Hei
Olen 36 v. nainen ja kärsinyt selkäkivuista jo pitemmän aikaa. Kesän aikana jotkut aamut olivat sen verran takkuisia, että varasin ajan työterveyteen. Lääkäri määräsi tutkimuksiin: verikokeet tehtiin saman tien, tulokset saan perjantaina. Huomenna on lanneröntgen.
Yhtenä mahdollisuutena on selkärankareuma, joka sanana pelottaa minua. Olen nyt lukenut googlen avulla "kaiken" ja en tiedä, kuinka huolissani minun pitäisi olla. Olen kiitollinen kaikista kokemuksista koskien oireita, diagnoosia ja hoitoa. Minulla on silmätulehduksiakin ollut aika usein, mutta ei kuitenkaan värikalvon tulehduksia - onko sillä merkitystä?
Juuri nyt minua pelottaa.
Olen 36 v. nainen ja kärsinyt selkäkivuista jo pitemmän aikaa. Kesän aikana jotkut aamut olivat sen verran takkuisia, että varasin ajan työterveyteen. Lääkäri määräsi tutkimuksiin: verikokeet tehtiin saman tien, tulokset saan perjantaina. Huomenna on lanneröntgen.
Yhtenä mahdollisuutena on selkärankareuma, joka sanana pelottaa minua. Olen nyt lukenut googlen avulla "kaiken" ja en tiedä, kuinka huolissani minun pitäisi olla. Olen kiitollinen kaikista kokemuksista koskien oireita, diagnoosia ja hoitoa. Minulla on silmätulehduksiakin ollut aika usein, mutta ei kuitenkaan värikalvon tulehduksia - onko sillä merkitystä?
Juuri nyt minua pelottaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikki uusi ja tuntematon pelottaa, se on aivan luonnollista.
Parempi kuitenkin saada selville mikä vaivaa, kuin elää epätietoisuudessa pitkään. Ei reumassa mitään pelättävää ole, se on yksi tauti muiden tautien joukossa. Nykyisten hoitojen ansiosta elämänlaatu on parantunut huomattavasti siitä, kun ei oikein ollut lääkkeitä eikä tietoa hoitomuodosta. Itselläni kylläkin nivelreuma. Koeta ajatella kuitenkin positiivisesti siitä huolimatta, että tulevaisuus pelottaa. Sopeutuminen uuteen vie aikansa, mutta kaikesta huolimatta tulet huomaamaan, että elämä hymyilee sinullekin.
Älä pelkää. Kun saat ne tulokset, helpottaa jo paljon. Epätietoisuus on kaikista pahinta.
Minulla on ollut selkärankareuma vuodesta 81, olin silloin 21 vee. Aluksi olin parantolassa ja sain lääkitystä, mutta onneksi tajusin, että mitä enemmän sairastan ( myös henkisesti) sitä enemmän sairastun. Lopetin murehtimisen ja pelkäämisen, sillä se ei vie kuin ennen aikaiseen hautaan - olkoot sairaus mikä tahansa. Toiset se vie hautaan, vaikka ovat ihan terveitä.
Noh... tilanne on nyt tämä, että lääkitystä ei ole, jumppa ja ruokavalio pitää vetreinä. Yläselkä joskus kivistää, mutta venyttelen kivistyksen pois. Puutarhanhoito on parasta hoitoa reumaatiselle, jos jää istuu tv:n ääreen, niin siinä jumittuu siihen. Pitää liikkua, ajatella kauniita, hyviä asioita ja uskoa itseensä.
Rohkeutta Sinulle!
Mulla alkoi viime syksynä selkäkivut, sitä ennen lukemattomat kerrat silmätulehduksia. Aina vasen silmä. Nyt taas tunnen samat oireet lähes vuoden hiljaisselon jälkeen.Yleensä lääkärit tutkivat vaan silmät, sillä selkäkivuthan ei ole "vakavaa". Kuitenkin eräs tohtori totesi että voi olla selkärankareumaa. En vielä ole ollut reumaklinikalla. Pitkiä aikoja oireeton, kipujen olessa jomottavia ja samanaikaisen ripuliin otan särkyyn määrätyn Vioxx-nimisen lääkkeen. Se auttaa. Asun Ruotsissa. Yritän olla positiivinen, stressattuna särkee enemmän, varsinkin paikoillaan ollessa. Pakko liikkua, se helpottaa.
Hei! Selkärankareumaan liittyy usein silmätulehdukset. Tutkituta itsesi kunnolla, niin saat epävarmuuden pois mielestäsi. Lisätietoja reumataudeista löytyy sivulta www.reumaliitto.fi tai Googlen kautta. Etsi tietoa, niin tiedät mitä sinulle tapahtuu ja mitä hoitoa saat/pitäisi saada. Tsemppiä!
Olen 18-vuotias nainen. Kärsin 9kk jokapäiväisestä selkäkivusta, nilkkani turpoilivat vuorotellen ja kyynärsauvat olivat jatkuvassa käytössä. Kunnes sitten helmikuussa sain reumalääkityksen, kipuja on välillä, mutta hyvin harvoin. Yksi todella huono jakso oli kesän aikana, kun polveni,nilkkari,sormeni ja ranteeni turpoilivat ja kipeytyivät todella pahasti,mutta onneksi sitä ei kestänyt kuin viikon, ja tilanne rauhoittui. Aamujäykkyyteni on pahentunut,sain uusia särkylääkkeitä ja tilanne on hieman rauhoittunut. Omat veriarvoni ovat ihan ok, ja röntgen kuvissa ei näkynyt muutoksia, onneksi. Itse olen hyvin pärjännyt kun, jaksaa vain ajatella positiivisesti ja ottaa itseään niskasta kiinni ja harrastaa liikuntaa monipuolisesti.
Kaiken kanssa pärjää,niin myös selkärankareuman kuin pienen flunssankin! Jaksamista sinulle!
http://www.ccafin.org/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi