Olen sinkku, ja haluaisin selvittää nämä tunne sotkut ennenkuin aloitan uuden suhteen.
Olen ollut sinkkuna melkein kolme vuotta. Välillä olen tuntenut itseni yksinäiseksi, mutta olen mielestäni päässyt sen yli.
Kun seurustelin, pelkäsin että tämä ''täydellinen'' mies jättää minut. Pelot hälveni, mutta kuitenkin. Enkä osannut puhua tunteistani.
Tunteistani en ole puhunut koska en ole halunnut ''hankaloittaa'' asioita. Tai aiheuttaa riitaa. Nyt olen pikkuhiljaa opetellut puhumaan, kavereilleni, perheelleni.
Olen kertonut tunteeni parille miehelle ja saanut pakit. Sen lisäksi juttu eksäni kanssa ei päättyny hyvin. Hän on kihloissa kaverini kanssa...
Olen antanut anteeksi, itseni takia.
Mitä voin tehdä että pääsen tuosta eroon?
Olen ollut sinkkuna melkein kolme vuotta. Välillä olen tuntenut itseni yksinäiseksi, mutta olen mielestäni päässyt sen yli.
Kun seurustelin, pelkäsin että tämä ''täydellinen'' mies jättää minut. Pelot hälveni, mutta kuitenkin. Enkä osannut puhua tunteistani.
Tunteistani en ole puhunut koska en ole halunnut ''hankaloittaa'' asioita. Tai aiheuttaa riitaa. Nyt olen pikkuhiljaa opetellut puhumaan, kavereilleni, perheelleni.
Olen kertonut tunteeni parille miehelle ja saanut pakit. Sen lisäksi juttu eksäni kanssa ei päättyny hyvin. Hän on kihloissa kaverini kanssa...
Olen antanut anteeksi, itseni takia.
Mitä voin tehdä että pääsen tuosta eroon?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mutta siis. Torjumisen pelko, mistä se tulee?
Lisätäkseni, vanhemmat eronneet, äiti petti isää. Suhteessa pelkäsin myös että jos päädyn nuoruuden rakkauden kanssa niin minulle käy samoin kuin vanhemmille. 25 vuotta yhdessä ja sitten ero...
Mulla on kuitenkin ihana perhe loppujen lopuksi ja muutenkin. Nyt kun olen sinkku haluan päästä eroon noista peloista. Ja toi puhuminen.
Olen tuhannesti kiitollinen jos saan apua
Muutos lähtee siitä että myönnät pelkääväsi.
Nyt mieti:
1. Onko uskomuksessasi kyse tosiasiasta?
2. Onko ajatuksestasi tai asenteestasi kiinnipitäminen etusi mukaista?
3. Edistääkö tai suojeleeko ajattelutapasi terveyttäsi?
4. Antaako uskomuksesti sinulle jotain sellaista mitä haluat?
Jos vastasit em. yhteenkin ei.. muuta ajatteluasi kunnes KAIKKI em. kohtiin voit vastata KYLLÄ ja olet matkalla terveeseen ja etusimukaiseen elämään ja ajattelutapaan.
1. Kyllä
2. Ei
3. Ei
4. Ei
Olen unohtanut sen, mutta toisaalta koulussa olisi kiva mies mutta ajattelin vain unohtaa sen... Olen kertonut tunteeni, mutta tämä pelko on ollut vain parisuhteessa.
Okei... Myönnä asia. Myönnän että minua pelottaa se, että miehet torjuvat minut, ja saan pakit. Johtunee liene huonosta itsetunnostani - se on parantunut iän myötä ja viimeaikoina huomattavasti. Kuitenkin = torjuttu, ruma. Toi on liian mustavalkea tapa ajatella.
Jos nyt lähdetään siitä, minulla ei ollut mitään syytä pelätä ensimmäisessä suhteessani. Loppujen lopuksi minä torjuin sen... Mulla on vaan sydän särkynyt, enkä ole puoleen vuoteen tehnyt mitään.
Olen oppinut olemaan onnellinen tässä hetkessä, ilman miestä. Ilman mitään. Tajuta vain että onnellisuus on nyt ja tässä.
Mutta torjumisen pelko huono itsetunto. Olen nätti, tavallisen nätti.
Peilaan myös siihen että en saa baarissa huomioita miehiltä - ainakin niin kuvittelen.
Yleensä huomaan peilistä vain huonot asiat enkä hyviä. Ja unohdan kehut. Pikkuhiljaa olen päässyt yli noista vaikka en olekkaa ehkä täysin sinut itseni kanssa.
Ei muutos tapahdu hetkessä. Se on pitkä prosessi joka etenee pienin askelin. Aloita työn tekeminen itsesi kanssa tänään.. huomenna olet jo piirun verran parempi. Sinun tulee ymmärtää että sinä VALITSET toimintatapasi. Tunteet ovat mitä ovat ja niitä ei voi estää. Sinä päätät miten toimit tunteittesi pohjalta. Rohkeus ei ole pelottomuutta vaan sitä että TOIMII vaikka pelottaa. Ala nyt vain hitaasti käymään läpi vääristyneitä ajatuksiasi ja oio niitä omaan tahtiisi. Välillä tulee takapakkia, mutta kyllä sä tästä pääset. Sanon näin, koska olen ollut siellä missä sinäkin ;) Olen edelleen tekemässä työtä, mutta edistys on valtavaa ja tiedän pääseväni minne haluan lopulta. You can do it too.
Joo, olen oppinut olemaan onnellinen, itsekseni.
Tavallaan mietin sitäkin jo, että ei sit parisuhde mene pilalle jos on ihan fucked up, eikä osaa puhua. Niinku edellinen suhde. Kohta kolme vuotta sinkkuutta takana, ja olen oppinut olemaan onnellinen. Jossain alkuhuuman jälkeen iski epätoivo, mutta ei suhde tuo onnellisuutta.
Tää prosessi ei oo vielkää valmis, mutta edistystä on tapahtunut, JA PALJON :)
Nyt jos selvittäis nuo muuut vielä. Siis torjumisen pelko.. Toivottavasti ei vie toista kolmea vuotta.
apuja!