Keskustelu on vain täysi-ikäisille

Tämän keskustelualueen sisältö ei sovi alaikäisille. Jatka vain, jos olet täyttänyt 18 vuotta.

http://sofiatanninen.blogspot.fi/

Rikkinäinen mies

Me hengitämme hiljaa,
samaa ilmaa polttavaa.
Silti jossain kaukana
ulottumattomissa
sinä olet.
Niin ovat vuodet painaneet
uurteet meidän kasvoihin.
Silti kaikin voimin
haluaisin sua yhä rakastaa.

On aika pois sinut
vienyt mukanaan,
tahdon taas sen yhteisen
junaradan meille
lattialle rakentaa.
Pieni poika vieläkin sinä olet,
et tahdo leikkiin aikuisten,
ne sinulle on taakka tarpeeton.
Junarata lattialla,
saman räsymaton alla
tahdot vieläkin kanssani
vaeltaa.

Kuinka paljon täytyy
pojan kasvaa,
että mies hän osaa olla
naista rakastaa.
Omat poikasi,
ne maailma sinulta pois
liian aikaisin vei.
Silloin särkyi liekki
sinun sydämen,
sitä korjata koskaan
voi mä en.

© satu tanninen
1265
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kiinnitin huomiota runoosi joka on kaunis kieeltään ja muodoltaan. Kaikkia allegorioita en varmaan täysin ymmärtänyt mutta kaiken ymmärtävät kaikki tavallaan.
huomiotani kiinnitti otsikko ; Rikkinäinen mies. kaipaatko jotain joskus tuttua ennen rikki mennyttä vai onko käsite yeisellä tasolla. En näillä sivuilla yleensä käy, mutta tämä runosi kiinnitti huomiotani.
Olen mennyt useastikin rikki ja olen varmasti rikki jatkuvasti ja pysyvästi. En mene tarkempiin yksityiskohtiin, se on tarpeetonta ainakin tässä kohtaa. kuten sanottu henkesi sulava lento miellytti minua. Se poikkeaa täällä yleensä vallitsevasta "kuolaamisesta" ja kovasta kielenkäytöstä. PS. Anteeksi kirjoitusvirheet, pitäisi palkata oikolukija, olen senverran laiskakin etten ala palaamaan korjaamaan ,saati edes sen enemmän stilisoimaan. Toivottavasti kuitenkin ymmärrät mitä kirjoitan ja uskon niin sinun tekevän.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


molla7 kirjoitti:

Rikkinäinen mies

Me hengitämme hiljaa,
samaa ilmaa polttavaa.
Silti jossain kaukana
ulottumattomissa
sinä olet.
Niin ovat vuodet painaneet
uurteet meidän kasvoihin.
Silti kaikin voimin
haluaisin sua yhä rakastaa.

On aika pois sinut
vienyt mukanaan,
tahdon taas sen yhteisen
junaradan meille
lattialle rakentaa.
Pieni poika vieläkin sinä olet,
et tahdo leikkiin aikuisten,
ne sinulle on taakka tarpeeton.
Junarata lattialla,
saman räsymaton alla
tahdot vieläkin kanssani
vaeltaa.

Kuinka paljon täytyy
pojan kasvaa,
että mies hän osaa olla
naista rakastaa.
Omat poikasi,
ne maailma sinulta pois
liian aikaisin vei.
Silloin särkyi liekki
sinun sydämen,
sitä korjata koskaan
voi mä en.

© satu tanninen

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu