minkä olet ketään ikävöinyt? Minulla se on kaksi vuotta. Eikä se ole mennyt kokonaan täällä. Alan toipua, pikku hiljaa. On muuta mietittävää, pieniä toivon pilkahduksia. Hetkellistä varmuutta, suurta toivoa, minulle on olemassa joku.
Nyt täytyy myöntää, kulutan aikaa. Ei se silti tarkoita, että olisin unohtanut ketään.
Nyt täytyy myöntää, kulutan aikaa. Ei se silti tarkoita, että olisin unohtanut ketään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ensirakkaus, jotain kolmisen vuotta. Jälkikäteen tuntuu tosi pitkältä ajalta. Hän ei ollut minusta kiinnostunut, alkoi seurustella luokkakaverini kanssa.
muutama kuukausi, korkeintaan puoli vuotta. Jos on tunne-elämältään terve, ei juutu mihinkään menneeseen vaan uteliaana painaa uutta elämää kohti;) Se on niin turhaa elämän haaskaamista tuo jumittuminen johonkin, jota ei saanut. Ei kannata jäädä suremaan, ei se kuitenkaan mitään auta.
Olen samaa mieltä. Osan tuosta ajasta, jonka ikävöin, olin suhteessa ko. Ihmiseen. Surullista ja säälittävää eikö totta. Samaa mieltä siis siitä, että eteenpäin vain. Tulee uusia ihmisiä.
Älä höpötä, sinä viimeinen kirjoittaja.
Tunne-elämältään täysipainoinen ikävöi pitkään, vaikkakin voi löytää uuden ihmissuhteen.
Uteliaisuutta elämälle toki täytyy aina olla ja antaa elämän mennä eteenpäin.
Pelkkää pakkomiellettä tuo vuosien ikävöinti,,sairasta se on.
Elä ny,se antaa jollekkin voimia jaksaa,kun elää toivossa...
juu juu, ja sitä kovemmin koskee, mitä korkeammalta tippuu.
toivo ei kuole ja rakkaus kestää...
Minä en puhunut vuosista.
Aikuinen, jota ei ole lapsena rakastettu, ei osaa ikävöidäkkään. Omistaa kyllä.
Onneksi on tuota ikää jo karttunut, ei muista, että olisi joku, jota ikävöidä...
Liian pitkään... .. .