Kun yx kax yllättäen tulee toimeen joidenkin ihmisten kanssa ja stressi kaikenmaailman asioista vähenee niin psykoottisuus tuntuu vähenevän.
Olen pääsemässä Helsingin kaupungin tukitöihin ja se tuntuukin olevan minulle sopiva vaihtoehto. Kun lääkäri sen hyväksyi sitten oma hoitaja ja lopulta työvoimatoimistossa on katseltu minulle paikka missä voin aloittaa huhtikuussa niin tuntuu kuin verenpaineenikin olisi laskussa ja kaikki muutkin asiat menossa jotenkin kepeämmin.
Vielä on monta juttua. Kun duunit alkaa pitää tulla pomon kanssa ja kavereiden kanssa juttuun. Olen nyt ollut monta vuotta pois töistä ja fiilistelen nyt vain tunteella että kelpaa vielä yhteiskunnan kuvioihin yhdeksi toimivaksi osaksi.
Kun olo niin huojentui tästä hyväksynnästä niin olen pari päivää ollut ilman lääkitystä ja vain pieniä häivähdyksiä psykoottisuudesta. Se varmaan on että ne psykoosit voi ihan kadota jos löytää yhteiskunnassa itselleen tuntuvan sopivan paikan ja saa muilta siihen hyväksyntää. Luulen että piilostressi on psykoottisuuden suurin aiheuttaja. Varmaan elämäntilanne vaikuttaa siihen eniten sitten ihmissuhteet. Jos ne saa itselleen kohdalleen niin skitsofrenia ja psykoosit voi olla pian muisto vain.
Itse tässä funtsii että jos painaisi tukitöissä ensi vuoden loppuun kun siinä keväällä alkuun pääsee ja pyytää sitten työtodistuksen kaupungilta niin eiköhän se kanna aika pitkälle. Koklaan nyt kun tilanne on muuttunut paremmaksi ilman Abilify-lääkitystä ja tutkin teoriaani elämäntilanne ja ihmissuhteet psykoosin laukaisijana. Tuntuu vaan että avohoitosairaalan henkilökunnan hyväksyntä ja työvoimatoimiston porukoiden hyväksyntä minua kohtaan sai elämäntilanteeni niin paljon muuttumaan että tulen tästä tapahtuneesta viikon sisällä paremmin toimeen kuin vuosiin. Pitäis se kai tulla yhteiskunnallisestikin toimeen jos oikein realisti on ja tämä syrjäytyminen vei minut kyllä pahoihin psykoosien syövereihin. Toivon että kaikille löytyisi joku järkevä paikka kun nyt onnekkaastikin satun itse pääsemään menoon mukaan. Jos jollain on aavistuksia siitä että stressi elämäntilanteessa voi laukaista psykoosin ja ettei sitä saa pois kuin siinä tapauksessa että elämäntilanne ja ihmissuhteet muuttuu niin viitsisikö kirjoitella siitä jotakin. Olen nyt huomaavinani että elämäntilanteeni on niin isosti muuttunut että jos se tälle tolalle jää niin sitä on vaikea uskoa todeksi kuinka hyvältä tuntuu.
Olen pääsemässä Helsingin kaupungin tukitöihin ja se tuntuukin olevan minulle sopiva vaihtoehto. Kun lääkäri sen hyväksyi sitten oma hoitaja ja lopulta työvoimatoimistossa on katseltu minulle paikka missä voin aloittaa huhtikuussa niin tuntuu kuin verenpaineenikin olisi laskussa ja kaikki muutkin asiat menossa jotenkin kepeämmin.
Vielä on monta juttua. Kun duunit alkaa pitää tulla pomon kanssa ja kavereiden kanssa juttuun. Olen nyt ollut monta vuotta pois töistä ja fiilistelen nyt vain tunteella että kelpaa vielä yhteiskunnan kuvioihin yhdeksi toimivaksi osaksi.
Kun olo niin huojentui tästä hyväksynnästä niin olen pari päivää ollut ilman lääkitystä ja vain pieniä häivähdyksiä psykoottisuudesta. Se varmaan on että ne psykoosit voi ihan kadota jos löytää yhteiskunnassa itselleen tuntuvan sopivan paikan ja saa muilta siihen hyväksyntää. Luulen että piilostressi on psykoottisuuden suurin aiheuttaja. Varmaan elämäntilanne vaikuttaa siihen eniten sitten ihmissuhteet. Jos ne saa itselleen kohdalleen niin skitsofrenia ja psykoosit voi olla pian muisto vain.
Itse tässä funtsii että jos painaisi tukitöissä ensi vuoden loppuun kun siinä keväällä alkuun pääsee ja pyytää sitten työtodistuksen kaupungilta niin eiköhän se kanna aika pitkälle. Koklaan nyt kun tilanne on muuttunut paremmaksi ilman Abilify-lääkitystä ja tutkin teoriaani elämäntilanne ja ihmissuhteet psykoosin laukaisijana. Tuntuu vaan että avohoitosairaalan henkilökunnan hyväksyntä ja työvoimatoimiston porukoiden hyväksyntä minua kohtaan sai elämäntilanteeni niin paljon muuttumaan että tulen tästä tapahtuneesta viikon sisällä paremmin toimeen kuin vuosiin. Pitäis se kai tulla yhteiskunnallisestikin toimeen jos oikein realisti on ja tämä syrjäytyminen vei minut kyllä pahoihin psykoosien syövereihin. Toivon että kaikille löytyisi joku järkevä paikka kun nyt onnekkaastikin satun itse pääsemään menoon mukaan. Jos jollain on aavistuksia siitä että stressi elämäntilanteessa voi laukaista psykoosin ja ettei sitä saa pois kuin siinä tapauksessa että elämäntilanne ja ihmissuhteet muuttuu niin viitsisikö kirjoitella siitä jotakin. Olen nyt huomaavinani että elämäntilanteeni on niin isosti muuttunut että jos se tälle tolalle jää niin sitä on vaikea uskoa todeksi kuinka hyvältä tuntuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sehän on hienoa, että olet löytänyt tällaista tukea, josta kaikki ihmissuhde ongelmat ja jopa ihmisten läheisten vahingoittaminen on saanut alkunsa.
Ihmis-suhteissa on kärjistynyt viime aikoina esim. älyllisyyden puuttuminen ja julkinen tunteiden osoittaminen, yksityis-elämän loukkaaminen, sen luomisen sijaan. On hienoa, että psykiatrinen osasto on jo huomannut sinut hoito-henkilökuntana, ja sosiaalityöntekijä saattaa kävellä näin pää pilvissä ohitsesi, kun oli kerran omaaetuaan hakemassa väärällä ja esittettävällä. Se oli aikakaudelle ominaista pinnallisuutta ja matemaattisuuden tukemista, aitojen turvallisuuden luomisten ja yksityis-elämän kunnioittamisen ihmisen perus-arvona sijaan. Ylikorostunutta maskuliinisuutta ja sen tukemista oli perusteltu mm. hahmoterapioin, kuitenkin vain ehkä etsien ihmisiä, jopa seksiväkivallan uhrikseen.
Eläimen omainen käyttäytyminen, joka korosti yksinolemista oli sairaus. Sairaalloisuutta siinä edusti vaikea fyysinen kiduttaminen psyykettä käyttäen, johon tuli ihan hakea turvaa ja näin tukeakseen tulevaisuuden muodostamisen perus-pilareita. Kun ympäröivä yhteiskunta oli unohtanut nämä perus-pilarit kehosta ihan psykopatialle, ja siten narsismille, ominaisin keinoin.
- "Kyllä hänet voi ymmärtää melko nuorikin, mutta se on erityisosaamista, ominaisuus."
Ymmärrättehän, että mitään aikakausien tutkimista ei hyväksytä, jos läheisyyden ja a-viruksen käsitteet vaarantuvat, koska se on myös tällaista erilaista nuorilla tehtävää, tehtyä seksirikollisuutta, seksiväkivaltaa ja kansanomaisuutta. Se on nuoren auttamiseen, joka on sairastunut esim. linnun laulun ja lennon lailla, vähän romanityyppisestikin ja tällainen aukko tai aukile, kuin palkeenkieli muodoltaan on avautunut hänen alavartaloonsa. Miksi me sellaiseen pyrkimisimme? Miksi ihmeessä pyrkisimme seksiväkivaltaan ja seksirikolilsuuteen osallistumiseen sen keinoin?
Kansanomaisesti tällainen käyttäytyminen ei ihan ole mahdollista, eikä erillisesti tule mahdollistaa sen kaltaisten joukkotoimintojen yltämistä yhteiskuntamme kautta, yhteisöön ja ympäristöömme. Millaista syrjintää tällainen aiheuttaa ihmisten mielissä ympäristösssä, ja miksi tästä tehtäisiin eläimen tavoin käyttäytymällä, jotakin julkista? Seksillä kivun tuottaminen on eräs kansanomaisesti seksiväkivallan malli, sekä sen tekemistä mm. kivulla, joka lahjoittaa lapselle sanan lääkärileikkien yhteydessä kivun tuntemuksella, muttei kuitenkaan sisääntyönnyttäessä, kuten esim. transvestismissä. Hallintamenettelyjen kohdistaminen on absurdia ja naurettavaa.
.- Ja yritetään sitten elää tätä elämää täällä.
- Mitäs mä tänne tulin? No, ehkä heitä saa sen sijaan hoitaa.
Hoitaja on henkiparantaja.
NRJ Finland.
- Kuuntele sitä, juuri nyt.
Jep. Stressi saattaa jossain määrin vaikuttaa psykoosin. Tosin ei niin paljon kuin lääkärit sitä toitottaa. Itse olen kyllä vetänyt ihan täysillä eteenpäin välittämättä stressin määrästä. Mutta ei kannata ottaa isoja askeleita. Jos pääset töihin se on kans hyvä mutta itse hoidin kyllä kaveri- ja läheissuhteet kuntoon ennen kuin palasin töihin/opiskeluihin. Karsin kaikki huonot ihmissuhteet elämästäni pois ja pois minun parantumiseni tieltä. Enkä kadu sitä lainkaan. Tämän jälkeen alkoi kyllä paraneminen kiihtyä.