Lastensuojelu

lastensuojelu on yhtä kuin huostaanotto!!!

Sammaa mieltä. Huostaanotto.

Lastensuojelu on tätä nykyä mennyt aivan väärään suuntaan. Eräs perhe lähipiirissäni joutui tälläisen kohteeksi. Mies töissä ja vaimo kotona. Syyt äkilliselle huostaanotolle olivat aivan käsittämättömiä. Taitaa olla lähinnä rahantahkoamista lastensuojely nykyään.. Tuossa hyvä kirjoitus aiheesta: http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/131757-suomalaista-lapsikauppaa-verovaroin

Lasten suojelu pitää alkaa perheiden auttamisella, jotta huostaanotot vähenevät eli jokaisessa perheessä pitää voida käydä heti, kun ensimmäiset oireet tulevat esiin.
Tämän huomaa lapsissa ja lasten ulkoisessa olemuksessa kaikkien parhaiten, jokainen päiväkodin täti osaa sanoa kenen perheessä on ongelmia, koulussa häiriköivien lasten kodeissa pitäisi käydä ja katsoa mistä johtuu lapsen häiriköinti.

Koululusa on kutaattoreita, terveydenhoitaja ja ilmeisesti psygologikin, näiden taitoja tulee käyttää eikä odottaa että joku näistä lapsista kävelee hänen luokseen, sillä lapset eivät itsestään sinne tule.

Lastensuojelun tehtävä pitää olla avunantoa ja perheen eheyttämistä eikä ainoastaan huostaanottoja ja sopimuksia lasten tapaamisista, silloin ollaan järkyttävän myöhässä lastensuojelussa.

Tietenkin olisi hyvä olla jokaiseen eroperheeseen yhdeydessä ja åerheeseen, joissa on vaikeuksia erilaisista syistä, neuvoloissakin tiedetään paljon, salassapitovelvollisuutta tuskin on tarkoitettu estämään avun ohjaaminen sinnen missä sitä tarvitaan, mutta nythän on niin että monet asiat jäävät hoitumatta, kun aina vedotaan tuohon salassapitoon. Se ei auta lasta, vaan tätä pitää muuttaa, että nämä tahot voivat keskustella keskenään keinoista, joilla perheitä autetaan ja saadaan lapsille valvottua kotona olevaa apua.
Vanhempia pitää auttaa ajoissa.

Lastensuojelussa työskentelevä sosiaalityöntekijä voi olla kaikesta huolimatta ihan järkevästi ajatteleva ihminenkin,kaikesta huolimatta. Olemme eronneet ja olen kolmen lapsen yksinhuoltaja, käyn työssä ja muutenkin vietän normaalia perhekeskeistä elämää. NYt parin vuoden aikana minusta on tehty kolme kertaa lastensuojeluilmoitus viranomaisen toimesta. Tuli tämä matalakynnys puuttumiseen ja nyt ilmeisesti täällä meillä päin nämä viranomaiset etsivät sitä kynnystä, niin ilmoituksia tehdään heti jos ei ihmisiä tunneta ja jotain heidän normaalista poikkeavaa näkyy. En mahdu täällä tämän ammatin vaatimaan muottiin niin olen jatkuvasti tulilinjalla, vaikka lapset voivat hyvin.
Lastensuojelussa ovat kyllä ymmärtäneet minua ja ilmoitukset on hylätty turhanpäiväisinä, eikä pitkiä selvityksiä ole tehty. Joskus on soittanut ja kysellyt kuulumisia. Joskus tuntuu, että lastensuojelu on pelkästään ihmisten kiusaamista, mutta ne lapset eivät varmaan ole äänessä jotka on pelastettu kurjuudesta tai väkivallalta.

Sosiaalityöntekijän subjektiivinen mielipide perheen ja lasten tilanteesta ja heidän mielivaltainen päätös siitä, miten asian suhteen toimitaan. Joskushan se saattaa olla ihan oikea ja toimet järkevät, mutta kaikki muutkin vaihtoehdot ovat mahdollisia. Vaikea asia tuo lastensuojelu kokonaisuudessaan on, sillä etukäteenhän ei useinkaan voi tietää, mikä olisi paras vaihtoehto ja jälkikäteen ei tiedä, miten sen toisen vaihtoehdon toteutuessa olisi käynyt. Ja kaikkein vaikeimmaksi asian tekee se, että ne päätökset toisten perheiden asioista tehdään sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät kuulu siihen perheeseen tai edes sen lähipiiriin, eivätkä näin ollen voi tietää, mikä on todellinen tilanne.

Vääristä ilmoituksista pitää olla sanktio, jotta sama ei ainakaan tee uudelleen heti perään.
Ja silloin on otettva ilmoittaja kuulusteluun syistä, miksi hän vainoaa. Tarpeen vaatiessa hänet on ohjattava hoitoon, sillä hänhän häiriköi ja häiriköintiin on aina syy, joten sellaiset ohjattva myös hoitoon.

Lastensuojelu on eräänlainen naisten Martta-kerho.
Naiset hakevat sieltä tukea ja apua, ja miehet yrittävät puolustautua heitä vastaan asetettuja syytteitä vastaan, joihin (kuten eräs ystävä on sanonut) akat ovat miehet etukäteen tuominneet.
Oma kokemukseni puoltaa tätä väitettä. Olen tehnyt lastensuojeluilmoituksia oman lapseni kohtelusta ja saanut vain lausuntoja: ei johda lastensuojelullisiin toiminpiteisiin. Nyt vireillä hätäkeskuksesta tullut ilmoitus jonka perusteella ilmeistä väkivaltaa, mutta kiireisempänä on tutkia (exän vaihdettua puheenaihetta) pieni punoitus selässä, jota väitettiin minun aikaan saamakseni (onneksi tapaaminen oli valvottu, joten lausunto pelasti minut siltä, ettei minusta tehty lapsenhakkaajaa lapsen äidin väkivallan vuoksi). Mutta näin se "lastensuojelu" toimii... ei lapsen parhaaksi, vaan äidin parasta ajaen.

Erään työtoverini käsitys vielä kaupan päälle:
Vanhoja piikoja, jotka eivät ole koskaan miestä saaneet, ja kostavat sen kaikille.

Voisiko sitä apua saada muualtakin kuin lastensuojelusta. Monet meistä erityislapsi perheistä on asiakkaina. Lapsen oireilu, vanhemman jaksaminen ym. muuta ympäripyöreää syynä. Lastensuojelulla ei kuitenkaan ole mitään järkevää apua tarjota. Sitten kun kieltäydyt perhetyöstä joka vie aikaasi tai leireistä jonne ette voi lähteä oletkin lapsen etua ymmärtämätön hankala vanhempi. Lapsi taas hyötyisi erityiskoulusta tai erityislasten harrastusryhmästä. Näitä ei ole olemassa. Neuvola kohtelee ls-asiakas perhettä syrjivästi. Jos lapsella on jotain ongelmaa aina soitetaan lastensuojeluun, ja syytetään vanhempaa. Neuvoloille voisi opettaa että kaikilla lastensuojelun asikasperheillä ei ole mielenterveys ja päihdeongelmia.

Pieni päivitys mielipiteeseen:
Lastensuojelu on täysin turha organisaatio, joka piiloutuu lapsen intimiteettisuojan taakse piiloon. Vaikka tapahtuisi mitä, ei siitä tarvitse välittää, koska lapsen intimiteettisuojan vuoksi asiaa ei voi tuoda julki...

Lastensuojelu = ihmiskauppaa
Huostaanotto = ihmiskauppa

Minun lapseni on lastensuojelun asiakkaana. Itse olen tehnyt ilmoituksen. Olemme saaneet apua, niin minä kuin nuorikin. Kynnys tosin oli korkea soittaa ja tehdä se ilmoitus, mutta en ole katunut. Asiat alkoivat sujumaan, eikä minun nuortani ole huostaanotettu. Ovat käyneet kotonamme, useastikin ja ovat edelleen tervetulleita. Saatiin tukihenkilö mukaan meidän arkeen ja on ollut hyvä asia. Ja voin kertoa kokemuksesta, että eivät nosta minua äitinä mitenkään jalustalle. Samalla viivalla olen ex mieheni kanssa. Lasten parasta siellä ajatellaan, ei vanhempia.

Lastensuojelu on periaatteessa hyvää tarkoittava mutta käytännössä tuen ja työnteon kontrollilla ja huolipuheella korvannut, mielivaltaisesti ja sattumanvaraisesti, vailla tutkimus- tai kokemustietoa, vaikuttavuus- tai seurantatutkimusta, valvontaa ja vastuu- ja korvausvelvoitteita virheistä toimiva ja vailla puolueetonta tuomioistuinta tuomitseva epäpätevien työntekijöiden kansoittama sijaishuollon edunvalvoja, jonka menettelytavat eivät missään kohtaa täytä eettisesti laadukkaan tai edes lainmukaisen työskentelyn kriteerejä.

Sijaishuollon ja lasu-lahkolaisten sisäpiirin turvin runtataan läpi lastensuojelun lainsäädäntö, josta puuttuu aina puolueettomien oikeusoppineiden konsultaatio, tutkimustieto, lainsäädännön kohteiden edustus ja lapsivaikutusten arviointi kuten esim. uusi lastensuojelulaki ja perhehoitolaki. Ystävät mediassa pitävät huolta kriittisten äänien vaimentamisesta.

Lastensuojelun ongelmat ; asiakkaiden luottamuspula ja sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus eivät ole yhteydessä liian vähäiseen sosiaalityöntekijöiden määrään vaan lastensuojelun menettelytapojen epäeettisyyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen. Menettelytapojen epäoikeudenmukaisuus ei tule ratkeamaan itsestään sosiaalityöntekijöitä lisäämällä vaan menettelytapoja tutkimalla, valvomalla ja korjaamalla.

Menettelytapojen epäoikeudenmukaisuus on tutkitusti yhteydessä alentuneeseen työtyytyväisyyteen, luottamuksen puutteeseen, heikkoon työhön sitoutumiseen, irtisanoutumisaikeisiin ja kokemuksiin konflikteista ja johdon huonosta toiminnasta.

Lastensuojelun menettelytapojen eettisyyttä ja oikeudenmukaisuutta( Leventhal) voidaan arvioida edustavuusperiaatteen, johdonmukaisuusperiaatteen, jääviyden ja puolueellisuuden estämisen periaatteen, tietojen tarkkuuden ja oikaistavuuden periaatteen avulla. Yksikään näistä periaatteista ei toteudu nykyisessä lastensuojelussa.

Omia kokemuksia: kun raskausaikana selvisi että tulemme olemaan vauvan kanssa kahdestaan, haimme paikkaa ensikodista. Kyseessä siis ennakoiva lastensuojelu. Ensikodissa vietettiin 2 kk lapsen syntymän jälkeen, ja siellä käytiin elämäntilannetta läpi talon oman sosiaalityöntekijän kanssa. Sosiaalityön perhetyöntekijät käyvät kotona kerran viikkoon katsomassa miten menee, eivätkä tähän mennessä ole olleet huolissaan. Saan kotiapua maksusitoumuksella 3 tuntia viikossa, jolloin käyn hoitamassa virasto- ym. asioita.

Koen että meidän kohdalla lastensuojelusta on ollut hyötyä. Pääsimme alkuun ja tavalliseen arkeen vauvan kanssa. Tällä hetkellä oma jaksaminen näyttää hyvältä :)

Lastensuojelusta tulee mieleen aina jotain pelottavaa ja pahaa. Vaikka se olisi ennaltaehkäisevääkin. Tulee mieleen lastensuojelutyöntekijöiden mielivalta. Joskus varmaan on ihan paikallaan, mutta on myös pelottavia kertomuksia "kyttäämisen" uhriksi jääneiltä perheiltä.

Lasten sijoitus on ihan vihonviimeinen keino. Kaikkensa tekevät, että tältä vältyttäisiin. Ainakin meidän kohdalla. Lapseni täyttää kriteerit sijoitukseen, mutta vieläkin yritetään kokeilla kaikkea muuta. Ei ne lastensuojelun ihmiset hirviöitä ole. Varmasti tyhmempikin tajuaa, että koti on lapselle paras paikka ja keskitytään antamaan apu siihen. Eikä meitä kytätä. Palaverit on säännöllisesti ja tukihenkilö käy tarvittaessa päivittäin. Minulle oli helpotus, kun sain lastensuojelun avun. En tiedä, missä olisin lapseni kanssa nyt, jos meidät olisi käännytetty ovelta pois.

Tiedä siitä mikä on tavan tallaaja.. Mutta en siis sossussa töissä ole enkä sosionomikaan, jos se on se erilaisuus muista ihmisistä...

Lastensuojelu on kunnan sosiaalitoimen sektori, jonka tarkoituksena on valvoa ja toteuttaa kunnassa toteutuvaksi lasten yleismaailmallisia oikeuksia. Se oli se näkemys siitä mitä on lastensuojelu. Sitten se mielipide: pitäisi panostaa enemmän ennaltaehkäisyyn korjaavan työn sijaan. Eli rajalliset panokset pitäisi jatkossa panostaa siihen, että vanhemmuus sallitaan vain "luvan saaneille ihmisille". Eli jonkinlainen kortin suorittaminen, jonka jälkeen vasta lupa lisääntyä. Ok, talloo ihmisoikeuksien yleismaailmallista sopimusta, jonka mukaan jokaisella on täysin vapaa valinta oman lisääntymisensä suhteen, mutta niin siinä käy kun kunnioitetaan lapsen oikeuksia, jotka aina menevät edelle aikuisen oikeuksia. Mielipide jatkuu: se että ihmisillä on jotain pahaa sanottavaa lastensuojelusta kertoo heidän suhteesta heidän lapsiinsa. Suomikin olisi kovin raaka paikka lapsille, jos meillä ei lasten yleismaailmallisia oikeuksia kunnioitettaisi; eli olisi luotu julkista järjestelmää joka niiden tiettyjen edes mininiolosuhdevaatimusten olemassa oloa valvoo. Ihannehan olisi tietenkin, että jokaikinen vanhempi haluaisi automaattisesti lapselleen huomattavasti tuota minimiä paremmat olosuhteet, joten lastensuojelu olisi elämässään täysin merkityksetön. Lastensuojelu on jokin juttu joka on vain hyvä olla olemassa, koska sen verorahoin rahoittamalla saa itselleen puhdasta omatuntoa; rahoitan järjestelmää joka auttaa niitä heikommassa roolissa olevia. Sama miksi maksan kirkonulkomaanavulle, SPR:lle jne. Eli yksi asia joka laittaa maksamaan veroja taas hymyillen.

Lastensuojelulla ja naapureiden ilmiannoilla on pelastettu useita ihmishenkiä - lasten henkiä. Alkoholisti- tai narkomaaniäiti ei esim. vain kykene hoitamaan kaikkia lapsiaan. Neuvolatoiminta ei tavoita näitä räikeimpiä tapauksia, koska kyseiset äidit eivät vie vauvaa neuvolaan. Lapsen voi vaikka näännyttää nälkään, jos ulkopuoliset eivät asioihin puutu.

Osa lastensuojelun työntekijöistä rikkoo systemaattisesti lakeja ja ohjeita, valehtelee ja vääristelee lausunnoissaan ja traumatisoi toiminnallaan perheitä ja lapsia. Perheet ovat täysin lainsuojattomia joutuessaan lastensuojelun vainon kohteeksi. Yksittäisellä sosiaalityöntekijällä on ääretön valta kiusta perhettä ja perheen oikeudenhakukeinot ovat olemattomat.

Lastensuojelusta ei tällaiselle erityislasten vanhemmille ole kuin haittaa. Kohtaamme täysin arjesta vieraantuneita ihmisiä, jotka Kohtelevat meitä kuin pieniä lapsia, heittelevät muka apukeinoja, joista ei oikeasti ole mitään hyötyä. Joukossa toki joskus tullut joku ihminenkin, joka ymmärtää. Olen itse joskus pyytänyt apua, jopa kerjännyt sitä. Epätoivoisena. Ja mitä sain. Todella typerän, osaamattoman ja naivin perhetyöntekijän kotiini, jolla ei omia lapsia, ja joka ei tajunnut edes alkeita, ja ihan itse jouduin kertomaan asioita, lainasin omia oppikirjojani, enkä todellakaan voinut luottaa siihen, että lapseni olisi ollut turvassa hänen seurassaan. Kun sitten tämä "auttaja" kerran käänsi selkänsä, ja lapseni katosi, niin seurauksena oli se, että koko perhetyö lopetettiin heidän aloitteestaan, koska heillä ei ollut tarjota tukea. Onneksi oli ennen sitä ollut aikaa tehdä uusi suunnitelma, ja oikeasti perheeni pelasti muutama ihana ja ymmärtävä ystävä.

Elämämme on tiukkaan aikataulutettu, jotta arki rullaa. Meidän arjessamme ei ole tilaa turhanpäiväisille, ja sen sanon suoraan. Saamme nykyään apua, oikeaa ja hyödyllistä mm. erikoissairaanhoidon kautta. Sekä myös läheisiltä. Tärkeä osa "tukiverkostoa" on myös työnantajamme, molemmat ymmärtävät arkemme haasteet, ja mm. itselleni on työnantaja oma-aloitteisesti räätälöinyt työvuoroja siten, että pystyn hoitamaan myös työelämän vaatimukset. Erityisesti oma esimieheni on oikeasti niin loistava, ja vain siksi, että hän tosiaan tietää, mistä on kyse, itsekkin erityislapsen vanhempana.

Olen vuosien varrella kohdannut monia perheitä, joita samanmoisessa tilanteessa. Yhteistä heille on se, että lastensuojelulta ei oikeaa apua heru. Olen tehnyt valituksia, olen käynyt heidän prosessejaan läpi, koska olen itse joutunut taistelemaan ja paljon lasteni vuoksi. Lastensuojelu on tavallaan pakollinen prosessi, mutta harvassa on ne ihmiset, jotka ovat oikeasti apua saaneet sieltä. Systeemit ovat niin hölmöt ja joustamattomat. Kukaan ei auta näitä perheitä, jos heistä ei ole itse auttamaan itseään. Se vaatii valitettavasti usein itsensä kovettamista. Asiat hoidetaan haaste kerrallaan pois. Usein ratkaisu on oikeasti helppo, mutta suuri työ onkin siinä, että saa nämä "ammattilaiset" ymmärtämään asian. Julkisissa systeemeissä tehdään valtavasti turhaa työtä, ja sitten vingutaan resurssipulaa. TYöskentelen itse alalla, jossa on myös valtava resurssipula. Ja jos hoitaisimme asioita samalla lailla kuin systeemi hoitaa, tilanne olisi katastrofaalinen. Itse työskentelen siis yksityissektorilla nykyisin, ihan siksi, kun kyllästyin julkisen sektorin joustamattomuuteen, ja siihen, miten asioita yksinkertaisesti vaan tehtiin niin tyhmällä tavalla. Palavereihin oli aina aikaa. Ihan sama, vaikka se tarkoitti sitä, että ne työt sitten jäivät tekemättä. Eri asiantuntijat tuntruivat noissa palavereissa keskittyvän oman ratkaisumallinsa paremmuuden mainostamiseen, eikä siellä oikeasti juuri oikeaa yhteistyötä nähty. Kärpäsistä syntyi härkäsiä. Liian usein unohtui yksinkertainen kysymys; "miksi?". Ja se asiakas sitten jäi jonnekkin taustalle, joskus tuntui oikeasti, että hän oli se "välttämätön paha". Lakitekstiä tulkittiin kuin piru raamattua, ja poimittiin haluamansa kohdat. Asioita perusteltiin kasvottomilla "linjauksilla", joihin ei oikein sitten löytynytkään muuta perustetta. Todella kustannustehottomia ratkaisumalleja asioihin sitten yritettiin väkisin vääntää.

Ikinä ei enää varmaan luottamukseni virkamiehiin ja "hyvinvointivaltioomme" palaa. Nyt kun olen ollut yksityisellä sektorilla töissä, olen oppinut, että on olemassa myös se toisenlainen asenneympäristö työskennellä. Enkä todellakaan palaa enää ikinä julkiselle, jos ei ole ihan pakko. Alani ei ole suoranaisesti lastensuojelu, mutta nämäkin asiat tulevat esille aika-ajoin.Ja valitettavasti mikään ei todellakaan ole muuttunut, ainakaan parempaan suuntaan ajan kuluessa. Eikä syynä ole oikeasti rahapula ja resurssipula, vaan se, että ne resurssit käytetään yksinkertaisesti vaan ihan väärin. Ja työni puolesta muuten tulee se asennevammakin paremmin esille. Kun olen työssäni sillä "oikealla" puolella, niin korviini kuuluu nekin kommentit, joita ei uskalleta julkisesti sanoa, eikä ainakaan asiakkaalle. Törkeys ei siitä kuitenkaan vähene, että ne asiat puidaan asiakkaan selän takana.

Olen ollut vuosia lastensuojelun asiakas ja nykyään jälkihuollossa. Haluan kertoa teille tiivistetysti kokemukseni lastensuojelusta. Olen nähnyt niin sen hyviä että huonoja puolia.

Olin 14-vuotias tyttö joutuessani nuorospsykiatrian osastolta nuorisokotiin. Aluksi siellä meni ihan hyvin huolimatta siitä etten tykännyt siellä olevista nuorista ja aikuisista. Olin tuolloin aika sekaisin mieleltäni, mutta se oli vasta alkusoittoa. Pikku hiljaa aloin turruttamaan ja siten pakenemaan todellisuutta käyttämällä minulle määrättyjä reseptilääkkeitä. Onnistuin saamaan niitä määrättyä enemmän henkilökunnan huolimattomuuden takia ja siinä tilanteessa käytin tilaisuutta hyväkseni. Kohta huomasin olevani koukussa bentsoihin, ei se nyt ihan normaalia ollut niitä koko ajan vetää.

Kotiin en päässyt lomille, nuorisokodissa elämä oli kaikin puolin kurjaa, sillä jouduin vielä muiden nuorten kiusattavaksi ja pahoinpideltäväksi. Ohjaajat eivät asiaan puuttuneet vaikka vanhemmatkin yritti heille siitä kertoa. Vasta sosiaalityöntekijän puuttuminen asiaan sai ohjaajatkin vakuuttumaan. Hetkellisesti oli parempi olla ja sain käytyä ysi-luokankin loppuun. Sit mä kotiuduinkin, mutta kesällä tapahtui jotain kamalaa ja jouduin takaisin samaan laitokseen, mistä karkailin sekavana useasti. Tuo aika elämästäni oli kauheaa ja onneksi sosiaalityöntekijät ymmärsivät sijoittaa minut toiseen laitokseen, josta sain toisenlaisen, korjaavan kokemuksen.

Koin, että minut otettiin aidosti huomioon ja minua sekä kuunneltiin että kuultiin. Mukavia nuoria ja ohjaajia. Ystävystyin monen nuoren kanssa ja sain heiltä vertaistukea. Mutta ikinä en heille lääkkeiden päihdekäytöstä kertonut, sillä siitä oli vaan tosi vaikea puhua ja koin vähän häpeääkin. Siitäkin huolimatta, että kavereilla oli myös ongelmaa päihteiden kanssa, teimmehän yhteisiä iltahatkojakin silloin tällöin.

Toiseen nuorisokotiin sijoittaminen oli pelastukseni!! Kun koin, että asiat alkavat järjestyä ja minusta välitetään, myös lääkkeiden ottaminen väheni. Aiemmin olin niitä jo kuitenkin myös katukaupasta hankkinut, mutten enää kokenut tarvetta siihen. Nykyään asiani ovat paremmalla tolalla eri elämän osa-alueilla, vaikka menneisyyteni välillä kummittelee ja muistuttaa minua menneestä. Olen saanut sijoituksen myötä ihania ihmisiä ympärilleni.

Tämän tarinani kirjoitin yhdessä omaohjaajani kanssa asuessani nykyään tuetussa asumisessa. Toivottavasti tämä herättelee ihmisiä siihen, ettei lastensuojelu ole niin mustavalkoista tai pahaa kuin annetaan ymmärtää. Minua se ainakin auttoi kriisiytyneessä elämäntilanteessa ja antoi valmiuksia kohti parempaa tulevaisuutta!

Kotipalvelun raunioilla istutaan juomassa kahvia
14.12.2014 8:00

En jaksanut nousta sängystä ylös kuin vaihtamaan vauvalle vaipan… minä vain itkin. Varmaan viimeisillä voimillani soitin kaupungin kotipalveluun ja kerroin, etten pärjää enää. Sieltä tuli välittömästi kodinhoitaja, joka oli kanssani kolme päivää. Hän toi turvan, ja totta kai myös konkreettisen avun.

Näin kirjoitti eläkkeellä oleva lastensuojelutyöntekijä Raili Miettinen Savon Sanomissa. Hän muisteli 1980-lukua, jolloin kodinhoitajia oli 4 000 ja kotiavustajia 5 000. Sittemmin lapsiperheiden kotipalvelu romutettiin.

Nyt kunnallisen kotipalvelun raunioilla on lastensuojelun asiakkailleen tarjoama perhetyö. Se eroaa kodinhoitajan työstä, koska psykososiaalinen tuki sisältää aina kontrollin elementin neuvoineen, havaintoineen ja vanhemmuuden arviointeineen.

Olen tutkinut lukuisia mielivaltaisia lastensuojelutapauksia. Monia yhdistää apua pyytäneiden kotiin lähetetty perhetyöntekijä, jota on ohjeistettu karttamaan itsenäisesti suoritettavia kotitöitä. Hänen toimenkuvansa on lähinnä rupatella, leikittää taaperoa ja tukea perhettä arvioimalla vuorovaikutusta – lähihoitaja- tai sosionomikoulutuksella. Niin, ja istua sohvalla kahvia lipittäen.

Kuka vanhempi haluaa tällaista kolmen tunnin tärkeilevää ”peruspalvelua”? Jos olisin uupunut, en ottaisi yhteyttä viranomaisiin, vaikka syksyn lapsensurmauutisissa kehotettiinkin niin tekemään. Ennemmin pyytäisin apua tuttaviltani tai kääntyisin kirkon puoleen.

Tehoton lapsiperheiden auttamisjärjestelmä on vaiettu riskitekijä, joka lisää perheiden pahoinvointia. THL:n perhesurmaselvitys (2012) paljasti, ettei varhainen tuki välttämättä toimikaan kuin paperilla. Viranomaiset olivat joissakin tapauksissa ohjanneet perheitä avun piiriin, mutta kokonaisvaltainen auttaminen oli jäänyt kesken. Asiakas oli voinut kokea peräkkäiset viranomaistoimet jopa kiusaamiseksi.

Railin sanoin: ”Nykyiset toimenpiteet eivät auta perheitä, vaan väittäisinpä niiden monta kertaa vain pahentavan tilannetta samalla kun rahaa palaa enemmän.” Hän toteaa lakonisesti, ettei hänen tapauksessaan “tarvittu arviointiryhmän panosta tai sosiaalityöntekijän kotikäyntiä toteamaan, olenko oikeasti apua vailla, vai yritänkö vain lusmuta vastuustani”.

Liian usein lusmureiksi epäillään isiä ja äitejä, jotka viimeisillä voimillaan huutavat apua sängynpohjalta. Sosiaalityöntekijät eivät tunnu arvostavan kodinhoitajia, toisin kuin ”perhetyöntekemättäjättämistyöntekijöitä”, joiden tarkkailuraporteilla tuetaan huostaanottoja.

Virallisen asiakirjan sanoin: ”Äiti vastuuttaa yhteiskuntaa lastensa hoidosta.” Samalla veronmaksajia vastuutetaan ylläpitämään ammattikuntia, jotka on koulutettu ylenkatsomaan lähimmäisten palvelemista, jopa halveksumaan ja rankaisemaan avuntarvitsijoita.

Kuinka monta lapsiuhria Suomi tarvitsee käsittääkseen, ettei uupunut vanhempi hyödy kontrollin kiristämisestä vaan siitä, että kotiin tulee rehti kodinhoitaja huushollaamaan ilman lastensuojelun asiakkuutta? Yhden huostaanotetun lapsen laitosvuoden hinnalla perheelle järjestettäisiin lähes 3 000 tuntia kotipalvelua.

Miksei näin yksinkertainen asia mene jakeluun, ei sitten millään?

Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija.
Maria

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/kotipalvelun-raunioilla-istutaan-juomassa-kahvia/1950063

= viranomais valehtelu lapsen olosuhteista vieraannuttaessaan lapsia tarjkoitushakuisesti omasta isästään kuten RAISION KAUPUNGISSA MENETELLÄÄN..

Lastensuojelu

Naapurit tekee valituksia kun naapuriin on muuttanut ulkopaikkakuntalainen ja jos lapsi tönii toista lasta tulee lastensuojeluilmoitus ja syy on huoli, joka ei ikinä avaudu vanhemmalle itselleen että missäs tässä piti auttaa... alkaa pitkä selvitys siitä mitä vanhempi voisi tehdä toisin vaikka vanhempi ei ymmärrä mistä oikeasti kiikastaa.

lastensuojelu antaa rahaa ja kysyy mihin raha on mennyt. pyytää yksinhuoltajaa jäämään pois töistä ja käymään sossun luukulla jotta lapsi saa olla aikuisen kanssa.

lastensuojeluy loppuu automaattisesti kun vaihtaa paikkakuntaa ja tässä oli lastensuojelu kiitooos

Lastensuojelu on mielestäni yhteiskunnan järjestämä taho jonka tarkoitus on suojella lasta ja nuorta huonoilta kotioloilta, väkivallalta, päihteiltä yms asioilta jotka on haitallisia ja vahingollisia kasvavalle lapselle / nuorelle.
En voi mitään mutta aina nousee karvat pystyyn näille "sossun ämmät" huutelijoille. Onko niin että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa! Omia virheitään, puutteitaan ja vääriä toimintatapoja on vain niin vaikea myöntää. Eipä ketään lasta ihan syyttä suotta huostaan oteta. Perusteet sille on AINA olemassa, asianosaiset vain eivät halua myöntää sitä. Eikä nähdä. Valitettavasti.

Kyllä lastensuojelussa - kuin missä muussakin tilanteessa - jossa on kyse sosiaalisesta kanssakäymisestä, niin ihmisen verbaalinen kyky nousee arvoon arvaamattomaan, ja vaikka minkälainen satusetä tai täti vie voiton. Toinen on sitten ihmisten välinen kemia, joka toimii tai ei toimi. Seuraavaksi tulee älykkyys - on niitä varsin tyhmiä sosiaalitanttoja, joiden on vaikea nähdä eri elämän tasoja. Näin ainakin oli joskus kauan sitten.

Tähän edellä olevaan kirjoitukseen:

"Lastensuojelu on mielestäni yhteiskunnan järjestämä taho jonka tarkoitus on suojella lasta ja nuorta huonoilta kotioloilta, väkivallalta, päihteiltä yms asioilta jotka on haitallisia ja vahingollisia kasvavalle lapselle / nuorelle.

En voi mitään mutta aina nousee karvat pystyyn näille "sossun ämmät" huutelijoille. Onko niin että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa! Omia virheitään, puutteitaan ja vääriä toimintatapoja on vain niin vaikea myöntää. Eipä ketään lasta ihan syyttä suotta huostaan oteta. Perusteet sille on AINA olemassa, asianosaiset vain eivät halua myöntää sitä. Eikä nähdä. Valitettavasti."

Tässä on auktoriteettiuskoa puhtaimmillaan - tiedän sen tuhonneen erään lapsen elämän. Hänenkin äitinsä ajatteli näin, ja nyt tuo nuori on syönyt jo 10 vuotta ties mitä lääkkeitä vaivaan, joka oli MBD tai ADHD tai vielä kehittymättömän psyykkeen "kaksisuuntainen mielialahäiriö, jota oikeasti ei edes voi olla, jos psyyke ei ole kehittynyt - tai jotakin sinne päin. Lääkeet sisältävät amfetamiinia. Jos minulta olisi kysytty - niin olisin diagnosoinut, että kyseessä on aivan normaali lapsi, ehkä vähän vilkas... mutta eihän kasvatuksen tarkoitus ole kasvattaa kilttejä lapsia, vaan itsensä kanssa toimeentulevia aikuisia, vai mitä? Onko lopputulos oikea, jos se saavutetaan lääkeriippuvuudella, eikä oikeanlaisella ohjauksella.

Samaa voi kysyä kirjoituksestasi - onko lopputulos oikea - siis tuo mainitsemasi suojelu - jos se tapahtuu painostamalla ja väkivalloin? Juttusi kuulostaa vähän natsimeiningiltä. En ole eläissäni tavannut äitiä, joka ei olisi halunnut toimia oikein, mutta olen nähnyt äitejä, joilta on usko mennyt, elämän hallinta hukassa ja voimat loppu. Tukea he tarvitsevat, eivät natsimeininkiä a la kirjoituksesi:

"Lastensuojelu on .. taho jonka tarkoitus on suojella lasta ja nuorta huonoilta kotioloilta, väkivallalta, päihteiltä yms asioilta jotka on haitallisia ja vahingollisia kasvavalle lapselle / nuorelle."

Ja tuo suojelu on sitten huostaanotto, vai?

Erojen yhteydessä lastensuojelu on taho joka epäonnistuu tehtävässään suojella lasta. He toteavat että välit ovat riitaisat ottamatta selvää siitä että pitääkö se paikkansa ja miksi ne ovat riitaisat. Tämä mahdollistaa nykyään sen että lastensuojelu pahimmillaan suosii häiriökäyttäytyvää vanhempaa, eli lasten henkistä väkivaltaa. Dokumentoinnit on ihan pielessä koko ajan ja tuollainen häiriökäyttäytyjä pahimmillaan puhuu lasun puolelleen niin vahvasti että lasu rikkoo jopa lakeja ja lausuu asioista totuudenvastaisesti oikeudessa.

Tässä tädissä on kaikki mitä suomalaiselta lastensuojelun ammattilaiselta vaaditaan

https://www.youtube.com/watch?v=Y9ytpB-lOBQ

Lastensuojelu yrittää pelastaa juoppojen, narkkarien, pummien ja muuten vaan paskasakin kaltoin kohtelemia lapsia. Karua työtä huonolla palkalla. Voimia kaikille lastensuojelua tekeville. Hienoja ihmisiä.

Kerron oman kokemukseni lastensuojelusta. Itse olen saanut sieltä hyvin paljon tukea. Kaikki lähti siitä kun erosimme ex-mieheni kanssa kellä rankka huumetausta mutta oli kuivilla, jälkeenpäin ajatellut että ei kyllä ihan kuivilla ollut yhdessä olon aikana. Meillä kaksi lasta.
Alkuun oli vko-vko järjestelmä mutta viime syksynä aloin huolestumaan isomman tytön jutuista mitä kuulin (isä nukkuu paljon, he tekevät kaikkea kiellettyä sillä välillä, ovat olleet keskenään pihalla 4 ja 5 vuotiaat tms.) Ja lähipiirini eräs henkilö huolestui myös todella paljon, teki ls ilmoituksen. Ensi arviointi ryhmä kävi kummassakin kodissa ja halusivat seulat että isä kävisi. Ei käynyt tämän kuukauden aikana joten päättivät että siirrymme lastensuojelu asiakkuuteen tämän takia. Lastensuojelu tuli peliin elokuussa ja ensimmäisen kerran isä kävi seuloissa tammikuussa. Ensimmäiset puhtaat olivat helmikuun alussa, tämän jälkeen pysyivät huhtikuun puoleen väliin puhtaina mutta sitten ei taas olleet ja puhtaita odotellaan edelleen. Lapseni eivät saa mennä niin kauan yöksi kun seulat puhtaina mutta päiväkäynnit sallittuja kunhan katson että isä kunnossa kun vien lapset.
Mutta pointtini on että itse olen saanut hyvin paljon tukea enkä tiedä missä tilanteessa olisimme ilman lastensuojelua.

= Raision kaupungin perätön lausuma, selvitystyö tuomio-istuimessa lapsen olosuhteista; lapsen tarkoitushakuinen "viranomais-" vieraannuttaminen, manipulaatio ym. paskanjauhanta. Lapsen tarkoitushakuinen eristäminen
pois omasta isästään ja isänsä huollosta-, tapaamis-
oikeudesta, eristäminen isovanhemmistaan ym. isän-
puoleisesta suvustaan luonnehäiriöisenä "viranomaisena"-

" Hyvät tulokset vanhemmuudenarvioinnista (turvalliset kiintymyssuhteet ja hyvä yhteishenki) saanut päihteetön perhe, jossa ei ole mielenterveys- tai väkivaltaongelmia painostettiin Sitran rahoittaman Jatkopolut Oy:n omistamaan Hermannin perhekuntoutuskeskukseen hatarin perustein (erityislapsen käytös) peräti viiden kuukauden ajaksi.

Perhekuntoutuskeskus Hermanni ei huomioinut perheen äidin suolistosairautta eikä pystynyt tarjoamaan äidille sopivaa ruokaa kuntoutuksen aikana Kuopiolta saamastaan lähes 50.000 euron korvauksesta huolimatta. Kun äiti pyysi lupaa hankkia ja valmistaa itse ruokansa, perhekuntoutuskeskus eväsi pyynnön.

Kun äidin suolistosairaus paheni ja verenpaine nousi hälyttävästi väärän ravinnon takia henkilökunta vähätteli äidin kipuja ja eväsi tältä lääkityksen. Kivut johtivat päivystyskäyntiin sairaalassa. Henkilökunta pilkkasi äitiä sairaalakäynnin johdosta.

Vanhempien ilmoitettua haluavansa keskeyttää vapaaehtoisen 5kk jatkuneen perhekuntoutuksen heidän lapsensa sijoitettiin kiireellisesti ilman, että kiireellisen sijoituksen lastensuojelulain mukaiset kriteerit välittömästä vaarasta olisivat täyttyneet esittäen lapselle, että tämä " pääsee katsomaan kivoja eläimiä".

Rajoittamistoimille ja sijoitukselle ei ole lainalaisia perusteita, päätöksiä eikä kirjauksia.

Muutaman viikon kuluttua sijoituksesta sijaisperhe palautti lapsen, koska sijaisvanhemmat eivät pärjänneet tämän kanssa lapsen voimakkaan oireilun vuoksi.

Kuopion lastensuojelu siirsi lapsen laitossijoitukseen, jonka on todettu olevan kehityksen riski adhd-lapsille. Sijoitetun lapsen ja hänen vanhempiensa yhteydenpitoa rajoitetaan lainvastaisesti.

Jatkopolut Oy:n ostaneesta Folmer Management Oy:stä löytyy mm. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra.
Folmerin rahoittajat, erityisesti Sitran päättäjät voisivat pohtia tuottaako Jatkopolut Oy:n lastensuojelubisneksen rahoittaminen lapsille ja perheille reilua ja kestävää tulevaisuutta?

Miksi ja kenen toimesta/päätöksellä Sitra ja Kuopion kaupunki haluavat rahoittaa tutkimattomia ja valvomattomia "perhekuntoutuksia"?

Miksi ja kenen päätöksellä Kuopio on valmis tuhlaamaan kotiavun koko vuosibudjetin verran yhden perheen laitostamiseen, hajottamiseen ja syrjäyttämiseen?" https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa

Lastensuojelu on arvoton suojatyöpaikka. Hain lapselleni apua hänen jouduttuaan ulkomaalaisen miehen seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi. Porin lastesuojelun työntekijä Marko Sulonen sanoi minulle että, voi voi, olet rasisti.
Kohta on oikeudenkäynti jossa kyseistä afgaani miestä syytetään tyttäreni törkeästä raiskauksesta, miehellä on myös muita uhreja, joista nuorin on 13v.
Sulonen ei kanna vastuuta tai huonoa omaatuntoa asiasta.

Yhteiskunta suosii narsistista käyttäymistä, joka on erittäin huolestuttavaa ja sitä on kaikkialla.
Tälläinen käytös on niin yleistä,piittamatonta,röyhkeätä ja karua. Ihmisltä on kadonnut ihmellisyys,omatunto,empaattia,jolloin tasolle suomi on mennyt keskiajalle ajatusmalliltaan.
Suomen taloustilanne on heikentynyt jo 90-luvulta tähän päivään, joka näkyy kaikkialle ja kaikessa,kulta vuosien jälkeen. Keski-ikäisenä ihmisenä jo aikuisiän kynnyksellä pohdin terveyskeskuksessa käydessääni, et miten terveyskeskus palvelut on ilmaisia ja miten tälläiseen kuntien/valtion varat riittävät ja muut ilmaispalvelut, kuten koulutukset,yms.
Tänä päivänä kuitenkin kaikki on muuttunut ja kaikki maksaa ja kukaan ei tee yhtään mitään minkä hyväksi ilmaiseksi, ei edes toisen auttamiseksi, kaikilla on hintansa, jopa mielivaltainen hinnoittelu.
Ajatteluna kaikki vain pyörii stereotyyppinä rahan ympärillä. Samoin ihmisten virtuaalimaailma lisää stereo ajattelua, josta yksilöllinen ajattelu ja pohjinta vähenee ja surkistaa ajattelua/toimintaa. Samalla se heikentää sosiaalista toimtaa ja käytösmallia.
Yhteiskunnan ongelmat ovat niin paisuneet siinä määrin, että kaikki ajattelumallina suosii tälläistä, jolloin ihminen ei ole enää ihmellinen toista kohtaan,vaan julma. Tämä kaikki näkyy kaikkialla,kuten yhteiskunnan palveluissa ja toiminnassa kontroimalla Hitrelin tavoin. Millainen maailma on noin 50 vuoden päästä?? Vai tuleeko sota? Aiheuttaako tälläinen mielivaltainen toiminta mielenterveyteen, joka näkyy ihmisten pahoinvoitina? Onko suomi enää hyvänvointi valtio??Pohdinta lipesi kauas sosiaalitoimen toiminnasta, mutta ajatuksena pohtia asiaa syvällisemmin ja ihmisen toiminnasta tänä päivänä ja ajattelusta.

= Raision kaupungin perätön lausuma, selvitystyö
tuomioistuimessa lapsen olosuhteista; lapsen
tarkoitushakuinen "viranomais-" vieraannuttaminen,
manipulaatio, vainoaminen ym. paskanjauhanta.
Lapsen tarkoitushakuinen eristäminen pois omasta
isästään ja suvustaan, isänsä huollosta-, tapaamis-
oikeudesta, eristäminen isovanhemmistaan ym. isän-
puoleisesta suvustaan luonnehäiriöisenä, narsistisena "viranomaisena"-

Tämmöset sadistien pitämät paikat pitäs lopettaa https://yle.fi/uutiset/3-10807272

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että heikkoitsetuntoinen, yksinäinen, uupunut äiti ei saa apua nykyisestä perhetyöstä. Kettuilevat tiskaamattomista astioista, kirjoittavat kurjaa tekstiä perheen tilanteesta, jota on tuskaa lukea. Koko pikkulapsiaika menee "sossun pelossa". Tämä heijastuu negatiivisesti lapsiin. Tarvitaan myönteistä otetta, joustavuutta, rentoa ilmapiiriä. Ei syyttelyä. Se on kuin pesän sotkemista, kun tullaan toisten kotiin pätemään. Vaan: " Hienosti sinä hoidat lapset". Se tsemppaa eteenpäin.

Kadotetutlapset. fi

Lastensuojelun työntekijät ovat moukkamaisimpia ihmisiä, joita olen tavannut. Missä koulutus ja ammattitaito, missä tapakasvatus. Kirkkonummi

Olen mies, mutta suothan, että kerron silti oman näkemykseni. Siinä olen samaa mieltä monen muun kanssa, että lastensuojelu on huostaanotto.

Johtunee siitä, että Suomessa kuitenkin yksityisyyttä arvostetaan niin paljon, että kun puututaan asioihin, on tilanne jo todella vakava. Itse olen aikoinani parikymmentä vuotta sitten kokenut lapsen huostaanoton.

Tapauksessani se oli ymmärrettävää, johtuen alkoholin käytöstä (olin humalassa, kun kiireellinen huostaanotto tapahtui). Mutta ainakaan silloin ei toimenpiteet rajoittuneet pelkkään huostaanottoon. Kyllä silloin oli tarkoitus yhdistää perhe.

Itse sain lastensuojelun nimissä päihdeterapeutin apua, kodinhoidon apua eikä lapsen tapaamista erikoisemmin rajoitettu. Ainoastaan sijaisperheen kanssa oli sovittava etukäteen.

Huostaanotto ei kestänyt kauaakaan. Keskusteluja sekä tapaamisia oli toki ennen huostaanoton purkua. Myös päihdelääkäriä kuuneltiin. Kun lapsi pääsi kotiin, ei toki auttaminen loppunut vieläkään. Mm. kodinhoitaja kävi edelleen auttelemassa.

Tämä kaikki oli ilmaista ja toimivaa. En muistele pahalla lastensuojelutoimenpiteitä, koska siinä autettiin koko perhettä ja tavoitteena oli ehjä onnellinen perhe.

Siitä en tiedä mitä lastensuojelu on nykyään, kun koko ajan on säästetty ja vähennetty kaikesta. Toivottavasti olisi edes puoliksi niin hyvää, kuin se apu jolla perhettäni autettiin.

Toivottavasti sait tästä jotain näkökantaa tahi vastaavaa.

Hankala aihepiiri. Lasten oikeus normaaliin elämään ja hyvinvointiin. Tulisi tukea perhettä, vanhempia ettei tilanteet kriisiytyisi. Ennaltaehkäisevässä työssä olisi kehittämistä.
Kaikki eivät ole valmiita vanhemmuuteen, omaavat omia ongelmia ja se heijastuu elämään, lapsen kehittymiseen.

Muistammehan, että siten kuten haluamme omia lapsiamme kohdeltavan, kohtelemme myös muiden lapsia.

Virka ei suojaa kostolta.

Lastensuojelun avohuollon tukitoimi nro 1 on kiireellinen sijoitus ja huostaanotto.
Siellä ovat ja pysyy. Minkäänlaista perheen jälleenyhdistämistä ei tapahdu vaikka kaikki huostan syyt olisivat poistuneet.

Pirkanmaalla pieni kaupunki,olisi kerrottavana rankkoja mielivaltaisia laittomuuksia... .
Ehkä kuulemme tästä keissistä vielä

Tympeää kyttäystä lastensuojelu. Meille jatkuvasti tuleevat,vaikka ei ole syytä. Ahdistaa tuommoinen lapsiakin!

Leppävaaran lastensuojelu on äitien oikeuksien suojelulaitos. Valvovat äitien etua, eivätkä lasten etua.

Kerroin etukäteen, että lapset voivat huonosti äitillään ja vointi huononee kun eristätte tytön äidillensä. Lapsen vointi huononi. Oli kuulemma sitten sattumaa tälläinen.

Lopputuloksena eristivät lapset äitille ja isän pois lastensuojelun työstä.

Arvaatteko lopun?

suomen lastensuojelu on täysin paska eivät välitä lapsen hyvin voinista mitään
äiti saa lyödä lasta ja äiti myy lapsen uudelle poikaystävälle

lastensuojelu ei välitä lapsista mitää

koko lastensuojelu täysin kusetusta

Nyt on kansalaisaloite tehty, itse kävin juuri allekirjoittamassa sen:

Lastensuojelun mielivaltainen oikeus lapsiimme korjattava
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/7239

Jokainen lastensuojeluilmoitus tulee tutkia ja ne merkitään erikseen myös rekisteriin. Vaikka lastensuojeluilmoitus olisi täysin perätön ja sen tarkoituksena olisi ainoastaan tehdä kiusaa ilmoituksen kohteena olevalle perheelle, lastensuojeluviranomaisten tulee joka tapauksessa tutkia jokainen ilmoitus ja mahdollinen lastensuojelun tarve.

Perättömän lastensuojeluilmoituksen kohteena olevat henkilöt voivat tehdä asiasta rikosilmoituksen poliisille. Mahdollisia rikosnimikkeitä ovat perätön ilmianto tai perätön lausuma.

Olen kuusi vuotiaan tytön yksinhuoltaja. Isä ei tekemisissä lainkaan. Minulla päihdetausta, nyt 4 vuotta täysin päihteetön. Olen eläkkeellä psyykkisen sairauden takia. Ensimmäiset vuodet sahattiin lastensuojeluasiakkaan ja taas asiakkuus lopetettiin ja sitten aloitettiin jne. Lopulta erään sairausjakson jälkeen asiakkuus jäi pysyväksi. Minulla on vain positiivista sanottavaa, olemme saanut kaiken sen avun ja tuen mitä olemme tarvinneet. Kaikki on toiminut minun pyynnöstä. Ja kun joku tukitoimi ei sopinut meille se lopetettiin, esim. Eräs perhetyöntekijä jonka avusta ei meille ollut hyötyä. Huostaanotto on ollut puheissa vain kun itse olin huolissani päihteidenkäytöstäni. Mutta päätin lähteä kuntoutukseen ja lastensuojelun tuella tyttö lähti mukaani. Eli aivan kaikki on mennyt minun toiveiden mukaan. Olen kiitollinen lastensuojelun työntekijöilemme. Ja nyt kun ei ole huolta enää olemme siirtyneet sosiaalihuollon vapaaehtoiseen asiakkuutta.

60 % lastensuojelusta on seuraavaa:

Lastensuojelu on sellainen naisten feminismilinnake. Siinä syytetään ex-miestä ja lasta kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.

Työkaluna on isään ja lapseen kohdistuva paheksunta ja hankalemmissa tilanteissa väkivalta.

20 % kuuntelee muttei tee mitään.

20% yrittää auttaa lasta. Yleensä kuitenkin tuo ensimmäinen 60% voittaa.

Lastensuojelun pitäisi ottaa enemmän huomioon pedofiili! Heitä on myös ammattiihmisissä.

Kyllä suurin osa lastensuojelun piirissä ovat maahanmuuttajien lapsia. Eivät sopeudu uuteen maahan kotoutus ei auta. Siitä lähtee jengi kierros ja pelko kasvaa meissä miks pirussa tulevat suomeen siinä vaiheessa pitää kähteä takaisin omaan maahan liian kalliiksi tulee näiden hyysääminen kun mikään ei auta. Vankila on seuraava osoite. Tyhjään rahaa haaskataan. Muslimit on aivan erilaisia hoidettavia mitään rajoja eivät hyväksy nim kokemusta on kiroan ääneen kun mau tulee hoidettavaksi turhauttaa

Lastensuojelu on esimerkiksi tätä:

Epätodellinen tilanne:

Olin erään kaupungin keskustassa pe-la välisenä yönä autolla ja odotin tuttavaa kyytiin, paikalle kirmasi kaksi humalaista naista ja toinen kysyi kyytiä 20km päähän, mukaan tulisi myös kaksi miestä, sovimme hinnan ja aloin heitä kuljettaa kohteeseen.
Ajon aikana toinen naisista alkoi kysellä miksi olen kaupungilla yöllä, kerroin syyn ja että tuttavani on nainen ja minua vuoden vanhempi eli 20v.
Nainen epäili siinä humalaisena että olisikohan kyseessä kuitenkin ihan lastensuojelullinen asia, totesin meidän molempien olevan täysi-ikäisiä ja naama meni ruttuun.
Huomautti kuitenkin että takapenkillä on kaksi vapaalla olevaa poliisia heidän turvallisuuttaan varmistamassa, tuumasin vain että taidan nyt sitten kyyditä kahta poliisia ja kahta lastensuojelun sosiaalityöntekijää, nainen kohotti ylpeänä leukaansa ja kysyi osaanko varmasti ajaa, vastasin että saa vapaasti tehdä arvion ajokyvystäni jos haluaa niin tuhahti
happamana akkana.

Takapenkin nainen keksi sitten että kyyti on pimeä ja että pitäisi saada kuitti, siinä vaiheessa alkoi jo poliisejakin naurattaa ja se homma päättyi siihen.

Mutta tuli mieleen että humalaisen ja pikkulapsen suusta kuulee totuuden; Se että näillä lehmillä on vapaa-ajallakin päällimäisenä päästä virkansa kanssa ihmisten kimppuun hääräilemään ja kiusaaminen on sääntö eikä poikkeus, kusta oikein vitusti nupeissa alalla.

Jotenkin tuli sellainen fiilis että olisi joku vittuilusimulaatio taikka olisin ollut unessa josta olisi mukava herätä, mutta yhteiskunnassamme todella on tuollaisillakin virka ja
valtaa hyökätä muiden kimppuun poliisin turvatessa heidän toimintaansa jopa heidän ollessa vapaalla ja humalassa, nuo sairaat ihmiset saavat tuosta ihan palkkaa.

tämä sijaisperhe hiltulanlahti ja marika ja timo karjalainen sijaishuollossa on tämä poika 15v poliisit soitaa 9 jälkeen ja sanovat poika oli juopotellut joissain tämä poliisi oli saanut oman äidin puhelin numeron se paikka sijaitsee koivurannantie onko kennelekään tietoa mitä kyyseesessä perheessä tapahtuu mitä bailua siellä on poijalla on paljon mustelmia ei varkauden lastensuojelu puutu mihinkään tämä rikkolisjärjestö tämä on varkauden puuhaa

nyt meni taas mukava reipas poika lastensuojelun rahantekokoneelle. saadaan uusi rikkirevitty nisti aikuinen tuotettua. kaikenlaista kaunista paskapuhetta kyllä maalailevat

Nuori voi osallistua ja vaikuttaa vaikka sähkön hintaan kannattamalla kansalaisaloitetta. Mikäli tulee 50 000 kannatusta, menee asia eduskunnan käsittelyyn.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/11121
Voit siis vaikuttaa valtion tasolla - suurta! Eikö. Sopii vanhemmallekin.

HEI SINUT TÄYTY TAPPAA MURHAMALA

Seinäjoella ku tekee lastensuojeluilmoituksen lastensuojeluviranomaisille. Lastensuojeluviranomaiset teki rikosilmoituksen. Kesti vuosi, jolloin otin yhteyttä rikostutkijaan. Ei ollut perehtynyt asiaan ja melko agressiivisella asenteella. Hetkenpäästä kolahti salassapidettävä kirje postilaatikkoon. Tutkintaa ei jatketa, koska syyllistä ei voida todentaa, tai näytön puuttuminen. Teoilla ja puheilla oli todistajat ja asianomaiset. Pedofiliaa ei seinäjoella tutkita. Ihmettelivät lastensuojelussakin.

Mä sanon nyt rumasti,perkele koko lastensuojelua ei tarvittas,jos kusipäät ei saisi lapsia,kun lapsia saadaan,ne myös hoidetaan ja niitä rakastetaan,aikuisen tehtävä on suojella ja antaa turvallinen koti.mikä perkele vanhempia vaivaa,jos lastensuojelu kriisissä.Yhteiskunta huutaa,Suomessa syntyy lapsia liian vähän,parempi sekin,kun kaikenmaailman holtittomat saavat niitä.Pitää muistaa,vai unohtuuko se kaikilta SUURIN KÄRSIJÄ ON LAPSI.Vain ihmiset ,jotka välittävät aidosti lapsista,pystyvät ymmärtää.Piste

Ns. "lastensuojelun" sossut ovat narsistisia sadisteja. Näin se täytyy olla, koska mikään muu ei voi selittää heidän käytöstä. Ja toki feministejä myös, koska vaikka äiti on narkkari, monta tuomiota saanut varas ja patologinen valehtelija, joka on jopa sossuille myöntänyt valhedelleensa, niin siitä huolimatta äitiä uskotaan ja isän puheita ei edes kuunnella eikä edes kirjallisia todisteita asiasta oteta vastaan... Ja edelleen niin, että isä käy tapaamassa lapsia niin usein kun saa mennä tapaamaan ja äiti ei käy lainkaan, koska on jatkuvasti huumeissa tai alkohoilin vaikutuksen alaisena. Ja edellen isä on tässä se konna, jonka tapaamisoikeuksia pitää vähentää.
Mistä tallaisia sadistisia virkanaisoletettuja sikiää?
Tällaista toimitaa on joutunut seuraamaan läheltä monta vuotta!
Ja mikä kauheinta, lastensuojelulakia ei noudateta nimeksikään.
Usko ja luottamus Suomen virkakuntaan on mennyt aivan täydellisesti!

Joensuun nelivuotias!!!!!!!
Eikö kukaan nähnyt vai ei halunnut puuttua tilanteeseen?Mahtoiko olla huumeiden käyttäjiä?Se on fakta niin että pitäisi olla , onko kenties päihteiden käyttäjiä ja koko ajan kontrollin alla?Näitä tulee varmaan lisää, jos ei ketään kiinnosta, ei edes virka -asemassa olevia.Suomi menee niin alas kun olla voi.... Rakkautta kuitenkin.❤️❤️❤️❤️

Jonninjoutava vain itseään palveleva organisaatio. Tädit naputtelevat raportteja toisilleen perheistä ja ihmisistä, joita eivät ole tavanneet. Eivät sitten edes vaivaudu niitä lukemaan, saatikka tarkistamaan niiden paikkansapitävyyttä, vaan tekevät siltä pohjalta kiireellisiä sijoituksia ja huostaanottoja . Sehän ei sitten tietenkään ole ilmaista, vaan iso busines,