Asiallisia neuvoja kaivataan

Älä missään nimessä ota yhteistä tilia ja äkkiä avioehtoa tekemään siten että vain yhdessä maksettu ja omistettu omaisuus kuuluu avio-oikeuden piiriin. Sanoppa vaimollesi että pitäisi se napanuora olla katkaistu omiin vanhempiin ja ajatella omilla avoilla. Sen elintason minkä vaimosi haluaa niin kerrot vain että rupeaa hänkin rahaa hankkimaan ja avioliitossa kaikki ei ole yhteistä vaan varakkaampi maksaa tasinkoa köyhemmälle. Jos anoppi puttuu teidän elämään niin näytäppä kaapin paikka hänelle. Seksitäkin voi sen verran mainita että kyllä 2-5 kertaa viikossa seksiä pitää olla ja raskauskaan ei ole tekosyy siitä kieltäytymiseen. Vaimon lainoja ei kannata muuten maksaa vaan teet velkakirjan vaimon kanssa mitä olet enemmäm maksanut niin saat erossa enemmän ja tuolla menolla ei kukaan mies viitti kauaakaan maksella toisen menoja joka ei itse viitti rahaa hankkia. Ylitöistä voit sen verran mainitaa että on pakko tehdä kun on niin vähän tienaava vaimo talossa.

Saattaisitte vuosien työllä ja oikealla asenteella (myös naisen puolelta) saada parisuhdetyöllä/pariterapiassa liiton sujumaan, mutta näin naisena ja äitinä sanoisin: eroa! Pieni lapsi on suhteellisen mukautuvainen, ei jää haikailemaan eikä kapinoi vuosikausia kuten teini tekisi.
Nyt pilaat vain oman elämäsi ja katkeroidut. Pian on vaimolla taas massu pömpöllään etkä kehtaa enää lähteä vaan raadat kuormasi alla seuraavat 20 vuotta tai kunnes näännyt.
Siis nyt kova kovaa vastaan: joko molemmat rakentavalla asenteella pariterapiaan tai lähdet kun lapsi on kolmevuotias. Yli kolmivuotiasta sinun kannattaa hakea lähihuoltajuuteen paremman taloudellisen tilanteen ym. perusteella. Tai viikko-viikko-systeemi, joka sitoisi sinut Itä-Suomeen pitkäksi aikaa.
Pelasta nahkasi, taloutesi ja terveytesi. Joku saa sinusta kivan miehen vielä.

Et osaa/viitsi kirjoittaa asiallisesti (vaan yhteen pötköön), joten pidä hyvänäsi, en jaksa/viitsi ruveta lukemaan!

7 + 17 kirjoitti:

Saattaisitte vuosien työllä ja oikealla asenteella (myös naisen puolelta) saada parisuhdetyöllä/pariterapiassa liiton sujumaan, mutta näin naisena ja äitinä sanoisin: eroa! Pieni lapsi on suhteellisen mukautuvainen, ei jää haikailemaan eikä kapinoi vuosikausia kuten teini tekisi.
Nyt pilaat vain oman elämäsi ja katkeroidut. Pian on vaimolla taas massu pömpöllään etkä kehtaa enää lähteä vaan raadat kuormasi alla seuraavat 20 vuotta tai kunnes näännyt.
Siis nyt kova kovaa vastaan: joko molemmat rakentavalla asenteella pariterapiaan tai lähdet kun lapsi on kolmevuotias. Yli kolmivuotiasta sinun kannattaa hakea lähihuoltajuuteen paremman taloudellisen tilanteen ym. perusteella. Tai viikko-viikko-systeemi, joka sitoisi sinut Itä-Suomeen pitkäksi aikaa.
Pelasta nahkasi, taloutesi ja terveytesi. Joku saa sinusta kivan miehen vielä.

Lue lisää

ja missään tapauksessa liiton eteen ei pidä duunia (myös emotionaalista) paiskia :) Sinuatahan aapee sasi halutessaan k i v a n, uuden, pehmo-frouvan !

Eihän sun vaimos ole sun kanssas kuin rahan takia. Eiluulis tänä päivänä olvan enää niin että mies elättää perheen , koska myös nainen pystyy sen tekemään, minä ainakin olen pystynyt. Äitini kuoli vuosi sitten ja jätti jälkeensä 3 kertaa suuremman omaisuuden kuin isä, koska oli paremmin koulutettu ja paredmpipalkkainen, ja meitä lapsia oli sentään kuusi.Olen myös kuullut naisen sanovan, että jos mua ei elätä mies,niin sitten mut elättää sossu. Järkeä päähän miehet.

lohjalainen4 kirjoitti:

Eihän sun vaimos ole sun kanssas kuin rahan takia. Eiluulis tänä päivänä olvan enää niin että mies elättää perheen , koska myös nainen pystyy sen tekemään, minä ainakin olen pystynyt. Äitini kuoli vuosi sitten ja jätti jälkeensä 3 kertaa suuremman omaisuuden kuin isä, koska oli paremmin koulutettu ja paredmpipalkkainen, ja meitä lapsia oli sentään kuusi.Olen myös kuullut naisen sanovan, että jos mua ei elätä mies,niin sitten mut elättää sossu. Järkeä päähän miehet.

Lue lisää

"Olen myös kuullut naisen sanovan, että jos mua ei elätä mies,niin sitten mut elättää sossu."

Mun exälle ei riittänyt, että maksoin opiskelut, laskut, suurimman osan ruoasta yms. yms. Nii ja osallistuin kotihommiin apaut tasapuolisesti jne. jne.

Mutta mitä sitten en ollut, niin riittävän hyvän näköinen, suuri tuloinen, kuuluisa, jalustalle nostettava ja mitähän niitä nyt oli!!

Hän otti eron ja lähti, kun opiskelut oli plakkarissa, ja em. mies valmiiksi kateltuna (avioliiton aikana). Joka toinen viikko leikkii sosiaalituen ja elareiden avulla ihanaa äitiä ja suurinpiirtein joka toinen viikko matkustaa toiselle puolen suomea nuolemaan ***settä. Olenko katkera. No olen!! Yhteishuoltajuuden tunnusmerkit täyttyy, kunhan työssäkäyvä osapuoli makselee verotonta tulonlisää, jota myös elatusmaksuksi kutsutaan. Töihin ei kannata missään tapauksessa mennä, koska tulot on taattu akselilla elarit, pappa betala ja uusi hienoakin hienompi mies kuskaa ravintoloissa ja konserteissa yms. hienoissa paikoissa, mihin minulla ei ollut varaa enää perheen elättämisen jälkeen. Niin ja ne lomamatkat, mihin olisi pitänyt olla vielä varaa.

Miksi tämä maailma on mennyt tällaiseksi?? Miksi täytyy leikkiä ihmisten tunteilla ja jopa omien lasten?? Mikä kumma siinä on, että huudellaan vain oikeuksien perään, mutta unohdetaan velvollisuudet?? Vai onko se niin, että luuseriden tehtävä pyörittää yhteiskunnan rattaita ja elättää perhe ja näin taata paremmille ihmisille toimeentulo ja järjestää leikkiaikaa??

Joku voi tehdä tämänkin kirjoituksen perusteella terävän psykoanalyysin, mutta tekeekö se minut tai vastaavan "vääryyden" kokeneen onnelliseksi? Olenko siis oikeutettu tuntemaan näin? Onko petetyn tunne aito, vai onko se tunne aito vain pettäjällä ja hyväksikäyttäjällä silloin, kun se puollustelee tekojaan ja hakee julkista hyväksyntää niille.

Minulla ei todellakaan ole mitään sitä vastaan, että exä hankkiutuisi töihin. Silloin "yhteishuoltajuus" toteutuisi sananmukaisesti. Mutta kun ei, niin ei!!

Saat tytön toki joka toinen vkl luoksesi, jotta sinkkuäiti pääsee nauttimaan laatuaikaa. En usko hänen tuossa suhteessa heittäytyvän hankalaksi, päinvastoin varaudu päätyväsi lähihuoltajaksi jossakin vaiheessa.

kuulumaton peruste erolle tällä avioerosaitilla:
Yhteistalous ei kestä.

No, piditpähän taloudellisen pintasi silläkin uhalla,
että muksusi tulee sinusta vieroitetuksi.
Onnittelut ratkaisullesi.

:) Jokseenkin ennen kirjoitti:

kuulumaton peruste erolle tällä avioerosaitilla:
Yhteistalous ei kestä.

No, piditpähän taloudellisen pintasi silläkin uhalla,
että muksusi tulee sinusta vieroitetuksi.
Onnittelut ratkaisullesi.

Lue lisää

Huonosti luettu. Olihan siinä paljon muutakin: henkistä pesäeroa kulissinkipeän vaimon ja kyllästyneen miehen kesken, ei aviollista yhdyselämää jos asia siveästi ilmaistaan, ja vielä energisesti kaikkeen taustavaikuttava anoppi. "Vaimoni on nukkunut erillään kohta vuoden päivät". Onkohan pikkurouvalla itsellään joku hoito jossakin, kun näinkin kerkeästi muutti erilleen.

Pari pointtia:


" Ongelmana on että vaimon elintaso kokee romahduksen kun muutto tulee."

Sepä ei ole sinun ongelmasi.

" Toki elatusapu nirhaisee lompsaani ja kunnolla, mutta silt"

Homma akunnon lakimie, muuten nainen kyllä kynii sinut puhtaaksi ja sinä vapaaehtoisesti annat sen tapahtua.

"Olen helpottunut koska ainakin vähäksi aikaa loppui rahasta riitely ,mutta pahoin pelkään että tuo muksu minusta vieroitetaan."

Nyt on mahdolisuus ottaa muksu itsellesi, jos haluat. Nimittäin sehän ei muuta mihinkään ilman kummankin vanhemman suostumusta, ts. jos vaimo lähtee niin muks jää.

:) Jokseenkin ennen kirjoitti:

kuulumaton peruste erolle tällä avioerosaitilla:
Yhteistalous ei kestä.

No, piditpähän taloudellisen pintasi silläkin uhalla,
että muksusi tulee sinusta vieroitetuksi.
Onnittelut ratkaisullesi.

Lue lisää

Öö... Siis kyseisellä parillahan ei ollut yhteistä tiliä jne... Siis melkoisen outo päätelmä sinulla.

Terveisin kohta 20 vuotta hyvässä yhteistaloudessa elänyt. Vanhempani ovat eläneet yhteistaloudessa jo pian 40 vuotta...

eskoseni4535 kirjoitti:

Pari pointtia:


" Ongelmana on että vaimon elintaso kokee romahduksen kun muutto tulee."

Sepä ei ole sinun ongelmasi.

" Toki elatusapu nirhaisee lompsaani ja kunnolla, mutta silt"

Homma akunnon lakimie, muuten nainen kyllä kynii sinut puhtaaksi ja sinä vapaaehtoisesti annat sen tapahtua.

"Olen helpottunut koska ainakin vähäksi aikaa loppui rahasta riitely ,mutta pahoin pelkään että tuo muksu minusta vieroitetaan."

Nyt on mahdolisuus ottaa muksu itsellesi, jos haluat. Nimittäin sehän ei muuta mihinkään ilman kummankin vanhemman suostumusta, ts. jos vaimo lähtee niin muks jää.

Lue lisää

Olisiko se lapsen etu, jos lapsi 2-vuotias lapsi jäisi yhtäkkiä isälle, joka on aiemmin ollut ns. koko ajan töissä, ja äiti on hoitanut pääsääntöisesti kotona???????

Sinun kommenttisi sisälti vain yhden ajatuksen: isän oikeudet. Mutta kun mitään isän (tai äidinkään) oikeuksia ei ole, vaan on ainoastaan lapsen oikeudet. Aloittajan lapselle missään nimessä etu ei olisi äidistä erottaminen.

Exän elintason romahdus ei toki oli miehen ongelma. Kyllä tässä yhteiskunnassa yh-äitikin kotosalla pärjää. Se riittää, että on ruokaa ja katto pään päällä.

Ja elareista lienee järkevin ensin keskustella lastenvalvojalla, että pääseekö sopuun. Lakimies kannattaa ottaa mukaan vasta sitten, jos ongelmia tulee. Muuten aloittaja heittää rahaa hukkaan maksamalla lakimiehelle, jota ei olisi tarvinnutkaan... Mutta koska aloittajan exä tuntuu olevan kovasti rahan perään, kannattaa aloittajan varautua siihen, ottaa asioista paljon itse selvää, ennen kuin laittaa nimeään mihinkään. Lapsen elatuksesta on kuitenkin kohtuudella huolehdittava.

lihygiuh kirjoitti:

Olisiko se lapsen etu, jos lapsi 2-vuotias lapsi jäisi yhtäkkiä isälle, joka on aiemmin ollut ns. koko ajan töissä, ja äiti on hoitanut pääsääntöisesti kotona???????

Sinun kommenttisi sisälti vain yhden ajatuksen: isän oikeudet. Mutta kun mitään isän (tai äidinkään) oikeuksia ei ole, vaan on ainoastaan lapsen oikeudet. Aloittajan lapselle missään nimessä etu ei olisi äidistä erottaminen.

Exän elintason romahdus ei toki oli miehen ongelma. Kyllä tässä yhteiskunnassa yh-äitikin kotosalla pärjää. Se riittää, että on ruokaa ja katto pään päällä.

Ja elareista lienee järkevin ensin keskustella lastenvalvojalla, että pääseekö sopuun. Lakimies kannattaa ottaa mukaan vasta sitten, jos ongelmia tulee. Muuten aloittaja heittää rahaa hukkaan maksamalla lakimiehelle, jota ei olisi tarvinnutkaan... Mutta koska aloittajan exä tuntuu olevan kovasti rahan perään, kannattaa aloittajan varautua siihen, ottaa asioista paljon itse selvää, ennen kuin laittaa nimeään mihinkään. Lapsen elatuksesta on kuitenkin kohtuudella huolehdittava.

Lue lisää

Jep "lihygiuh"
Lapsen etu ei tosiaan ole vanhempi, joka on ollut enimmäkseen töissä koko lapsen eliniän. Lapsi vain vedetään mukaan vanhempien kiistojen takia (rahasta). Se on pirun väärin.

Lastenvalvojan luona voi tosiaan yrittää päästä sopuun elareista. Lakimies avuksi vasta, ellei homma etene. Ap:n tapauksessa vanhempien elatusvastuu on varmaankin suunnilleen yhtä suuri, koska vaimon palkka ei ole kovin paljon ap:n palkkaa pienempi. On myös syytä muistaa, että elatusmaksuissa otetaan huomioon vain kohtuulliset asumiskulut molemmilta. Esim. suuri talo, jossa suuri laina, ei käy.

Vaikkei moni sitä ymmärrä, niin onnistuneen yhteiselon ehdoton edellytys on toimiva talous. Hyvinvointia ei ole ilman suhtvarmaa ja riittävää elantoa (=rahaa). Ero on teidän kohdallanne varmasti hyvä ja tarpeellinen.

Kiitos ihanasta viestistä.Kertoo kypsästä ajattelusta. Toivottavasti vielä löydän sun kaltaisen puolison kun aika tulee.

teit oikean ratkaisun. muista elatusapukeskusteluissa se, että äidillä on myös elatusvelvollisuus lapseen, eli hänen on hankkiuduttava töihin. Sinun tehtäväsi ei ole elättää exää, vaan osallistua lapsen kuluihin. Omalla miehelläni on sellainen ex-vaimo, joka on tahallisesti työttömänä ja koittaa lypsää kaiken mieheltäni. lastenvalvojaakin exä manipuloi niin että elatus olisi käytännössä ollut yksin miehen vastuulla, mutta onneksi elatusmaksua kohtuullistettiin, miehellä kun ei mitkään hurjat tulot ole. sitäpaitsi ex-vaimolta ei juuri liikene rahaa teinille, vaikka ison summan mieheltä saakin. me kustannamme nuoren menoja elatusavun lisäksi. siinä lapsen äiti tekee kyllä todella väärin, mutta ei voi mitään ja pitäähän teinin saada toteuttaa itseään. yksinhuoltajuuttakin exä haki, mutta ei tule saamaan koska perusteita sille ei ole. ylimääräinen korvaus siinä vain kiehtoo...
Pidä vaan pääsi ja taistele oikeuksistasi. Miehelle se ei todellakaan ole helppoa !

Asumusero oli oikea ratkaisu. Yhteiselämästä vaimosi kanssa ei olisi tullut mitään hänen epäkypsyytensä takia. Vaimosi järjestää itsensä todennäköisesti taloudellisesti kuseen eikä se tule näyttämään hyvältä hänen kannaltaan. Lapsenne on jo tarhaiässä, joten vaimollasi on mahdollisuus mennä töihin ja ottaa vastuu omasta taloudestaan. Jos hän oppii sen, voitte kokeilla yhteistä elämää uudelleen. Jos ei opi, mahdollisuutesi päästä lähivanhemmaksi tai ainakin vuoroviikkosysteemiin ovat hyvät. Jos oppii ja palaatte yhteen mutta vaimosi käyttäytyminen palaa vanhaan, ainakin tiedät varmasti, ettei yhteiselämästä voi tulla mitään.

Kerroit, että vaimollasi ei ollut koko yhteiselämänne aikana minkäänlaista taipumusta säästää pahanpäivän varalle. Mielestäni tuo oli huono merkki. Liian erilainen suhtautuminen rahaan on yksi suurimmista avioliiton kompastuskivistä. Mielestäni naimaikäisille aikuisille pitäisi järjestää jotain koulutusta puolison valinnan onnistumiseksi eikä jättää heitä oman onnensa nojaan oppimaan kaikkea katkeran kokemuksen kautta. Avioliiton kaatavista tekijöistä on olemassa tutkimustietoakin.

hansa1 kirjoitti:

teit oikean ratkaisun. muista elatusapukeskusteluissa se, että äidillä on myös elatusvelvollisuus lapseen, eli hänen on hankkiuduttava töihin. Sinun tehtäväsi ei ole elättää exää, vaan osallistua lapsen kuluihin. Omalla miehelläni on sellainen ex-vaimo, joka on tahallisesti työttömänä ja koittaa lypsää kaiken mieheltäni. lastenvalvojaakin exä manipuloi niin että elatus olisi käytännössä ollut yksin miehen vastuulla, mutta onneksi elatusmaksua kohtuullistettiin, miehellä kun ei mitkään hurjat tulot ole. sitäpaitsi ex-vaimolta ei juuri liikene rahaa teinille, vaikka ison summan mieheltä saakin. me kustannamme nuoren menoja elatusavun lisäksi. siinä lapsen äiti tekee kyllä todella väärin, mutta ei voi mitään ja pitäähän teinin saada toteuttaa itseään. yksinhuoltajuuttakin exä haki, mutta ei tule saamaan koska perusteita sille ei ole. ylimääräinen korvaus siinä vain kiehtoo...
Pidä vaan pääsi ja taistele oikeuksistasi. Miehelle se ei todellakaan ole helppoa !

Lue lisää

Ei äidin ole hankkiuduttava töihin ennen kuin lapsi on 3-vuotias. Siihen saakka hänellä on oikeus olla kotona. Ja hyvä niin. Kun lapsen elämä muutenkihn mullistuu, ei sitä kannata rassata enää yhtään enempää. Kun lapsi on vanhempi, pitää kykyjensä mukaan elättää itsensä. Tai jos ei ole ammattikoulutusta, saa myös opiskella.

Tietenkään exää ei pidä elättää, mutta jos exä on varaton, miehen pitää elättää lapsi 100%. Naisella (tässä tapauksessa) on elatusvastuu sitten, kun on tuloja.

Sanonpa sinullekin... Missään ei mainittu, että kyseinen nainen ei olisi huolehtinut lapsesta hyvin. Mies on ollut ns. koko ajan töissä, ja äiti on hoitanut lasta. Nyt järkikäteen ja miettimään, voiko jo 2-vuotiaalta lapselta nyt yhtäkkiä riistää sen vanhemman, joka hänestä on tähän asti huolta pitänyt? Lapsen tunne-elämän kehitystä ei kiinnosta se, kuka ruuat ym on maksaneet, joten isän on turha alkaa viisastelemaan.

Jos lapsen isä olisi hoitanut lasta yhtälailla kuin äiti, voitaisiin keskustella vaikkapa 50/50 tapaamisista. Tosin 2-vuotiaan kanssa siihenkään ei koskaan lähdetä.

Ärsyttää kun täällä ei ajatella lapsen etua. Vaikka äiti ja isä olisivat olleet mitä tahansa, lapsen elämän rauha on turvattava.

Miksi et maksa vaomoasi ulos asunnosta ja jos paljonko asunnon arvosta on velkaa ja pystykö hoitamaan velan ja talon yksinkin. Elari yhdesta lapsesta noion 300€ ja sen voit laitta lapsen tilille suoraan. Esim. asunto 200000€ ja siitä selkaa 150000€ niin saat vaimosi ulos 25000€ erossa koska vain varallisuudesta vähennetään velat ensin ja jos vaimollasi nettovarallisuutta niin se vähentää tasinkoa. Jos vaimosi haluaa takaisin niin ehtona on että teette avioehdon jos vaimosi noin holtiton rahan käytössä.

mek kirjoitti:

Miksi et maksa vaomoasi ulos asunnosta ja jos paljonko asunnon arvosta on velkaa ja pystykö hoitamaan velan ja talon yksinkin. Elari yhdesta lapsesta noion 300€ ja sen voit laitta lapsen tilille suoraan. Esim. asunto 200000€ ja siitä selkaa 150000€ niin saat vaimosi ulos 25000€ erossa koska vain varallisuudesta vähennetään velat ensin ja jos vaimollasi nettovarallisuutta niin se vähentää tasinkoa. Jos vaimosi haluaa takaisin niin ehtona on että teette avioehdon jos vaimosi noin holtiton rahan käytössä.

Lue lisää

"Miksi et maksa vaomoasi ulos asunnosta ja"

No on kyllä ihan järjetöntä jäädä ylikokoiseen asuntoon.

Onnitteluni ryhtiliikkeestä. Voisit jatkaa tuota hyvin aloittamaasi kampanjaa viemällä ne paperit käräjäoikeuteen hyt ja heti, eikä parin kuukauden kuluttua. Kas kun tuossa eroprosessissa on juuri tuota varten asetettu se 6kk harkinta-aika.

Nyt aika kuluu ja perälauta vuotaa. Siippasi saa aivan turhaan pari kk löysää aikaa punoa uusia jounia ja kehittää uutta velkaa. Paperit vetämään ja ositus käyntiin. Sen jälkeen saa siippasi törttöillä ihan omaan piikkuun ilman, että sinulla on asiaan mitään osaa. Niin kauan kun olette virallisesti naimisissa ja ette ole harkinta-ajalla on sinulla "elatusvelvollisuus" puolisostasi.

Naisena analysoin tilanteesi nyt näin: rouvasi on henkisesti valmis eroamaan sinusta, mutta pelkää tulevaa ja epävarmuutta etenkin taloudellisessa mielessä. Siksi hän haluaa pitää sinut "löysässä hirressä" lupailemalla ja empimällä. Kun ei sano mitään varmaa on kaikki ovet vielä avoinna.

Tunnistan tuossa hiukan itseäni 20 v sitten, tosin silloin ei kyse ollut rahasta. Mutta tunne että saa toisen pidettyä kontrollissa on tuttu. Hän saattaa epäkypsänä ihmisenä hamuilla muuallekin ja etsiä muita ulospääsyjä, mutta sinä olet edelleen se tuttu ja turvallinen vaihtoehto BEE jonka niskaan voi kaataa kaiken ja luottaa selvität sen.

Tuollainen tyyppi kasvaa vain vaikeuksien kautta joten anna hänen kohdata ne!

EnBelle kirjoitti:

Naisena analysoin tilanteesi nyt näin: rouvasi on henkisesti valmis eroamaan sinusta, mutta pelkää tulevaa ja epävarmuutta etenkin taloudellisessa mielessä. Siksi hän haluaa pitää sinut "löysässä hirressä" lupailemalla ja empimällä. Kun ei sano mitään varmaa on kaikki ovet vielä avoinna.

Tunnistan tuossa hiukan itseäni 20 v sitten, tosin silloin ei kyse ollut rahasta. Mutta tunne että saa toisen pidettyä kontrollissa on tuttu. Hän saattaa epäkypsänä ihmisenä hamuilla muuallekin ja etsiä muita ulospääsyjä, mutta sinä olet edelleen se tuttu ja turvallinen vaihtoehto BEE jonka niskaan voi kaataa kaiken ja luottaa selvität sen.

Tuollainen tyyppi kasvaa vain vaikeuksien kautta joten anna hänen kohdata ne!

Lue lisää

Mutta tunne että saa toisen pidettyä kontrollissa on tuttu. Hän saattaa epäkypsänä ihmisenä hamuilla muuallekin ja etsiä muita ulospääsyjä, mutta sinä olet edelleen se tuttu ja turvallinen vaihtoehto BEE jonka niskaan voi kaataa kaiken ja luottaa selvität sen.

Tätä olen itsekin arvellut, kontrollia hän nimenomaan haluaa tällä yhteisellä tilillä. Siiehn en suosto missään olosuhteissa, koska silloin maksaisin automaattisesti hänen perseilynsä ja velkavuoren.Lisäksi menettäisin itsenäisyyteni täysin. En luota hänen taloustaitoihinsa. Tämän sanoin suoraan hänelle kun viimeksi juttelimme ja tyrmäsin yhteisen tilin. Hänen lainojaan EN MAKSA.Tämänkin sanoin suoraan, ruuat voin ostaa mutta siinä se.


"Tuollainen tyyppi kasvaa vain vaikeuksien kautta joten anna hänen kohdata ne! "Tämän perustelun sanoin hänellekin. Ei tästä tykännyt vaan puheli yhteisistä menoista perhe sitä perhe tätä, mutta pysyin lujana. Oma talouteni on kokenut tässä kolahduksen mutta suht kuivilla ollaan. En aio kannatella häntä loputtomiin, koska ei johda mihinkään.Talouden tilanne on sinänsä hyvin ymmärrettävä koska hän on ollut kotona muksun kanssa lähemmäs kolme vuotta, mukaan luettuna raskausaika. Mutta ei ole syy perseillä, vaan kantaa vastuuta. Tätä löysää hirttä en katsele pitkään, tämän ilmoitin jo heti hänelle. Sitä varten on tyhmempiä miehiä. Lisäksi minullakin on ylpeyteni.

Rouva on nyt muuttamassa takaisin. Asunto on menossa hänen sukulaiselleen, ja yhteistä asuntoa ollaan jo rempattu.Raha asioita on mietitty yhdessä ja sen verran edistystä on että luottokortinsa leikkasi kahtia. En lähde hänen elättäjäkseen,koska hän on aikuinen ihminen ja vastuussa omasta elämästään. Kovin monimutkaisiin juoni,kukuvioihin en usko hänen kykenevän koska tässä vuosien varrella hänen hengen lahjoistaan on saatu suhteellisen hyvin jo viitteitä. Todennäköisesti hän on henkisesti etäisyydellä x minusta ja taloudellinen jämpiyteni onkin hänessä herättänyt hänessä jopa vihaa ja kateutta suhteessa lähipiirin, missä ollaan eletty rouvan toiveiden mukaan, vaikka sitten luottotiedot paukkuen. Tästäkin on esimerkkejä.

Mutta tuskinpa liitostamme tulee ikuista ja palvilla tunteilla varustettua, mutta jos kohtalo sen kortin minulle heittää niin sitten olkoon niin. Kuten jo ekassa kirjoituksessa pohdin, että eron otan kunhan muksu on tarpeeksi vanha ja ei ole enää kovin helposti vieraannutettavissa minusta. Tämä maksaa aikaa ja rahaa mutta maksakoon. Tärkeintä on saada hänet kasvatettua oikeille raiteille. Esim yläaste ikäisenä ero olisi jo niin paljon helpompaa. Aika näyttää mitä tulevan pitää. Samalla varustaudun eroon omalta osaltani hitaasti mutta varmasti.Kiitos vastauksista. Olivat isoksi avuksi

Muuttopäivä olisi tänään, kuulemma ei osata sanoa että onko kyse väliaikaisesta muutosta vai ei.Minulla on pahat aavistukset,että on. Kunhan tottuu yksinhuoltajan helppoon elämään ja takuutuloihin(lue elatustukeen), niin ei hän minua enää kaipaa. Jos muksua ei olisi niin antaisin mennä,mutta ajatus siitä että anoppi ja todennäköisesti exä kasvattavat samanlaisen perseilijän lapsestamme etoo. Mitään ei koskaan vaadita, aina paikataan mokat ja piikki on loputon. Pakko yrittää saada takaisin muutamaksi vuodeksi,että saisin lapsen kasvatuksen oikeille urilleen. Mutta asia ei ole minusta kiinni. Kuinka realistista on odottaa vaimoa takaisin jos kertoo,että haluaa selvitellä ajatuksiaan ja ehkä haluaa toisen yrityksen?Kokemuksia kiitos.

mr teevm80 kirjoitti:

Muuttopäivä olisi tänään, kuulemma ei osata sanoa että onko kyse väliaikaisesta muutosta vai ei.Minulla on pahat aavistukset,että on. Kunhan tottuu yksinhuoltajan helppoon elämään ja takuutuloihin(lue elatustukeen), niin ei hän minua enää kaipaa. Jos muksua ei olisi niin antaisin mennä,mutta ajatus siitä että anoppi ja todennäköisesti exä kasvattavat samanlaisen perseilijän lapsestamme etoo. Mitään ei koskaan vaadita, aina paikataan mokat ja piikki on loputon. Pakko yrittää saada takaisin muutamaksi vuodeksi,että saisin lapsen kasvatuksen oikeille urilleen. Mutta asia ei ole minusta kiinni. Kuinka realistista on odottaa vaimoa takaisin jos kertoo,että haluaa selvitellä ajatuksiaan ja ehkä haluaa toisen yrityksen?Kokemuksia kiitos.

Lue lisää

Vaimon elatustuki on lopetettu jo aikoja sitten ja vain lapsesta maksat ja siitä selviää 300€ kuussa. Jos vaimosi haluaa vielä yrittää niin tiukka talos teille ja sinä hoidat peeheen rahaasiat kokonaan niin pysyy asiat reilassa.

Hommaa kunnon lakimies joka minimoi elatusavun määrän. Se äidin tilille maksettava raha kun ei tässä tapauksesa varmastikaan mene lapselle.

Paremmin rahat menevät perille kun ostat sille vaatteita ja tavaroita.

Onko edellisissä eroissasi mukana ollut lapsia? Asiat mutkistuu, kun ohn yhteinen lapsi.

vai edellisissä eroissasi.noolet aivan yhtä epäonnstunut kuin vamosi

Lapsesta teidän ei kannata alkaa riitelemään, hän kärsii siitä eniten. Olkaa aikuisia ja keskustelkaa järkevästi niin paljon kuin tarvitsee jotta saatte aikaiseksi järkevän ratkaisun lapsen huoltajuutta ja tapaamista ajatellen. Muista, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja vaikka nyt oletkin kyllästynyt lapsen äidin toimintaan, ei sitä pitäisi kostaa lapselle. Sinullakin on taatusti puutteesi miehenä ja ihmisenä. Vahvimpia olette kun huolehditte molemmat lapsestanne. Jos ei ole pahoja mielenterveysongelmia, alkoholiholiongelmaa yms. on mielestäni tärkeintä että lapsi saa säilyttää hyvän suhteen molempiin vanhempiin, vaikka toinen olisikin jossain suhteessa vähän raasu. Lapsesta ei saa tehdä pelinappulaa. Oletteko käyneet pariterapiassa tai esim. kysyneet neuvolan perhetuesta aikaa? Lapsen takia kannattaa kuitenkin aina yrittää tehdä kaikkensa jotta teidän välinne säilyisivät hyvänä, kaikesta huolimatta.

no ei ole kaksiset tulot

"Kuten sanoin, ositus sinänsä tulis halvaksi nyt. "

Sitten se kannattaa hoitaa heti.

Suomalainen on metsäläinen. Hän harvemmin tarjoaa kenellekään mitään, koska kokee sen olevan itseltään pois. Tässäkin viestiketjussa on ihmisiä, joille raha on ainoa elämän sisältö. Niin, pakkohan se on jotasin sisältöä olla, jos ei muuta sisältöä ole elämäänsä rakentanut. Raha mahdollistaa asioita, se on hyvä väline, mutta ei itseistarkoitus, elämän keskeinen tarkoitus. Tunneköyhyydellä on yhteys rahan hamstraamiseen, saituuteen ja kaiken mittaamiseen rahassa.

Helppohan se on parisuhdetta hoitaa kaksin. Oliko teillä lapsia?

dredd2 kirjoitti:

Helppohan se on parisuhdetta hoitaa kaksin. Oliko teillä lapsia?

Kyllä, ovat jo muuttaneet omilleen. Lapset eivät mielestäni parisuhteen hoitamista estä enkä itse tuntenut pikkulapsiaikaakaan raskaana, päinvastoin. Olen aina lapsista tykännyt ja ammattikin liittyy lapsiin. Meillä oli tapana vain lähteä johonkin vaikka viikonloppuna retkelle, ei matkailuun aina suuria rahoja tarvita. Turun linnassa, Hämeenlinnassa yksi yö hotellissa ja takaisin kotiin, esimerkiksi. Jos ei ole rahaa, voi yöpyä leirintäalueella.

Hyvä, että mietitte rauhassa ennen ratkaisuja, kannattaisi varmasti käydä myös Perheasiainneuvottelukeskuksessa tai muualla pariterapiassa juttelemassa tilanteesta. Vaikka päättäisitte erosta, on parempi erota sovussa ja niin, että voi ymmärtää miksi toinen käyttäytyy tietyllä tavalla ja ajattelee eri tavalla niin että voisi arvostaa niitä asioita, jotka puolisossa ovat hyviä. Olettehan kuitenkin olleet onnellisia ja tyytyväisiäkin yhdessä. Olisi ehkä tärkeää lapsille kertoa, miten paljon hän kuitenkin on ollut rakkauden hedelmä, vaikka se rakkaus olisikin kadonnut erilaisuuden ja erimielisyyksien alle.

Avioelämä vaatii sopeutumista, mutta jokaiselle on tärkee turvallisuudentunne, jota hänellä on oikeus vaalia. Saan sen käsityksen, että raha edustaa sinulle turvallisuudentunnetta paitsi perheen, myös jälkeläisten suhteen. Se on hyvä ja perinteikäs ajattelutapa eikä sillä ole mitään tekemistä saituuden kanssa. Vaimosi ajattelee toisella tavalla ja ajattelutapa voi olla sovittamaton, ellei hän sopeuta käytöstään, joka uhkaa sinulle tärkeää asiaa. Ehkä hänen käytöksensä takana on jotakin, jota voisi koettaa etsiä, koska velkaantuminen on samanlainen taakka kuin saituus - se todellakin estää perheen hyvinvointia.

Minun tarkoitukseni ei ollut esittää mitään oikeaa mallia, vain se, että on monia malleja, mutta avioliitossa on tärkeää löytää yhteinen malli rahankäytölle, koska se muodostaa kuitenkin perustan elämälle niin kuin työnteko, kodinhoito ja lastenkasvatuskin. Mitään henkistä yhteyttä on vaikea ylläpitää, jos tuo arjen perusta horjuu. Se aiheuttaa turvattomuutta ja pahaa oloa. Varsinkin miehelle, joka haluaa huolehtia perheestään hyvin.

Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää, ja että asiat järjestyisivät sovussa, lapsen takia, vaikka päättäisittekin erota.

Mene nyt hyvä mies jättämään se avioerohakemus ettet joudu osituksessa pulittamaan kaikista vaimosi myt tekemistä veloista. Sen voi aina perua, mutta osituspäivää et saa hakemuksen jättöpäivää aikaisemmaksi vaikka vaimosi keittäisi kasaan minkälaisen katastrofin tahansa.

Jos fiilis on tuo, ei kannata erota.

Vielä palasin kuitenkin kirjoittamaan, että monesti pikkulapsiaikana ja asuntovelkojen ynnä muun paineissa unohtuu ajan viettäminen puolison kanssa yhdessä. Kun tekee koko avioliiton ajan samantapaisia asioita kuin seurustellessa, tunnesuhde pysyy hyvänä. Mitä nuoret ja köyhät tekevät seurusteluaikoina - eivät matkustele Thaimaahan ja ostele tavaroista, ota isoja velkoja, vaan tekevät retkiä jäätelökioskille, ajelevat autoilla uusiin paikkoihin, pysyttelevät sunnuntaisin sängyssä ja katselevat sohvalla yhdessä elokuvia. Mitä nyt kukakin. Mutta tuollaisiin juttuihin ei tarvita edes lapsenvahtia. Rakastuneena ihminen käyttäytyy kuin lapsi, spontaanisti ja iloitsee pienistä asioista sekä ilmaisee vapaasti tunteitaan. Aikuistuessa ei voi aina käyttäytyä kuin lapsi, mutta kuitenkin ihminen tarvitsee yhtä yksinkertaisia asioita kuin lapsi, hauskoja ja nautinnollisia asioita ja lämmintä yhdessäoloa sekä tunnetta yhteenkuulumisesta. Jos sellainen tuntuu kaukaiselta, voi avioliittoon hiipiä kutsumattomia vieraita.

Hakeutukaa keskustelemaan perhekeskukseen. Ja vaimosi täytyy itsenäistyä, irrottautua äidistään. Mies on ykkönen, ei äiti. Näin ette voi jatkaa. Se anoppi pois sotkemasta välejänne. Ei yhteistä tiliä painostuksesta, vaan keskustelussa sopimalla. Ensin perhekeskukseen. Aloita luopumalla ajattelusta minun-sinun rahat. Harjoittele ostamalla vaimollesi sen, mitä haluaa. Voitte mennä yhdessä ostoksille, yhteistä aikaa. Ei tarvitse ostaa oikeasti turhaa. Ehkä voit laittaa tilillensä tietyn summan rahaa, esim tonnin kaksi. Sopikaa, että hän voi käyttää sen, miten parhaaksi katsoo, mutta pitää näyttää kuitit sinulle. Ei kyttäämisen takia, vaan koska molemmilla oikeus tietää mihin rahat menevät.

Parasta mennä perhekeskukseen, mutta yhä erillään asuen
jonkin on muututtava, ja asumusero auttaa setvimään ajatuksia. Vaimosi on oltava lojaali sinulle, ei äidilleem.

Pääsisit todellakin kaikista vähimmällä jos viitsist nähdä vaivaa etsiä kunnon lakiedustajan joka hoitaisi lapsen lähihuoltajuuden sinulle. Tuo olisi pidemmällä tähtäimellä myos taloudellinen parannus sinulle.

Miksi sinä jaarittelet tuosta täysin epäkypsästä ja alikehittyneestä naisesta noin paljon? Ja vain jatkat ja jatkat ja jatkat.... Miksi sinä annat hänen pitää lapsesi? Mitä väärää ja kieroa näet pitäessäsi itse lapsesi? Etko tajua että sinä teistä kahdesta olisit laadukkaampi huoltaja ja lapsen kasvattaja.? Vanhempiesi tuella.

Miksi tanssit kuin sätkynukke hänen verkossaan? Lakkaa suostumasta enää pompoteltavaksi ja kieroilun kohteeksi. Tuo jos mikään alentaa kenen tahaansa itsetuntoa!
Anna, hyvä mies, tuon naisen mennä omille teilleen! Ilman sinun lastasi!

Ja lue oikein ajatuksella aiempi viestini.

oppeliini1 kirjoitti:

Pääsisit todellakin kaikista vähimmällä jos viitsist nähdä vaivaa etsiä kunnon lakiedustajan joka hoitaisi lapsen lähihuoltajuuden sinulle. Tuo olisi pidemmällä tähtäimellä myos taloudellinen parannus sinulle.

Miksi sinä jaarittelet tuosta täysin epäkypsästä ja alikehittyneestä naisesta noin paljon? Ja vain jatkat ja jatkat ja jatkat.... Miksi sinä annat hänen pitää lapsesi? Mitä väärää ja kieroa näet pitäessäsi itse lapsesi? Etko tajua että sinä teistä kahdesta olisit laadukkaampi huoltaja ja lapsen kasvattaja.? Vanhempiesi tuella.

Miksi tanssit kuin sätkynukke hänen verkossaan? Lakkaa suostumasta enää pompoteltavaksi ja kieroilun kohteeksi. Tuo jos mikään alentaa kenen tahaansa itsetuntoa!
Anna, hyvä mies, tuon naisen mennä omille teilleen! Ilman sinun lastasi!

Ja lue oikein ajatuksella aiempi viestini.

Lue lisää

Pakko kai sen on antaa. Mutta jaarittelen lähinnä siksi, että ratkaisu ei ole helppo, vaan todella vaikea. Ja asiaa mutkistaa sekin, että en takuulla saa lasta ilman helvetimmoista käräjöintiä. Jos silloinkaan.

mrteevm80 kirjoitti:

Pakko kai sen on antaa. Mutta jaarittelen lähinnä siksi, että ratkaisu ei ole helppo, vaan todella vaikea. Ja asiaa mutkistaa sekin, että en takuulla saa lasta ilman helvetimmoista käräjöintiä. Jos silloinkaan.

Lue lisää

Jos pahaan huoltoriitaan ajaudutte niin tilastojen mukaan nainen saa lähivanhemmuuden 90% todennäköisyydellä.

Tiedän tapauksia, joissa huoltoriidan puhjettua on ajauduttu ihan käsittämättömään erokriisiin ja silloin kaikki asiat menee ihan päälaelleen. Se entinen rakas aurinko muuttuu hetkessä kuuksi.

Siksi mahdollisesti lastensuojelussa vahvistatte tapaamissopimuksen niin älä luovu lähivanhemmuudesta vaan sanot että allekirjoitat vaan vuoroviikkosopimuksen. Kukaan lastensuojelussa ei anna sinulle mitään neuvoja vaan ilmapiiri on hiukan äitiä suosiva.

Voi olla että exäsi tarkoitushakuisesti "kehittää tarinan jossa sinä olet juopponarsisti ja väkivaltainen". Sinulla ei ole lyhyellä periodilla mitään keinoa puolustautua tätä "miesmyyttiä" vastaan.

Toivon toki ettei puolisosi tämmöiseen ryhdy, mutta parempi tietää asiasta etukäteen. Oheisessa linkissä asiaa, jos ero realisoituu:

http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/lastenturva/raportti.htm

Minä toivon teidän saavan asiat kuntoon lasten edun mukaisesti. Toivottavasti puolisosikin asian ymmärtää.

Teillä on molemmilla pienet tulot. Vaimollasi älyttömän pienet, sinulla normaalin pienet. Vaimosi ei oikeasti elä alle 500e:n kuukausituloilla eikä kukaan muukaan. Teidän molempien kannalta on epäedullista mitä enemmän vaimo ottaa velkaa , -ja huom. mitä kauemmin asutte erillään ettekä ole eroa hakeneet. Erillään asuminen ilman eroa ja noilla tuloilla on holtitonta rahankäyttöä. Mitä enemmän vaimosi ottaa velkaa, sitä pienempi osuus hänelle jää omaisuudestanne. Mitä pienempi osuus omaisuudestanne hänelle jää, sitä enemmän joudut maksamaan tasinkoa.

Jos vain kaksi vuotta sitten teillä oli kiva tehdä asioita ja suunnitella tulevaisuutta, pystytte siihen nytkin. Teidän palkoissanne ei ole ihan mahdotonta eroa. Suunnittele talousmalli, jota toteutetaan: esim. palkasta tietty% menee asumiseen ruokaan perheen menoihin. Omaan käyttöön jää tietty % tai tasa-arvoisesti esim. 500 e/kk.

Edellinen kirjoittaja vielä. Ydin juttu on luottamus. Aika p..k.maista, ettei luottoa ole, oli syy sitten kenen tahansa, kaikki menee vääntämiseksi. Ilman luottamusta ei onnistu. Ei sellainenkaan liitto onnistu, missä toisen arvo parisuhteessa on hänen tulojensa suuruus (vrt se, miten arvotat vaimoasi).

Toin esille nuo tosiasiat mikäli sattuisit kuolemaan, johtuu omasta kokemuksestani. Vaikka tekisit kuinka töitä perheesi eteen, vaikka olisi hyvä suhde vaimonkin kanssa, niin tunnista merkit vaimosi käytöksessä, mitä seuraisi, jos sinä kuolisit. Voi käydä niin, että omaisuudesta ei ole mitään jäljellä ennen pitkää. Tämä on todellinen mahdollisuus. On myös vanhempia, jotka eivät halua antaa lapsilleen mitään, edes näille kuuluvaa. Harva nuori lähtee vaatimaan elossa olevalta vanhemmaltaan ositusta. Aika kuluu, ja kun aikuistunut nuori pyytää tai vaatii ositusta, omaisuus saattaa olla jo huvennut.

Raha ei ole kaikki. On kuitenkin ikävä asia, jos perheensä eteen elämäntyönsä tehneen vanhemman työn maalliset hedelmät menevät tuhlatuksi, koska hänen elämänsä päättyi, eikä hän ole katsomassa lastensa etua.

rakkaus, ei raha kirjoitti:

Edellinen kirjoittaja vielä. Ydin juttu on luottamus. Aika p..k.maista, ettei luottoa ole, oli syy sitten kenen tahansa, kaikki menee vääntämiseksi. Ilman luottamusta ei onnistu. Ei sellainenkaan liitto onnistu, missä toisen arvo parisuhteessa on hänen tulojensa suuruus (vrt se, miten arvotat vaimoasi).

Toin esille nuo tosiasiat mikäli sattuisit kuolemaan, johtuu omasta kokemuksestani. Vaikka tekisit kuinka töitä perheesi eteen, vaikka olisi hyvä suhde vaimonkin kanssa, niin tunnista merkit vaimosi käytöksessä, mitä seuraisi, jos sinä kuolisit. Voi käydä niin, että omaisuudesta ei ole mitään jäljellä ennen pitkää. Tämä on todellinen mahdollisuus. On myös vanhempia, jotka eivät halua antaa lapsilleen mitään, edes näille kuuluvaa. Harva nuori lähtee vaatimaan elossa olevalta vanhemmaltaan ositusta. Aika kuluu, ja kun aikuistunut nuori pyytää tai vaatii ositusta, omaisuus saattaa olla jo huvennut.

Raha ei ole kaikki. On kuitenkin ikävä asia, jos perheensä eteen elämäntyönsä tehneen vanhemman työn maalliset hedelmät menevät tuhlatuksi, koska hänen elämänsä päättyi, eikä hän ole katsomassa lastensa etua.

Lue lisää

"Ei sellainenkaan liitto onnistu, missä toisen arvo parisuhteessa on hänen tulojensa suuruus (vrt se, miten arvotat vaimoasi)."

Mitä sontaa tuo on? Ap:n vaimo ei suostu pienentämään kulutustaan perheen yhteenlaskettujen tulojen pienennyttyä vaan haluaa mieluummin ylivelkaantua ja loisia toisten rahoilla. Oletko ollenkaan lukenut koko ketjua?

Et ole selvästikään lukenut koko ketjua. Onko minun oikeasti pakko toistaa mikä tekee ap:n vaimosta toisten rahoilla loisijan? Hänestä tekee toisten rahoilla loisijan se, että hän ei haluaisi perheen tinkivät lainkaan menoistaan vaikka perheen tulot ovat pienentyneet hänen jäätyään kotiin lasta hoitamaan. Aukko perheen budjetissa pitäisi vaimon mielestä täyttää ottamalla luottoa tai menemällä isovanhempien lompakolle. Tästä on kyse.

Kovasti ihmettelen kuinka suostut tuohon elämään. Täytyyhän niillä tuilla maksaa jotain elämäänne liittyvia kuluja. Et voi suostua jatkuvaan elättämiseen. Esimerkiksi lainan lyhennykseen tarvittava osuus menemään hänen tililtään samana päivänä kun tuet tulevat.

Nosta leuka pystyyn ja rupea selvittämään tilannetta.

Tässä kommentti naiselta:
Vastaavanlainen tilanne itselläni avioliitossa exäni kanssa. Eri mittakaavassa vain. Rahaa meillä ei ollut liiaksi koskaan, koska aina piti pärjätä vain minun tuloillani. Ex leikki yrittäjää, makseli velkoja vuosikaudet. Eli sukulaiseni ("hauska" kyllä hänen omat sukulaisensa ovat paljon varakkaampia) maksoivat hänen velkojaan ja elättivät meitä. Tiukimpina aikoina jäi viisihenkisen perheen elämiseen 200mk/kk.

Exällä ei ollut yhteisten 25v aikana kertaakaan kuukausipalkkaista työtä. Koskaan ei ollut tietoa seuraavasta palkanmaksusta. Hän ei huomannut siinä mitään ihmeellistä. Minulle riitti. Hain yksin eroa enkä kertaakaan ole katunut. Jokapäivä yhä huokailen ihanuutta, että pääsin miehestä eroon. Sen jälkeen on rahat riittänyt kaikkeen tarpeelliseen, hieman tarpeettomaankin ja vielä säästöön.

nainen49v kirjoitti:

Tässä kommentti naiselta:
Vastaavanlainen tilanne itselläni avioliitossa exäni kanssa. Eri mittakaavassa vain. Rahaa meillä ei ollut liiaksi koskaan, koska aina piti pärjätä vain minun tuloillani. Ex leikki yrittäjää, makseli velkoja vuosikaudet. Eli sukulaiseni ("hauska" kyllä hänen omat sukulaisensa ovat paljon varakkaampia) maksoivat hänen velkojaan ja elättivät meitä. Tiukimpina aikoina jäi viisihenkisen perheen elämiseen 200mk/kk.

Exällä ei ollut yhteisten 25v aikana kertaakaan kuukausipalkkaista työtä. Koskaan ei ollut tietoa seuraavasta palkanmaksusta. Hän ei huomannut siinä mitään ihmeellistä. Minulle riitti. Hain yksin eroa enkä kertaakaan ole katunut. Jokapäivä yhä huokailen ihanuutta, että pääsin miehestä eroon. Sen jälkeen on rahat riittänyt kaikkeen tarpeelliseen, hieman tarpeettomaankin ja vielä säästöön.

Lue lisää

Tuohon vanhempieni kuppaamiseen asti ei meillä luojan kiitos menty. Vedin siihen rajan, koska silloin olisi pilannut ennen pitkää välini myös heihin. Onneksi olkoon,että pääsit exästäsi eroon. Varmasti helpottava tunne. Meillä tilanne vielä ilmassa. Erillään asutaan jo toista kuukautta,mutta tekemisissä ollaan koko ajan. Näen lasta vapaapäivinäni. Exän taholta puheluihin ja viesteihin vastaamattomuutta, aika usein jotain pyydetään lainaksi autoa, rahaa ym-. Yrittää sumplia laskujaan miten kuten. Karhukirjeitä tipahtelee luukusta(ei ole kääntänyt postiaan vielä). Rajan olen vetänyt tähän en lainaile autoa tai rahaa, koska menee tässä tilanteessa hyväksikäytön puolelle, eri asia olisi yhdessä asuttaessa.Lainailua ym omilta vanhemmiltaan edelleen vaikka ikää yli 30. Miten olen haksahtanut tällaiseen ihmiseen. Olisi pitänyt tajuta tilanne jo silloin kun jätti aikoinaan opiskelut kesken. Kertoi toisen lyhytjänniteisyydestä ja mukavuudenhalusta. Nyt ja aikoinaan itkee omaa huonoa palkkaa. Nyt yksin asuessa kulutus ollut hallinnassa, leveää ei ole mutta enpähän elä velaksikaan. Auto tai omistusasunto valinta tulee tehdä paikkoin mutta eipähän ole toinen kyljessä.

mr tee vm80 kirjoitti:

Tuohon vanhempieni kuppaamiseen asti ei meillä luojan kiitos menty. Vedin siihen rajan, koska silloin olisi pilannut ennen pitkää välini myös heihin. Onneksi olkoon,että pääsit exästäsi eroon. Varmasti helpottava tunne. Meillä tilanne vielä ilmassa. Erillään asutaan jo toista kuukautta,mutta tekemisissä ollaan koko ajan. Näen lasta vapaapäivinäni. Exän taholta puheluihin ja viesteihin vastaamattomuutta, aika usein jotain pyydetään lainaksi autoa, rahaa ym-. Yrittää sumplia laskujaan miten kuten. Karhukirjeitä tipahtelee luukusta(ei ole kääntänyt postiaan vielä). Rajan olen vetänyt tähän en lainaile autoa tai rahaa, koska menee tässä tilanteessa hyväksikäytön puolelle, eri asia olisi yhdessä asuttaessa.Lainailua ym omilta vanhemmiltaan edelleen vaikka ikää yli 30. Miten olen haksahtanut tällaiseen ihmiseen. Olisi pitänyt tajuta tilanne jo silloin kun jätti aikoinaan opiskelut kesken. Kertoi toisen lyhytjänniteisyydestä ja mukavuudenhalusta. Nyt ja aikoinaan itkee omaa huonoa palkkaa. Nyt yksin asuessa kulutus ollut hallinnassa, leveää ei ole mutta enpähän elä velaksikaan. Auto tai omistusasunto valinta tulee tehdä paikkoin mutta eipähän ole toinen kyljessä.

Lue lisää

ÄLÄ ANNA MITÄÄN! TE OLETE ERONNEET!

Anneli luitko ollenkaan ketjua. Siinähän ap on jo vastannut kysymyksiin mitä sinä esiti.

Itse asiassa se, että vaimosi asunto on läävä ja hän on hoitanut lapsen hiukan huolimattomasti vain auttavat sinua, kun lastenvalvojalla sovitaan huoltajuudesta, lapsen osoitteesta ja tapaamisoikeuksista. Voit odottaa, että sossutädit ovat lähtökohtaisesti äidin puolella mutta jos vaimosi hoitaa asiat vastuuttomasti, niin omat mahdollisuutesi lähihuoltajuuteen vain paranevat.

Riittääkö sulla rahat vanhaan asuntoon? Jos vain riittää niin ota se lapsen lähivanhemuus, eihän tuollainen voi toimia lähivanhempana.

Muija kun on konkassa niin pitäisi lähivanhemmuudenkni irrota.

Parempi kerta rytinä kuin ainainen kitinä. Miksi luulet vaimosi muuttuvan? Eiköhän ne lupauksen puolikkaat ole lähinnä taktinen veto yrittää selvitä keittämästään sopasta.
Toivo on viimeinen mikä ihmisen jättää vaikka joskus olisi parempi yrittää tarkastella tosiasioita ulkopuolisen silmin.

Kaikkea hyvää!

"Vaikka yhteen päätyisimme ei liitossamme rakkautta olisi kuin nimeksi, mutta jos muksun saan kasvatettua oikeille raiteille, eikä samanlaiseksi perseilijäksi kuin äitinsä on se hintansa väärtti. "

Tuohan voisi olla suunnitelmasi.

Eli palaatte yhteen ja vaimo muutta lapsen kanssa takaisin kotiisi. KUN LAPSEN OSOITE ON SINUN OSOITTEESSASI, ET ENÄÄ SUOSTU SIIHEN ETTÄ VAIMO VIE SEN POIS. Se ei yksinkertaisesti onnistu että toinen vanhempi tuosta vain häpiyy ja ottaa lapsen mukaansa, se on lapsikaappaus (tai jotain...).

Eli jjuonit homman niin, että lupaat kaiken mitä vaimo saa, mutta käytännössä siis petät lupauksesi. Yhteinen tili, joo, mutta et ohjaa palkkaa sinne, tai ohjaat vain osaksi tai nostat rahat palkkapäivänä turvaa taikka siirrät toisele tilille. Samaan aikaan juonit hommat kunnollisen asianajajan kanssa siten, että kun vaimo taas päättää lähteä, niin lapsi jää sinulle.

Persaukisen ilman asuntoa ei pitäisi kyllä saada lasta.

f sdf dsf sdf dsf ds kirjoitti:

"Vaikka yhteen päätyisimme ei liitossamme rakkautta olisi kuin nimeksi, mutta jos muksun saan kasvatettua oikeille raiteille, eikä samanlaiseksi perseilijäksi kuin äitinsä on se hintansa väärtti. "

Tuohan voisi olla suunnitelmasi.

Eli palaatte yhteen ja vaimo muutta lapsen kanssa takaisin kotiisi. KUN LAPSEN OSOITE ON SINUN OSOITTEESSASI, ET ENÄÄ SUOSTU SIIHEN ETTÄ VAIMO VIE SEN POIS. Se ei yksinkertaisesti onnistu että toinen vanhempi tuosta vain häpiyy ja ottaa lapsen mukaansa, se on lapsikaappaus (tai jotain...).

Eli jjuonit homman niin, että lupaat kaiken mitä vaimo saa, mutta käytännössä siis petät lupauksesi. Yhteinen tili, joo, mutta et ohjaa palkkaa sinne, tai ohjaat vain osaksi tai nostat rahat palkkapäivänä turvaa taikka siirrät toisele tilille. Samaan aikaan juonit hommat kunnollisen asianajajan kanssa siten, että kun vaimo taas päättää lähteä, niin lapsi jää sinulle.

Persaukisen ilman asuntoa ei pitäisi kyllä saada lasta.

Lue lisää

Sama juttu noiden kaikkien mielialalääkkeiden kanssa. Kaikki vaimon ongelmat vaanylös paperille ja hakemaan lähivanhemmuutta.

Vaikeata se on, mutta kyllä jos mies onkin ovela pirulainen eikä alistuva mäntti, niin onnistuu.

f sdf dsf sdf dsf ds kirjoitti:

"Vaikka yhteen päätyisimme ei liitossamme rakkautta olisi kuin nimeksi, mutta jos muksun saan kasvatettua oikeille raiteille, eikä samanlaiseksi perseilijäksi kuin äitinsä on se hintansa väärtti. "

Tuohan voisi olla suunnitelmasi.

Eli palaatte yhteen ja vaimo muutta lapsen kanssa takaisin kotiisi. KUN LAPSEN OSOITE ON SINUN OSOITTEESSASI, ET ENÄÄ SUOSTU SIIHEN ETTÄ VAIMO VIE SEN POIS. Se ei yksinkertaisesti onnistu että toinen vanhempi tuosta vain häpiyy ja ottaa lapsen mukaansa, se on lapsikaappaus (tai jotain...).

Eli jjuonit homman niin, että lupaat kaiken mitä vaimo saa, mutta käytännössä siis petät lupauksesi. Yhteinen tili, joo, mutta et ohjaa palkkaa sinne, tai ohjaat vain osaksi tai nostat rahat palkkapäivänä turvaa taikka siirrät toisele tilille. Samaan aikaan juonit hommat kunnollisen asianajajan kanssa siten, että kun vaimo taas päättää lähteä, niin lapsi jää sinulle.

Persaukisen ilman asuntoa ei pitäisi kyllä saada lasta.

Lue lisää

Niin etkä sitten maksa vaimon pikavippejä vaan annat sen luottotietojen tuhoutua.

Rikkinäinen onneton perhetaustasi toistuu omassa elämässäsi.

En tarkoittanut uutta miestä tai "ystävää" ainoastaan että todellisuus on hiljalleen alkanut saada vaimosi miettimään talaoudellista tilannettaan ja miten voisi sen pelastaa. Ja jos se on päämotiivi hakeutua takaisin on ehkä syytä olla varovainen.

Jos tunnepuoli ei ole parisuhteessa kunnossa eivät kulissit ole paljonkaan arvoisia. Eikä lastenkaan tilanne siitä parane jos kaksi onnetonta yrittää sinnitellä eteenpäin pitkin hampain.

En todella kehottaisi sinua "väärinpeluuseen", paska maku siitä jää mutta ei myöskään ole mitään syytä uhrata omaa hyvinvointiaan toisen hyväksi saamatta siitä edes kiitosta.


Kaikkea hyvää!

"Vaimon tai exän luottotietojen annan tuhoutua,koska en yksinkertaisesti halua palkita perseilyä"

Mitä pikemmin vaimon luottotiedot tuhoutuvat, sitä nopeammin hän hakee eroa. Voi maksaa sitten tasingosta, jonka sinä maksat. Eli pyörittelet asiaa miten päin vain, niin joudut maksamaan niin kauan kuin olette naimisissa.

Sitten taas, jos eroatte, pelkkä taistelu rahasta-asioista ei tee kummastakaan vanhemmasta hyvää eikä myöskään huonoa. Lapsi tarvitsee kaikkea muutakin kuin rahaa. Rakkautta ja aikaa. Kun äiti on hoitanut etupäässä lasta tähänkin asti, siihen tuskin mitään muutosta tulee oikeusteitse, ellei äiti itse niin halua.

Hieno päivitys ja hyvä että olet miettinyt asioita kunnolla.
Olisi ehkä aika nostaa kissa pöydälle ja kertoa vaimollesi ihan suoraan ja selkeästi mitä ajattelet ja mihin suostut.
Ihan ystävällisesti ja perustellen miksi. Niinhän ne liikeneuvottelutkin menevät. Ota myös esille vaimosi taloudellinen tulevaisuus jos hän jatkaa erillään asumista ja ole selvä ettet aio ottaa vastuuta hänen elämästään ja taloudesta. Tuo myös esille lasten hyvinvointi ja se ettet ole valmis riskeeraamaan talouttanne lapsianne ajatellen jos muutatte yhteen ja ettet ole valmis tinkimään siitä miten talouttanne hoidetaan.

Minusta on luonnollista että otat esille myös tunteesi vaimoasi kohtaan ja myönnät että houkutus on suuri vain muuttaa yhteen seurauksista välittämättä mutta olet jo nähnyt mihin se johtaa etkä usko asioiden muuttuvan miksikään ellei vaimosi ole valmis muuttamaan suhtautumistaan.

Lopuksi, epävarmaa tulevaisuus näyttää nyt pelottavalta. Et kuitenkaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Sensijaan tiedät miltä tulevaisuus näyttää jos suostut jatkamaan entistä elämää ilman perusteellisia muutoksia.

Kakkea hyvää!

Kun muutatte takaisin yhteen niin vaadippa vaimoasi tekemään avioehto kanssasi siten että vain yhteinen omaisuus kuuluu avio-oikeuden piiriin ja kummankin henkilökohtainen omaisuus ei kuulu eli sinun säästöt ovat sinun jos ero tulee ja rupea sinä hallitsemaan teidän tuloja ja annat vain sen verran rahaa vaimollesi hänen omsita tulousta mitä on varaa laittaa kulutukseen ja kaikki muu vaimosi velkojen maksuu mutta vain vaimosi palkasta.

Mielestäni on hyvä merkki, että vaimosi kokee lastenhoidon raskaana ja on sysäämässä hoitoa sinulle. Se tarkoittaa sitä, ettei hän todennäköisesti edes jaksaisi vieroittaa sinua lapsestasi, vaikka kostoksi haluaisikin. Sinusta vaimosi ei näytä haluavan muuta kuin maksajan shoppailumanialleen, joka on hänen tapauksessaan edennyt sairaalle asteelle, ja pelastajan itseaiheutetusta velkakierteestään. En edes harkitsisi avioliiton jatkamista ilman avioehtoa. Mielestäni sinun kannattaisi vaatia omaisuuden ositusta ja avioehtoa jo nyt periaatteella, että molempien nimissä oleva omaisuus jaetaan puoliksi ja kumpikin pitää omissa nimissään olevan omaisuuden.

Vaimosi luultavasti jatkaa (itse en sinuna lainkaan luottaisi häneen) törsäämistään jo olemassaolevia kulutusluottojaan kasvattaen, jolloin voisit järjestää hänelle rahaa ostamalla häneltä asuntonne hänen omistuksessaan olevan puolikkaan. Sen jälkeen kotinne olisi kokonaan sinun ja omistusoikeutesi olisi avioehdolla turvattu. Vaimosi saisi tietenkin jatkaa asumista yksinomaan juridisesti sinun omistamassasi kodissanne, joka olisi vaimosi velkojilta avioehdolla täysin suojattu, mikäli päättäisitte jatkaa avioliittoanne. Tuon järjestelyn seurauksena jokainen asuntolainan lyhennykseen menevä euro lyhentäisi asuntolainaa (sinähän luonnollisestikin olisit nykytilanteessa teistä ainoa, joka asuntolainaa koskaan lyhentäisi) kokonaisuudessaan eikä 25 prosenttisesti, kuten pahimmassa tapauksessa, joka on, että vaimosi ensin hankkii vähintään netto-omaisuutensa suuruiset velat ja sitten eroaa sinusta, minkä jälkeen sinun olisi maksettava tasan puolet omasta netto-omaisuudestasi hänelle tasinkona.

Tilanteenne on vaikea ja tunnen sinua kohtaan suurta sympatiaa. Vaimosi ongelmat ovat verrattavissa alkoholismiin. Onko hänellä koskaan ollut minkäänlaista sairauden tuntoa? Shoppailu tuntuu olevan hänen tapauksessaan pakonomaista. Yleensä tuollaisten riippuvuuksien taustalla on muita tunne-elämän ongelmia.

Kommentoija69 kirjoitti:

Mielestäni on hyvä merkki, että vaimosi kokee lastenhoidon raskaana ja on sysäämässä hoitoa sinulle. Se tarkoittaa sitä, ettei hän todennäköisesti edes jaksaisi vieroittaa sinua lapsestasi, vaikka kostoksi haluaisikin. Sinusta vaimosi ei näytä haluavan muuta kuin maksajan shoppailumanialleen, joka on hänen tapauksessaan edennyt sairaalle asteelle, ja pelastajan itseaiheutetusta velkakierteestään. En edes harkitsisi avioliiton jatkamista ilman avioehtoa. Mielestäni sinun kannattaisi vaatia omaisuuden ositusta ja avioehtoa jo nyt periaatteella, että molempien nimissä oleva omaisuus jaetaan puoliksi ja kumpikin pitää omissa nimissään olevan omaisuuden.

Vaimosi luultavasti jatkaa (itse en sinuna lainkaan luottaisi häneen) törsäämistään jo olemassaolevia kulutusluottojaan kasvattaen, jolloin voisit järjestää hänelle rahaa ostamalla häneltä asuntonne hänen omistuksessaan olevan puolikkaan. Sen jälkeen kotinne olisi kokonaan sinun ja omistusoikeutesi olisi avioehdolla turvattu. Vaimosi saisi tietenkin jatkaa asumista yksinomaan juridisesti sinun omistamassasi kodissanne, joka olisi vaimosi velkojilta avioehdolla täysin suojattu, mikäli päättäisitte jatkaa avioliittoanne. Tuon järjestelyn seurauksena jokainen asuntolainan lyhennykseen menevä euro lyhentäisi asuntolainaa (sinähän luonnollisestikin olisit nykytilanteessa teistä ainoa, joka asuntolainaa koskaan lyhentäisi) kokonaisuudessaan eikä 25 prosenttisesti, kuten pahimmassa tapauksessa, joka on, että vaimosi ensin hankkii vähintään netto-omaisuutensa suuruiset velat ja sitten eroaa sinusta, minkä jälkeen sinun olisi maksettava tasan puolet omasta netto-omaisuudestasi hänelle tasinkona.

Tilanteenne on vaikea ja tunnen sinua kohtaan suurta sympatiaa. Vaimosi ongelmat ovat verrattavissa alkoholismiin. Onko hänellä koskaan ollut minkäänlaista sairauden tuntoa? Shoppailu tuntuu olevan hänen tapauksessaan pakonomaista. Yleensä tuollaisten riippuvuuksien taustalla on muita tunne-elämän ongelmia.

Lue lisää

Vastineeksi ylläkuvatusta järjestelystä vaimosi vapautuisi asuntolainan lyhennyksistä täydellisesti. Jos tuo ei hänelle riittäisi, voisit luvata maksaa esimerkiksi asuntolainan korot kokonaan itse etkä vain puoliksi, mikäli olisi tarkkaan ottaen oikeudenmukainen ratkaisu. Lisää pelivaraa saisit lupaamalla maksaa myös vastikkeen kokonaan itse, mikä tietenkin olisi oletusarvoisesti myös epäoikeudenmukaista, koska asuisihan vaimosi kuitenkin omistamassasi asunnossa, jonka kaikista kuluista henkilökohtaisesti vastaat. Suojaamalla omaisuutesi kuvaamallani tavalla et suojaa talouttasi vain itsesi vaan myös lapsenne hyväksi. Taloudellisesta vastuuttomuudesta seuraa kurja elämä myös lapsellenne eikä vain sinulle. Kuinka suuresta osasta taloutenne pakollisia menoja pystyisit itse kokonaan vastamaan? Riittäisikö palkkasi asuntolainan hoitoon, yhtiövastikkeeseen, päivähoitomaksuun, ruokakuluihin, nettiliittymään yms. kiinteisiin kuluihin? Jos riittäisi, kykenisit osituksen ja avioehdon hinnalla tarjoamaan vaimollesi diilin, jossa hän saa törsätä oman palkkansa mihin haluaa ja velkaantua niin pahasti kuin kykenee ilman, että oma ja lapsenne taloudellinen tulevaisuus vaarantuu. Jos vaimosi hyväksyy ehdot mutta heittäytyy vuosien varrella hankalaksi, voit hammasta purren kestää, kunnes lapsenne on kyllin vanha, jotta voit heittää vaimosi pihalle asumaan vaikka vanhempiensa vierashuoneeseen. Jos minä olisin vaimosi, hyväksyisin tuollaisen ehdotuksen, koska saisin vastineeksi sinun taskuillesi pääsemättömyydestä joustavan lastenhoitoavun ja vapautuksen aikuisen tavoin vastata omista pakollisista kuluista. Sinä saisit mahdollisuuden opettaa lapsellenne vastuullista taloudenpitoa.

Paljon tekstiä ja näin iltamyöhään en ihan detaljeja lukenut.

Jos auttaa yhtään: anna monoo. Minulla kaveri, jonka vaimo on ihan samanlainen ja imee hänet ihan kuiviin. Hoida ittes lähihuoltajaks ja toivota emäntä äiteinensä (kumma, kun on on jutellut äiteen kanssa....?) jorpakkoon. Kietoo sut maailman vanhimpia konsteja käyttäen itteensä ja rutistaa loputkin mehut irti.

Älä anna periksi kirjoitti:

Paljon tekstiä ja näin iltamyöhään en ihan detaljeja lukenut.

Jos auttaa yhtään: anna monoo. Minulla kaveri, jonka vaimo on ihan samanlainen ja imee hänet ihan kuiviin. Hoida ittes lähihuoltajaks ja toivota emäntä äiteinensä (kumma, kun on on jutellut äiteen kanssa....?) jorpakkoon. Kietoo sut maailman vanhimpia konsteja käyttäen itteensä ja rutistaa loputkin mehut irti.

Lue lisää

Vielä, kun kerrot miten isä hoitaa itsensä lähihuoltajaksi, niin on hyvä.

Kommentoija69 kirjoitti:

Vielä, kun kerrot miten isä hoitaa itsensä lähihuoltajaksi, niin on hyvä.

Niimpä! Meillä ei onnistu, vaikka exällä on taustalla mielenterveysongelmia, itsetuhoisuutta, osastoreissuja jne. Tekemäni lastensuojeluilmoituskin oli ihan yhtä tyhjän kanssa, vaikka pari oli alla jo viranomaistenkin tekemänä. Jokainen sekoilu on aina se viimeinen kerta ja väliajat on ainakin ulospäin tasapainossa. Nainen/äiti voi tehdä näköjään ihan mitä huvittaa kantamatta tekemisistään vastuuta. Miehen/isän täytyy koko ajan todistella olevansa vakaa ja huolehtivainen vanhempi. Tämä on minun kokemus asiasta, vaikka sen miten päin analysoisi.

"Nyt tulee mieleen väistämättä sama asia, että onko kyse vain puijaamisesta näiden tapaamisten aikana vai aidosta jutusta. "

No huijaat itsekin.

Kuten sanoin, voithan sinä aina suostua kaikkeen ja vaikkapa luvata kuun taivaalta. Voittehan te avata yhteisen tilinkin, mutta jos et ohjaa palkkaa sinne ja myös varmistat että tiliä ei voi vetää miinukselle, ei tyhjästä tilista ole mitään iloa. Tai ehkä sinne voi yhden kk palkan ohjata.

Tärkeintä on saada vaimo muuttamaan lapsen kanssa takaisin. Sen jälkeen kun lapsen kirjat on kotona, vaimo voi painua vi***uun.

Varmistele suunnitelma lakimiehen juttusilla.

" jos teiniksi asti saan kasvattaa lapseni arjessa, niin sen hinta on hinnaton minulle. "

Eli toimippa kuten minä olen ohjeistanut. Otat päävastuun lastenhoidosta, dokumentoit asian että se tulee myös kaikille tarhaa ja soskua myöden selväksi. Annat vaimon luottotietoje mennä kuralle.

Mitä vaimo tekee, jos lupaa tettä teillä on yhteinen tili ja syöt sanasi? Muuttaa ilman luottotietoja? Mihin? Miten?

Kommentoija69 kirjoitti:

Vielä, kun kerrot miten isä hoitaa itsensä lähihuoltajaksi, niin on hyvä.

"Vielä, kun kerrot miten isä hoitaa itsensä lähihuoltajaksi, niin on hyvä. "

Huijaamalla vaimon takaisin kotiin, antamalla luottotietojen tuhoutua, tekemällä kaikille ympäristössä selviski kuka hoitaa lasta, dokumentoimalla kaikki vaimon mielialaongelmat, valmistautumalla salaa eroon juristin kanssa sekä estämällä vaimoa viemästä lasta muutossa pois. Jos vaimo muuttaa pois ja lapsi jää, se on siinä. Tähän voi auttaa pienimuotoinen kusetus.

Ei se helppo aole, mutta kuten sanoin, ovela pirulainen voi hyvinkin viedä huoltajuuden, toisin kuin tyhmä mäntti, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia.

tiukkaaLINJAA kirjoitti:

"Nyt tulee mieleen väistämättä sama asia, että onko kyse vain puijaamisesta näiden tapaamisten aikana vai aidosta jutusta. "

No huijaat itsekin.

Kuten sanoin, voithan sinä aina suostua kaikkeen ja vaikkapa luvata kuun taivaalta. Voittehan te avata yhteisen tilinkin, mutta jos et ohjaa palkkaa sinne ja myös varmistat että tiliä ei voi vetää miinukselle, ei tyhjästä tilista ole mitään iloa. Tai ehkä sinne voi yhden kk palkan ohjata.

Tärkeintä on saada vaimo muuttamaan lapsen kanssa takaisin. Sen jälkeen kun lapsen kirjat on kotona, vaimo voi painua vi***uun.

Varmistele suunnitelma lakimiehen juttusilla.

" jos teiniksi asti saan kasvattaa lapseni arjessa, niin sen hinta on hinnaton minulle. "

Eli toimippa kuten minä olen ohjeistanut. Otat päävastuun lastenhoidosta, dokumentoit asian että se tulee myös kaikille tarhaa ja soskua myöden selväksi. Annat vaimon luottotietoje mennä kuralle.

Mitä vaimo tekee, jos lupaa tettä teillä on yhteinen tili ja syöt sanasi? Muuttaa ilman luottotietoja? Mihin? Miten?

Lue lisää

Tässä vaan on ongelmana se, että olen vuorotyössä.Lisäksi vaimolla on aika kiitettävä tukiverkosto paikkakunnalla, joka aivan takuulla jeesaa.Tosin tässä on tullut jo hiukan seinää vastaan, koska anoppi on itsekin rahapulassa ja sanonut jo ei exäni rahojen anelulle.Lisäksi vaimo jätti liksat maksamatta eräälle tutulle lastenhoidosta. Joten ylläri meni välit poikki entisen lapsuuden ystävän kanssa. Joten kannaltani näyttää hyvältä tässä mielessä. Lisäksi liksa on niin pieni ettei siitä saa edes teoreettisestikaan säästettyä. Tämä yhdeistettynä kulutustottumuksiin tarkoittaa sitä että ettei hänellä ole juurikaan tukijoita kunhan aikaa kuluu tarpeeksi. Aika on puolellani.
Täytyy alkaa dokumentoimaan kirjoihin ja kansiin tätä faktaa.Lisäksi kuten sanoin, aika on puolellani. Ajankohta erolle ei voisi olla huonompi. Muksu on aivan liian helposti vieroitettavissa.

Vaimo on muuten muuttamassa takaisin ja olen torpannut vaatimukset kohteliaasti, mutta lempeästi.Perustelut on kuorrutettu sokerilla tuuman paksuudelta ja osittain tullut vastaan vaatimuksissa. Mutta pääasia on ettei tilejä yhdistetä ja itsenäisyys säilyy. Vaimo vaan hyödyntää maksimaalisesti tilanteen kannaltansa nyt kun siihen on tilaisuus. Hyvä että todellinen luonne ei jätä enää mitään arvailujen varaan. Sosku on äidin puolella aina. Tätä faktaa ei kannata lähteä pahemmin kiistämään. Siinä häviää aina.

"Kyyninen vastaus tuohon on, että suhde oli alusta alkaen tietoisesti tai tiedostamatta saalistajan ja saaliin suhde eli että lapsi oli ap:n vaimolle se viimeinen koukku, joka tarvittiin maksumiehen saamiseksi nalkkiin."
Niin parisuhteet kuten useimmat ihmissuhteet perustuvat usein vaihdantaan.Kusetetuksi olen siis joutunut, mutta en ole eka enkä vika. Kuten sanoin veljeni aikoinaan sanoi, että olen suht helposti huijattavissa. Tosin tätä seikkaa vastaan puhuu sekin, että vaimo ei juurikaan kykene pitkäkestoiseen toimintaan, esim liikuntaharrastukset, laihduttamiset ovat usein kestäneet vain kuukauden korkeintaan kaksi. Mutta pulassa olen, katsoi tilannetta miten päin tahansa.

mr tee vm80 kirjoitti:

Tässä vaan on ongelmana se, että olen vuorotyössä.Lisäksi vaimolla on aika kiitettävä tukiverkosto paikkakunnalla, joka aivan takuulla jeesaa.Tosin tässä on tullut jo hiukan seinää vastaan, koska anoppi on itsekin rahapulassa ja sanonut jo ei exäni rahojen anelulle.Lisäksi vaimo jätti liksat maksamatta eräälle tutulle lastenhoidosta. Joten ylläri meni välit poikki entisen lapsuuden ystävän kanssa. Joten kannaltani näyttää hyvältä tässä mielessä. Lisäksi liksa on niin pieni ettei siitä saa edes teoreettisestikaan säästettyä. Tämä yhdeistettynä kulutustottumuksiin tarkoittaa sitä että ettei hänellä ole juurikaan tukijoita kunhan aikaa kuluu tarpeeksi. Aika on puolellani.
Täytyy alkaa dokumentoimaan kirjoihin ja kansiin tätä faktaa.Lisäksi kuten sanoin, aika on puolellani. Ajankohta erolle ei voisi olla huonompi. Muksu on aivan liian helposti vieroitettavissa.

Vaimo on muuten muuttamassa takaisin ja olen torpannut vaatimukset kohteliaasti, mutta lempeästi.Perustelut on kuorrutettu sokerilla tuuman paksuudelta ja osittain tullut vastaan vaatimuksissa. Mutta pääasia on ettei tilejä yhdistetä ja itsenäisyys säilyy. Vaimo vaan hyödyntää maksimaalisesti tilanteen kannaltansa nyt kun siihen on tilaisuus. Hyvä että todellinen luonne ei jätä enää mitään arvailujen varaan. Sosku on äidin puolella aina. Tätä faktaa ei kannata lähteä pahemmin kiistämään. Siinä häviää aina.

"Kyyninen vastaus tuohon on, että suhde oli alusta alkaen tietoisesti tai tiedostamatta saalistajan ja saaliin suhde eli että lapsi oli ap:n vaimolle se viimeinen koukku, joka tarvittiin maksumiehen saamiseksi nalkkiin."
Niin parisuhteet kuten useimmat ihmissuhteet perustuvat usein vaihdantaan.Kusetetuksi olen siis joutunut, mutta en ole eka enkä vika. Kuten sanoin veljeni aikoinaan sanoi, että olen suht helposti huijattavissa. Tosin tätä seikkaa vastaan puhuu sekin, että vaimo ei juurikaan kykene pitkäkestoiseen toimintaan, esim liikuntaharrastukset, laihduttamiset ovat usein kestäneet vain kuukauden korkeintaan kaksi. Mutta pulassa olen, katsoi tilannetta miten päin tahansa.

Lue lisää

Mikäli vaimosi on todella röyhkeä, niin hän kykenee aiheuttamaan takaisin muuttonsakin jälkeen melkoisesti rahaongelmia, vaikka pitäisittekin omat tilinne. Vaimosi luottokelpoisuuden meneminen on toki sinun etusi, koska se pysäyttää velkaantumisen, mutta jos vaimosi omistaa asunnostanne puolet, niin hänen omistamansa asunnon puolikas voi mennä pakkohuutokaupattavaksi. Sinä voit tietysti osaa asuntonne puolikkaan, jolloin voitte jatkaa asumista kodissanne, mutta sen jälkeen vaimosi ainoa mahdollisuus saada rahaa kulutukseen on erota sinusta, jolloin avioehdon puuttuessa hänellä on avio-oikeus omistamaasi asuntoon.

Koska vaimosi näyttää olevan tyhmä ja itsekuriton, suosittelen sinulle, että päästät hänet takaisin sillä ehdolla, että ostat asunnon häneltä kokonaan itsellesi sillä ehdolla, että hän allekirjoittaa ensin avioehdon, joka poissulkee kummankin puolison avio-oikeuden toisen puolison nimissä olevaan omaisuuteen. Vaimosi vaikuttaa niin lyhytjänteiseltä ihmiseltä, ettei hän välttämättä kykene vastustamaan muutaman kymppitonnin käteispottia. Vastineeksi avioehtoon ja asuntokauppaan suostumisesta hän saisi huomattavan määrän käteistä nyt heti ja mahdollisuuden päästä asumaan rivitalokolmioonne. Tuon jälkeen kaikki kortit raha-asioissa olisivat sinulla ja voisit taata lapsellennekin taloudellisen turvallisuuden.

Tiedätkö kuinka paljon vaimollasi on velkaa ja kuinka nopeasti hän sitä kerryttää, jos kykenee?

Ap ei asu omakotitalossa vaan rivitalokolmiossa. Vaimolla on ollut jonkin aikaa käytössään vuokra-asunto. En ymmärtänyt hänen viimeisimmän kirjoituksensa ensimmäistä kappaletta koskien vaimon toivomuksia. Olisiko vaimon mielestä mukava asua omakotitalossa vai mitä vaimo tarkoitti?

Kommentoija69 kirjoitti:

Ap ei asu omakotitalossa vaan rivitalokolmiossa. Vaimolla on ollut jonkin aikaa käytössään vuokra-asunto. En ymmärtänyt hänen viimeisimmän kirjoituksensa ensimmäistä kappaletta koskien vaimon toivomuksia. Olisiko vaimon mielestä mukava asua omakotitalossa vai mitä vaimo tarkoitti?

Lue lisää

Hyvä, kommentoija69, luit tarkkaan ja ymmärsin väärin. Joka tapauksessa kaikki maalliset asiat ovat järjestettävissä monin eri tavoin, asuminen, raha-asiat jne. Jokainen pari voi järjestää ne parhaaksi katsomallaan tavalla, ei tarvitse lukkiutua vain kahteen vaihtoehtoon.

Se mikä minulta vielä jäi kirjoittamatta on tärkeä asia. Eli kaksi vaihtoehtoa hallitsee nyt myös tunteista keskustelua, raha ja ero. On täysin selvittämättä esimerkiksi se, mitä kaikkea vaimon ajatuksissa on ollut, kun seksielämä on vähentynyt ja suhde on muuttunut lapsen syntyessä, molemmat ovat olleet tavalla ja toisellakin tyytymättömiä, mistä koko tilanne on lähtenyt kehittymään.

On siis aivan selvittämättä, mitä vaimo oikeastaan rakkaudestaan ap:hen nykyisin ajattelee. Se on mielestäni jopa tärkein asia tässä tilanteessa, sillä eihän parisuhdetta vain toisen osapuolen rakkaudella kannatella. Onko vaimolla rakkautta, miten rakkautta voisi lisätä, koska rakastunut ihminen pyrkii aina miellyttämään kumppaniaan, ratkeavat monet asiat itsekseen, kun rakkaus lisääntyy. Vaimon pitäisi myös päästä pohtimaan raha-asioitaan ja miettimään, onko siinä perää, että hän paikkaa jotain tarpeitaan ostamalla. Eivätkä nuo tarpeet koskaan tavaroiden avulla täyty.

Etujen tavoitteleminen, varmistelu ja epäluulo eivät voi jatkua, jos tavoitteena on hyvä yhteiselämä. Siksi terapia olisi aivan välttämätön. On nimittäin ihan olennaista, mitkä ovat vaimon ajatukset ja tunteet, eihän mitään parisuhdetta kannata perustaa raloudellisten etujen vuoksi tai lastenkaan takia, koska ilman rakkautta edessä on sekä lapsille että vanhemmille pelkkää onnettomuutta. Yhteishuoltajuus ja ero ovat siinä tapauksessa parempi vaihtoehto. Ap ei ainakaan ole tuonut esille mitään sellaista, jonka vuoksi hän ei voisi lapsensa yhteishuoltajuutta saada. Lasta ei siis erossakaan noin vain menetä.

delabon kirjoitti:

Hyvä, kommentoija69, luit tarkkaan ja ymmärsin väärin. Joka tapauksessa kaikki maalliset asiat ovat järjestettävissä monin eri tavoin, asuminen, raha-asiat jne. Jokainen pari voi järjestää ne parhaaksi katsomallaan tavalla, ei tarvitse lukkiutua vain kahteen vaihtoehtoon.

Se mikä minulta vielä jäi kirjoittamatta on tärkeä asia. Eli kaksi vaihtoehtoa hallitsee nyt myös tunteista keskustelua, raha ja ero. On täysin selvittämättä esimerkiksi se, mitä kaikkea vaimon ajatuksissa on ollut, kun seksielämä on vähentynyt ja suhde on muuttunut lapsen syntyessä, molemmat ovat olleet tavalla ja toisellakin tyytymättömiä, mistä koko tilanne on lähtenyt kehittymään.

On siis aivan selvittämättä, mitä vaimo oikeastaan rakkaudestaan ap:hen nykyisin ajattelee. Se on mielestäni jopa tärkein asia tässä tilanteessa, sillä eihän parisuhdetta vain toisen osapuolen rakkaudella kannatella. Onko vaimolla rakkautta, miten rakkautta voisi lisätä, koska rakastunut ihminen pyrkii aina miellyttämään kumppaniaan, ratkeavat monet asiat itsekseen, kun rakkaus lisääntyy. Vaimon pitäisi myös päästä pohtimaan raha-asioitaan ja miettimään, onko siinä perää, että hän paikkaa jotain tarpeitaan ostamalla. Eivätkä nuo tarpeet koskaan tavaroiden avulla täyty.

Etujen tavoitteleminen, varmistelu ja epäluulo eivät voi jatkua, jos tavoitteena on hyvä yhteiselämä. Siksi terapia olisi aivan välttämätön. On nimittäin ihan olennaista, mitkä ovat vaimon ajatukset ja tunteet, eihän mitään parisuhdetta kannata perustaa raloudellisten etujen vuoksi tai lastenkaan takia, koska ilman rakkautta edessä on sekä lapsille että vanhemmille pelkkää onnettomuutta. Yhteishuoltajuus ja ero ovat siinä tapauksessa parempi vaihtoehto. Ap ei ainakaan ole tuonut esille mitään sellaista, jonka vuoksi hän ei voisi lapsensa yhteishuoltajuutta saada. Lasta ei siis erossakaan noin vain menetä.

Lue lisää

Olet aivan varmasti oikeassa siinä, että ap:n parisuhteen onnellisen jatkon kannalta tuollainen tunneasioiden selvittely olisi erittäin tarpeellista. Ja olet varmasti oikeassa siinäkin, että olisi tärkeää selvittää miksi parisuhteen lahoamisprosessi alkoi välittömästi lapsen alulle saamisen jälkeen. Ap ehti seurustella nykyisen vaimonsa kanssa ennen naimisiinmenoa pari vuotta ja senkin jälkeen suhde oli pari vuotta ennen lapsen saamista erittäin hyvällä mallilla. Mikä ihme on aktivoinut vaimossa lapsen alulle saattamisen jälkeen seksielämästä ja muusta parisuhteesta vetäytymisen? Kyyninen vastaus tuohon on, että suhde oli alusta alkaen tietoisesti tai tiedostamatta saalistajan ja saaliin suhde eli että lapsi oli ap:n vaimolle se viimeinen koukku, joka tarvittiin maksumiehen saamiseksi nalkkiin. Tämän olettamuksen puolesta puhuu se seikka, että vaimolla oli jo opiskeluaikanaan velkomushaaste käräjille maksamattomista vuokrista, minkä seikan hän onnistui salaamaan ap:lta aivan viime aikoihin asti. Vastuutonta rahankäyttöä on ilmennyt lisäksi ap:n anopilla ja langolla. Tiedossa olevat tosiasiat puhuvat sitä vastaan, että vastuuton rahankäyttö olisi alunalkaen vaimon oireilua parisuhdengelmista johtuen. Toki se on voinut pahentua parisuhdeongelmista johtuen.

Ap:n mukaan vaimon käyttäytyminen raha-asioissa muistuttaa tämän oman äidin käyttäytymistä. Kenties syynä ap:n vaimo on oppinut lapsuudenkodissaan, että aviomies on maksuautomaatti, jolta voi rajatta vaatia mitä tahansa. Ihmisillä on monenlaisia haluja, joita mainonta ruokkii. Ehkä ap:n vaimolla on perinnöllinen alttius addiktioiden kehittämiseen ja korkea itsetunto, joka sallii hänen esittää röyhkeästi vaatimuksiaan. Ei tässä tämän syvällisemmästä tarvitse olla kysymys.

delabon kirjoitti:

Hyvä, kommentoija69, luit tarkkaan ja ymmärsin väärin. Joka tapauksessa kaikki maalliset asiat ovat järjestettävissä monin eri tavoin, asuminen, raha-asiat jne. Jokainen pari voi järjestää ne parhaaksi katsomallaan tavalla, ei tarvitse lukkiutua vain kahteen vaihtoehtoon.

Se mikä minulta vielä jäi kirjoittamatta on tärkeä asia. Eli kaksi vaihtoehtoa hallitsee nyt myös tunteista keskustelua, raha ja ero. On täysin selvittämättä esimerkiksi se, mitä kaikkea vaimon ajatuksissa on ollut, kun seksielämä on vähentynyt ja suhde on muuttunut lapsen syntyessä, molemmat ovat olleet tavalla ja toisellakin tyytymättömiä, mistä koko tilanne on lähtenyt kehittymään.

On siis aivan selvittämättä, mitä vaimo oikeastaan rakkaudestaan ap:hen nykyisin ajattelee. Se on mielestäni jopa tärkein asia tässä tilanteessa, sillä eihän parisuhdetta vain toisen osapuolen rakkaudella kannatella. Onko vaimolla rakkautta, miten rakkautta voisi lisätä, koska rakastunut ihminen pyrkii aina miellyttämään kumppaniaan, ratkeavat monet asiat itsekseen, kun rakkaus lisääntyy. Vaimon pitäisi myös päästä pohtimaan raha-asioitaan ja miettimään, onko siinä perää, että hän paikkaa jotain tarpeitaan ostamalla. Eivätkä nuo tarpeet koskaan tavaroiden avulla täyty.

Etujen tavoitteleminen, varmistelu ja epäluulo eivät voi jatkua, jos tavoitteena on hyvä yhteiselämä. Siksi terapia olisi aivan välttämätön. On nimittäin ihan olennaista, mitkä ovat vaimon ajatukset ja tunteet, eihän mitään parisuhdetta kannata perustaa raloudellisten etujen vuoksi tai lastenkaan takia, koska ilman rakkautta edessä on sekä lapsille että vanhemmille pelkkää onnettomuutta. Yhteishuoltajuus ja ero ovat siinä tapauksessa parempi vaihtoehto. Ap ei ainakaan ole tuonut esille mitään sellaista, jonka vuoksi hän ei voisi lapsensa yhteishuoltajuutta saada. Lasta ei siis erossakaan noin vain menetä.

Lue lisää

Valitettavasti olet muuten väärässä siinä, että avioero ei aiheuttaisi (miehille!) merkittävää riskiä lapsesta vieraantumiseen. Tästä syystä ap:n näkökulmasta voisi olla järkevää vaikka hammasta purren asua samassa osoitteessa vaimonsa kanssa ja ehdottaa vaimolleen selostamaani ratkaisua. Jos ap siihen päätyy, ongelmaksi jää vielä ratkaisun paketointi sopivaan muotoon, jotta sen voi markkinoida vaimolle onnistuneesti.

delabon kirjoitti:

Hyvä, kommentoija69, luit tarkkaan ja ymmärsin väärin. Joka tapauksessa kaikki maalliset asiat ovat järjestettävissä monin eri tavoin, asuminen, raha-asiat jne. Jokainen pari voi järjestää ne parhaaksi katsomallaan tavalla, ei tarvitse lukkiutua vain kahteen vaihtoehtoon.

Se mikä minulta vielä jäi kirjoittamatta on tärkeä asia. Eli kaksi vaihtoehtoa hallitsee nyt myös tunteista keskustelua, raha ja ero. On täysin selvittämättä esimerkiksi se, mitä kaikkea vaimon ajatuksissa on ollut, kun seksielämä on vähentynyt ja suhde on muuttunut lapsen syntyessä, molemmat ovat olleet tavalla ja toisellakin tyytymättömiä, mistä koko tilanne on lähtenyt kehittymään.

On siis aivan selvittämättä, mitä vaimo oikeastaan rakkaudestaan ap:hen nykyisin ajattelee. Se on mielestäni jopa tärkein asia tässä tilanteessa, sillä eihän parisuhdetta vain toisen osapuolen rakkaudella kannatella. Onko vaimolla rakkautta, miten rakkautta voisi lisätä, koska rakastunut ihminen pyrkii aina miellyttämään kumppaniaan, ratkeavat monet asiat itsekseen, kun rakkaus lisääntyy. Vaimon pitäisi myös päästä pohtimaan raha-asioitaan ja miettimään, onko siinä perää, että hän paikkaa jotain tarpeitaan ostamalla. Eivätkä nuo tarpeet koskaan tavaroiden avulla täyty.

Etujen tavoitteleminen, varmistelu ja epäluulo eivät voi jatkua, jos tavoitteena on hyvä yhteiselämä. Siksi terapia olisi aivan välttämätön. On nimittäin ihan olennaista, mitkä ovat vaimon ajatukset ja tunteet, eihän mitään parisuhdetta kannata perustaa raloudellisten etujen vuoksi tai lastenkaan takia, koska ilman rakkautta edessä on sekä lapsille että vanhemmille pelkkää onnettomuutta. Yhteishuoltajuus ja ero ovat siinä tapauksessa parempi vaihtoehto. Ap ei ainakaan ole tuonut esille mitään sellaista, jonka vuoksi hän ei voisi lapsensa yhteishuoltajuutta saada. Lasta ei siis erossakaan noin vain menetä.

Lue lisää

"Vaimon pitäisi myös päästä pohtimaan raha-asioitaan "

Kun ei se tuon ihmistyypin kohdalla auta mitään.

Ol1, olet fiksu mutta lapseton . Yksi yötyötä tekevä ja yksi kokopäivätyössä oleva vanhempi plus kaksivuotias lapsi. Siinä kuule ei ole todellakaan oikea aika vanhempien ilmoittautua opiskelijoiksi.

Elämänkoulua nyt käyvät ja kovaa tulee se olemaan. En ymmärrä miksi aloittajamies itse ei ole juttelemassa pariterapeutille pulmiaan. Vaimo tulee sitten perästä kun sitä häneltä itsestäänselvästi odotetaan. Tuo edellisen kirjoittajan kirjoittelu että nainen on laskelmoidusti etsinyt itselleen elättäjää ja on tehnyt lapsen naulatakseen miehen kiinni itseensä, tuollainen ajattelu on "jumalatonta" ja itsessään kylmän laskelmoivaa miehen logiikkaa. Jokainen normaali nainen joko on suhteessa rakkaudesta tai lähtee suhteesta etsimään rakkautta. Ei aloittajan vaimo varmaankaan ole psykopaatti, eikä aloittaja itse mikään täydellinen aviomies tai puhdas pulmunen myöskään. Jonkun ulkopuolisen asiantuntijan olisi korkea aika arvioida pariskunnan heikkoudet ja vahvuudet. Kaksin he ovat juuttuneet loputtomaan suohon tuloksettomia juupas-eipäsotteluja joissa pikemminkin kätketään perimmäiset ongelmat kuin saadaan mitään totuuksia selvitettyä. Mutta jos itse aiheutettu onneton elämä on houkuttelevampaa kuin esim. seurakunnan maksuton perhetyö, niin siitä vaan samaa rataa uudelleen ja uudelleen.

lapsensilmin kirjoitti:

Ol1, olet fiksu mutta lapseton . Yksi yötyötä tekevä ja yksi kokopäivätyössä oleva vanhempi plus kaksivuotias lapsi. Siinä kuule ei ole todellakaan oikea aika vanhempien ilmoittautua opiskelijoiksi.

Elämänkoulua nyt käyvät ja kovaa tulee se olemaan. En ymmärrä miksi aloittajamies itse ei ole juttelemassa pariterapeutille pulmiaan. Vaimo tulee sitten perästä kun sitä häneltä itsestäänselvästi odotetaan. Tuo edellisen kirjoittajan kirjoittelu että nainen on laskelmoidusti etsinyt itselleen elättäjää ja on tehnyt lapsen naulatakseen miehen kiinni itseensä, tuollainen ajattelu on "jumalatonta" ja itsessään kylmän laskelmoivaa miehen logiikkaa. Jokainen normaali nainen joko on suhteessa rakkaudesta tai lähtee suhteesta etsimään rakkautta. Ei aloittajan vaimo varmaankaan ole psykopaatti, eikä aloittaja itse mikään täydellinen aviomies tai puhdas pulmunen myöskään. Jonkun ulkopuolisen asiantuntijan olisi korkea aika arvioida pariskunnan heikkoudet ja vahvuudet. Kaksin he ovat juuttuneet loputtomaan suohon tuloksettomia juupas-eipäsotteluja joissa pikemminkin kätketään perimmäiset ongelmat kuin saadaan mitään totuuksia selvitettyä. Mutta jos itse aiheutettu onneton elämä on houkuttelevampaa kuin esim. seurakunnan maksuton perhetyö, niin siitä vaan samaa rataa uudelleen ja uudelleen.

Lue lisää

Mulla on lapsia. Ja sitäpaitsi, mielestäni tämä on ainoa vaihtoehto tähän tilanteeseen. Asiat on järjesteltävissä, näin se menee.

Jos oikeasti haluaa tehdä työtä jonkin asian eteen, niin ainoa keino on opiskelu ja sitä kautta tiedon/oivalluksen lisääminen kummallakin osapuolella.


Jos siä ei tajua niin saavat nurisijat mennä sinne "elämänkouluun".

Ja olen kyllä sitä mieltä, että parisuhdeterapia??? No, jos siitä on apua niin ok, kokeiluun, mutta todellisuudessa riittävän fiksu ihminen kyllä tajuaa mistä kiikastaa ilman ulkopuolisia selventelijöitä. Tunteet ne ratkaisee ja niiden varassa ihminen joutuu toimimaan jokatapauksessa lopulta. Ja se, millainen on henkilön itsetietämys! Jos ei ole kosketuksissa omana itseen niin on kyllä tuuliajolla.

Opiskelu on minun ohjeeni viimeisenä oljenkortena!

0L1 kirjoitti:

Mulla on lapsia. Ja sitäpaitsi, mielestäni tämä on ainoa vaihtoehto tähän tilanteeseen. Asiat on järjesteltävissä, näin se menee.

Jos oikeasti haluaa tehdä työtä jonkin asian eteen, niin ainoa keino on opiskelu ja sitä kautta tiedon/oivalluksen lisääminen kummallakin osapuolella.


Jos siä ei tajua niin saavat nurisijat mennä sinne "elämänkouluun".

Ja olen kyllä sitä mieltä, että parisuhdeterapia??? No, jos siitä on apua niin ok, kokeiluun, mutta todellisuudessa riittävän fiksu ihminen kyllä tajuaa mistä kiikastaa ilman ulkopuolisia selventelijöitä. Tunteet ne ratkaisee ja niiden varassa ihminen joutuu toimimaan jokatapauksessa lopulta. Ja se, millainen on henkilön itsetietämys! Jos ei ole kosketuksissa omana itseen niin on kyllä tuuliajolla.

Opiskelu on minun ohjeeni viimeisenä oljenkortena!

Lue lisää

en ymmärrä miksi ap on teistä niin älykäs. hän mittaa kaiken rahassa. lisäksi hän kertoo eronneensa monta kertaa, eikö siis ole oppinut mitään? miten hän vuorotyöläisenä hoitaisi lapsen? ei mitenkään. miten tulot voi olla vain 36 000 e vuodessa jos pitää itseään suht hyvätuloisena? jos vaimo nyt kerran meni töihn , niin älä valita.luonnollisesti vaimon tulee olla kohtuullinen rahankäytössäään mutta olihan sekin tärkeää että 2v sai kotihoitoa.

meillä on mieheni kanssa kukausitulot yhteensä yli 10 000 e/kk,mutta emme erottele rahoja. lapsemme savat sitten mitä jälkeen jää. suhteemme on muutakin kuin rahaa: rakkautta, työtä, kokemuksia, perheen hoitoa, kulttuuria, matkoja jne.

oivon että arvostatte kaikki parit toisianne.

vaimotar kirjoitti:

en ymmärrä miksi ap on teistä niin älykäs. hän mittaa kaiken rahassa. lisäksi hän kertoo eronneensa monta kertaa, eikö siis ole oppinut mitään? miten hän vuorotyöläisenä hoitaisi lapsen? ei mitenkään. miten tulot voi olla vain 36 000 e vuodessa jos pitää itseään suht hyvätuloisena? jos vaimo nyt kerran meni töihn , niin älä valita.luonnollisesti vaimon tulee olla kohtuullinen rahankäytössäään mutta olihan sekin tärkeää että 2v sai kotihoitoa.

meillä on mieheni kanssa kukausitulot yhteensä yli 10 000 e/kk,mutta emme erottele rahoja. lapsemme savat sitten mitä jälkeen jää. suhteemme on muutakin kuin rahaa: rakkautta, työtä, kokemuksia, perheen hoitoa, kulttuuria, matkoja jne.

oivon että arvostatte kaikki parit toisianne.

Lue lisää

Se ei ole miedän asia. Enkä itseasiassa ole lukenut ketjua niin tarkoin että olisin rekisteröinyt erot.

Okei, ni sitten sanomallani on jokin merkitys. Kasvakoon ihmisenä. Raha on aina suhtellista. Tuo mainitsemasi 36 tonnia on vähän, mutta sekin on suhtellista.

Ja nuo typerät riidat jostakin kotona oloista.... huh heijaa. Ihmisillä on Suomessa mahdollisuus sivistää itseään tai ainakin pyrkiä siihen.

Jos haluaa ymmärtää, lopulta millään ei ole mitään merkitystä. Vain sillä mitä tekee. Mutten jää itse junnaamaan paikoilleen. Ja toistamaan samaa kavaa lopun ikäänsä.


Ja en edelleenkääm lue ketjua, jotta pääsisin jyvälle, mutta uskallan silti sanoa, että ap:n vaimo on typerä ja tyhmä, ja ap on siinä vain tyhmä renki.

vaimotar kirjoitti:

en ymmärrä miksi ap on teistä niin älykäs. hän mittaa kaiken rahassa. lisäksi hän kertoo eronneensa monta kertaa, eikö siis ole oppinut mitään? miten hän vuorotyöläisenä hoitaisi lapsen? ei mitenkään. miten tulot voi olla vain 36 000 e vuodessa jos pitää itseään suht hyvätuloisena? jos vaimo nyt kerran meni töihn , niin älä valita.luonnollisesti vaimon tulee olla kohtuullinen rahankäytössäään mutta olihan sekin tärkeää että 2v sai kotihoitoa.

meillä on mieheni kanssa kukausitulot yhteensä yli 10 000 e/kk,mutta emme erottele rahoja. lapsemme savat sitten mitä jälkeen jää. suhteemme on muutakin kuin rahaa: rakkautta, työtä, kokemuksia, perheen hoitoa, kulttuuria, matkoja jne.

oivon että arvostatte kaikki parit toisianne.

Lue lisää

"ei mitenkään. miten tulot voi olla vain 36 000 e vuodessa jos pitää itseään suht hyvätuloisena?"

Tuo on aika lailla mediaanipalkka, joten voi kyllä jossain määrin kuvailla suht hyviksi tuloiksi, koska puolet saa vähemmän.

Itse asiassa kyllä on onnellisiakin avioliittoja, vuosikymmeniä kestäneitä niin kuin omani. Päivittäinen arvostuksen, kunnioituksen ja kiinnostuksen osoittaminen on avainasemassa molemmin puolin. Osittain kyse on luonteesta ja tuuristakin, mutta enimmältään kyse on siitä, että vaikeat asiat selvitetään puhumalla, sopimalla ja sovittelemalla sekä yrittämällä ymmärtää, etten minä itsekään ole täydellinen, miksi toisen pitäisi olla virheetön.

Älä anna selvittämättömien epäluulojen tuhota avioliittoasi, joka kuitenkin on lapsellesi hyvin tärkeä, paljon tärkeämpi kuin mahdollinen rahallinen perintö, jos onnistutte saamaan asianne selvitetyiksi. Ja kymmeniä vuosia lapsiperheitä tavanneina voin sanoa, että suurin osa avioeroista sujuu hyvin. Hyvin sujuneista eroista ei vain kirjoitella nettipalstoilla. Yksinhuoltajanaiset kyllä haluavat vapaa-aikaa, jota lasta hoitava isä heille tarjoaa ja ennen pitkää molemmilla on uudet seuralaiset. Minä en usko, että vaimosi on sinun kanssasi rahan takia.

delabon kirjoitti:

Itse asiassa kyllä on onnellisiakin avioliittoja, vuosikymmeniä kestäneitä niin kuin omani. Päivittäinen arvostuksen, kunnioituksen ja kiinnostuksen osoittaminen on avainasemassa molemmin puolin. Osittain kyse on luonteesta ja tuuristakin, mutta enimmältään kyse on siitä, että vaikeat asiat selvitetään puhumalla, sopimalla ja sovittelemalla sekä yrittämällä ymmärtää, etten minä itsekään ole täydellinen, miksi toisen pitäisi olla virheetön.

Älä anna selvittämättömien epäluulojen tuhota avioliittoasi, joka kuitenkin on lapsellesi hyvin tärkeä, paljon tärkeämpi kuin mahdollinen rahallinen perintö, jos onnistutte saamaan asianne selvitetyiksi. Ja kymmeniä vuosia lapsiperheitä tavanneina voin sanoa, että suurin osa avioeroista sujuu hyvin. Hyvin sujuneista eroista ei vain kirjoitella nettipalstoilla. Yksinhuoltajanaiset kyllä haluavat vapaa-aikaa, jota lasta hoitava isä heille tarjoaa ja ennen pitkää molemmilla on uudet seuralaiset. Minä en usko, että vaimosi on sinun kanssasi rahan takia.

Lue lisää

"Itse asiassa kyllä on onnellisiakin avioliittoja,"

Ne varmaan perustuvat johonkin muuhun kuin siihen, että kupataan aviomiehen lompakko tyhjäksi perintörahoja myöten. Ainakin oma liittoni loppuisi hyvin lyhyeen, jos vaimo alkaisi soveltaa AP:n vaimon tapoja, lähtö tulis hyvin äkäseen.

40 v miehet usein perustavat vielä uuden perheen, naisille se on jo iän takia mahdoton. Eronnneet naiset elävät toivuttuaan itselleen, vapaudessa, kasvavat erossa henkisesti ja lopulta nauttivat omasta omasta elämästään usein enemmän kuin avioliitossa.

Jokainen valitsee itse, toivottavasti aiempaa viisaammin. Kandeis kuitenkin viisaampana valita uuskumppaniksi sellainen, jonka lapsisuunnitelmat vastaavat omia, eikä ottaa nuorta lapsetonta naista, jos vauvat ei enää kiinnostaisi.Usein nuori lapseton nainen astui kuvaan jo avioliiton aikana kakkosena, ja miehen yritys todistaa, että kyse on aidosta rakkaudesta on kova. Toista lapsiperhettä uuden naisen "tahdosta" elävät miehet eivät arjen koittaessa olekaan sen onnellisempia kuin ensimmäisessä avioliitossakaan. Lopulta toinenkin avioliitto voi kaatua ja lopulta miehellä voi olla monia lapsia, monista liitoista ja huikeat elarit. Eipä ole miehellä enää muuta elämänpolkua kuin tie lähiöbaariin halvalle kaljalle.

Oikein. Ei missään tapauksessa pidä käyttää säästöjä tai pyytää vanhemmilta. Vaimosi on kerran lähtenyt ja tullut häntä koipien välissä takaisin. Asemasi on vahvistunut. Nyt sinulla on varaa ajaa tahtosi läpi.

Tuo on asia joka jokaisen pitää oppia jossain vaiheessa. Laske hänen kanssaan vaikka paperille hänen tulot ja menot, jotta hän ymmärtää konkrettisesti minkä verran hänelle jää käteen rahaa käytettäväksi kuussa. Siitä laskette paljonko hän voi laittaa säästöön. Vaikkapa joku 20-50e kk alkuun hyvä. Sille ois sit hyvä olla erillinen säästötili ettei tule käytettyä niitä vahingossa. Oma isäni opetti tän mulle onneksi jo nuorena....tosin mulla on aina ollut pienet tulot ja välilä on ollut tiukkaa mut olen silti saanut jopa säästettyä. Varakkaamman osapuolen täytyy vaan huolehtia, että sillä toisella on varaa säästää ettei kaikki mene juokseviin kuluihin (kauppa, lasten menot tms.). Ja jotta peli olisi reilu, niin laskea paljonko vaimo saisi hassata kuussa. Ihan tarkka summa niin sekin voisi ehkä auttaa häntä.

Vaimosi haluaisi elää leveästi, mutta ei ymmärrä että heikosti koulutettu pienituloinen ei voi. Ratkaisu hänelle kun ehtii on hankkia hyväpalkkaisempi työ, ehkä lisäkoulutuksen avulla. Ei miehen rahapussi.
Eli menot saavat olla isot kunhan omat tulot ovat isot, muuten pienet tulot ja pienet menot ovat realismin avain.

Kyllä se vaan raha tosiaan on iso asia suhteessa, jos sitä on sopivasti eri suhteessa puolisoilla.

Meillä kävi niin, että tässä ollaan 10 vuotta oltu yhdessä, reilu vuosi siitä naimisissa, ja nyt eroillaa jo sitten.

Avioehto tuli toki tehtyä, ja siitäkös porua nousi vaimon taholta. Nyt eron keskellä on kyllä myöntänyt ettei ole rakastanut enää muutamaan vuoteen, kunhan on lapsen takia tässä ollut. Ja on katkera että tällainen ehto on, ei sitten saa mitään mukaansa.

Alunperin vaimo muutti minun asumisoikeuskaksiooni. Sinne ei tuonut juurikaan mitään omia huonekalujaan, alkoi kovasti sisustamaan kuitenkin ja uusia kirjahyllyjä jne ostelin. Vuokran maksoin kokonaan.

Kohta tulikin jo ahdasta ja piti saada kolmio. Minä otin lainaa asomaksua varten, hommattiin asunto. Vaimo maksoi pätkätöistään tulojensa perusteella prosenttiosuuden vuokrasta, minä maksoin sähköt, vakuutukset, ruuat yms.

Koska vaimo opiskeli avoimessa yliopistossa (ja yritti sisään oikeaan), pätkätyötkin jäivät vähemmälle ja piti luopua tuosta prosenttiosuudestakin sitten koska muuten hänellä ei ollut varaa opiskella tai ostaa vaatteita tms. Tässä kohtaa olimme vielä avoliitossa.

Näin men viisi vuotta, saatiin lapsi. Olin odotellut josko vaimokin tienaisi jotain että voitaisiin ostaa yhteinen asunto, molempien nimiin. Ei saanut, oli äitiyslomalla minimituilla, joten otin henkilökohtaista lainaa 100000EUR, pistin likoon aiemmat säästöni ja ostin asunnon.

Tämä sitten tuosa 2011 myytiin, muutettiin töihin ulkomaille. Vaimo oli kotiäitinä, ja tässä kohtaa siirryimme yhteiseen tiliin jonne kaikki tuloni menivät.
Lopulta vaimo sai opiskelupaikan Suomesta vihdoin, kävi siellä opiskelemassa 5kk. Tuli takaisin tänne kevääksi ja ilmoitti että haluaa erota.

Pitkä tarina, jossa tällainen opetus. Minun näkökulmastani vaimo eli mukavasti "siivellä" tuossa 10 vuotta, ja sai opiskella omaan tahtiin ilman huolta toimeentulosta. Minä stressaannuin lukuisten YT-neuvotelujen jne aikana kun olin perheen ainoa elättäjä ja tulevaisuus pelotti. Tästä sanoinkin usein sitten vaimolle, voisi mennä töihin jne.

Vaimon näkökulmasta hän eli todella pienillä tuloilla, kaikki meni opiskeluun mitä tuli, ja hänelle ei kertynyt yhtään omaisuutta. Lasta (omaansa toki) hoiti ilmaiseksi kotona (sai kotihoidontuen, myöhemmin lapsi päivähoidossa joten tämä putosi pois).

Uskon vakaasti, että meidän suhteemme olisi ollut onnellisempi, jos vaimokin olisi tienannut enemmän ja voinut olla itsenäisempi, ei "10:tä vuotta kylässä minun luonani" kuten hän nyt oli omien sanojensa mukaan.

Toinen vaihtoehto olisi ollut tosiaan pistää kaikki tulot yhteisiksi vaan ja katsoa miten rahat riittävät. Vaimo ei ole mikään tuhlari ollut, joten uskoisin että tämä olisi ollut se onnellisin malli meille, sillä työtilanteella joka meillä oli.

Sen verran tähän totean, että oikeastaan tausta tai luokkaerot painavat suhteessamme edelleen. Luen tietokirjaa tai lehteä, opetan muksulle jo pikkuhiljaa siistetyttä ym. pidän tärkeänä turvallisuutta ja yrittelijäisyytä. Lisäksi eteenpäin menemistä tai ainakin pyrkimistä. Oikeastaan itsensä kehittämistä. Vaimo taas työpäivän jälkeen laittaa ruuat, selaa netistä eri sisustublogeja tai katselee telkkaa ja laittaa videon lapselle tai antaa tämän leikkiä yksikseen. On kuulemma liian väsynyt muuhun. Toisaalta taustalla on pelkää mukavuudenhalu.Lihominen jatkuu edelleen makean syönnin takia. Vaivaa muttei jakseta tehdä mitään sen eteen. Mitä mielialalääkitykseen tulee niin ei enää käytä koska ei koe sitä enää tarvitsevansa"tunnen itseni parhaiten".

Eron otankin kunhan aika on kypsä. Tosiaan pelottaa viikonloppu isyys ja vieraantuminen lapsesta. Melkein samanlainen ylivenkaantuminen ja pellossa eläminen jatkuu kuin ennenkin. Viimeksi tänään kertoi, että pitäisi maksaa hänen kalliit luottokortti velkansa, koska kyse on yhteisyrityksestä ja perheemme säästäisi korkokuluissa. En maksa. Oppikoot nyt kantapään kautta sen elämään tulojen mukaan. Tämän siitä saa kun lapsi nostetaan jalustalle ja kaiken saa anteeksi.

Kulissien rakentamien ja niiden ylläpito on edelleen tärkeää. Tuttava perhe tekee taas matkan; velaksi. Nyt täälläkin on matkakuume noussut vaikka lainojen korot ja lyhennykset painavat puolisolla päälle koko ajan. Velkaantuminen ei haittaa yhtään, tärkeintä on että on kivaa.

Talouden tai velkojen kanssa painiminen syö häntä, eikä katteellisuuttaan edes peittele. Vaatimuksia hänen korkeakorkoisten velkojen maksusta tulee koko ajan, torpaan ne tekosyillä.Pitäisi kuulemma pyytää isältä. Itse taas saan melko hyvät osingot keväällä, koska olen elänyt järkevästi. Kieltämättä kiva katsella keskenkasvuisen narskun kiemurtelua veloissa ja itseaihetussa tilanteessa, eikä ylpeyskään anna myöntää että olisi muka virheitä tehnyt. Minulla on omakin elämä elettävänä ja jos joskus lähivanhemmaksi joudun niin innolla sen vastaan otan. Siivotkoon omat sotkunsa.

Mr tee vm80 kirjoitti:

Eron otankin kunhan aika on kypsä. Tosiaan pelottaa viikonloppu isyys ja vieraantuminen lapsesta. Melkein samanlainen ylivenkaantuminen ja pellossa eläminen jatkuu kuin ennenkin. Viimeksi tänään kertoi, että pitäisi maksaa hänen kalliit luottokortti velkansa, koska kyse on yhteisyrityksestä ja perheemme säästäisi korkokuluissa. En maksa. Oppikoot nyt kantapään kautta sen elämään tulojen mukaan. Tämän siitä saa kun lapsi nostetaan jalustalle ja kaiken saa anteeksi.

Kulissien rakentamien ja niiden ylläpito on edelleen tärkeää. Tuttava perhe tekee taas matkan; velaksi. Nyt täälläkin on matkakuume noussut vaikka lainojen korot ja lyhennykset painavat puolisolla päälle koko ajan. Velkaantuminen ei haittaa yhtään, tärkeintä on että on kivaa.

Talouden tai velkojen kanssa painiminen syö häntä, eikä katteellisuuttaan edes peittele. Vaatimuksia hänen korkeakorkoisten velkojen maksusta tulee koko ajan, torpaan ne tekosyillä.Pitäisi kuulemma pyytää isältä. Itse taas saan melko hyvät osingot keväällä, koska olen elänyt järkevästi. Kieltämättä kiva katsella keskenkasvuisen narskun kiemurtelua veloissa ja itseaihetussa tilanteessa, eikä ylpeyskään anna myöntää että olisi muka virheitä tehnyt. Minulla on omakin elämä elettävänä ja jos joskus lähivanhemmaksi joudun niin innolla sen vastaan otan. Siivotkoon omat sotkunsa.

Lue lisää

No kuule rupeakin lähivanhemmaksi. Lapsi kainaloon vaan ja siitä sitten järjestelemään elämääsi ja lapsen elämää miten kuten sen osaisit.

Ilman eukkoa, vanhaa tai uutta, et tule toimeen viikkoakaan.

joopajoopa kirjoitti:

No kuule rupeakin lähivanhemmaksi. Lapsi kainaloon vaan ja siitä sitten järjestelemään elämääsi ja lapsen elämää miten kuten sen osaisit.

Ilman eukkoa, vanhaa tai uutta, et tule toimeen viikkoakaan.

Lue lisää

Ilman eukkoa ja lasten kanssa eläen tulee toimeen viikosta toiseen ja vuodesta toiseen täällä yksi mies. Vanhaa eukkoa tarvitaan tietenkin siihen että lapsilla on äiti jonka luona aina välillä käyvät ja joka maksaa vielä lasten elatuksesta kuukausittain.

joopajoopa kirjoitti:

No kuule rupeakin lähivanhemmaksi. Lapsi kainaloon vaan ja siitä sitten järjestelemään elämääsi ja lapsen elämää miten kuten sen osaisit.

Ilman eukkoa, vanhaa tai uutta, et tule toimeen viikkoakaan.

Lue lisää

--Ilman eukkoa, vanhaa tai uutta, et tule toimeen viikkoakaan. --

Mihin sitä eukkoa nyt noin kipeästi tarvitsee ?

Miesvain. kirjoitti:

--Ilman eukkoa, vanhaa tai uutta, et tule toimeen viikkoakaan. --

Mihin sitä eukkoa nyt noin kipeästi tarvitsee ?

"Mahdoton mies" tai "Miesvain", en epäile ollenkaan etteikö moni mies (oikein miesten mies) tule vallan upeasti toimeen lasten kanssa ja ilman eukkoa. Mutta tämä aloittaja ei kyllä tule. Näitä hänen tekstejään lukiessa käy vallan hyvin ilmi hänen keskenkasvuisuutensa sekä täysi kyvyttömyys sellaiseen luovuuteen ja joustavuuteen mitä lastenhoidon järjestely ja arki lasten kanssa vaatii.

Tsemppiä, Mahdoton mies, hatunnnostot sinulle, kuten kaikille yksinhuoltajille, jotka ovat lastensa lähivanhempia. Tämä aloittajamieshän ei moista ajatusta edes ota harkintaan - tietää rajansa varmaan siinä suhteessa itsekin.