Joo siis alotetaanko nyt sitten sillä että olen todella ujo ja vieraiden ihmisten kanssa olen epäsosiaalinen ja nyt on hiukan alkanut jo ahdistamaan sosiaaliset tilanteet ainakin uusien ihmisten kanssa, koska olen vaan niin epäsosiaalinen. En osaa kommunikoida vieraiden ihmisten kanssa... Tulen ihan tyhmäksi. Minulta puuttuu myös itseluottamus ja itsevarmuus kokonaan... En luota itseeni, teen kuitenkin jonkun virheen, en ole onnistunut aikaisemminkaan missään nii miksi nyt? Enkä oikein enää tiedä kuka olen, mitä haluan ja missä olen hyvä jos olen missään...
En ole ikinä seurustellut ja olen 24 vuotias.. En pidä itseäni mitenkään nättinä tai sellaisena kehen miehet voisi ihastua tai kiinnostua. Olen ihastunut tälläkin hetkellä aika voimakkaasti, mutta nämä minun ihastukseni ovat aina yksipuolisia ja en uskalla tehdä asian eteen mitään..
Minulla on todella vähän kavereita, kaksi parhainta kaveria, mutta kertoo kaverisuhteen laadusta, kun en ole nähnyt tai kuullut kummastakaan oikein mitään yli viikkoon.. Tuntuu kun en voisi jutella no esimerkiksi vaikka näistä ihastuksita heille koska heitä ei kiinnosta tai eivät jaksa kuunnella ja toinen alkaa neuvomaan ja antamaan vinekkjä ja hänen pitäisi tunte minut ja tietää etten kykene siihen... Mutta minusta on alkanut tuntumaan että hän haluaa vaan nopeasti sivuuttaa oman asiani jotta voidaan pysyä hänen ongelmissaan... Hänhän on masentunut ja hänellä on ongelmia, eihän niitä muilla voi ollakaan.. Olen yksinäinen, vaikka minulla on nämä kaksi hyvää ystävää, niin silti joudun tekemään kaiken yksin: jos haluan mennä jonnekin keikalle, joudun menemään yksin, haluaisin lähteä ulkomaille mutta ei kun sinnekin pitäisi mennä yksin.. Haluaisin käydä katsomassa minua kiinnostavia urheilumatseja, ja juu sinnekin pitäisi mennä yksin... Välillä olen pyytänyt kavereita mukaan mutta sieltä tulee niin tekosyiltä kuulostavia "en pääse" kommenteja... Olen niin erilainen kuin kaverini.. Välillä tuntuu kuin he tuomitsisivat minua.. Haluaisin käydä välillä viettämässä iltaakin, mitä olen tehnyt viimeksi yli kuukausi sitten, ja mennä tanssimaan, mutta kaverini eivät halua mennä.
En vain tiedä mitä pitäisi tehdä... Olen ihan umpikujassa onnettomana ja yksin.. Tuntuu kuin tuottaisin kaikille koko aika pettymyksiä.. Tuntuu kuin olisin turha ja näkymätön..
En ole ikinä seurustellut ja olen 24 vuotias.. En pidä itseäni mitenkään nättinä tai sellaisena kehen miehet voisi ihastua tai kiinnostua. Olen ihastunut tälläkin hetkellä aika voimakkaasti, mutta nämä minun ihastukseni ovat aina yksipuolisia ja en uskalla tehdä asian eteen mitään..
Minulla on todella vähän kavereita, kaksi parhainta kaveria, mutta kertoo kaverisuhteen laadusta, kun en ole nähnyt tai kuullut kummastakaan oikein mitään yli viikkoon.. Tuntuu kun en voisi jutella no esimerkiksi vaikka näistä ihastuksita heille koska heitä ei kiinnosta tai eivät jaksa kuunnella ja toinen alkaa neuvomaan ja antamaan vinekkjä ja hänen pitäisi tunte minut ja tietää etten kykene siihen... Mutta minusta on alkanut tuntumaan että hän haluaa vaan nopeasti sivuuttaa oman asiani jotta voidaan pysyä hänen ongelmissaan... Hänhän on masentunut ja hänellä on ongelmia, eihän niitä muilla voi ollakaan.. Olen yksinäinen, vaikka minulla on nämä kaksi hyvää ystävää, niin silti joudun tekemään kaiken yksin: jos haluan mennä jonnekin keikalle, joudun menemään yksin, haluaisin lähteä ulkomaille mutta ei kun sinnekin pitäisi mennä yksin.. Haluaisin käydä katsomassa minua kiinnostavia urheilumatseja, ja juu sinnekin pitäisi mennä yksin... Välillä olen pyytänyt kavereita mukaan mutta sieltä tulee niin tekosyiltä kuulostavia "en pääse" kommenteja... Olen niin erilainen kuin kaverini.. Välillä tuntuu kuin he tuomitsisivat minua.. Haluaisin käydä välillä viettämässä iltaakin, mitä olen tehnyt viimeksi yli kuukausi sitten, ja mennä tanssimaan, mutta kaverini eivät halua mennä.
En vain tiedä mitä pitäisi tehdä... Olen ihan umpikujassa onnettomana ja yksin.. Tuntuu kuin tuottaisin kaikille koko aika pettymyksiä.. Tuntuu kuin olisin turha ja näkymätön..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kukaan ihminen ei ole turha. Suosittelen, että jos et ole tiettyyn rajapyykki ikään asti tyydyttävässä elämän tilanteessa, pyhität elämäsi heikompien auttamiseen vapaaehtoistyön merkeissä voin kertoa että se palkitsee.Voimia.
Minusta tuntuu että kyseessä on vain heikko itsetuntosi mikä estää sinua elämästä. Helpostihan sitä ei voi muuttaa, vaan hyvät kokemukset ruokkii itseään jolloin itsetunto paranee. Jos kannat oman kroppasi sekä itsekunnioituksesi itsevarmasti, se tuo paljon hyviä asioita elämään. Niin kaverisuhteita kuin rakastettujakin. Ehkä sinun olisi syytä pyrkiä psykoterapiaan jossa tunnesolmujasi voidaan avata, jolloin voisit alkaa elää vapaammin. Toivottavasti uskoisit näitä sanoja, sillä ne tulevat täysin oman kokemuksen pohjalta. Olin vielä 20 täytettyäni aivan samanlainen, mutta sitten sain muutettua asioita pikkuhiljaa. Nyt olen 34 vuotias mies ja elämä hymyilee paljon enemmän. Aina toki on vaikeuksia, mutta niihinkin pystyy suhtautumaan paljon positiivisemmin.
Kyynel899
Suosittelen kääntymään esim. terveyskeskuspsykologin puoleen. Hän voi auttaa sinua työstämään itsetuntoasiassa.
Minulla ei ole koskaan ollut yhtään hyvää ystävää ja siinä tosiaan ottaa se päähän ettei ole ketään jonka kanssa voisi mennä jonnekin. En minä esim. ulkomaille uskaltaisi yksin lähteä. No nyt ei olisi rahaakaan, mutta siis periaatteessa hirveän paljon asioita on jäänyt tekemättä siksi ettei ole ketään joka lähtisi mukaan. Ja mitä vanhemmaksi tulee niin sitä pienemmät mahdollisuudet on enää löytääkään ystäviä, kun kaikilla muilla on jo oma kaveripiirinsä. Sekin on ihan turhaa löpinää että harrastusten kautta löytäisi kavereita; meikä on ravannut ties missä työväenopiston kursseilla ja liikuntajutuissa ja sinne ihmiset tulevat tekemään sen mitä siellä on tarkoitus tehdä ja sitten menevät kotiin sanomatta kenellekään mitään. Kun olin vuosi sitten sairaalassa itsemurhayrityksen jälkeen 5kk niin pari puolituttua piti yhteyttä tekstiviesteillä, mutta kas kummaa ne viestit loppuivat sitten kun pääsin kotiin. Ei kenelläkään ole halua olla minun seurassani tai pitää minuun yhteyttä, ja minulla alkaa olla ikää jo sen verran että olen tottunut että näin se nyt sitten on ja hyväksyn sen.
Eli höö... niin ei minulla kyllä mitään neuvoja ole antaa... olipa taas hyödyllinen viesti.
suurin osa ihmisistä on turhia!!!!!!!
Aatu tais olla sittenkin oikeilla jäljillä.