Moi!
Laitan vielä tännekin.
Olen 34-vuotias nainen, ja syönyt Seroxat-merkkistä SSRI-lääkettä nyt vajaa kolme vuotta jännitys- ja ahdistusoireisiin, jotka olivat todella elämää rajoittavia. Vaikeimpiin pelkoihin kuului mm. punastumisen pelko, joka oli aivan kauheaa. Itse asiassa varsinaista punastumista tapahtui varmaan vähemmän, kuin sen pelkäämistä; pelko oli läsnä aina ja kaikkialla. Lääkkeiden avulla pääsin pelosta, yleisestä ahdistuksesta ja itseni tarkkailusta. Olen voittanut monia pelkojani, lähtenyt moneen haastavaan tilanteeseen mukaan ja edennyt urallani. Päätinkin, että on aika lopettaa lääkkeiden käyttö, että pärjään varmasti ilmankin.
Mutta. Ei mennyt/mene ihan niin. Keskustelin aluksi lääkärini kanssa lopettamisesta (annokseni on 20mg), ja hän oli sitä mieltä, että voin heti vaikka puolittaa annoksen. Mutta asiasta velloneen keskustelun takia päätin aloittaa vähentämällä aluksi neljäsosan annostuksesta. Reilun kuukauden jatkoin näin, ja vielä tuntui ihan hyvältä. Samalla elämässäni alkoi tapahtua kaikenlaista "******" ihmissuhderintamalla ja työelämässäkin. Olisi pitänyt tietää paremmin, ettei vielä kannata vähentää lisää... Mutta, koska kaikki tuntui lääkkeiden lopettamisen suhteen menevän hyvin, päätin vähentää annoksen 10 milligrammaan. VIRHE. Noin viikon kuluttua puolittamisesta alkoi jälleen itseni tarkkailu, epäonnistumisen pelko, punastumisen pelko, yleinen ahdistus, sähköiskutuntemukset päässä. Minulle on määrätty myös Xanor 0,25mg oikein pahojen tilanteiden varalta, ja ennen otin niitä TODELLA harvoin. Nyt olen joutunut käyttämään niitä useamman kerran viikossa, ja bentsojen koukuttavuuden takia tiedän, ettei niiden napsiminen todellakaan helpota tilannettani.
Kaipaisin kokemuksia ja neuvoja. En jaksaisi taas tätä elämää.... Olen aiemmin kokeillut hypnoterapiaa (kahdellakin eri terapeutilla; auttoi tiettyihin juttuihin, muttei kaikkiin), muita terapeutteja, erilaisia lääkkeitä jne. Liikun sopivasti, syön melko terveellisesti, en juuri käytä alkoholia. Ja silti olen basket case. Mitä luulette, kannattaako alkaa syömään taas täyttä annosta Seroxatia? En millään haluaisi. Vai löytyykö lääketasapaino jonkin ajan kuluttua puolikkaalla annoksella, ja sitä kannattaisi sitten syödä pitkään, jos löytyy. Ja miksi elämässäni piti tapahtua juuri lääkkeiden lopettamisvaiheessa kauheita mullistuksia...
Ihan itkettää. Pelkään niin elämänhallinnan lopulllista menettämistä. En ymmärrä, miksi en voi hyväksyä itsessäni pelkoa ja ahdistusta luonnollisena osana itseäni. Kaikki ihmisethän noita tunteita kokevat. Kun söin Seroxatia sen 20mg, toki minulle tuli välillä pelkotiloja, mutten sillä tavalla välittänyt niistä. Mentaliteetti oli vähän, että "hällä väliä, tämä menee ohi ja on ihan luonnollista". Ainoa asia, mikä on parantunut vähentämisen myötä, on seksielämä ja orgasmikyvykkyys, mutta se nyt oli odotettavissakin, koska huomasin sen vähentyneen aloitettuani lääkkeet.
Jos joku ihminen oli niin ihana, että jaksoi lukea tämän vuodatuksen loppuun, olen todella kiitollinen. Ja arvostan todella vastauksia ja kokemuksia SSRI-lääkkeiden lopettamisesta/ vähentämisestä.
Laitan vielä tännekin.
Olen 34-vuotias nainen, ja syönyt Seroxat-merkkistä SSRI-lääkettä nyt vajaa kolme vuotta jännitys- ja ahdistusoireisiin, jotka olivat todella elämää rajoittavia. Vaikeimpiin pelkoihin kuului mm. punastumisen pelko, joka oli aivan kauheaa. Itse asiassa varsinaista punastumista tapahtui varmaan vähemmän, kuin sen pelkäämistä; pelko oli läsnä aina ja kaikkialla. Lääkkeiden avulla pääsin pelosta, yleisestä ahdistuksesta ja itseni tarkkailusta. Olen voittanut monia pelkojani, lähtenyt moneen haastavaan tilanteeseen mukaan ja edennyt urallani. Päätinkin, että on aika lopettaa lääkkeiden käyttö, että pärjään varmasti ilmankin.
Mutta. Ei mennyt/mene ihan niin. Keskustelin aluksi lääkärini kanssa lopettamisesta (annokseni on 20mg), ja hän oli sitä mieltä, että voin heti vaikka puolittaa annoksen. Mutta asiasta velloneen keskustelun takia päätin aloittaa vähentämällä aluksi neljäsosan annostuksesta. Reilun kuukauden jatkoin näin, ja vielä tuntui ihan hyvältä. Samalla elämässäni alkoi tapahtua kaikenlaista "******" ihmissuhderintamalla ja työelämässäkin. Olisi pitänyt tietää paremmin, ettei vielä kannata vähentää lisää... Mutta, koska kaikki tuntui lääkkeiden lopettamisen suhteen menevän hyvin, päätin vähentää annoksen 10 milligrammaan. VIRHE. Noin viikon kuluttua puolittamisesta alkoi jälleen itseni tarkkailu, epäonnistumisen pelko, punastumisen pelko, yleinen ahdistus, sähköiskutuntemukset päässä. Minulle on määrätty myös Xanor 0,25mg oikein pahojen tilanteiden varalta, ja ennen otin niitä TODELLA harvoin. Nyt olen joutunut käyttämään niitä useamman kerran viikossa, ja bentsojen koukuttavuuden takia tiedän, ettei niiden napsiminen todellakaan helpota tilannettani.
Kaipaisin kokemuksia ja neuvoja. En jaksaisi taas tätä elämää.... Olen aiemmin kokeillut hypnoterapiaa (kahdellakin eri terapeutilla; auttoi tiettyihin juttuihin, muttei kaikkiin), muita terapeutteja, erilaisia lääkkeitä jne. Liikun sopivasti, syön melko terveellisesti, en juuri käytä alkoholia. Ja silti olen basket case. Mitä luulette, kannattaako alkaa syömään taas täyttä annosta Seroxatia? En millään haluaisi. Vai löytyykö lääketasapaino jonkin ajan kuluttua puolikkaalla annoksella, ja sitä kannattaisi sitten syödä pitkään, jos löytyy. Ja miksi elämässäni piti tapahtua juuri lääkkeiden lopettamisvaiheessa kauheita mullistuksia...
Ihan itkettää. Pelkään niin elämänhallinnan lopulllista menettämistä. En ymmärrä, miksi en voi hyväksyä itsessäni pelkoa ja ahdistusta luonnollisena osana itseäni. Kaikki ihmisethän noita tunteita kokevat. Kun söin Seroxatia sen 20mg, toki minulle tuli välillä pelkotiloja, mutten sillä tavalla välittänyt niistä. Mentaliteetti oli vähän, että "hällä väliä, tämä menee ohi ja on ihan luonnollista". Ainoa asia, mikä on parantunut vähentämisen myötä, on seksielämä ja orgasmikyvykkyys, mutta se nyt oli odotettavissakin, koska huomasin sen vähentyneen aloitettuani lääkkeet.
Jos joku ihminen oli niin ihana, että jaksoi lukea tämän vuodatuksen loppuun, olen todella kiitollinen. Ja arvostan todella vastauksia ja kokemuksia SSRI-lääkkeiden lopettamisesta/ vähentämisestä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tosi on ettei ihmisen henkisiä ongelmia, elämän vaikeita vaiheita tai sosiaalisia pelkoja voida korjata lääkkeillä, ne saattavat toimia tilapäisesti mutta myöhemmin lopettaessa paluu omaksi itsekseen voi olla erittäin vaikeaa. Lääkkeillä luodaan valheellinen lumetodellisuus joka peittää kaikki omat virheet ja elämän hankaluudet joille ei yksinkertaisesti voi mitään, ne kuuluvat elämään. Vähän kuin ottaisit lainaa ja sitten et pystykään maksamaan, - tuo lääkkeiden aloitus ja lopetus nimittäin. Komplikaatioita syntyy. Sinun on ehdottoman tärkeä opetella hyväksymään oma itsesi ja ettei ongelmia kannata ruveta parantamaan lääkkeillä, ne ovat usein haitallisia aivoille.
Lopetin itse Effexorin jota söin masennukseen ja ahdistuneisuuteen kovin annoksin. Kun päätin lopettaa oli elämäni vain pelkkää loputonta itkemistä, äksyilyä ja sähköiskuja hermostossa. Tuolloin en edes tiennyt miten sairaaksi voi tulla jos lopettaa lääkkeet omin avuin tai seinään. Ehdottaisin että jatkaisit hyvin pienellä annoksella jonkin aikaa ja jättäisit lopettamisen vasta paljon myöhemmäksi. Mitään hullun isoja annostuksia ei kannata syödä vaikka lääkäri suosittelisikin. Jos jatkaa pienellä annostuksella niin pystyy samaan aikaan käsittelemään omia ongelmiaan jonkin verran rauhassa eikä seksuaalisuuden pitäisi karata kovin kauas.