Käykö muille niin että joskus kun lähtee hiihtämään, niin sykkeet on heti korkealla ja hengästyy nopeasti, eikä vaan jaksa hiihtää. En tiedä onko flunssaa vai mitä mutta tänää oli pakko lopettaa hiihto, kun jalat tärisi ja ei vaan jaksanut mitään.
Joskus ei jaksa hiihtää
etkä roskapostirobot
121713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No se on merkki esim. siitä että kroppa ei ole palautunut edellisestä treenistä.Silloin pitää huilia.Näin. jk. lepo on myös treeniä (silloin kroppaa palautuu uuteen treeniin).
Suomalaiset muuta kun huilaa vaan kun muut kuntoilee lopputulos on näkyvissä.
Totta! Johan edesmennyt loistava Spede Pasanenkin vastasi katsojien kyselyyn millä hän on hommannut loistavan naruhyppykuntonsa että hän nukkuu niin raskaasti että kun hän herää niin on ihan hiestä märkä...No loppujen lopuksi ei se Speden kunto/terveys ollutkaan niin mahtava (oli kuulemma kova tupakkamies ja golf ainoa urheiluharrastus). No hieno lähtö: "saappaat jalassa ja rakkaan harrastuksen parissa" Vai mitä???
off topic :-)
no liittyyhän tuo siihen että onko "fiksua" hiihtää jos sykkeet korkealla, heikottaa ja jalat tärisee.. voi olla merkki elimistössä piilevästä vakavammastakin sairaudesta. mm. sydänlihastulehdus ei leikin asia.
mulla joka kerta sama homma jot ei heti jaksa,mut ku muutaman kilsan on saanu hiihettyy ja pikku hien pintaan niin jaksaa taas mennä...
Tavallisesti se menee niin, että alku on helppoa ja kevyttä ja alkaa siitä sitten vähitellen lenkin mittaan muuttua raskaammaksi.
Nämä erinomaiset kelit ovat varmaan saaneet monet väsymyksen rajoille.
Välissä pitäisi olla myös hapottomia päiviä, laktaatti nollaan ( vaikka sitä ei mitenkään mittaisikaan, sen kyllä tuntee). Sen jälkeen on helppo jälleen jatkaa vähän paremmalta kuntotasolta.
Palauttelevakin hiihto on mahdollista. Yrittää mennä niin hiljaa kuin mahdollista mutta niin että tekniikka säilyy kuitenkin formussaan. Jos osaa mennä hiljaa, niin jossain vaiheessa voi kulkea myös todella kovaa. Tyylittelyä helpolla osuudella, ylämäet hyvin rauhallisesti.
Hidas hiihto mittaa, onko tekniikka hallussa.
Hyvä idea on myös olla hiihtämättä välillä, pitää välipäiviä, kuten tuolla mainittiinkin.
Monta voi olla syytä näihin heikotuksiin, mutta jos ei ole kipeäksi tulossa, eikä liikaa reenannut, voi olla sekin tärinän syy, että nesteytys ei ole kunnossa, eli on vain lähtenyt liian kuivana liikenteeseen.
Toissäpäivänä kun hiihtelin, niin kulki hyvin kyllä, mutta se otti päähän, kun illalla nauttimani runsaahko määrä rommia haisi joka uloshengityksellä ällöttävän imelälle...
Mulla kans joskus sunnuntaiaamulla, kun lähtee hiihteleen, niin tulee semmoinen heikko olo vähän niin kuin haikia huomen, huojuttaa ja jano ihan hirveä....vissyllä oon sen saanut korjattua. Lenkin jälkeen saunaan ja pari-kolme kaljaa huiviin ja sohvalle huilaileen, niin tuntuu jo keskipäivältä siltä, että radalle täytyis päästä.
Pitää osata hiihtää välillä kevyttä vauhtia tai vain levätä..tuolla laduilla näyttää siltä ett luisteluhiihtelijöistä 95%ei osaa mennä pk lenkkivauhtia. Hosutaan kuokalla kykyihin nähden hirveätä vauhtia sykkeet vk:lla ja jopa maksimilla naama irvessä.
Sitten kotona maataan puolikuolleena joka lenkin jälkeen ja ihmetellään kun kunto ei nouse vaikka joka päivä vedän täysillä....siinä kun itsensä vetää oikein kunnon ylirasitustilaan niin se on viikkojen paussi liikunnasta jopa kuukausien.
Ylikunto periaatteessa on mahdollinen. Tiedä sitten kuinka monella suomalaisella tulee liikaa VK:ta. Omassa kuntoilussa ja varsinkin hiihdossa tuo turhan kovaa vetäminen on helposti riskinä. Ainakin alkutalvesta hiihto kulkee hitaammin, menee kovemmilla sykkeillä. Toinen on että esim. 3h viikottaisella kuntoilulla ylikunto ei ole niin äkkiä riskinä, kun ehtii palautuun.
Vähän ja kovaa ei ole mikään tarkoitus. Lumitöissä saa nyt sellaista sopivaa PK-alueen kuntoilua. Käytännössä helposti alle, jos ei pidä vauhtia.
Pitkänmatkan hiihtäjän kultainen sääntö on: aloita niin hitaasti, että tulee hiki ennen kuin hengästyt.
Tämä tulee mieleeni aina aloittaessani, vaikka nykyään hiihdän vain 10-15 km kerrallaan.