Kumpaan suuntaan? Sinnekö, joka johtaa aina samaan lähtöpisteeseen, vaiko sinne, mikä on avoin, mutta tuntematon?
"Stop", ennen risteystä
sydän määrää suunnan
14147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vastasit jo omaan kysymykseesi :)
Heitä noppaa : D yksinkertaista.
Voithan sä lopulta syyttää sekoilevaa navia, jos tulos on mielestäsi väärä. Tai sitten et syytä mistään yhtään ketään, vaan otat matkan kokemuksena. Rentoudut ja nautit, ja ehkä lopulta oletkin juuri siellä, missä tahdotkin olla.
ja kesällä sit pienissä häissä . . . ! ! !
Mulla tie päättyi umpikujaan, ei pääsyä mihinkään suuntaan
Älä luovuta. Eihän sen tarvi johtaa samaan lähtöpisteeseen. Selkeesti sun navigaattori käskee tehä U-käännöksen heti kun on mahdollista. Selvitä mikä mättää, ja et etes tarvi toista reittiä.
Njoo. Aika hyvin ilmaistu. Noinkin sen voisi ajatella, josssssss....?
mikä on se jos?
Ei "jos" vaan KUN. Sydämeen kannattaa luottaa.
Kun sydän on terve siihen voi luottaa mutta sairas sydän on luottamuksen vastakohta.
...Jos saisin varmuuden, ettei tien päässä odota taas uusi lähtöpiste.
"Kehää kierrellen. Alusta loppuun, lopusta alkuun."
Teidän pitäisi kahdestaan rauhassa selvittää mikä se ongelma teidän välillä on. Jos on rakkautta niin on yleensä myös halua selvittää. Mutten siis tiedä sun tilannetta. Näillä palstoilla on paljon kirjoittajia, jotka jo tietää, ettei toinen heitä oikeasti halua, mutta silti vain roikkuvat. Jos olet sellainen niin älä tee mitään. Mene uuteen suuntaan. Jos taas tilanne on aidosti auki ja tunteet molemminpuolisia niin silloin suosittelen tekemään kaikkensa, jotta asiat saadaan selvitettyä ja yhteistä matkaa voidaan hyvässä hengessä jatkaa.
http://www.youtube.com/watch?v=Xv24N8H1KyI
Täs sulle ratkaisu risteykseen.
Mulla ainakin sydän vetää sinne nätille mummon mökille, jossa odottaa rakkaani. Kun lähdin sieltä, oli polku kehystetty kauniilla kukilla ja mukava kävellä. Mutta heti kun katsoin taakseni, polku alkoi kasvaa umpeen. Se täyttyi orapihlajan piikeillä ja ilma ympärilläni muuttui painavaksi ja tunkkaiseksi. Nyt mökkiä ei edes näy, polusta puhumattakaan, mutta aion raivata tieni takaisin rakkaani luokse. Kun me ollaan yhdessä, on ilmakin taas kevyempi hengittää.
Säkin "sydän määrää suunnan" taidat jo tietää minne sydämesi vetää.