen elämään ei ole. Elämä ennen ja jälkeen. Mikä näiden elämäntarinoiden tarkoitus on, sitä voi vain arvailla. Minä rakastan ja toisina päivinä kiroan häntä ja ennenkaikkea itseäni. Rankaisen itseäni tästä hulluudesta. Mielessäni haukun ja herjaan itseni alimpaan helvettiin järjettömimpänä ääliönä. Ja taas kaiken paatoksellisen itserankaisun jälkeen yllätän itseni ajattelemasta häntä. Se "jokin" toimii aivan omaehtoisesti. Välillä voi kuvitella olevansa ohjaksissa vain tajutakseen, että kyydissä ollaan ja tie jatkuu.
Hyvää yötä!
En ymmärrä, että miksi ihmiset eivät voi olla toistensa kanssa, jos kerran niin paljon rakastavat? Kyllä parisuhteeseen kuuluu kaikki tunteet ja kun katsoo ihan kenen tahansa suhdetta, niin kyllä siellä on kaikennäköistä myllerrystä. Ei ole helppoa kenelläkään. Minusta lähinnä tuntuu siltä, että sinä ja ap. kirjoittaja pelkää omia tunteitaan tai sitten vastapuolessa on "vika", että hänen kanssaan ei voi olla ns. järkisyistä. Tai etsitte kolmatta pyörää tai jotain.
Anteeksi vaan, mutta olen itse enimmäkseen tunneihminen ja pidän omia tunteitani arvossa. En hauku ketään tai itseäni, jos olen ollut rakastunut. Sehän on todella hieno asia, kun on tunteet ja ihminen tuntee! Miksi ette voi ajatella positiivisesti?
Eroaminen on aina rankkaa jaksamista.
Täällä on vain yksi elämä..kerro tuo kaikki sinun ihmisellesi....
Ei ole helppoa elää surullisena ja nurkkaan viskattuna selittämättä...se sattuu...
Tänä päivänä teen työtä puhtaimmin tarkoitusperin suurimman hyvän puolesta.
Ah, Sir...tunnepuolella saat sydämeni palamaan ja ne aallot upottaa ja polttaa samaan aikaan. Tiedät kuitenkin, että saat sen nautinnon helpommallakin. Nyt näet on niin, että mentaalipuoli ei hedonismista saa paljoa...ja koska tiedän sen, en tee mitään, ennen kuin mahd. aika on. Niin ja koska arvostan sinua Sir.
En tiedä mitä haluat. Nautitko kivusta? Jos olisi minulle, vaan kun ei ole, sanoisin, elä rohkeasti. Tänään on tilaisuus. Pystyt siihen kyllä.
Kovin tuntuu tutulle tuo sinun kertomasi. Sattuu välillä niin ettei järki edes osaa toimia, kaikki pyörii mielessä, se mitä oli, kaikki se kiva ja hyvä. Joku vaan meni pieleen, etäisyyskö sen teki, vai molempien itsekeskeisyys, halu olla toista johdattavana, halu pitää omat mielipiteensä tärkeämpänä, vai oliko sinun senhetkinen elämäntilanteesi se ratkaiseva asia? En tiedä, jokin siihen vaan tuli.
Jos tunnistat, laita s-postia, tai soita. Molemmet sinulla pitäisi olla tiedossa, vai oletko tuhonnut molemmat yhteystiedot?
Nyt jatkuu arkiaskareet sorvin ääressä, ja menoja riittää. Hyvää päivänjatkoa.
Minäkin juuri viime yönä näin unta hänestä, eräästä naisesta. Joka joskus oli minun, muttei nykyään enää pitkään aikaan. Tuollaisen unen jälkeen olo on kuin halolla olisi päähän lyöty, tiedän. Mielestäni ne eivät kuitenkaan ole jäähyväiset vaan materiaalia tuolta jostain syvemmältä, piilotetuista ajatuksista. Ainakin minun kohdallani näin.