Usein kuulee populaarimusiikin sisällä erilaista suuttuneisuutta, jos joku vertailee kahta hänen mielestään eritasoista poppibändiä. Moni teistäkin varmaan raivostuisi jos joku vertaisi Lovexia Hanoi Rocksiin.
Tällöin kyse on kuitenkin vain "uskottavuudesta", ei musiikista. Hanoi Rocksin biisit ovat aivan yhtä alkeellisia ja vaatimattomia. Oasista ei voisi muka verrata Beatlesiin. Ehdottomasti voi! Kumpikaan ei ole korkeatasoista säveltämistä, vaan nopeasti puuduttavaa musiikkia.
Tai räp! Miksi joku räp on parempaa kuin toinen? Sanoitukset, artistin "kaupallisuus" ja uskottavuus - nämä ovat ainoat kriteerit.
Arvostetut rockin legendat ja veteraanit eivät ole musiikillisten saavutusten nojalla sen kummempia kuin uudet mainstream-nimet. Kaikki pop on enemmän tai vähemmän kuitenkin yhtä vaatimatonta.
Kauko Röyhkä arvosteli hiljattain Cheekiä. Minusta ne ovat molemmat yhtä osaamattomia muusikkoina, yhtä alhaista ja tylsää. Aidompana persoonana tai parempana sanoittajan saattaisin pitää Röyhkää, mutta jälleen perusteet ovat täysin epämusikaaliset.
Bachin musiikki säteilee ja on suurta kaikilla tavoilla. Se pyyhkäisee kaiken kevyen alleen. Ja Bachin musiikissa tehtiin 1600-1700-luvulla jo kaikki, mitä populaarimusiikki on tehnyt.
Tällöin kyse on kuitenkin vain "uskottavuudesta", ei musiikista. Hanoi Rocksin biisit ovat aivan yhtä alkeellisia ja vaatimattomia. Oasista ei voisi muka verrata Beatlesiin. Ehdottomasti voi! Kumpikaan ei ole korkeatasoista säveltämistä, vaan nopeasti puuduttavaa musiikkia.
Tai räp! Miksi joku räp on parempaa kuin toinen? Sanoitukset, artistin "kaupallisuus" ja uskottavuus - nämä ovat ainoat kriteerit.
Arvostetut rockin legendat ja veteraanit eivät ole musiikillisten saavutusten nojalla sen kummempia kuin uudet mainstream-nimet. Kaikki pop on enemmän tai vähemmän kuitenkin yhtä vaatimatonta.
Kauko Röyhkä arvosteli hiljattain Cheekiä. Minusta ne ovat molemmat yhtä osaamattomia muusikkoina, yhtä alhaista ja tylsää. Aidompana persoonana tai parempana sanoittajan saattaisin pitää Röyhkää, mutta jälleen perusteet ovat täysin epämusikaaliset.
Bachin musiikki säteilee ja on suurta kaikilla tavoilla. Se pyyhkäisee kaiken kevyen alleen. Ja Bachin musiikissa tehtiin 1600-1700-luvulla jo kaikki, mitä populaarimusiikki on tehnyt.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Bachin musiikki säteilee ja on suurta kaikilla tavoilla. Se pyyhkäisee kaiken kevyen alleen. Ja Bachin musiikissa tehtiin 1600-1700-luvulla jo kaikki, mitä populaarimusiikki on tehnyt."
Bachia ja muuta klassista ei kuule muualla kuin hisseissä ja puhelinlinjan odotusmusiikkina. Hissimatkan aikana klassista kuunnellessa toivoo, että tulisipa äkkiä oma kerros, jotta pääsee ulos.
Odotusmusiikkina klassinen on kenties ärsyttävintä musiikkia. Soitat jonnekin, kerrot asiasi ja kohta ääni sanoo "yhdistän, hetkinen". Sen jälkeen alkaa äänekkäällä klassisella kiusaaminen: dii diii did diii diiiiiiii di di di "hetki vielä" diiiiiiiiiiiiiii di di di diiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii "hetki vielä" di di diddi diii da di da dööööööööööö "hetki vielä" daaaa di daaaaaa "kuinka voin palvella? hetkinen, yhdistän" diiii diii diiiiiiiiiiiii da diii da di dad diiiiiiii....."hetki vielä" daaaaa da daaaaa döööööööö dum dum diiiiiii.... On aika sulkea puhelin.
Bachin musiikkiahan esitetään kaikkialla maailmassa joka ikinen päivä. Siis länsimaissa.
Viihde on tosiaan toisarvoista suhteessa taiteeseen, eikä ansaitse julkista tukea tai tunnustusta. Siltikin pitää todeta, että viihteessäkin on laatu-eroja. Esim. Frank Zappa on parempaa viihdettä kuin Beatles ja Tapio Rautavaara parempaa kuin Cheek tai Röyhkä.
"Esim. Frank Zappa on parempaa viihdettä kuin Beatles ja Tapio Rautavaara parempaa kuin Cheek tai Röyhkä."
Juu, olen juuri korostanut eroja usein, mutta toisaalta sitä että usein ne ovat uskottavuuseroja. Tosin Beatles on minusta parempi kuin Zappa, mutta muutoin viestisi oli nähdäkseni tosi.
Viihdettä ei voi mitenkään verrata sellaisiin teoksiin kuin Mozartin Jupiter tai Tchaikovskyn kuudes.